Vihreiden yksi iso puute on se, että vihreäöt ratkaisut ovat usein ankeita, joskus jopa elämänkielteisiä. Mutta luonto on näyttävät, sivistyneet arvot tuovat hyvää elämää ja vihreiden suunta on positiivinen maailmalle sekä yksilöiden ja yhteiskuntien elämälle. Eli jotenkinjusteeraamalla luulisi oppivan hyvinkin tenhoavaksi.
Yleensä valintoja alkeistasolla tehdään palikkajärjellä ja se ei tuo tenhoavuutta mutta voi tuoda jotakin toimivuutta. Sitten kun taidot kasvavat yli sen, niin alkaa yleensä itse katsella, että mikäs olisi hyvä ja missä on mitäkin puolia ja piirteitä. Silloin lähestymoistapa ei ole enää palikkamallinen vaan elämää elävä ja silloin voi ottaa elämänlaadun yhdeksi tekijäksi, jonka perusteella tekee valintoja. Niihin saa toimivuutta ja puhtia kiinnittämällä huomiota terveiden ikiaikaisten elämäntapojen mukaisuuteen: mikä on se linjaus, jonka luonnossasi koet oikeaksi, esim. syvimmäksi ymmärrykseksi tai elementiksi, jota olisi hyvässä ratkaisussa oltava mukana. Nämä siis kysyvät pelkän palikkajärjen sijasta hienompaa kaunokirjallisempaa kielenymmärrystä ja siltä suunnalta olevaa tunnelmatajuista havaintokykyä: mikä ilmiö on millainenkin elämässä, ja valita sen perusteella paras tai ainakin hyvä.
Kun muutama vuosi sitten harrastin maalaamista vesivärein, niin peruskysymykseksi jäi: mikä olisi hyvä aihe, maalaamisen arvoinen maalaus, jolla olisi sanoma, mikä olisi sellaista, mikä olisi arvokasta viestiä niille kasvaville tai muuten vain perässä tuleville, jotka maalasuta katselevat, mikä elämänviisaus, mitämaailmasta, mitä elämäntavasta ja taidosta. Tällä tavoin olen kokenut viisastuvani paljon, etenkin ratkaisujen löytämisessä, paremman elämän uomien löytämisessä, muttei kyllä käytännön elämisessä, kun moni kovin maalausharrastunut on kamalan saamaton ja ei-niin-etevä. Mutta tällainen syvällisemmän näkökulman ja onnistuvuuden sekä elämänviisauden hakeminen kulkee erilaisia ajattelureittejä kuin palikkajärki, vaikka osin käyttääkin koulujärkeä tukenaan. Olisiko tämä sellainen kysymyksenasettelu, mitä myöten vihreätkin löytäisivät tenhoavuuden, hyvän vihreän elämän ja ylipäätään paremman onnistuvuuden? Ehkei maalaamisessa niinkään, kun se tuo epäkäytännöllisyyttä, kuin painotusten löytämisessä, onnistuvien teiden löytämisessä, viisauden ja tenhoavuuden yhteyden tajuamisessa yms. Ajattelussakin seuraava askel, kuten maalaamisessa, lienee kiinnittää erikoista huomiota kaikista taitavumpiin onnistuneimpiin ratkaisuihin, tärppeihin yms, antaa niille aikaa sulaa, olla vajoamatta välilläheikolle tasolle esim. heikkotasoisen materiaalin lukemisen myötä tai siksi, että haluaisi keskustella kaikkien kanssa, vaikkeivät kaikki osaa ajatella, elää yms kyllin hyvin.
Yleensä valintoja alkeistasolla tehdään palikkajärjellä ja se ei tuo tenhoavuutta mutta voi tuoda jotakin toimivuutta. Sitten kun taidot kasvavat yli sen, niin alkaa yleensä itse katsella, että mikäs olisi hyvä ja missä on mitäkin puolia ja piirteitä. Silloin lähestymoistapa ei ole enää palikkamallinen vaan elämää elävä ja silloin voi ottaa elämänlaadun yhdeksi tekijäksi, jonka perusteella tekee valintoja. Niihin saa toimivuutta ja puhtia kiinnittämällä huomiota terveiden ikiaikaisten elämäntapojen mukaisuuteen: mikä on se linjaus, jonka luonnossasi koet oikeaksi, esim. syvimmäksi ymmärrykseksi tai elementiksi, jota olisi hyvässä ratkaisussa oltava mukana. Nämä siis kysyvät pelkän palikkajärjen sijasta hienompaa kaunokirjallisempaa kielenymmärrystä ja siltä suunnalta olevaa tunnelmatajuista havaintokykyä: mikä ilmiö on millainenkin elämässä, ja valita sen perusteella paras tai ainakin hyvä.
Kun muutama vuosi sitten harrastin maalaamista vesivärein, niin peruskysymykseksi jäi: mikä olisi hyvä aihe, maalaamisen arvoinen maalaus, jolla olisi sanoma, mikä olisi sellaista, mikä olisi arvokasta viestiä niille kasvaville tai muuten vain perässä tuleville, jotka maalasuta katselevat, mikä elämänviisaus, mitämaailmasta, mitä elämäntavasta ja taidosta. Tällä tavoin olen kokenut viisastuvani paljon, etenkin ratkaisujen löytämisessä, paremman elämän uomien löytämisessä, muttei kyllä käytännön elämisessä, kun moni kovin maalausharrastunut on kamalan saamaton ja ei-niin-etevä. Mutta tällainen syvällisemmän näkökulman ja onnistuvuuden sekä elämänviisauden hakeminen kulkee erilaisia ajattelureittejä kuin palikkajärki, vaikka osin käyttääkin koulujärkeä tukenaan. Olisiko tämä sellainen kysymyksenasettelu, mitä myöten vihreätkin löytäisivät tenhoavuuden, hyvän vihreän elämän ja ylipäätään paremman onnistuvuuden? Ehkei maalaamisessa niinkään, kun se tuo epäkäytännöllisyyttä, kuin painotusten löytämisessä, onnistuvien teiden löytämisessä, viisauden ja tenhoavuuden yhteyden tajuamisessa yms. Ajattelussakin seuraava askel, kuten maalaamisessa, lienee kiinnittää erikoista huomiota kaikista taitavumpiin onnistuneimpiin ratkaisuihin, tärppeihin yms, antaa niille aikaa sulaa, olla vajoamatta välilläheikolle tasolle esim. heikkotasoisen materiaalin lukemisen myötä tai siksi, että haluaisi keskustella kaikkien kanssa, vaikkeivät kaikki osaa ajatella, elää yms kyllin hyvin.
Uusavuttomuudesta eroon pääsemisen ohje
Kommentit
Lähetä kommentti