Mistä ympäristöasioissa on kenenkin mielestä kyse

Silmiini sattui lehden reunasta tejsti "WWF * Lehti elävän maapallon puolesta". Muihin elämänaloihin tutustuttuani välitön reaktioni oli, ettei siitä ole muiden mielestä kyse, vaan ihan muusta. Lähinnä olen ollut kiinnostunut kristinuskosta (radio Dei hetken verran silloin tällöin auki), maalaamisesta, koirista ja tiaisista sekä vieraista kulttuureista, etenkin alkuperäiskansoista ja viime aikoina olen kiinnittänyt huoniota tropiikista kotoisin oleviin. Ja toki olen kiinnostunut muista ammateista kuin akateemisista. Näillä on omat ammattitaitonsa ja kulttuurilliset taitonsa. Huomaavat siis eri asiat samoista asioista ja yleensäkiinnittävät huomionsa eri puoliin asioista, niin kuin nyt uskonto vaikka parantamiseen ja ihmeiden mahdollisuuksiin, suuriin parannusmahdollisuuksiin asiantiloihin ja elämiin. Niissä on olennaista se, ettei jumituta raiteilleen, etenkään epäviisaille raiteille. Vihreille taas on tyypillistä, että joku jäykkä, ei niin fiksu, akateeminen (moies?) toitottaa, että täm on näin, ja elämänkokemusta vailla olevat nuoret vihreät uskovat sen ja siihen juttu jää, niin epäviisaaksi. Taiteille puolestaan on tyypillistä se, että tehdään tunnelmatajuisia havaintoja, herkkiä, elämänviisaita, laajemmin maailmaa ymmärtäviä, parannuksia keksiviä, ja niin ei voi välttyä huomaamasta esim. että luomuvihannekset ovat usein sameita ja muodottomia, eli myrkkyjä kärsineitä, kun taas tavalliset kaupan suosimat vihannekset ovat hyvän kirkkaan värisiä ja elänvöittävän makuisia, pylreitä kivannäköisiä muodoiltaan, eli hyvissä oloissa kasvaneita, ja niin ei voi kuin päätellä vihreiden olevan liian epäviisaita päättämään, liian epäonnistuvia, paljon epäonnistuvampia kuin kaupat.
Jos taas sitten meittii esim. kasvihuoneilmiötä,niin monessa maassa sää ja luonto ovat jotenkin samanhenkiset kuin asukkaat ja kenties isommalla elämänkokemuksella huomaa, ettei maailma ole niin deterministinen, kaikille sama, vaan pikemminkin kuin henkeä, elämämme siinä ainakin niin erilainen eri ihmisille, että sillä on jotakin tekemistä elämämme hengen kanssa. Ja niin ei ole hyvä lähteä niiden matkaan, jotka löytävät paljon ongelmiua, vaan niiden, jotka osaavat saada asiat hyvälle tolalle, vaikka tekisiväty sen siinä sivussa,niin kuin taitavat usein muutamassa sekunnissa raatkovat isoja asioita, odsaavat vanhukset ja ne, joila on kulttuurillista viisautta, kommunikaatio vain ei yllä niin kauas.
Kanssa vihreiden ehdottamat kierrätys- ymparannusyritelmät ovat usein nihkeän ei-niin-viisaan ajattelun tyyliset, kuin olsi pakko ottaa tyylilaji paketissa mukana, ja epäonnistua sen mukana elämässään, tyylin kun pitäisi olla oma, sen näyttää elämänkoemus ja elämänymmärrys, että vaatteiden yms pitäisi viestoiä oikein, yksilön näkemyksen kannalta edullisesti eikä jotenkin epäviisaasti. Tyylit eivät ole kommunikaatiokysymys vaan yksilön ajattelutyyppi, hänen elämänkohtalonsa, emme halua kopioida sitä epäviisailta! Etenkin siinä on se puoli, että monien elämät romahtelevat, helle ja ruoka kai etenkinpeittäövät romahduksia, samoin työnteko ja seuranpito yms, ja niin monessa maassa kai on elämäntaitoja vähemmän kuin Suomessa, ja niin ympäristökysymykset romahtelevat ihmisten elämien käytännönongelmiin: mitä kun vaikka terveenä pysymistä ja jaksamista ei ole ratkaistu, on vain helle korvikkeena?