Ruokapakkausten kierrättämisestä

Kun ruokapakkauksia tulee niin paljon verrattuna muuhun roskaan, niin olen kokeeksi jättänyt niitä näkyville keittiön toiseen lavuaariin, jota en käytä. Olen jättänyt niitä ilmavasti, jotenkin kivasti tai ihan vain jotenkin, saadakseni käsityksen siitä, minkä luonteisia ne ovat. Olen periaatteenani pitänyt, että haisevia tai likaisa en siinä pidä vaan laitan roskiin, mutta pian kuivuvia ruuanjämiä niissä on saanut olla. Lähinnä makkarapaketti, tuoreen kalan paketti ja tuoreen lihan paketit ovat olleet sellaisia, joita ei näin voi pitää. Lisäksi maitotölkeistäjää aina olo, ettei niitä voi kierrättä, ja siksi ne masentavatr hiukan, ovat tavallaan esteenä.
En ole näitä pessyt, kun olen vain miettinyt.Lähinnä on jäänyt vaikutelma, että ruokapakettien materiaali imee ruuasta hajua yms tarkoituksella, jotta paketti olisit urvallinen, sillä siitä on tiedettävä, jos vaikka jokin paketti on sorkittuu, pidetty eri tavalla, vaihdettu siihen toinen sisältö jossain välissä, on siinä ollut muuta, on se säilötty eri tavoin, on eri kaupasta, on liian vanhaksi mennyt ruoka, tms. Ja siksi sitten paketit eivät sovi kierrätykseen. Nämä ovat kuitenkin välttämättömiä tietoja. Ne mahdollistavat hengissä pysymisen. Muutoin ruoka olisi aina joskus sorkittu ja siihen olisi kadonnut se yksilö tai perhe, ja ulkomaalainen rientänyt tilalle korkean elintason maahan, minkä ihmisiin luotetaan, ollut olevinaan suomalainen ja outouttaan matkinut tarkkaan vieraat tavat ja henkilöiden piirteet, käymättä koskaan koulua, ollen vain muun maan sosiaalisen ym elämänkokemuksen varassa ja niin ei voi ruokia jättää huonoihin paketteihin murhien torjumisen kannalta.