Käsityötaidot ja kierrätys

Käsityötaidot eivät kenties tarkalleen ole ympäristökysymys, mutta ainakin kaupungissa asuvalla vihreällä voi usein olla liian vähän käsityötaitoja, jotta voisi ymärtää kierrätystä, uusiokäyttöä ja materiaaleja. Jos sen sijaan on harrastanut käsitöitä, niin ymmärtää jonkin verran materiaalien käyttäytymistä, niiden käytettävyyttä, niiden vaikutuksia siihen, millaisen tuotteen voi tehdä ja millä vaivalla, sekä toisaalta sitä, miten tuotteen tyyli muuntuu osin materiaalien pohjalta alkaen, osin käistyötaitojen tuloksena ja osin sen mukaan, kenelle tuotetta ollaan tekemässä. Ja niin käsityötaidot tuovat vankempaa osaamista kierrätyksen pohtimiseen ja järjestämiseen.
Esim. jos kierrätykseen tuo hyvän vaatteen tai esineen, niin katoaako sen laatu kierrätyskeskuksen ekassa pesussa, olisiko pitänyt enemmän tarttua hetkeen, yksittäisen tuotteen mahdollisuuksiin?

Toisaalta luokitteleva kokonaiskuvaa muodostava ajattelutapa ei ole parhaimpia silloin, kun pitäisi löytää uusia mahdollisuuksia, vaan se ikään kuin kuluttaa loppuun kaikki vaihtoehdot, kategorisoi ne ei-kelpaaviksi siksi, ettei joku asiantuntije osannut. Mutta oikeasti kullakin ihmisellä on omia ideoita, jokainen uusi henkilö voisi olla mahdollisuus löytää jokin uusi käyttötapa, materiaali tai ratkaisu, jos kaikkea ei olisi joku vihreä valmiiksi pureskellut mukamas koulumateriaaliksi kelpaavasti. Koulussa kai on ideana opettaa hyvälaatuista yleispätevää tietoa eikä vain yksittäisen asiantuntijan näkemyksiä, vaikka vihreät tyuntuvat sellaisilla koulutietoa jatkavan. Yleisesti hyväksi koettu vaihtoehto on ihan eri asia kuin jonkun ei-niin-taitavan muita arvostamattoman tekemä luokitus. Ainakin kaupan alalla onpaljon osaamista, ja niin kai useimmat ammatit ovat tosiaan kokonaisen ammattitaidon alueita eivätkä vain jotakin hanttihommia kelle vaa, vaikkapa akateemisestisuuntautuneelle.