Käytännön järjestelyjen tekemisen taidosta

Aloitin tämän kirjoituksen esimerkillä:
Kutominen kyllä tyhmentää paljon,kun siinä on yksinkertainen toistuva tehtävä, josta jälki ei jää näkyviiun, mutta kun kumminkin olen villasukat itselleni parina viimew vuonna kutonut, niin lankoja ostaessani olen huomannut että yksi lanka sopii yhdenlaiseen ja toinen toisenlaiseen ja että kun langan käyttää suoraan vyyhdeltä, niin se on nätimpi ja siitä saa ideoita kutomistaitoon. Ei siis voi mennä kauppaan ostamaan lankaa tarkalleen tiettyyn tarkoitukseen, vaan lankoja on siellä, mitä on, ja toisenlaisia ei satu olemaan, ja niin on saatava ideoita siitä, millaisia lankoja siellä on, kauppias on ne yrittänyt valita vuodenaikaan ja kudottavaan vaatteeseen sopiviksi erilaisille ihmisryhmille. Vastaavasti kai jos ympäristökysymyksissä tarttisi osata tehdä jokin käytännön järjestely, niin sen kuuluisi ikään kuin nousta mieleen siitä, mitä on saatavilla ja mikä on budjetti (kauppiaskin toivoo sinun jättävän huonot vaihtoehdot pois, ne ovat epäonnistuneisuuttaan kalliita. - Tästä on hyvä oppia, että alennusmyynti on ei-kaupaksi-käyvän myymistä pois halvemmalla, esim. koska se on viallinen tai sitä ei voi käyttöä ennen kuin vuoden päöstä. Tarjous taas on kovin hyvän tuotteen myymistä suurille joukoille ja siksi halvalla.), vähän niin kuin tämän ympäristöaiheisen blogini kirjoituksessa siitä, mitä puita jötetään hakattaessa puita. Ei siis voi etukäteen koulupäällä suunnitella tarkkaan, vaan sillä muodostetaan kuva siitä, mitä tarvitaan, ja käytännön vaihtoehdot yleensä tuovat joitain mahdollisuuksia hyvin ja toisia ei, jolloin ne eivät oikein sovi siihen - tai sitten on jätettävä etäisemmäksi haaveeksi ne ja kerättävä niihin ideoita, alkuja, mm lähestymistapoja, joilla huomaa paljon kaikkea kivaa.