Sairaanhoidon mitoituksesta

Tämän päivän Savonlinnan paikallisessa sanomalahdessä Itä-Savossa oli juttua, että vihreiden savonlinnalaista kansanedustajaa Heli Järvistä oli uhkailtu. Kuvissa oli muita seudun kansanedustajia, mutta Heli Järvinen näytti jokseenkin sukupolvea vanhemmalta kuin tavallisesti: oliko hänelle käynyt pahemminkin ja joku muu hänen sijastaan juvassa? Pari päivää aiemmin oli Itä-Savossa kysytty Savonlinnan seudun kansanedustajilta, kaupunginvaltuutetuilta, kansanedustajaehdokkailta tms Sote-uudistuksesta ja Heli Järvisen kanta oli sairaanhoitoa ja hoidettavaksi joutumista paljon lisäävä, jolloin ainakin itse tuumin,e ttei siis voi häntääänestää. Sairastaminen ei ole mukavaa ja usein on kivempi sairastaa kotona omin avuin, ainakin pitkölti, vähän jotain neuvoa jostakin etsien, jos tarvitsee, muttei hoidettavana, jollei ole kamalan sairas. Kukin ammattikunta, jos siltä kysytään sen palkasta ja sen asemasta, niin tuppaa aina vastaamaan, että molempia sopisi korottaa, ja niin sairaanhoitokin pyytää lisää resursseja. Kukin ammattialan toki juttelee kovin paljon juuri niiden ihmisten kanssa, jotka juuri sillä hetkellä kaipaavat sen palveluksia. Mutta ianakin lehdestä kun lukee joskus sairaanhoidon lisäämistä puoltavia, kirjoituksia, niin ovat tyyliltään hoitoalan ammattilaisen kirjoittamia, vaikka olisivat potilaiksi itsensä nimenneitä, tai sitten ovat ihan oikeastikin lääkärin tms allekirjoittamia. Yleensä muihin ammatteihin suuntautuneet ihmiset tuumivat useimmista aloista, että kyllä niitä jonkin verran tarvitaan, itsekin aina joskus, muttei kai niin kovin paljoa, vaan se on näkökulmavirhe, joka syntyy, kun on itse niin kovin lähellä alaa jokapäiväisissä ympyröissään. Ja useinhan kunkin ammattiryhmän jäsenet menebvät naimisiin ko ammatin ihailijoiden kanssa. Sen sijaan vanhempi polvi sairastaa paljon ja se on usein asenteista kiinni: hoitohewnkilökunta on eri ikäistä ja tekee siksi eri tekemisentavoilla ja eri käytännön osaamisen määrällä, eri määrällä näkemsytäkin, ja niin voi tökerö virhekävellä viisaan itse osaavan ylitse. Mutta sitä tapahtuu harvemmin, jos hoitajia on niin vähän, että kukin voi itse päättää, milloin todella kaipaa jotakin apua, kun eivät kaikki hetken toiselta kysymiseen ailahtaneet joudu hoitoon.

27.11.2019   L'hettelin tä'llä viikolla parantamisaiheisen blogini http://parantamisesta.blogspot.com sosiaali- ja terveysministeriöön ja kävin silloin heidän sivuillaan. Heillä on alaisuudessaan mm kaikki sairaalat, ja niissä on tietenkin ihmisillä onnettomuutta ja siksi meininki on tavallaan seis sen raskaan vaikutuksen vuoksi ja sosiaali- ja terveysministeriöllä on siihen jokin viisas teoriaperspektiivi,millä saada  asiat hyvälle tolalle ja homma sujumaan. Mutta vaikka se on viisas perspektiivi ja toimiva, niin se siis on eri asia kuin tavallisen ministeriön teoriaperspektiivi, jolla ei ole tuota tautien ja onnettomuuksien taakkaa mukanaan. Eli ei voi luokittaa käytännössä kaikkia ministeriöitä ihan samaan, vaan tarttee huomata tuo oneettomuusvaara, joka onnettomuuksien kanssa tekemisissä olemisesta tulee.