Uskonnollisuudesta ja ympäristökysymysten ratkaisemisesta: ilmastoa osaamattomien huomioon ottaminen kaikessa

Olen alunperin pääkaupunkiseudulta ja uskonnosta opin lähinnä tavallisesta mediasta, muttei minulle jäänyt se olo, että väki siellä olisi tavoittantu sitä, miten uskonnosta saa avun. Savonlinnaan muutettuani muutamana viime vuotena olen kuunnellut hiukan kristillistä radioasemaa aina silloin tällöin ja siitä on tuntunut oppivan uskonnosta. Mutta se, mitä olen oppinut, on toisaalta ollut uskontomaista ja toisaalta sotinut aiempaa uskontokäsitystäni vastaan. Miksi muka syödä kylläiseksi kuin viikonloppuna, vaikkei olisi ruuan puute, joka vaivaa? Miksi käpertyä lämpimäksi sen sijaan että reippailisi ja eläisi tervehenkisesti? Mutta tuntuu, että tarvitaan maailman keskiverron tapaisia ratkaisuja, jotakin edes siltä suunnalta, ja heillä kai on helle. Tai sitten papeista aika moni on muusta ilmastosta alunperin ja tarvitsee eheyden saavuttamiseen samanlaista kuin ilmastoa osaamattomat. Tai sitten moni kadllakulkija on sellainen ja se vaikuttaa päivän sujuvuuteen: on löydettävä elämäntapa tai olemisen tapa, jolla kaikkien muidenkin on mukava eheä olla. Kanssa jos suomalaiset ratkaisut eivät tule kuulluiksi siinä muodossaan kuin ovat luontevia ja tyuttuja, niin oliko papin kulttuuritausta toinen? Tai ympäristösi ihmisistä osan? Rukous voi herkistää maisemahavainnoille ja tehdä siten taitavaksi, ainakin kunnollisen järjen ja taiteiden (runot, pop, ym) tuella. Mutta jääkö se usein pois tai tuo ikävää, jos lämpimistä maista muuttaneet niin tehdessään alkavat pitää seuraa ilmalle ja jäähtyvät kamalasti? Mutta oikeasti se ei ole sekään uskonnon hankaluuksien syynä vaan se, että yrittää iso lössi kerrallaan, kaikille samaa, kun taas uskonto tuntuu auttavan yksilöä: elämäntiet eriytyvät. Ihna niin kuin voi tehdä elämässään valintoja, olla jonkin tietyn tyypin ihminen omilta edesottamuksiltaan ja valinnoiltaan. Ja siitä seuraa elämänkohtalo, ihan normaalin dynamiikan mukaan. Niin samalla tavalla voi olla esim. ympäristöasioista ratkaisuja löytävä ja elää maailman siinä osassa, joka osaa ratkaista ja huolehtia asiat, löytää hyvän elämän. Tai voi olla niitä, joilla nuo asiat takeltelevat, joka pitää seuraa epäviisaille, ja niin heidän tasonsa tuomat ongelmat valtaavat sinunkin elämäsi, ja olet sitä ympäristöasioissa hankalaa porukkaa, joka ei näe vastauksia, vaikka ne on selitetty heille jo. Ja sitten joskus tulee joku vaikute, jota et ymmärrä, että miksi sellainen, se on kai jonkun toisen ihmisryhmän taitotason palanen. Maailma ei ole kaikille sama. Niin kuin meistä tulee erilaisia persoonallisuuksia, eri elämäntien kulkijoita, niin myös näemme maailmasta eri asiat ja tulkitsemme samatkin tiedot eri tavoin, yksi suoraviivaisesti uskoen ja toinen muita asioita selitykseksi hakien ja jonkin toisen ihmistyypin totuuteen uskoen. Mutta onko maailma myös niin erilainen, kuljemmeko eri todellisuuksissa, jotka kohtaavat kuin tunnelit ja lähtevät taas omille teilleen, kuin sosiaalisuuteme, suuresta maailmasta saamme valita seuramme, ideaalimme ja harrastuneisuutemme, ja uskonto ja taide ovat niitä viisaimpia.

Olen kirjoittanut lämmittelyohjeita, ihan tavallisia sisätiloissa lämmittelyn ohjeita ym sinne päin http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html . Samassa blogissa vuodenaikojen elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html , joille on myös engl. käännös http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html .

Maisemakatse siis viilentää, jos on yhtä ympäröivän maiseman ilman tai muun viileyden kanssa. Tuo virhe kai tulee osin siitä, kun suomalainen pitää yhtä maisemamaisten ajatustensa huomioon ottamisen kanssa suuresti, niin kuin hyväksi on, niin ulkomaalainen luulee sitä fyysiseksi seuran pitämiseksi ilmalle,mutta oikeasti se on paljon monimutkaisempi teko. Maisema siis viilentää, jos pitää yhtä sen kanssa. Mutta ihan vain katsella saa, kuin insinööri. Ja ajatella saa. Ja saa ymmärtää maiseman ilmiöt kuin kuulisi ne: siellä huusi joku, tms. Ja mielessään vaan ei kehollaan, ei lämpötaloudellaan, saa pitää yhtä ympäröivän maiseman elämän kanssa: lapsia leikkimässä, lintu lentää, pilviä taivaalla, ne lämmittävät sydäntä, tekevät hyväksi elää maisemassa.