Maailmankuvien erot isona syynä hankaluuksiin päästä ympäristöongelmista eroon

Uutisissa kerrottiin ilmastoraportista,jossa varoitetaan, että ilmaston lämpeneminen pitäisi saada pysäytettyä puoli astetta alhaisempaan keskilämpötilaan kuin tähän asti on oletettu,mikä näytti jonkin kaavion mukaan edellyttävän hiilidioksidipäätöjen lopettamista kokonaan kokonaisvaikutukseltaan siis ja aika pian. Samaan aikaan nousi selvästi mieleeni, miten erilainen käsitykseni maailman ihmisistä ja kulttuureista on nyt kuin pääkaupunkiseudulla. Esim. Afrikassa ei ole lämmityskuluja ja ruokaa ei kai välttämättäpaljoa tarvitse ja niin rahaa kenties tavallaan on heillä ihan hyvin, jos jotakin haluavat, muttei taas koulutaustaa mutta omin päin luettua kyllä ainakin Suomeen matkanneilla, mikä tuntui tuovan sen tavallisen väitteen, että hei ilmasto lämpenee, kivaa!, ihan kuin se olisi erillinen tuote kaupassa, että joo afrikkalaisen lämmintät ännekin, ilman sivistyksen tuomaa maailmankuvaa - tarkoittaako se, että kaupan tuotteiden käyttöohjeissa ainakin joissakin olisi oltava laajempi maailmankuva, vähän kuten kala pyydetty ympäristöä vahingoittamatta tms tavalaan kauppamaisen kiva ja tavallaan kimpale vastuuntuntoista maailmankuvaa.
Toinen mieleeni tullut juttu, joka olennaisesti vaikuttaa, on, että useimmat maat ovat ainakin maineeltaan valehtelevaisempia ja näytteleväisempiä kuin suomalainen kulttuuri,jolloin tulee mieleen, ettävoiko maailmankuvamme pitää paikkaansa vai onko se vain jotakin, mitä on tavallisesti helppo sanoa kouluja käyneille suomalaisille. Eli jos ulkomaalainen valehtelee helposti eikä ymmärrä totuuden olevan t'ärkeä tavoite, niin paljonko esim. kivoista kartoista, mittarilukemasarakkeista yms on valehdeltua, ihan vain täyutety jotakin, kun se kerran puuttui, ja joku välikäsi on kenties karsinut räikeimmät valheet pois. Eli jos jokin on hyvä ratkaisu, kätevä, mukava jne, niin kai sille on muuallakin käyttöä vähän kuin hyvälle tuotteelle, mutta tuskinpa kaikkialla kaikkea tehtäisiin niin samalla tavoin, että neuvottelutie antaisioikean kuvan asioista, vaan se antaa pikemminkin kuvan kouluopetuksen yhdestä tavoitteesta.
Kanssa mietityttyy tieteen aloilla koulutettujen näkökulman objektiivisuuden määrä, onko se paljon heikompi kuin luulisi? Päätelmiä tieteen alan ihmiset pyrkivät tekemään obejktiivisesti, mutta havaintojen kohdalla he yleensä luottavat teoriaan enemmän kuin omiin havaintoihinsa, joihin ärsyttävästi vaikuttavat sen päivän ihmiskontaktit, oman elämän isot asiat, kuin sattumalta juuri tyietyt tuttavat yms,mutta kuitenkin siis luulevat teoriaa tukevan kaikkien havainnot, vaikkeivät edes omat säästä yms, vaan aina havaitsevat pikemminkin teoriaa kuin lämpöltilan vaihteluja, vaikuttavia tekijöitä yms. Säästä saa sen vaikutelman kuin oman elämän isot kuviot siihen vaikuttaisiavta,mikä tuo aivan toisenlaisen todellisuuskäsityksen, kai sellaisen, joka jollakin on kummituksista, että millaisesti muut vaikuttavat kummitusten elämään, ja joka toisaalta selittäisi sen, miten tuttavan mielipide onkin juuri heti perään mediassa pinnalla, kun sitä lähtee seuraamaan, vaikka sitten tyoisenlaisenlehden lukijana olettaisi ihmistyyppien pikemminkin lukevan lehtiä, jotka ovat heidän oma kuvansa. Tai niin kuin jos harrastaa jotakin taitoa, niin vähitellen säätyy juttelemaan juuri sen puolen kanssa muista sen sijaan, ettei tietäsiihen suuntaan olisi enemmän kuin ennnen.