Terveiden elämäntapojen kompastuskivenä ulkomaalaisten sairaudet ja vajaakuntoisuus

Olen kirjoittanut terveiden elämäntapojen ohjeita ei kai niin kovin montaa ja niiden tueksi terveellä tavalla tekemisen ja tervehenkisen lonjauksen ohjeita kovin monta blogiini http://opisuomalaisuus.blogspot.com ja kääntänyt reilut 150 englanniksi blogiini http://finnishskills.blogspot.com .
Minua on tavannut hämmästyttää terveiden elämäntapojen ja liikuannan saama vastustus. Jotkut pitävät niitä liian hälisevinä, häiritsevän toimeliaina, jopa liikaa katselevina ja liikuntaa huonon olon tuovana, vaikka liikuntahan on juuri hyvän olon peurspilari, jos vain liikkuu oikein, hyväätekevin tavoin. Mutta flunssaisen liikunta vaikuttaa jokseenkin sellaiselta kuin ulkomaalaisten liikuntakäsitys: ovatko he flunssaisen verran kipeinä, kun liikkuvat, silloinhan suomalainenkin mielipide on, ettei pitäisi liikkua rasittavasti, ainakaan liikuntaa varsinaisesti harrastaa, vaan odottaa, että tervehtyy ensin. Kanssa tuo hälisevyys ja näköaistivirikkeiden & muiden virikkeiden määrä: nehän ovat sellaista, mihin ihan sairaan, esim. oksennustautisen kapasiteetti ei riitä, eikä kamalan huonokuntoisen pitkää aikaa kerralla, esim. kuukausia sairastaneen. Voiko olla, että lämpimämmissä maissa ihmiset ovat pöpötaudeissa koko ajan, tropiikissa helteellä jopa niin huonosti voivia kuin raskasta taakkaa kantava noustessaan jollekin nyppylälle, milloin katse kenties ei toimi samalla kuin sumeasti vain? Eli nää ei oiskaan ihmistyyppejä jotka muka sopis samaan vaan sairastavuuden määriä ja se seliitäis mm sen, miksi toimeliaampia nuoria tai nuorten tapaan tervehenkisiä ihmisiä osa ei jaksa vaan pitääh hälisevinä. Mutta moni tropiikkilainen tms lämpimämmästä maasta kotoisin oleva kai valitsisi juuri sen maan elämisentavan hyvine ja huonoine puolineen, ja suosittelis muillekin, muttei se tarkoita, että suomalaisen mittapuun mukaan olis terve.

Sairastavuuden määrä voi kai arvioidamm sillä, miten laajan ympäristönsä kanssa olisi luonnostaan hyvillä mielin tekemisissä ja miten kaukana oleva tuntuu hälyltä, jollei erityisesti pakottaudu seuraamaan sitä, ja miten suuren fyysisen ponnistuksen tavallisesti jaksaa isoimman osan ajasta. Flunssa ja oksennustauti ainakin antavat jopnkinlaisen kuvan jaksavaisuuden määrästä, mitä voi joillain olla. Joka viihtyy mieluusti ihan vain kotona, ei menisi minnekään, on sairastavm suuruisella elämänpiirillä. Joka ei oikein liikkuisikaan, istuisipahan vain keittiön pöydän ööressä tai sohvassa, on sairaampi. Jos tuon jaksavaisuuden määrän tuovat vasta lääkkeet esim. kuin että nyt jaksaisit mennä sinne ja sinne, niin on paljon sairaampi. Jos tuppaa pyrkimään ottamaan jonkun hälyn pois, niin se on kai oman jaksavaisuuden piirin ulkopuolellla, joko sairauden vuoksi tai siksi, että pitää esim. erityyppisestä musiikista, mutta vain siinä ympäristössä sairastava kai pyrkisi kieltämään muilta moisen musiikin kuuntelemisen, jos ei sitä jaksa, mutta yleensähän musiikki lisää elämänviisautta ja siis jaksavaisuutta tuo terveyttä. 

Terveet elämäntavat ja tervehenkinen linjaus tuovat terveyttä ja pikaisempaa paranemista, vaikka ne omaksuisi tavoitteikseen vasta sairastaessa. Terveiden elämäntapojen omaksumista kai tekee helpommaksi se, ettälukee noita yo linkkien terveellä tavalla tekemisen taidon sekä tervehenkisen linjauksen ohjeita, jotka tosin ovat vain oma näkemykseni, eivät se perusversio, mitä aina suositellaan ja joka kovin arvokas on, tuo paranevuuden ja terveenä pysymisen ainakin pitkälti.