Säät ja luonnon viisaus

Tänä talvena helmikuussa oli täällä Savonlinnassa paljon lunta puiden oksilla ja sati vielälisää niin, että puiden oksat uhkasivat katketa monesta puusta. Silloin pikkulinnut tuntuivat tuumivan, ettei moinen käy, ja alkoivat laulaa kevättä ja niin sää lämpeni hetkessä plussan puolelle ja puut menettivät lumikuormansa. Linnut tuntuivat osaavan sen, laulavat kevättä joka vuosi ja auttavat mielestään lunta sulamaan. Mutta minun maailmankuvaani se vaikutti niin, että uskon sään olevan pikemminkin luonnon henkinen asia kuin tarkan luonnontieteellisesti ennustettavissa, etenkin kun Savoon muuttaneena arveluttaa, miten moni ulkomaalainen säätieto ym luonnontieteen tietolähteenä toimiva paikkakunta on yhtään suomalaisen akateemisen järjen kanssa samalla aaltopituudella ja luotettava tietolähteenä. Niin näyttää siltä että oma maailmankuva etääntyy akateemisesta,pitää akateemisuutta pikemminkin ajattelun perustaitojen oppimisen tukena nuoremmalla iällä, ja todellista maailmaa monimutkiasempana, vähemmän homogeenisena, ja luonteeltaan henkesempänä, moni-ilmeisempänä,myös sellaisena,e ttei tärkeässä asiassa kannata satsata enimmäkseen teknologisiin ratkaisuihin, sillä teknologia ei ole hyvä ratkaisemaan maailman ympäristö- ym monimutkaisempien elämänalojen ongelmia, vaan tarttisi satsata viisaisiin elämänalöueisiin niin kuin luonto ja laajempi sivistys oman ajattelukyvyn tukemana eikä herkkäuskoisuutena kaikkea akateemiseksi niemttyä kohtaan.


pe 26.4.2019   Tänä aamuna, kun ruoho oli jo vihreää ja puiden silmuista olivat alkaneet lehdet tulla esiin, koivuntaimi hiirenkorvalla mutta jossain oli vielä vähän lunta, pikkulintu tirskutti, että ostatko jäätelöä, linnut säätävät talven säät, talven pituuden ja lumisuuden sen mukaan, miten paljon kesällä ihmiset ostavat vaniljajäätelöä. Jonain aiempana vuonna ne ovat tuntuneet samoin kysyvän keväällä, haluatko vielä lumisadetta. Muttei lintu tuntunut tuumivan kasvihuoneilmiötä ihan samasta näkökulmasta kuin vihreät ja luonnontiede. Mutta toisaalta lintuhan elää itse säät ulkona, aki silla jotain osaamista niistä täytyy olla, käytännössä koeteltua.

Luonnon tunnusta kaupungissa

Mietin tuota, ettämissä määrin kaupungissa tuntuu olevan luontoa tai sitten ihan riittämättömästi, on osin lähestymistapakysymys ja määrää paljon joidenkin kaupunkielämän laadusta. Täällä on pihalla ja lähistöllä lähinnä mäntyjä ja koivuja ja nurmikkoa kesäaikaan sekä joitakin pienempiä lehtipuita ja syreenejä omakotitaloalueella, ei niin kamalan vehreää mutta mäntykangasta on kumminkin, muttakoetin tuota enemmänkin näyttävän näköistä tai asustelee luontokokemustani etsiä, että jsoko se on puiden kanssa olemisen ja kadulla kulkemisen tavasta kiinni, niin kokeilin säveltää siitä pätkän, tuli venäläisen sävelmän kuuloinen, enkä tiedä, kosti´uuko siitä mitään, idea on että ikään kuin eksyy puiden luomaan maisemaan, elelee siinä.
Mutta loppupuolella, kakkosrivillä aika alussa A ja F kuuluisivat soida yhtä aikaa, muttei sitä löytynyt tuost nettipohjelmasta, jolla voi kirjoittaa nuotteja.

Tää oli oikeastaan teemalla taikalaulu, mutten sitten tiedä, onnistuiko se yhtään, voiko itsensä löytää luonnon keskeltä kaupungissa.

17.3.2019   Tässä on vanha sävelmänpätkäni jonkun vuoden lokakuulta, kun koivuissa oli keltaiset lehdet, jotenkin puistokatumaisesti.

Ja tämänpäiväinen, ei niin onnistunut sävelmänpätkä:

30. maaliskuuta 2019
Luin hiukan Eino Leinon runoja ja sain vaikutelman, että luontokokemus löytyy tekemisen tunnun kohdalta eikä luonnon varassa roikkumisen, josta pikemminkin tulee olo, että rikkumaton luontokokemus olisi hieno muttei sitä itsellä ole, ei ole mahdollisuutta moiseen, onko nykyaikana monellakaan.

Olen tehnyt vuodenaikakirjoitukseeni http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html muutaman sävelmänkappaleen kevätosioon, kun en kevätaiheisia lauluja löytänyt, ainakaan nykymaailman kaupunkieläjille sopivia, jos ei luontoa niin paljon ole ja kaupungissa on työ ja koulu,opinnotkin. Tarkoitus olisi tehdä niitä etenkin huhtikuun osioon, mutten sitten tiedä, onnostuuko se minulta näin ekalla yrittämällä.

Oisko tuo pikemminkin että elämisen tunnun kohdalta niin kuin nuorella aikuisella on isoja asioita elämässä, samaan aikaan tunteiden, oman näkemyksen, luonteenlaadun ja käytännön tekemisten merkeissä.


31. maaliskuuta 2019   Katselin joskus kirjaa Balladi erämaajärvestä, jossa näytti olevan noin selatessa arvioituna useampia tekijöitä sekä kuvilla että tekstillä. Jollakulla isääni muistuttavalla mieskirjoittajalla oli kovin hyvän kuuloinen luonnon kanssa elämisen tuntu, kenties kuin lastenkasvatuksen ohessa syntynyt, jotenkin oman tekemisen tyylinen luontokuvakin puheessaan, josta sai vaikutelman, että ihmisen luontokokemus muotoutuu sentyyliseksi kuin millaista hänen tekemisensä on, luonto ikään kuin kuvittaa tekemisentavan, on samanlainen symboliikaltaan, tunnultaan, hengeltään, vahvempi vain ja elämänviisaampi , hyvähenkisempi. (Isäni oli novosibirskiläisen tyyppinen näin jälkikäteen arvioiden, osataankohan siellä tällaiset?)
En siis tarkoita, että yksi vain kertoisi tarinoita samasta luontokokemuksesta vaan että luontokokemus on ihan erilainen niin kuin esim. että kiirehtiikö opintojen tms lyttyyn laittamana vain kokemuksen ohitse, onko pakkotahtinen meno, vai onko aikaa tuolle asialle, hyvö tekemisen meininki, jokseenkin samanhenkinen kuin seutu, jolla on.
Onkohan niin, että kun eläin tekee hienommalla tyylillä kuin ihminen,niin hieno tarina on jokseenkin lähellä eläimen tavallista tyyliä ja eläin kokee sen sosiaalisuudeksi itsensä ja muiden lähistön eläinten kanssa ja ovat niin paremmin mukana luomassa luontokokemusta.
Ihminenhän voi laulusta oppia monia asioita, etenkin elämänviisautta ja näkökulmia, ja samaan tapaan lintujen laulusta ja eläinten liikkumistavasta sekä niiden elekielestä, ja toki puilta, niiden tunnelmasta, etenkin mäntyjen, niin että kyllä luonnossa elämistä taitavan eläimen sosiaalisuudesta voi luontokokemus olla kiinni, ainakinosin.


15.5.2019   "I was watching a video about trapper's life in northern Russia, maybe about life there generally too, traditional kind of life largely I guess. In it a trapper told that he had been in a forest hut alone with his dog without much food but his dog fed him. I know that animals communicate about animals' views by telling tales. So a dog can tell a tale about how wild animals live and where one could find food. And those are magnifient charming tales. So one really can live that way and well, but somewhat dog kind of life. And so with other animals that one is friendly with and can communicate well via the sense of atmospheres, gesture language and emphatizing theirlives, with animals as wise charming persons and with their lives charming somewhat like art."
http://talesfromforest.blogspot.com

Nuo eläinten tarinat ovat niiden tekemisiä ja kohtaamisia. Ne ovat eläinystäv'si elämän harrastuksia yms, joihin se toivoo sinun ottavan osaa edes lyhyen matkaa. Ne ovat sen tapa elää, vähän niin kuin lennokkiharrastuneella lapsella on lennokkinsa, niin eläimellä on villieläinystävänsä, kaikki tenhoavat henkilöhahmot ja tekemiset, luonnon tarinat. Ne se haluaa jakaa kanssasi samaan tapaan kuin lapset tai vanhukset jakavat eri ikäpolvea olevien ystäviensä kanssa tekemisiään ja näkemyksiään.

Käärmeistä ja eläinten ymmärryksestä

Ylen nettiuutisissa oli jokin aika sitten juttu, että mayojen ikivanhan porraspyramidin lähistöltä, en muista kuinka kaukaa, olikohan kilometri tai kaksi, oli löytynyt mayojen luolasto, jossa matkaa oli satoja metrejä ja osassa pystyivät tutkijat etenemään vain ryömimällä.Luolastoa oli vartioinut suuri käärme, mihin oirani tuumi, että jos käärme oli valtava, niin se oli pystynyt rakentamaan luolaston itse ja oli eläimille tyypilliseen tapaan tehnyt samanhenkisen kuin mayojen porraspyramidi, koirani mielestä iso käärme olisi siihen vanhana ja viisaana sekä vahvana hyvin pystynyt. Mikä sai ajattelemaan, ettö jos mayojen kuvat olivat erikoisen näköisiä, niin olivatko ne oikeasti käärmeiden kuvia, olivatko mayat olleet käärmeitä?
Niin sitä vaan mietin,e ttä jos lyhyesti paljon tuulettamalla voisi säästää paljon lämmitysenergiaa, niin onko vaarana, että ikkunasta tulee iso käärme tai voro, kenties murhamies? Mutta jos kyy on olennaisesti musta metsäaukiokäärme, niin muun väriset voivat olla toisenluonteisia, vaikkeivät olisi Suomen ilmaston,ja voivat olla jollain lailla viisaita. Mutta isot käärmeet kai usein syövät ihmisiä, tosin koirani väittävät, ettäsen määrä riippuu ympäristöodotuksista, että millainen käärme sinne sopisi, rimmaisi asukkaiden meiningin ja arvojen kanssa.

"C729. Vaarallisten eläinten poistaminen
Eläimet tunnustavat jonkinlaista värisymboliikkaa ja tyyliin, luonteenlaatuun ja mieltymyksiin kirjautunutta samankaltaisuutta tiettyjen ihmisten elämäntavan yms kanssa ja niin juuri heidän kaltaisensa eläimet ja lajit hakeutuvat heidän seuraansa. Jostakin siis löytyy lähinnä niitä eläinlajeja ja sentyyppisiä eläinyksilöitä kuin mitä paikalla olevat ihmiset ovat plus kantaan vaikuttaa lähiseudun ihmis- ja eläinasukkaat, heidän tyyppinsä ja mieltymyksensä esim. elämäntavan ja arvojen suhteen. Aina ei saatavilla tietenkään ole kaikkia lajeja, joten tämä samankaltaisuus ei ole tarkalleen tietynlaista vaan tilanteeseen sopeutettua niin että jokaiselle vaikkapa edes yksi hyönteinen tervehtimään mutta vähän tämän omalla tyylillä tai jotenkin tämän tyyliseksi arvioitu. Näin siis jos jossakin on vaarallisia eläimiä, niin kenties naapurustossa asuu joku, joka kovin niitä haluaa, esim. lapsi tai eläin, ja sitten kai muut naapurit ovat sellaisia että kyseisessä paikassa jotenkin sopii sellainen asustamaan, jos rauhallisesti on. Ja jos joku naapuri on ihan erityyppinen, niin yleensä ei liiku sen ympyröissä, jollei sitten ole ihan outoon aikaan ja ennalta varoittamatta paikalla. Eli toisin päin ajatellen, jos jossakin on vääränlaisia eläimiä, niin auttaisi löytää ihmiset, jotka tykkäävät sellaisista, esim. hirveistä, eläimistä, löytäisivät niille paikan luotaan ja se olisi jotenkin osuvaa, osuva kuvaus heille ja eläimen imagoon sopiva, niin kävisivät ja veisivät kotiinsa tms.

Tää on oikeastaan 11-vuotiaan japaninpystykorvani käsitys ja 10-vuotias aprikoosinvärinen keskikokoinen villakoirani tuumii, että vaarallinen eläin voi olla vaarallinen myös omantyyppiselleen, esim. iso musta käärme syödä uuden omistajansa, kun ne molemmat ovat sen tyylisiä, että on jotenkin hienoa ja sopivaa, että käärme syö ihmisiä ja nimenomaan musta, ja että toki muunkinvärinen iso käärme voi syödä jonkun ihmisen vaan ja krokotiili ym, ja että venäläiset tulee toimeen karhujen kanssa mutta muut ei jos karhu on asumuksessa esim. kerrostalossa tai maan alle kaivamassaan onkalossa. Kanssa tuumivat, että eläin voi olla niin onnellinen uudesta omantyyppisestään omistajasta, että suurin piirtein itkee onnesta kohtaamisessa ja saattaa siksi purrakin muttei vihamielisyyttään."
http://parantamisesta.blogspot.fi tai .com

"Mayat, käärmeet ja paratiisiteoriani

Luin Ylen uutisista, olikohan eilen, että jonkun Mayojen vanhan porraspyramidin lähistöltä oli löytynyt luolasto, jota vartioi korallikäärme tms ja osa luolastosta oli niin matalaa, että tutkijoiden täytyi kulkea siellä ryömimällä. Se kyllä viittaa siihen, että luolasto oli käärmeilel tarkoitettu. Koirani tuumivat, että käärme oli itse rakentanut luolaston, olikohan parin kilometrin päässä porraspyramidista, oli siihen kyllin vahva ja fiksu ja eläinten tapaan teki samantyyppisen kuin mikä on seudun henki, sen vetovoimatekijä. Siitä kun sitten mietin porraspyramideja, että kumma miksi rakensivat juuri tuollaisia, niin tuli mieleen, että isoille käärmeille ne olisivat turvalliset. Ja siitä, että mayojen kuninkaiden tms kivceen hakatut kuvat olivat erikoisen näköisiä kasvonpiirteiltää: ovatko ne voineet olla käärmeiden kuvia, mutten niin muista millaisia ne olivat. Jos mayojen sivilisaatio olikin käärmeiden sivilisaatio, niin oli ehkä virhe kytkeä paratiisiteoriaani mayojen ajanlaskun loppumiseen uutena paratiisin aikakautena. Mutta toisaalta paratiisiteoriani ei ole mitenkään riippuvainen siitä, oletko ihminen vai eläin, esim. käärme tai lintu, vaan suurin toimintakyky on kaikille sama noin yleisellä tasolla. Ja tuskin kamalasti haittaa, kun on mainittu sellaisia asioita kuin talour, työ, työteho, vapaa-aika ym.Ja toki eläimetkin ovat sosiaalisia, liikkuvat yms ja ovat yhteisöllisiä. Kun käärme liikkuu matelemalla, niin se on vähän kuin elämänkokemuksen vana muistetussa maailmankuvassa, ja niin olisi kai luontevaa, että käärmeet ymmärtäisivät juuri ajan kulkuun liittyviä asioita, kenties aikakausien kulkuunkin liittyviä kovin hyvin, kuten mayat tapasivat tehdä."

Vihreästä muotoilusta ja kuvituksesta

Vihreisiin usein viitataan tyylissä akateemista muistuttavalla tavalla, joka akateemisille usein tyypillisesti on jokseenkin ruutumallinen. Se on kuitenkin samalla vihreistä karkoittava tekijä, sillä moni ymmäörtää, etteivät ruudut ole kovin hyvälaatuista ajattelua. Parempi olisi viitata vihreisiin ajatussisällöin ilman ruutuja. Niille on tyypillistä, että ne ovat akateemiseen tapaan teoreettisia ja yleisellä tasolla kuten kokemattomien ja toisaalta maailmaa kokonaisuuden kannalta objektiivisesti ajattelevien.
Akateemiset tekevät usein virheitä sosiaalisissa arvioissaan ym elämän hötömmiksi olettamissaan puolissa, mitä ei saisi kopioida vihreille, mutta ikävä kyllä on silloin tällöin kopioitu. Sosiaaliset jutut pitäisi myöskin miettiä ihan objektiivisesti ja se on akateemiselle ihan mahdollista, ainakin näin teoreettisesti katsoen luulisi niin. Epäobjektiivisen heiton tai luulon sijasta tarvitsisi pysyä niin yleisellä tasolla, että osaa olla objektiivinen. Ryhmien, joita ajatellaan, tulisi olla mielekkäitä kokonaisuuksia, arkikokemuksesta varmasti tiedettyjä, kuten lapset, nuoret, nuoret aikuiset, jotka voisi jakaa nuoret miehet ennen armeijaa (se on iso kokemus heille) ja armeijan jälkeen, opiskeluaikoinaan ja työssä käyvät, eri tavoin suuntautuneilla paikakkunnilla, eri ammateissa, tms

Vihreän kuvituksen tulisi olla vihreän tyyppistä, siis esim. vihreitä ajatuksia ymmärtävää ja tarkoitukseensa sopivaa, eikä esim. sanallistavaa tms, mistä ei voi pttaa mallia vihreän ajattelun taidon oppimisessa ja vihreiden arvojen,elämäntapojen ja niihin tarvittavan elämänviisauden omaksumisessa. Tuli vaan mieleeni jostakin vanhasta roskien kierrättämistä koskevasta vihkosesta, kamalan vanhasta, kaatopaikkoihin liittyvästä, jossa oli sanallistavan tyyppisiä eläimiä. Jos esim. jossakin ulkomailla ei osata ajatella, niin ei sanallisuus ole ajattelun suunnalla vaan katseleminen ja nähdyn ymmärtäminen, etenkin (elämää ja puita/luontoa sisältävien) maisemien katselu, maisemakuvan muodostaminen mielessään ja kenties juttelu siitä.