keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Sisällysluettelo & linkki jatko-osaan

Tämä blogi jatkuu osoitteessa http://kokonaiskuvat2.blogspot.com/

Tässä on blogin ekan osan sisällysluettelo:

Blogiarkisto


Kullakin blogisivulla aika ylhäällä tekstiosion oikealla puolella sivupaneelissa on merkitty tekstien vuodet ja kuukaudet, mistä kolmiota vuoden tai kuukauden edestä napauttamalla saa ko ajan kuukaudet tai tekstien otsikot linkkeinä näkyviin.

Ympäristökysymysten ratkaisujen katsauksessa kirjallisuustieteilijöille töitä?

Katselin tässä, josko jostakin saisin apurahaa esim. tämän ympäristöaiheisen blogin tekoon. Silloin tuli toisaalta vaikutelma, että sellaiset työt ovat urautuneiden akjateemisten valtaamia, ja toisaalta, että muiden ehdotuksia ympäristöobngelmien ratkaisemiseksi kai olisi liikaa, ei kukaan jaksa lukea eikä kaikkia voi palkata. Kuulemma kirjallisuustieteen opiskelijat ja kirjallisuustieteistä valmistuneet ovat kovin huippujaksavaisiua lukijoita ja ymmärtävät lukemansa, niin että voisivat tehdä yhteenvedon ja katsauksen siitä, mitä ympäristöongelmien ratkaisuja jo on ja missä lähteissä niistä voi vaivatta lukea. Siksi, jos kirjeiden ym materiaalin määrä käy ympäristöasioissa liian suureksi, pitäisi töihin kai palkata erityisesti kirjallisuustieteilijöitä.
Mielekästä olisi myös palkita onnistuneista ratkaisuista jotenkin, edes kympin per ratkaisu vai mikä summa nyt sopivalta vaikuttaisi ja mihin esim. yksityisten lahjoitatjien myötä olisi varaa, muttei siis kannustinpalkkiota kaikesta yrittämisestä vaan olennaisen kokoisista ratkaisuista vain, luulen. Ja jos nuo avustukset listaisi, niin kai niitä voisi samalla lukiessa kirjallisuustieteilijä myöntääkin, jolleivät ne ole kovin suuria - vai onko se liian erityyppistä kuin kirjallisuustieteilijän työ tavallisestoi?

Jottei menisi kikkailuksi ja muilla beesailuksi, niin olisi palkittava vain yhtä per parannus, mikä tarkoittaa, että palkkion saaja olisi aika sattumanvaraisesti valittu niistä, joilla oli sama ehdotus, mutta eka tai paras olisi kai hyvä valinta.
Jos parannusehdotuksen keksi eläin, vaikkapa kissa, niin jotkut kai kieltäytyisivöt maksamasta eläimille ja ottaisivatrahat itselleen, siis sihteerille. Sen sijaan pitäisi mainita ihminen nimeltä & eläin, niin kai menisi perille, ja saisi eläinkin jotakin.
Yksi tapa maksaa palkkio olisi ko sähköpostiosoitteen paypal-tili, mutten niistä tiedä.
 Kirjoitusten pitäisi olla saatavilla jossakin netissä, esim. täällä www.Blogger.com issa, joka on ilmainen ja ihan hyvä käyttää. Niin voisi laittaa linkin blogiin & tekstin otsikon, tai linkin itse tekstiin. Tai sitten tarttis jonkun huolehtia tekstit nettiin. Tänne bloggeriin mahtuu aika monta tekstikappaletta yhteen tekstiin, ainakin 250 (pisin yksittäinen toimiva blogitekstini on https://finnishskills.blogspot.com/2014/11/living-with-seasons.html ), ja blogitekstejä on minulla enimmillään ollut noin 200 yhdessä blogissa ennen kuin on lakannut toimimasta. Blogeja saa kai yhdellä käyttäjällä olla sata ilman eri lupaa. Mutta jos on monta tekstiä samassa, niin olisi olennaista, että niistä olisi varmuukopiot, jottei editoidessa vahingossa, esim. tietokoneongelman vuoksi paina delete.

Tässä blogissa on nyt 195 kohtaa tms, lähes kaikki ihan eri aiheista mutta ympäristökysymyksiin liittyviä. Vaikka niissä on kussakin jokin omapanokseni ko ympäristökysymyksen ratkaisuun, niin tyypillistä on, että varsinaiseen ratkaisuun tarvittaisiin ainakin muutama vastaava panos, esim. teorian lisäksi käytäntö kuntoon, ja esim. uusiutuvan polttoaineen ja sillä kulkevien autojen kehittelyssä voi olla kovin monta aika isoa juttua, jotka jonkun tarttee panoksenaan tuoda ennen kuin saadaan toimiva ekoauto, niin että isoja panoksia ympäristökysymysten ratkaisuun tarvitaan kai ainakin tuhat tms tai jkentien vielä paljon useampi iso parannus, ja niin ollen ei pitäisi palkita aivan pikkujutuista tai joutuu palkitsemaan jokaisen suomalaisen moneen kertaan, ja kuka sitten jaksaa muodosta kokonaiskuvan edes yksittäisistä aiherista?! Eikäpainopiste saisi olla rahassa,sillä moine tuo väärinkäytöksiä,mutta kenelle maksetaan ja monestako parannuksesta mikä summa tarttis olla julkinen tieto netissä ja etenkin ihmisen itsensä tarkoistettavissa jostakin nimilistasta tms, esim. tekstilinkkiensä vieressä. Mutten tuosta summasta tiedä, kun tarttee olla summan kokoinen, joka bvoidaan maksaa ja jola on edes vähän väliä saajalleen, muttei rikollisuuteen asti iso raha. Mutta kun on jokin summa niin siitä voi sitten lähteä arvioimaan, että mikä olisi oikein. Jos summa on iso, niin harmittaa kamalasti, jos se meni väärä'lle ihmiselle tai ei itse saanut vaikka keksi saman. Mutta toisaalta idea on ympäristökysymysten ratkaiseminen, ei sosiaalisen silmänpeli,että miten kasvatetaan laopset ympäristötietoisiksi tms. Itse kun olen paljon kirjoitellut ratkaisuja muihinkin kysymyksiin, niin se vie työn paikan ja silloin tärkeöö olisi, että voisi saada edes jotakin taloudellista tukea, kun kehittää ratkaisuja, vaikka ne tulevatkin ajn myötä eikä monta päivässä. Vanhuksilla lienee sama juttu: monta isoa panosta muttei tarkkaa työlokeroa, missä olla ja saada palkkaa. Kuitenkin vastuuntuntoisten ja osaavaisten on myös elettävä arkeaan, kustannettava elämisensä.

tiistai 19. marraskuuta 2019

Luonnon ja koneiden välisen ristiriidan yhteensovittamisesta

Yksi kimmoke luonnonsuojeluun päin on, jos teknologia hiertää mutta luonto tekee hyvää. Muttei sellaista tilannetta tulisi suosia, koska se on elämänlaadun kannalta kovin kehno, sillä niin paljon on erilaisia koneita elämässämme ja niillä on oma käyttömotivaationsa, hyvät puolensa. Eniten hiertävää tulee, jos oma tietokone tms on väri- merkin nimi- ja tyylikoodiensa mukaan eri arvoille ja arvostuksille sekä tekemisentavoille kuin minkä itse koet mukavaksi ja hyväksi elämässä, esim. vaaleanharmaa työhön tarkoirtettu kone vai punainen läppis. Itselläni on isolta osin punaienn HP:n läppis ja se on kiva, kuvien ja blogitekstien tuottamiseen sopiva, samoin nettiin aj musiikin kuunteluun. Vanhasta harmaasta pöytäkoneestani tuli ikävä insinöörityön mieleen tuova fiilis, vaikka kirjoitin sillä ihan kivasta aiheesta kirjaa, paratiisiteoriastani.
Samoin rakennukset voivat olla tietyn imistyypin arvostuksiin, elämäntapaan ja taitotasoon sopivia, ja esim. heidän omille teilleen haluaville aikuisille lapsilleen sopimattomat, mihin auttaisi paikkakunnan vaihdos jonnekin, missä kulttuuri arvoineen ja pääammattialoineen on kiva, samoin miljöö.
Vastaavasti kaikki kaupasta ostettu voi olla toetyn ihmisryhmän taitotason, elämäntilanteen, ammatillisten kiinnostuksenkohteiden yms mukaan hyvä, ja toisenlaista haluavien olisi hyvä vaihtaa kauppaketjua ja/tai paikkakuntaa. Tuotteita ei ole tarkoitettu ostettavaksi aina ihan vain halvinta vaan halvimmasta päästä joku, vaikka olisi vähävarainen, sillä niin saa parempaa laatua, voi kuluttajana vaikuttaa siihen, että tuotteet olisivat sopivia, ja ruuan kyseessä ollen tulee silloin vähemmällä ruualla kylläiseksi.

Ristiriita rakennetun ja koneiden ja toisaalta luonnon ja elämää varten suunnitellun välillä on osin taitotasoero: onko kyse ruutumallista vai monimutkaisemmin asioita ymmärtäen hyvästä mutta järkevästä. Jos aiheesta ei tiedä paljon tai ei oikein osaa sitä hahmottaa, valitsee usein ruutumallin: suoraviivaisen valinnan, jossa on jokin hyöty. Sitten kun taitoja tulee lisää, niin osaa ottaa huomioon useampi hyötyjä ja maailmaa laajemmin, ja niin saapuu vähitellen viisaisiin ratkaisuihin. Jos osaa jostakin monta hyvää puolta, niin niille usein on paikka tuon elämänalan tuotteissa, oissa ne kenties ovat merkityt käyttömukavuusominaisuuksiksi tai jonmkin asiakasryhmän mieltymyksiksi.



lauantai 16. marraskuuta 2019

Muuttavatko ydinpommit käsitystämme todellisuuden luonteesta

Tässä blogissa on aiemmin lainaus tästä aiheesta: isojen katastrofien purkamisen mahdollisuudesta, jos maailma on sittenkin luoteeltaan henkeä. Silloin voisi kai jumalanpalveluksen kauniisti toivovan sivistyneen perspektiivin ja esim. suvivirren hyvän toivomisen tapaan olla synkronissa niiden maailman alueidenkanssa, jotka elävät samaan tapaan kauniisti- Eläisi siis samaan tapaan kuin monet sivistyneet seudut, esim. kai monet pääkaupungit, maailmalla. Mutta sivistynet perspektiivi ei ole tarraava tai sörkkivä hyvän toivomisessaan eikä mene lähelle kuin linssilude. Vaan elää samaan aikaan ja antaa muiden elää omaa elämäänsä geitä häiritsemättä ja julistamatta heille jotakin läheistä suhdetta ongelmiin. Vaan luottaa pikemminkin laajempiin elämäntaitoihin ja hengellisyyteen. Läheisten suhteen tämä on monelle hankalaa, mutta kaukaisten alueitten kuin kai ydinpommin kyseessä ollen usein olisi, niiden suhteen se lienee aika helppoa, jos etäisyyden säilyttää eikä kiinnostu liiaksi eikä ala kokeilla kaiken maailman juttuja, vaan vain elelee ja toivoo hyvää maailmassa laajemmin, tervehenkisen sivistyneesti siis, ja hengellisestikin.

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Kuivuudesta kaukaisissa maissa

Nettiuutisissa kerrottiin, että Australiassa on pahoja maastopaloja,ilmeisesti kuvuuden vuoksi.Kuvassa kumminkin oli merenrataa. Siinä aallot loivat pärskeitä. Tuli mieleeni, että voisikohan laittaa merelle ritilöitä, jotka tekisivät aaltojen voimalla lisää pärskeitä ja kostuttaa ilmaa niin?

Kuivuuden ja äärimmäisten säiden sanottiin olevan ilmastonmuutoksen syytä, mutta samalla tunnelma oli kuin ympäristötuhoista kerrottaessa, jolloin tuli mieleen, että eikö ole kyse luonnollisesta ilmiöstä vaan ympäristöongelmien hengen ilmentymisestä säässä, kun ongelmista kerrotaan kovin vakavaan sävyyn nuoremmille. Eli että toisenhenkisesti eläen olisi sääkin erilainen, ei niin ekstreemi. Muttei se tarkoita tropiikkilaisittain ruualla löllöksi, vaan kai viisasta elämistä vuodenaikojen ja asioiden hangen mukaan, elämänviisautta ja mitä nyt viisaana pidetään maailmassa ja milloin säät ovat hyvät, siihen tapaan tarkastellen jos maailma on henkeä.

Vaihdoin tämän blogin nimen

 Tämän blogin nimi oli siemmin "Ympäristökysymysten ratkaisemisen suurista linjoista". Vaihdoin eilen sen uudeksi nimeksi "Ra...