lauantai 15. joulukuuta 2018

Käytännön järjestelyjen tekemisen taidosta

Aloitin tämän kirjoituksen esimerkillä:
Kutominen kyllä tyhmentää paljon,kun siinä on yksinkertainen toistuva tehtävä, josta jälki ei jää näkyviiun, mutta kun kumminkin olen villasukat itselleni parina viimew vuonna kutonut, niin lankoja ostaessani olen huomannut että yksi lanka sopii yhdenlaiseen ja toinen toisenlaiseen ja että kun langan käyttää suoraan vyyhdeltä, niin se on nätimpi ja siitä saa ideoita kutomistaitoon. Ei siis voi mennä kauppaan ostamaan lankaa tarkalleen tiettyyn tarkoitukseen, vaan lankoja on siellä, mitä on, ja toisenlaisia ei satu olemaan, ja niin on saatava ideoita siitä, millaisia lankoja siellä on, kauppias on ne yrittänyt valita vuodenaikaan ja kudottavaan vaatteeseen sopiviksi erilaisille ihmisryhmille. Vastaavasti kai jos ympäristökysymyksissä tarttisi osata tehdä jokin käytännön järjestely, niin sen kuuluisi ikään kuin nousta mieleen siitä, mitä on saatavilla ja mikä on budjetti (kauppiaskin toivoo sinun jättävän huonot vaihtoehdot pois, ne ovat epäonnistuneisuuttaan kalliita. - Tästä on hyvä oppia, että alennusmyynti on ei-kaupaksi-käyvän myymistä pois halvemmalla, esim. koska se on viallinen tai sitä ei voi käyttöä ennen kuin vuoden päöstä. Tarjous taas on kovin hyvän tuotteen myymistä suurille joukoille ja siksi halvalla.), vähän niin kuin tämän ympäristöaiheisen blogini kirjoituksessa siitä, mitä puita jötetään hakattaessa puita. Ei siis voi etukäteen koulupäällä suunnitella tarkkaan, vaan sillä muodostetaan kuva siitä, mitä tarvitaan, ja käytännön vaihtoehdot yleensä tuovat joitain mahdollisuuksia hyvin ja toisia ei, jolloin ne eivät oikein sovi siihen - tai sitten on jätettävä etäisemmäksi haaveeksi ne ja kerättävä niihin ideoita, alkuja, mm lähestymistapoja, joilla huomaa paljon kaikkea kivaa.

maanantai 26. marraskuuta 2018

Katovuosista

Tämän vuoden kesänä oli kovin helteistä ainakin täällä Savonlinnassa ja kuivaakin, joten sato jäi kai tavallista pienemmäksi, mikä toi mieleen katovuodet - osaisinko ongelmanratkaisutaidoillani niitä mitenkään helpottaa?
Säät ovat hankala juttu, voiko niihin vaikuttaa, tai voiko rytmittää tekemisiään ja osaamistaan paremmin niihin sopivaksi? Säihin vaikuttamisen yritelmä http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2016/10/uskomuksista-ja-saasta.html
Itse viljelyn lisäksi on viljan korjaaminen: minkä eteen kannattaa tänä vuonna nähdä vaivaa? Ja miten paljon? Näin siis myös kuivatus yms säilyvyys.
Sadon säilytys on sitten yksi ongelma: millä menetelmillä se sä'ilyy hyvin, vaikkei olisi ruokana yhtä hyvää, kunkan kyllin terveellistä on? Ruuanlaittoon ja säilytyksen taidon justeeraamiseen taitojen oppimisen ohjeita http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2017/08/ruuanlaitto-ja-elainten-ruokinta-taito.html Lahjakkuuksien ja taitojen oppimisesta ylipäätään, jos kovin pitää aihepiiristä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
Joidenkin kymmenien prosenttien hävikki, kenties jopa puolet, syntyy jos ruuan tms kanssa ei toimita viisaasti, sillä epäviisas turaa, menettää eriä, investoi väärin materiaalit ja voimansa ja usein oelttaa materiaaleja ja aikaa olevan loputtomasti. Siksi on väliä sillä, että esikuvat ja samaistumisryhmät olisivat viisaita ja taitavia, tervehenkisiä ja vastuuntuntoisia, yhteistyöhaluisia mutteivät typerän luottavaisina mukaan lähteviä. Silloin olisi väliä sillä, että viljaa yms olisi hyvin juuri viisailla alueilla, mikä tarkoittaa, ettei heti alkuun saisi tukea koko vuoden tarpeiksi tyhmempiä alueita.
Kanssa jos tehdään yhteistyötä ulkomaiden tai ihan erilaisten maakuntien kanssa, niin olennaista olisi, että jos kaikki suomalaiset aina olettavat, että jos suomalaiset ovat tekemisissä ko ulkomaan kanssa  niin neuvovat ainakin nuo ja nuo perustaidot, niin ne sitten neuvottaisiinkin, eikä annettaisi meiningin mennä turhan heikolle tasolle siihen nähden, mihin on säädytty. Uusavuttomuudesta eroon pääsemisen ohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html ja "Elä ja anna toisten elää" http://finnishskills.blogspot.com/2012/10/live-and-let-others-live.html sekä kunnon arkijärki: Helppo ja tehokas arkijärkisen objektiivisen ajattelun kurssi http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html
Easy and efficient thinking course http://quickerlearning.blogspot.fi
 Yleensä kuitenkaan ulkomaihin nojaaminen ei käy, sillä yhteiskunnan hankalimmat rikollisuus- ja epäviisausongelmat ovat yleensä ulkomaiden paraatiulkokuoren tasoisia, siis paljon alle suomalaisen arkijärkisen yhteioskuntakelöpoisen osaamisen. Moraalin ylläpitämisestä jotakin http://healthilymoral.blogspot.fi
Oikein suurena katovuonna olisi väliä sillä, että selviää vähemmällä ruualla, mihin kai olennaisia ovat terveet elämäntavat ja kiva musiikki, samoin kai kauniit tervehenkiset tavoitteet maailmassa, tomivan realistisesti mutta kauniisti.
Ruokakaupoista ja ulkomaalaisista tulee mieleen, että on kai paljon suursyömäreitä ruoka-alalla, jolloin kai paljon auttaisi, jos osa heistä muuttaisi ulkomaille ainakin väliaikaisesti.

Suursyömäreitä on kai yllättävän paljon ja he monet

syövät kai käsittämättömän suuria määriä, mutta heidän

vaikutuksensa voi olla yllättävän positiivinen, sillä

monet uskonnolliset syövät enemmän, jotta jaksaisivat

auttaa ihmisiä, samoin sairastunutta läheistä auttava

usein jaksaa paremmin olla ystävällinen ja

huolehtivainen, jos syö paljon tavallista enemmän. Sama

on lämpimistä maista kotoisin olevilla ulkomaalaisilla:

kaipaavat hellemäistä oloa, jotta jaksaisivat olla

rakentavasti yhteiskunnan jäseniä. Ruoka-alan ihmisillä

on taas oma ammattitaitonsa, jolla huolehtivat ruuan

saataville ja pääsevät eroon hävikkiruuasta, mikä

tarkoittaa usein suurisyömäisyyden osa-aikaista

suosimista, mutta joka näyttäisi olevan ammatin osa, ja

siis koko yhteiskunnan kannalta kovin tarpoeellisen

työpanoksen tuomisen yksi puoli. Suurisyömäisyys ei

siis ole niin selvästi elämäntapakysymys kuin

tavallinen ihminen olettaa, vaan tuntuu olevan

positiivisen panoksen tuomiseen edellytys monella,

vaikkeivät nämä sitä nuorempana ja vähemmä'n

näkemyksellisinä ja vähemmän isoja taakkoja kantavina olisi uskoneet. Mutta on

elämämntavoillakin väliä: ne hiukan pienentävät

ravinnontarvetta, mikä näkyy vähäisempoänä nälkänä ja

hyvinvointina vähemmällä ruualla, mutteivät vähennä

ruuan makuelänmyst'ä tai kylläisyyden tunnetta.

Elämäntavoista (laihduttamisesta ilman ruokamääriä koskevia rajoituksia) http://laihdutuskikkoja.blogspot.fi


sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Missä suomalaisilla kehitettävää

Nettiuutisissa kerrottiin Kalifornian maastopaloista, mm tuhansien talojen ja metsien tuhoutumisesta, mihin Yhdysvaltain presidentti Trump oli mm kommentoinut, että suomalaisilla on metsäalan osaamista, haravoivat ja siivoavat ja niin ongelmia ei ole. Voisiko tuo olla että kun suomalaisilla on jokin vastaus tai jotakin osaamista niin, että tuumivat, että sitä olisi hyvä jakaa muille, niin olisi heidän tutustuttava muiden maiden tilanteisiin,esim. se ja sen maan metsänhoitoon, luonnonsuojelualueisiin, virkistysalueisiin, luontosuhteeseen, hallinnon ja kansan yhteispeliin, tyypillisiin materiaaleihin esim. netissä, ja pyrittävä räätälöimään neuvot heille sopiviksi olettaen, että tuo materiaali yhdessä heidän kulttuurinsa harrastamisen kanssa tuo oikean kuvan siitä, mikä heille sopii viestinä, pikku apuna. Että apu ilmanpaikalliskulttuurin ja olosuhteiden huomioonottamista ei ole melkein ollenkaan käyttökeöpoista sen rinnalla vaan on vähän kuin apua ei olisikaan. Mutta silloin jonkin osaamisen avulla ei kukin voi avustaa niin kovin montaa maata vaan vain niitä, joiden kulttuurista, sivistyksestä on harrastunut.

perjantai 16. marraskuuta 2018

Käsitöitä

Kudoin viime talvena vai olikohan keväällä kokeeksi lintukohokuvioista sukkaa, yritin tehdä oikein linnuntunnelmaisen mittasuhteiltaan ja tyyliltään, mutta päästä tuli venytetty. Nyt korjasin pään kivemman mittaiseksi nokkineen ja päättelin sukan. Lintu jää tällä tavoin sukassa vinoon eikä sitä voi kutoa toiseen suuntaan, siis päästä alkaen, kun nokasta tulisi silloin väärällä tavoin viisto, enkä ytiedä, sujuisiko muutenkaan. Mutta lapasten selkämykseen se voisi olla kiva, jos jaksaa tehdä tunnelmaa ajatellen.

Linnusta ohje ym kutomisohjeita, mm lapaset http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/12/neulomisesta.html
Langat kannattaa ostaa tarjouksesta hyvää lankaa juuri tuohon tarkoitukseen, muttei alesta eli viallisia palautuslankoja tms. Lapasesta ei saisi tuulla ollenkaan läpi eli lanka ei saa olla karua vaan aikamoisen pörröistä ja pehmeää, joka täyttää kaikki kolot, muokkautuu kenties huovutusta muistuttavalla tavalla. Kutoessa ei saa lankaa kiristää kuten muovikassin sankaa rytätä, vaan pitää leveänä löyhänä ja kutoa niin tiivistä, että oma arvio sanoo, ettei siitä tuule läpi.

* * *

17.11.2018   Ihan eri juttu mutta tän päivän nettiuutisissa oli kuvia tosi vanhan näköisistä linnuista: mm 214-vuotias tiainen, jos sen olemusta tulkitsee siten kuin koira viestii olemuksellaan näkemystään. http://yle.fi/uutiset/3-10504247
Tiainen on kuvassa pörhistänyt höyhenensä palloksi niin, että sen on taatusti lämmin, jos sattuu moista tarvitsemaan, ei kuitenkaan hikoilemiseen tms asti, mutta vaikuttaa siltä, että sillä on kulloinkin harvinaisen hyvin kaiken varakta energiavarantoja yms, onnekkuutta. Se katsoo kunkin asian ja tapahtumaketjun konkreettisesti, ettö mitö tosiaan tapahtuu niin kuin monet ihmisvanhukset, muttei mene itse raadollista tasoa myöten ja epäonnisena siksi vaan arktisen elinvoimaisena, tervehenkisenä, muttei elele rankimman kautta vaan sävy tuossa on vaalea ja maisemakatseen kanssa elelevä eli sivistyksen suojissa elelee mutta hyvin varannoin ja aina vastaisen varalle varautuen, hyvin elinvoimaisuuden säilyttäneenä, mikä kai liitty tervehenkisyyteen.

* * *

Kutomisesta olen oppinut, että se tyhmentää paljon.Osin tuo tyhmentävyys kai johtuu siitä, että tekee ikään kuin yhdessä muiden kutovien kanssa eli kaikilla on sama liian simppeli mutta hankalasti sujuva tehtävä, ja niin yhteinen, samaistumisryhmän taso jää liian alhaiseksi. Yksin tehden, ilman että nojaa enemmän kutoviin, ei tuo ongelma ole yhtä suuri. Hyvä olis jos yhteisön keskustelun taso nostaisi kutoessakin tai juuri kutoneen tason korkeammalle.
Jotuuko osin tästä samasta koulun kaavamaisuus, sen ajattelun tason alhaisuus verrattuna siihen, mihin lapset tuntuvat omaavan näkemystä, paikoitellen tai kiinnostuksenkohteissaan yltävän?

* * *

to 22.11.2018   Kudoin toisen sukan, jossa langan väri meni eri päin: niin kuin vyyhdellä, ja kyllä ne sopivat yhteenb. Linnusta vain tuli erinäköinen, ja nokka toki eri suuntaan. Mutta vähän tuli naftit pituudeltaan, vajaasta yhdestä vyyhdestä kumpikin.

Vielä tarttis langanpäät päätellä.

Kun tuollaisen lintukohokuvion on ensin koetilkulle kutonut niin, että osaa sen, niin se on aika helppo toistaa sukassa ja varmaan lapasessakin, jos samalla miettii, millainen lintu olisi oikein kiva siihen, eikä toista kaavamaisesti vain. Niin kutominen sitten sujuu sen myötä mukavammin ja kenties nopeamminkin. Mutta leveyttähän tuo lisää epätasaisesti, vaikkei se paljoa tunnu, leveämpi vain tulee. Tässä leveimmältä kohden 8 silmukkaa, mikä alun perin oli kaksi, mutta kuvio kannattaa neuloa tiiviimpää ja lisäksi se käpristyy.

Sujuvan, ihan ok mukavan kutomisen ohjeita kutomisohjeissani  http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/12/neulomisesta.html .



lauantai 3. marraskuuta 2018

Kirjoittamisessa onnistumisesta

Jos taitoja ja omaa näkemystäon jo, niin hyväkirjoitus löytyy oman näkemyksen kohdalta, perustaitojen kirjon tukemana. Voi kertoa aiheen mielekkyyksistä: se ja se asia on hieno, koska... ja kytkeä sen laajempaan kuvaan, sekä kertoa perustaitojen varassa neasiat,jotka muiden on olennaista aiheesta oppia, ja höystää muutamalla kivalla kuvalla, tarinanpätkällä, huomiolla tms niin kuin elämä itseä kiehtovia asioita yleensä höystää, mutta tällä kertaa siis laajemmalle lukijakunnalle sopivan yleisellä tasolla olevat valiten.
Joskus jotakin aihetta on hankala aloittaa. Siloin voi otsikoida sen oikein ja aloittaa tarinamaisesti kertoen,miten päätyi ajattelemaan aihetta, ja niin se on tullut jo jollakin lailla kuvatuksi, jolloin voi jatkaa itse aiheeseen.
Lukijalle on kiva antaa omia taitoja niin kuin elämää varten hyödyllistä on muttei vaarallista muillekaan. Elivähän niin kuin nuoremman polven opettamista itseä kiehtovassa aihepiirissä.


4. November 2018   English translation in my blog   http://musicalfactlanguage.blogspot.com

* * *

Blogi on ihan hyvä muoto tällaiselle kirjoittamiselle, niin muut vihreät voivat halutessaan lukea tekstin netistä. Esim. tämä www.blogger.com , missä tämä ja moni muu blogini on,on Googlen ja ilmainen ja blogin ulkoasun tyypin voi valita aika isosta kirjosta erilaisia, mm muutama eri värinen kustakin blogityypistä, ja vaikuttaa useassa maassa mahdolliselta, vaikken varmasti tiedä.
Näiden blogien osoite on .blogspot.fi tai .com . Joku joskus väitti, että Bloggerilla on muitakin osoitteita, mutta ainakin omien blogieni osoitteet loppuvat näin. Ja yksittäisten tekstien osoitteissa on lisänä vuosi,kuukausi ja blogitekstin otsikon alku .html
Oma kirjoittamiseni alkoi vihreän perspektiivin tienoilla olevasta omasta objektiivisesta näkemyksestä, jota pidän hyödyllisenä muidenkin oppia, ja jatkui sitten ajattelukyvyn kohottamista opettavien tekstivideoiden tekoon. Ja siitä sitten paikkakunnan vaihdoksen myötä bloggaamiseen, joita blogeja olen tehnytmuutamaa kerralla ja niitä on jo kovin monta, kymmeniä. Kirjoittaessa oppi kommunikaatiosta ja opettamisesta, ja niin bloggaaminen jonkin ajan päästä kääntyi opetusluontoisten tekstinpätkien tekemiseen, mutta on siitä viime aikoina laimentunut liirumlaarumiin päin, mikä kai tarkoittaa, ettei niin paljoa tarpeellista sanottavaa enää ole mutta kirjoittaminen on tapa, kenties lopuillaan, vaikka on kyllä niin ollut jo pari vuotta.

Puuttuuko ulkomailta tervehenkisen hyvähenkisiä asioita?

Tulin alkusyksystä lukeneeksi kirjan Tontun vuosi, missä hiukan luttelonomaisesti kerrottiin entisaikojen tontuista, ja mieleeni tuli, ett prakaako tonttuaihe siitä, että vanhan ajan hyvähenkinen elämä kiehtoo mutteivät tarinat ja kirjat kyllin hyvin sido sitä omaan arkeen, omiin harrastusmahdollisuuksiin, etenkään ulkomailla. Kirjoitin tontuista jonkinlaisen tekstin ja pari viikkoa myöhemmin käänsin sen englanniksi, kun ajattelin, että ulkomaalaisilta juuri tuo sadun ja nykyajan kaupuniarjen yhteen liittäminen puuttuu, mutta hämmästyksekseni jäin kiinni tuohon englanninkieliseen aiheeseen kuukaudeksi, osin vieläkin tunnun olevan siinä jumissa. Voiko olla, että suomalaisilla ateisteilla on taipumus selittää vanhan ajan uskomuksia yms erilauisilla asioilla, joihin on hyvä elämässä yleensä laajalti satsata, ja niin hyvä henki säilyy, vaikkei ilmiö olisi ihan sama, mutta että ulkomaalaisilta tuo traditio puuttuu ja siksi kauniit asiat jäävät vaille perustaa, ei osata liittää niitä arjen raadolliseen tai laiskan jumiutuneeseen puoleen vaan hylätään ne. Auttaisiko siis vihreitä tukea hyvähenkisiä asioita yleensä, esim. juuri noissa yhteyksissä, joissa joku kaipaa sadunkaltaisuutta? Kirjoitukseeni liitin linkkejä muihin teksteihini, jotka ovat lähinnä taitojen oppimateriaalia. Kai vihreätkin osaisivat tukea omaa näkemystään tekstilinkein. Tiedä sitten, miten monia juuri tonttu kiinnostaa, kaunisd näkemyshän se on työelämästä ja elämäänsä tyytyväisestä luonnon ja sään kanssa elävästä arjesta.
http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html

Useinkaan ulkomaalaiset eivät ole kiinnostuneita samoista asioista samasta vinkkelistä kuin suomalaiset, mutta jos heillä on omia haaveita tai mieltymyksiä silläsuunnalla, mitä suomalaiset vihreät tai ehidän omanmaalaisensa vihreät kannattvat, niin silloinhan he ovat motivoituneita samaan suuntaan, jos heille vain tarjoaa tien siihen, esim. enemmän sadunkaltaiseen elämään, ja jos tuo tie on helppo mutta antoisa, niin sitä suuremmalla syyllä sen nappaavat osaksi elämäänsä.

11.11.2018   "Finns have a tradition of good quality rationaly, so things like Finnish gnomes mostly get explanation attempts, and on the other hand very good such sources of kind of spiritual dinension in life are widely cultivated, like nature, Christmas, summer cottages, songs, healthy kind of basic life, a wider kind of civilized view to world, good moral, healthy ways of living, free time, hobbies and feelings, freedom too."

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Piristystä masentuneille, blogilinkki

Uutisissa oli jotakin, että Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto vetäytyy syrjään masennuksen vuoksi, mutten niin jaksanut lukea. Ympäristöongelmat toki masentavat, etenkin, jos tulevaisuus on synkkä. Omat yritelmäni ympäristöongelmien ratkaisemiseen ovat tässä blogissa linkkeineen, etenkin paratiisiteoriani http://2013paradise.blogspot.fi ja tämän blogin ongelmanratkaiusuohjeet.
Ylsi syy ympräistökysymysten masentaviiteen on, että kun vihreät selittävät näkemyksiään lähiympäristönsä ihmisille, jotka eivät ole luotoharrastuneita eivätkä vastuuntuntoisia, niin näiden tekee miele laittaa kapuloita rattaisiin, sysiä keskustelujen näkökulmat ja lähestumistavat, niiden painotukset urille, jotka yleensä masentavat ja eivät ainakaan tuo ratkaisuja, esim. insinöörimäisen sönkön urautuneiksi tai urautuneen keskustelevaisen tyhmän akateemisen tapaisiksi. Tai sitten niin synkiksi, että muulla tavoin suuntautuneet kieltäytyvät osallistumasta noin ratkaisuja vailla olevan nä'kökulman, harrastuksen tukemiseen.
Nuorempana, kun olin väärällä opiskelualalla,niin äitini, kenties joku muukin, valitti, että valitan muustakin kuin opinnoista / ympäristöasioista, että lähestymistapani on jotenkin masentunut ja hedelmätön (niin kuin hänen omansa?). Eli voi olla, että nuori ihminen tarvitsiusi laajemmin osaamista elämäntaidoissa, jottei ympäristöharrastuneisuutta sotkettaisi masentumistaipumukseen, mihin tarkoitukseen ehkä auttaisi blogini Piristystä masentuneille http://eroonmasennuksesta.blogspot.com/ , siis elämäntaitoja tuomaan, jos arki takeltelee masentuneen tienoilla.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Liikenteestä: liikkumisesta ja kuljettamisesta

Jos ja kun liikenteen päästöjä tulisin myös saada kuriin, niin vaihtoehtoisia liikkumistapoja tarvitaan. Olisi hyvä jos ne voisivat samalla olla hyviä, parannuksia tavalliseen. Polkupyörän ongelmana on sen liikkeen kaavamaisuus ja se, että rasituksen hetkellä huomi on liian helposti asfaltissa eikä tienvieren puissa. Käveleminen ja juoseminen ovat monimuotisempia liikkumistapoja, mihin tavarankuljetukseen tarvittaisiin kenties maitokärryn tapainen vaihtoehto, jolla on kiva vähän leikkiä kulkiessaan. Hiihtäminen latua pitkin on vähän sama kuin pyöräily eli liian kaavamainen liike, ihmiselämän kuuluisi olla monimuotoisempaa, mutta omia teitään hiihdellessä sitä ongelmaa ei ole, eikä kai niin, jolleei varo koko ajan tarkkaan sotkemasta latu-uomaa.
Liikkumisessa on tärkeää vapaus: elämänmahdollisuuksia on oltava! Siksi on olennaista tehdä ero liikkumisen vapauden tarpeen ja tavanomaisen matkustamisen välillä. Tavanomaisen matkustamisen voi tehdä jollakin järjestelyllä, mutta vapauteen tarvitsee joko auton, pyörän tai kiehtovan kulkuvälineeen, reitin tms. Hups, oiskohan nyt nuo kiehtova kulkuväline ja reitti pikemminkin tuohon tavanomaiseen järjestelyyn, esim. vanhusten palvelulinja, joka kiertää vä'hän missä vain pikkubussilla.

Savonlinnassa, missä asun itäisissä kaupunginosissa Nätkillä, joissa on leppoisampaa ja taiteille edullista, jotenkin viisasta, on keskustasta itään päin tultaessa nostosilta, joka kesäpuolella vuotta on välistä auki, mikäaiheuttaa 5-10min myöhästymisen, johon siis kaikki ovat tottuneet varautumaan, mutta nostosilta ei ole auki niin kovin usein. Jotenkin luulisi, että tuo tuollainen ekstra-aika silloin tällöin yhdistyneenä taiteen, uskonnon yms harrastamiuseen, ylipäätään oopperamaisen taitavan harrastamiseen, tuo alueelle paljon sen viisaudesta. Samalla se lisää joustonvaraa järjestelyihin ja kohtalaisen tehokasta ajankäyttöä tekemisten suunnitteluun. Mutta nostosillasta ollaan luopumassa. Voisiko kuitenkin muiden liikkumistapojen kuin tavanomaisen autoilun vaatima erilainen aikataulu olla tekijä, joka vastaavasti nostaa porukan taitotasoa ja tekee viisaammaksi?

Autoista, teknologiasta tms luoumisessa on sama kuin aseidenriisunnassa: oletko aivan varma, että ratkaisusi on joka kannalta kyllin viisas? Tiedätkö, ketkä jäävät jäljerlle tuossa maailmantilanteessa? Jäätkö paistsioon,voitko pelata vapaasti? Onko onma joukkuessi kyllin vomakas? Vai jääkö valta piittaamattomille itsekkäille lyhytnäköiselle tai ihan vain ympäristöasioita arvostamattomille? Millainen on siis tulevaisuuden maailma, käytännössä?


ILMASTONMUUTOKSEN TORJUMINEN: Energian säästämisestä lämmityskustannuksissa tuulettamalla lyhyesti paljon jos sisäilma kostean viileää

Jos noita hiilidioksidipäästöjä on alennettava radikaalisti, niin Suomessa lämmitys on yksi energiansäästökohde.
Tässäkerrostaloyksiössä kun asun ja käytävään on sisempi ovi tiivis, niin siitä ei ilma vaihdu ja seinät myös ovat betonia tms, mutta toisaalta tarttee tuulettaa paljon, jotta minä ja koirani saamme happea. Niin syksyisin on usein lämmitys ilmaantunut vasta, kun minä ja koirani olemme saaneet flunssan,mutta kai sitä energiansäästöä tarttee harjoitella. Flunssainen pitää seuraa ympäröivälle ilmalle ja menettää niin paljon lämpöä, kun taas flunssasta toipuva kaitaas osaa olla erillinen ympäröivästä ilmasta, mikä parantaa paljon lämpimänä pysymistä. Nyt kun olin flunssassa, niin oli olohuoneen ikkina hienoisesti raollaan varmuuden vuoksi ja keittokomeron ikkuna ehkä 5-10cm auki, niin pysyi vihdoin lämpimänä,mutta oli silloin jo keittiön patteri lämmin. MUtta nyt on sitten ollut samoin mutta keittokomeron ovella ehkä 2/3 paperikassin korkeudesta este, niin kokeilessani oli kumpoikin patteri viileä mutta huoneessa ok lämmin. Eli voiskohan tuo toimia näinkin tuo tuulettamalla lämmittäminen?
Eli jos on kosteaa ja viileää huoneessa, niin isohko ikkuna auki, vaikka ulkona sataisi tai olisi kovin kylmä, ja ikkunan luota arvioiden ehkä kolmanneksen huoneen ilmasta vaihduttua ikkunat, ovet yms kiinni ja niin ilma lämpiää hetkessä vanhan lämpimän ilman ja ihmisen oman lämmöntuotannon voimin. Tarttee toki villasukat ja viltin jalkojen ympärille plus villapaidan, mutta toimii kovin hyvin pakkasilla, nyt kosteina aikoin ei kai niin hyvin. Ei kai vaadi ylenmääräisytä teenjuontia niin kuin syksy. Mutta sitten jos ihminen on kylmettynyt, niin tarttee lämpöpatterin tai huonene lämpimän ilman tai ruokaa ja kuumaa juomaa. Mutta ongelmana on, että jos yrittää tuulettaa jatkuvasti, niin kuin kesällä, kun ilma ei vaihdu niin äkkiä, niin etenkin lemmikkieläimet kylmettyväty, jos on kylmää. Ja toki viltti aina on riesa. Verkkarien päällä pitkä tuulenpitävä hame toimii vähän kuin viltti, on tosi lämmin koko vuoden.

10.10.2018   Tämän lämmitystavan tunnusomaisena piirteenä on siis, että ilma pidetään koko ajan ihan kuivana eli tuuletetaan siis paljon, jos ilma vaikuttaa kostealta. Jos on huoneessa vaikutelma, että on kuin kosteaa, niin silloin ei ole tätmä lämmitystapa käytössä.
Viltti siis jalkojen ympärillä.

27.10.2018   Vaikuttaisi siltä että tämä tuulettamalla lämmittäminen toimii parhaiten, kun ulkona on pakkasta, niin ilma on kuivempaa ja lämpenee kivasti. En sitten tiedä, missälämpötilassa toimii plusasteilla. Nyt minö ja koirani saimme flunssan, kun patteri ei toiminut kunnolla. Flunnssaisena tämän oppiminen näyttää olevan hankalaa, kun lämpötiloja, kosteuksia yms on hankala arvioida. Ja yksi ongelma ovat lemmikkieläimet, kun ne pienempinä lattialla saavat ison annoksen kylmää. Mutten nyt sitten tiedä, liittyykö se tähän tuulettamala lämmittämiseen ollenkaan vai siihen, että ilma loppuu yön aikana, jollei akkuna ole raollaan.Toisaalta lemmikkieläin kyllä lämmittää huonetta.

Kompastuskivinä tuntuvat olevan lämpimämmät säät, siis plusasteet ulkona, se, jos on jatkuvan tuulettamisen tarve ta jos ei voi tuulettaa kyllin isosta ikkunasta paljon kerralla, sekä flunssa. Liäsksi ongelmana ovat vaikutteet muilta, jotka eivät huomioi kyllin tarkkaan, mikä ilma on kosteaa ja mikä kuivaa, tai että ovatko kaikki ikkunat kunnolla kiinni tuulettamisen jäkeen ja suurimman osan ajasta, tai että muistaisivat pukea villasukan ja viltin tmskyllin lämpimästi, jotteivät itse ole liian kylmissään lämmittääkseen huonetta.  Kanssa jos aika lyhyt tuuletusaika ei tunnu riittävän, niin tarttee kumminkin laittaa ikkunat kiinni, jotta lämpenee välillä sen, minkä lämpenee, ja tuulettaa sitten jonkun ajan pästää uudelleen. Muuten on vain kuin vetoa, ilma vaihtuu muttei lämpene, kun asunto meni liian kylmäksi. Kylmän asunnon voisi ehkä lämmittää näin, jos ensin tuulettaisi ja sitten olisi muutama ihminen ja vaikka söisivät ja joisivat teetä pienen aterian verran, mutten tiedä,toimiiko se.

Tässä tarttee jättää huoneen yläosaan lämmintä ilmaa, joka lämmittää uuden ilman, jota on siis vähemmän kuin lämmintä ilmaa. Eli jos jossakin on sekä ylä- että alaikkunat, niin tarttee tuulettaa alaikkunoista, tai siis tavalliselta huonekorkeudelta, luulen, ei ylhäältä.

29.10.2018   Huoneiston lämpöpatterit viilentävät, jos ne ovat ihan kylmillään, eli tämän tuulettamala lämmittämisen toimivuuden voi todeta patterit haaleina, ei siis ihan kylminä eikä kuumina. En sitten tiedä, mitä se tekee lämmityskustannuksille, kai se riippuu talosta.

23.9.2019   Nollaenergiatalo
"Kun talvipuolella vuotta on ulkoilma paljon kylmempää kuin sisäilma,
niin ulkoilmassa, vaika sataisi, on paljon vähemmän kosteutta kuin
sisäilmassa. Ja niin, jos tuulettaa äkkiä paljon aika isosta
ikkunasta, vaikkapa ikkunan luota arvioiden komanneksen huoneen
ilmasta mutta todellisuudessa ei niin paljoa, ja sulkee sitten
ikkunat, ovet yms, niin hämmästyttävän äkkiä huoneen yläosaan jäänyt
lämmin hiukan kosteampi ilma lämmittää tuulettaessa sisään tulleen
kylmän ilman, ja niin huone on hetkessä ihan lämmin. Tämä käy niin
äkkiä, ettei siihen kulu edes ihmisen kehon tuottamaa lämpöä juuri
ollenkaan, ja niin ei kulu enempää ruokaa eikä teetä. Ja niin tämä
menetelmä tuo kai nollaenergiatalon, kunhan vain jaksaa tuulettaa, jos
ilma käy kostean viileäksi sisällä."
Äitini tapasi sanoa omakotitalossa asuessamme, että "tuuletetaan ilma kuivaksi, niin on lämpimämpää, oikeastaan ihan lämmin."

25.9.2019   Oma kokemukseni tuulettamisen määrästä on, että ensin kun on tuulettanut mielestään jo aika paljon, niin on kumminkin kostean viileää. Sitten vähän ajan päästä tuumii, että "Oisko tää sopiva määrä?" muttei se ihan oo vaan vähän kostean ja viileän oloista. Ja sitten kun vielä vähän tuilettaa ja laittaa räppänät kiinni, niin on ihan kuivaa ja lämmintä lähes heti.

Omalla kohdallani kompastuskiveksi tule ehapensaannin turvaaminen, kun ei tuo määrä tuulettamista riitä. Mutta silloinkin joskus, jos tulee tuulettamisesta, luulin, viilen kostea olo huoneeseen, niin kun tuulettaa isommasta iukkunastra vähän aikaa kunnolla, niin tulee kuiva ja lämmin ilma, kun sulkee ikkunat.

Tämän testaamista haittaa, kun on kiinteät lämpöpatterit, jotka kylminä viilentävät ja lämmittävinä kentie sumentavat arviointikyvyn. Mutta jos jossakin ei olisi niitä, niin voisiko olla kamina varmuuden vuoksi? Vai tuleeko siitä sama ongelma?

Mutta jokin lämmönlähde tarvitaan pidemmän päälle: asuminen, ihmiset, eläimet , koneet, lamputt auringonpaiste tms

7.2.2020   Olen viime aikoina aika ajoin onnistunut tuulettamaan huoneen kuivaksi ja lämpimäksi, jos aluksi onb ollut viileää ja aavistuksen verran kostean tuntuista, niin kumminkin on onnistunut. Olentuulettanut keittokomeron isosta ikkunasta kerralla aika paljon, ja kun on huoneen puolivälissä istuessani alkanut olla kuivan oloista niin heti, kun on ollut tunne, ettöä nyt on ihan kuivaa, niin olen mennyt sulkemaan ikkunan, ja ilma on tuntunut lämpiävän ehkä minuutissa, jos olen ollut tavallisesti huoneessa ja kenties kulkenut ympäriinsä, mutta jos olen mennyt viltin alle, niin ilma ei ole lämminnyt heti.

Maailmankuvien erot isona syynä hankaluuksiin päästä ympäristöongelmista eroon

Uutisissa kerrottiin ilmastoraportista,jossa varoitetaan, että ilmaston lämpeneminen pitäisi saada pysäytettyä puoli astetta alhaisempaan keskilämpötilaan kuin tähän asti on oletettu,mikä näytti jonkin kaavion mukaan edellyttävän hiilidioksidipäätöjen lopettamista kokonaan kokonaisvaikutukseltaan siis ja aika pian. Samaan aikaan nousi selvästi mieleeni, miten erilainen käsitykseni maailman ihmisistä ja kulttuureista on nyt kuin pääkaupunkiseudulla. Esim. Afrikassa ei ole lämmityskuluja ja ruokaa ei kai välttämättäpaljoa tarvitse ja niin rahaa kenties tavallaan on heillä ihan hyvin, jos jotakin haluavat, muttei taas koulutaustaa mutta omin päin luettua kyllä ainakin Suomeen matkanneilla, mikä tuntui tuovan sen tavallisen väitteen, että hei ilmasto lämpenee, kivaa!, ihan kuin se olisi erillinen tuote kaupassa, että joo afrikkalaisen lämmintät ännekin, ilman sivistyksen tuomaa maailmankuvaa - tarkoittaako se, että kaupan tuotteiden käyttöohjeissa ainakin joissakin olisi oltava laajempi maailmankuva, vähän kuten kala pyydetty ympäristöä vahingoittamatta tms tavalaan kauppamaisen kiva ja tavallaan kimpale vastuuntuntoista maailmankuvaa.
Toinen mieleeni tullut juttu, joka olennaisesti vaikuttaa, on, että useimmat maat ovat ainakin maineeltaan valehtelevaisempia ja näytteleväisempiä kuin suomalainen kulttuuri,jolloin tulee mieleen, ettävoiko maailmankuvamme pitää paikkaansa vai onko se vain jotakin, mitä on tavallisesti helppo sanoa kouluja käyneille suomalaisille. Eli jos ulkomaalainen valehtelee helposti eikä ymmärrä totuuden olevan t'ärkeä tavoite, niin paljonko esim. kivoista kartoista, mittarilukemasarakkeista yms on valehdeltua, ihan vain täyutety jotakin, kun se kerran puuttui, ja joku välikäsi on kenties karsinut räikeimmät valheet pois. Eli jos jokin on hyvä ratkaisu, kätevä, mukava jne, niin kai sille on muuallakin käyttöä vähän kuin hyvälle tuotteelle, mutta tuskinpa kaikkialla kaikkea tehtäisiin niin samalla tavoin, että neuvottelutie antaisioikean kuvan asioista, vaan se antaa pikemminkin kuvan kouluopetuksen yhdestä tavoitteesta.
Kanssa mietityttyy tieteen aloilla koulutettujen näkökulman objektiivisuuden määrä, onko se paljon heikompi kuin luulisi? Päätelmiä tieteen alan ihmiset pyrkivät tekemään obejktiivisesti, mutta havaintojen kohdalla he yleensä luottavat teoriaan enemmän kuin omiin havaintoihinsa, joihin ärsyttävästi vaikuttavat sen päivän ihmiskontaktit, oman elämän isot asiat, kuin sattumalta juuri tyietyt tuttavat yms,mutta kuitenkin siis luulevat teoriaa tukevan kaikkien havainnot, vaikkeivät edes omat säästä yms, vaan aina havaitsevat pikemminkin teoriaa kuin lämpöltilan vaihteluja, vaikuttavia tekijöitä yms. Säästä saa sen vaikutelman kuin oman elämän isot kuviot siihen vaikuttaisiavta,mikä tuo aivan toisenlaisen todellisuuskäsityksen, kai sellaisen, joka jollakin on kummituksista, että millaisesti muut vaikuttavat kummitusten elämään, ja joka toisaalta selittäisi sen, miten tuttavan mielipide onkin juuri heti perään mediassa pinnalla, kun sitä lähtee seuraamaan, vaikka sitten tyoisenlaisenlehden lukijana olettaisi ihmistyyppien pikemminkin lukevan lehtiä, jotka ovat heidän oma kuvansa. Tai niin kuin jos harrastaa jotakin taitoa, niin vähitellen säätyy juttelemaan juuri sen puolen kanssa muista sen sijaan, ettei tietäsiihen suuntaan olisi enemmän kuin ennnen.



torstai 30. elokuuta 2018

Aurinkopaneelien vaaroista

N'äin kun kerrostalossa asutaan,niin on tasakatto eikä sinne näe. Talon vierellä on kuitenkin taloa korkeampia puita ja puissa lintuja sekä minulla kaksi koiraa, jotka sekä linnut että koirat tuppaavat väittämään, että katolla olisi ulkomaalaisia käärmeitä, jopa monimetrisiä, päässet sinne palotikkai ta kai ja saavat siellä olla rauhassa. Kattohuovan alta eivät niin näy. Omakotitaloista olen kuullut joskus aikanaan juttua, että katon kaltavuuskulma on kiva lintujen mielestä ja että se on samalla sellainen, ettei katolla voi kukaan olla ilman, että hänet näkisi tai esim. käärmeen näkisi siellä, ja niin esim. isoja käärmeitä ei niin hyvin voi olla. Mutta jos olisi katolla aurinkopaneeleita, niin eikö tuo hyvä näkyvyys poistuisi: sinne mahtuisi käärmeitä ilman, että näkyisivät. Ja monimeytrinen käärme voi syödä ihmisen, kai ihan vain nielaisee.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Reaching roughly Kalevala's readers' skill level as a foreigner

From my translation of the beginning of Kalevala, in a climate free way, trying to teach it's leveö of wisdom to foreigners, http://kalevalainenglish.blogspot.com/
from my text about the aim of the translation:

"If you find Kalevala's viewpoint and level of skill and fracturelessness hard to understand, please read my blog http://EinoLeinopoems.blogspot.fi and read the texts on links from that blog: maybe first my paradise theory ( you see the basics on this link http://2013paradise.blogspot.com/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html but need to add the part about feelings: the book at the beginning of the blog http://workandfreetime.blogspot.fi ), then increasing thinking skills and intelligence and then abut healthy ways of living and doing things (http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html and http://finnishskills.blogspot.com/2018/01/healthy-ways-of-living-and-doing.html ), but those are all big bunches of texts."

This is of coursenot the same as the Kalevala's skill level but ought to make it possible to follow most of the thpguhts rpughly, at least to not to have such a big cultural barrier in it.

And at the same time it would propably be good for nature conservation, for one's relationship with the nature and for one's ability to learn via nature's wisdom, to be truly wise and live in an ages old way as far as it is possible in this modern world and in one's culture and climate.

23.8.2018 But I do not know about Kalevala's translations. The Finnish original is of course superbly great book. I have the imression that some British translation is Celtic, not at all good, but I do not know. So here I refer to my own translation of the beginning of Kalevala: http://kalevalainenglish.blogspot.com .


sunnuntai 12. elokuuta 2018

Paljon viisautta vanhuksilla, mutta minne se katoaa netistä?

Nyt kun olen parikymmentä vuotta kirjoitellut, useimmiten yhdestä muutamaan pätkää päivässä ja yleensä aina sellaisesta mitä koen tähdelliseksi kertoa, taitoja opettaa, usein suurempia kuin mihinkuvittelin nuorempana koskaan pystyväni, koska kurssimaisesti opiskellen en oppinut yhtä hyvin kuin omin päin. Niin nyt rinnastuu elämäni kuusi-seitsenkymppisiin ja näyttää kuin he moni tekisivät yhtä lailla työnään, kirjailijan tapaan, jotakin kovin suurta panosta jonkin asian eteen, ja ajan myötä noita parannuksia, ihmeitä tai mitä ovatkaan kokemuksen ja vuosien koulutuksen tuomia taitoja, niin noita työpanoksia tulee kamalan monta per ihminen. Mutta missä ne ovat? Minä olen laatinut jop tuhansia pätkiä nettiin tällä blofisaitille. Vanhuksista nykyisin jo moni varmaankin kirjoittaa myös nettiin, jollin noita panoksia olisi vähintään miljoonia, kenties jopa miljardi suomalaisilta, vaikka se kuulostaakin isolta luvulta, mutta toisaalta voi ajatella, että kokenut voi tuoda ison panoksen jo pelkän tavallisen sähköpostin kirjoittamisen nuoremmalta vaatimalla vaivalla, vaikka toiset urakart toki ovat suurempia, mutta joka tapauksessa se näkyy olevan vanhusten työ. Niin minne ne menevät? Kuka ne lukee? Lukeeko kukaan? Onko meininki sillä tasolla? Vai käyttääkö joku virkavaltuuksiaan, esim. hoitoalat, ottaakseen kamalan määrän mukamas puppua tai vaarallista pois netistä tai pois hakukoneiden ulottuvilta tai pois niiden listauksien kä'rkipäästä? Tarvittaisiinko nettiin ikäluokitus: haluan nelikymppiselle sovitetun hakukoneen? Kokeneen kirjoitus käy läpi perusasiat hyvällä laadulla muttei aina samalla lähtötaso-oletuksella kuin nuorempien kirjoitukset. Se ei siis ole puppua, mutta osa bvoi olla vieraiden kulttuurien parissa eletyn elämän tuotosta. Hoitoalat taas keskittyvät kuulostelemaan yhden henkilön oloa, lähinnä että jaksaako, onko ok miellyttävä olo esim. ruuan voimin, toimivatko eri elimet hyvin, yms, eikä etsi asdioiden paikaka maailmassa, moraalista tapaa elää yhteiskunnassa, ymmärrystä maailmankuvaansa, vaan vain noita että kukertava olo, no ehkä tästä selvitään, tai kipuja ja hankala olo, jotenkin tukkoon laittavat ihmiset ja ovat tukossa itsekin, kenties peruskoulua käymättömiä tai erilaisen päänsisällön myötä sen hylänneitä. Ei heidän kuulu ottaa osaavien tekstejä pois, ei myöskään nuorempienkaavamaisuutta kannattavien työntekijöiden jotaka eivät yll'ä silosofian ymmärtämisen tasolle.


perjantai 10. elokuuta 2018

Vihannesten laadun tunnistaminen, luomu

Oppisikohan ruuanlaitto-ohjeistani http://picturesfrommyhome.blogspot.com/2018/07/cooking-tip.html taitoja sekä saman vanhan tutun ruuan että eri ruokien valmistukseen, ja ajan myötä muuhunkin, esim. jotta tunnistaisi vihannesten piirteitä, että mitkä ovat parhaita ja miksi, usealta kannalta, esim. luomu ja tavallinen.

1.8.2019   Voikohan olla, että jos joku on pitkään kasvissyöjänä, niin hän alkaa kaivata myös muuta ruokaa, sellaista, joka ei olisi niin vitamiinirikasta, ja niin hän ei suosikaan tuoreimpia parhaimpia hedelmiä ja vihanneksia vaan enemmänkin niin kuin säilöttyjä tai torjunta-ainella pilattuja?

Samea, muodoton, epämuodostunut, käkkänä, harmaantunnelmainen, mustantunnelmainen, myrkynvihreäntunnelmainen ja kai neliskanttisen geometrinen ovat huonon vihanneksen merkkejä ja tuore, eläväisen tunnelmainen, kirkkaan värinen, terveen oloinen kauniin näköinen, vihannesmainen ovat hyvän vihanneksen tai hedelmänpiirteitä.

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Kulutuksen hillitsemisestä

En oleperillä siitä, mitä kulutusta juuri etenkin tulisi hillitä nointuotteiden kannalta katsoen, mutta jos mcturesfrommyhome.blogspot.fiiettii kulutusta ylipäätään, niin nyt nelikymppisenä ja pääkaupunkiseudun jälkeen Savonlinnassa 9 vuotta asuttuani käsitykseni siitä, miten kulutusta hillitä, on ihan erilainen kuin parikymppisenä Helsingissä.
1) Eniten turhaa kulutusta tuntuu tulevan, kun eivät ostetut tavarat ole kelvollisia ja joutuu ostamaan uuden. Siihen osasyy on, ettei ole muuttanut paikkakunnalle, jonka kulttuurin ja pääammattialojen kanssa olisi hengenheimolainen ja kaupat niin ollen juuri sopivia ja tuotteet huokeita, hyvälaatuisia ja käyttötapa ja -tarkoitus helppo ymmärtää, kiehtova käyttää juuri niin, juuri noihin itseä kiehtoviin tuotteisiin stasattu. Jos paikkakunta on sopiva, niin tuotteita ei tarvitse yhtä montaa, kun eivät ne kaikki mene pieleen. Paikkakunnan löytämisestä olen kirjoittanut jotakin blogissani http://picturesfrommyhome.blogspot.fi , ja ostamisen taidosta yms blogissani http://asiakkaanavain.blogspot.fi .
2) Toinen syy liikakulutukseen on, että ihminen sairastaa tai on pulassa ja niin asiat romahtelevat, kenties pitkän aikaa. Tautien parantamisohjeyritelmiäni http://parantamisesta.blogspot.fi , masentuneille piristystä http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi ja maailman epäkohtien korjaamisesta http://healthilymoral.blogspot.fi sekä http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ,kenties myös http://2013paradise.blogspot.com/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html .
3) Yksi syy liikekulutukseen on, jos tuotteiden tekijä tai käyttäjä ei osaa tuotteiden valmistusta, mihin jotakin tässä blogissa käistyö- ja muotoiluaiheissa sekä rakentamisesta kirjoittamassani, mutta johon tärkeä apu on oppia käsitöitä niin kuin niitä viehtymyksestä ja mielenkiinnosta tarjouksesta ostetuilla sopivilla materiaaleilla tehdessä oppii, jos vuodenaika on tuo, milloin ne ovat myynnissä, ja materiaaleja käyttää juuri siihen käsityöhön, mihin ne on suunniteltu..

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Viestimisen tavasta (alkuperäiskansat ym)

Lainaus blogistani http://pehmeavskova.blogspot.com/
"

Kauniiden asioiden viestimisestä

Onko alkuperäiskansoista vaikea kirjoitaa positiivisia lehtijuutuja, joihin tulisi positiivinen palaute? Pitävätkö ihmiset niitä liian löllöinä, liian kaukana omasta arjestaan ja mielessään pyörivistä ajatuskuluista? Toimiiko siksi ympäristöongelma-aiheinen artikkeli paremmin, kun siihen voi verrata oman arjen ikävyyttä ja samalla löytää viisautta tuekseen?
Onko tämä laajemmin kauniiden asioiden ongelma? Tarvitsisiko niistä viestiä negatiivisesta arjesta käsin ajatuskulut ymmärtäen, niiden varaan paremman arjen rakentaen?"

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Onnettomuusalttiutta aiheuttavien kierrätystuotteiden turvallisesta käyttötavasta

Mikäli kierrätystuote koostuu hyvin erityyppistä alkuperää olevista osista, esim. erimaalaisista, niin olisi ensinnäkin tiedettävä, että tuote, vaikka olisi ihan uuden näköinen, koostuu erimaalaisista tai muuten ihan erilaisista osista,joita ei ole suunniteltu toimimaan yhteen, ovatpahan vain samaan kierrätystuotteeseen yhdisteltyinä ilman tajua siitä, mitä käyttömukavuus ja käytön sujuvuus vaativat. Silti nuo osat voivat olla alun perin omanmaalaiseensa, omantyyyppiseensä samaan esineeseen suunniteltuja niin, että niiden tyylissä kuvastuu, on ehdotettuna tietynlainen käyttötapa, käytön uoma, jota ei siis kierrätystuotteessa ole, vaan toisenmaalainen osa saattaa ehdottaa ihan yhteensopimatonta vaarallista lisää tai poistettavaa juttua ko käyttötapalinjaukseen. Näin noita ehdotuksia ei siis saa kuunnella ja kuulostella. Sen sijaan osien tyylistä voi tunnistaa, minkämaalaisa ne ovat: ne sopivat siis senmaalaiseen tavalliseen elämäntapaan.Jos tunnet näiden maiden kulttuureja, ajattelutyyppejä, elämäntapoja jne ja osaat kunkin kulttuurin kanssa erikseen tulla toimeen ja tunnistaa sen isoimpia piirteitä, niin silloin voit miettiä, että jos seurassasi on sen ja sen maalainen (osa kuin henkilö), oman kulttuurinsa tavalla elävä, niin miten se pitää ottaa huomioon, jos samaan aikaan tai heti seuraavana sekuntina on tekemisissä tuon toisenmaalaisen (osan tai henkilön) kanssa. Esim. pohjoissiperialainen (nenetsi?) on talviulkoiluhenkinen ja kamalan epätarkka sisätuloissa teoriakysymyksissä, koska arvostaa ulkoilun tervehenkisyyttä, ja niin hänellä ulkoilun tervehenkisyyden kohdalla on tarkat hyvät liikkeet mutta sisätilojen ja teoreettisuuden kohdalla sellaiset, joita ei pidä noudattaa. Ruotsalainen taas on lakihenkinen (valehtelee ruotsalaisuuden maailman parhaaksi) hinnalla millä hyvänsä, mikä tuo onnettomuusalttiutta pohjoissiperialaisessa seurassa, ja niin ruotsalaiseen pitää pitää etäisyyttä ja olla itse arkijärkinen tervehenkinen suomalainen.

Huom! Jos katselet kuvasta, millainen hella on, niin jo kuva voi aiheuttaa suurta koordinaatiokyvyn heikkoutta ja muuta onnettomuusalttiutta. Lue mieluummin ensin yllä oleva teksti ja tämän blogin edellinen kierrätystuote teksti.

Valmistajille: Jos valmistaja on taitamaton, niinhän ehkä kokoaa jo tuotteen yksittäisen toiminnon erimaalaisista osista, mutta niin ei pitäisi tehdä ollenkaan, sillä yhdenmaalainen voi vaikka haluta aina, että kaikki leppeästi, ja toisenmaalainen, että tarkka pitää olla, ja niin osat eivät sovi yhteen, vaikka ne periaatteessa ovat tavallisia perusosia. Näin syntyy vain onnettomuusalttiita koneita, ei käyttökelpoisia.

10.7.2018   Tuotteissa, joissa on käytetty hyvin erityyppisiä osia, pitäisai olla merkki "Recycled" tai "Multinational cooperation" tms, mikä nyt selkeästi kommunikoi, etteivät osat sovi yhteen. Esim. hellassa sen pitäisi olla siinä, missä levyjen säätimetkin, jotta se näkyy hyvin koko ajan uusille käyttäjille, eikä erikseen etsittävänä uunin ovessa tms.

* * *

15.7.2018
Tämä hankaluus kierrätystuotteiden tekemisessä viittaisi siihen, että on hyvä kierrättää materiaaleja, muttei sovi kierrättää tuotteita tai tuotteiden osia.
Periaatteessa taitava voisi katsella tuotteelle sopivan käyttöuoman, jonka osista saisi ja jonka osien tyyli ja käyttötapa viestisi oikein, mutta kaikki kierrätystuotteiden tekijät eivät ole tähän kyllin taitavia ja lisäksi moinen kovin tarpeellinen seula rajoittaa käytettävissä olevia osia entisestään.

Jos nyt miettii tuota hellaa, niin voisi kai ajatella, että kun säätönuppeja käytetääne nsin ja siirretään sitten huomio keittotasoon, niin jos nupin tarkoama uoma olisi rajatumpi, ei niinviisas, ei niin ohjeistava ja sitten sellaiselle tekemisentavalla, lähestymistavalla, käyttötavalle yms, mitä siitä oppi, mikä sen uoma oli, niin olisi paljon tilaa viisaamassa seuraavassa osassa, sille viisas ratkaisu, niin silloin hella ei olisi niin onnettomuuusaltis, mutta silloinkin pitäisi ottaa huomioon myös säätönuppien käyttö sen jälkeen, kun huomio onollut lieden levyissä. mikä viittaa siihen, että niiden olisi oltava samanmaalaiset. Ja joka tapauksessa olisi tiedettävä, että hella koostuu erimaalaisista osista.

Tämä myös viittaisi siihen, ettei kierrätystuotteita saa tehdä vähemmällä osaamisella varustettu kuin varsinaisia alkuperäisiä tuotteita. Tai ei ainakaan asianhaaroja huomioimaton, piittaamaton tai noissa asioissa havaintokyvytön tai niihin riittävää osaamista vaila oleva.

30.7.2018   Tuota mietin tuota uutta Upo-hellaani, että kun siinä on pohjoissiperialaiset säätönupit, joita voi käyttää talviulkoilua arvostaen, ja ruotasalinen rannikon keittotaso, jota voi käyttää pohjoisen elämän elämänmakuisesti mutta hiukan kuivasti, ruotsalaisesta lakihenkisyydestä kokonaan erillään pysytellen, niin voisikohan silloin uuninluukun väreillä ja kuvioilla viestiä paremmin, miten sitä olisi käytettävä. Nyt on uuninluukussa lasi, joka reunoilla musta, leveä musta alua e siis. Jos olisikin tuon värin sijaan ylhäällä musta raita, aika leveä, sen alla harmaa melkein yhtä leveä, kuin että musta varo ja harmaa, että näin erillään voi kutakin osaa käyttää (kenties kokkauksen ja printteriin vivahtavan harmaa), ja sen alla kapeampi musta alue, vaikkapa 4cm,3cm,2cm, ja sen alla harmaa aaalto- tai siksakkuvio, viiva siis kuin sanomassa, että osat ovat erilaiset, erihenkiset, niin kommunikoisiko se paremmin?

Kommentteja kirjaan Hajoaako Unioni?



Usean kirjoittajan kirjoituksista koottu teos
"Hajoaako unioni? Kirjoituksia EU:n

kohtalonkysymyksistä"

esipuhe (Kajanoja & Yrjö-Koskinen) s. 8 "Britannian

kansanäänestystulos lähteä unionista järkyttää unionin

liitoksia entisestään." Jäykät joustamattomat

perusteettomat rakenteet voivat löystyä, jos joku

lähtee EU:sta, mutta muilla EU-mailla on kullakin omat

perusteensa EU:ssa pysymiselle, ja jäykkien

näennäislainalaisuuksien sijasta pelkkien perusteluiden

jäädessä jäljelle, etenkin kun maat jo ymmärtävät

paremmin, mit' EU niille merkitsee, niin tältä osin kai

pikemminkin rakenteet muuttuvat mielekkäämmiksi,

monipulisemmin ymmärretyiksi.

Esipuheen lainaus sosiologi Baumanilta s. 9

"Esimerkiksi euro on täysin mahdoton yhtälö ilmamn

yhteistä finanssipolitiikkaa ja todellisia

ylikansallisia instituutioita."
Ei vaan ylikansalliset instituutiot ovat jäykkiä

rakenteita, eivät toimi viisaasti kenttää ymmärtäen

vaan koettavat sovittaa koko kentän teorioihinsa ja

terminologiaansa, ja niin sellaisesta meiningistä

puuttuu asioiden todellisen dynamiikan taso, tai

ainakaan se ei ole näkyvissä, sillä jäsenvaltiot ovat

kovin erilaisia. Niillä kullakin on oma

talouyselämänsä, omine ryhmineen, piirteineen, oman

kulttuurinsa juonteiden kantama, ja vasta siltä tasolta

ymmärtää sen dynamiikkaa. Se on erillinen muista

jäsenvaltioista dynamiikkansa tyypiltä, vaikka jotkin

naapurimaiden ja kauppakumppanien piirteet tai tekijät

vaikuttavat siihen, vähän kuin input masiinaan, jolla

on oma dynamiikkansa. Siksi eurovaluutan toimivuus

pikemminkin kysyisi sitä, ettei ylikansallisia

instituutioita olisi vaan kentän ymmärtämystä

kansalaisjärjestöjen tapaan.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kierrätyksen sudenkuopista ja niiden kiertämisestä

Vanha hellani meni rikki ja talonmies toi uuden, joka tuntui tuovan kamalasti onnettomuusalttiutta, mutta osoittautui sitten kolemn päivän opettelun jälkeen erimnaalaisista jämäosista tehdyksi: mm ruotsalainen liesitaso ja Pohjois-Siperialaiset säätönupit. Ne eivät siis pelaa yhteen vaan vetävät kukin omia uomiaan ja omalla luotettavuuden ja epäluotettavuuden tyypillään, mikä on eri kuin noilla toisilla osilla. Hellasta puuttuu siis hellan rakenteeseen ja tyyliin kirjattu hyvin sujuvan käyttämisen uoma. Sen sijaan on virvatulia, jotka johdattavat vaarallisella tavalla harhaan.
Lieneekö tämä kierrätystuotteiden ongelma laajemminkin? Jos tekijä ei ole kyllin taitava, niin uusi yhdistelmä ei toimi ja voi olla hyvin vaarallinen. Jos vaarallisuudesta jotenkin varoitetaan, niin salakuljetetaanko sen varjolla mukaan jotakin sinällään vaarallista kuten vaikka pohjoiskorealaine uuni, niin kuin tässä näkyi olevan? On kai niin, että paljon käytettävät perusvälineet kuten hella tarvitsisi tehdä kunnolla, laadukkaita, ja sitten kierrättää niitä hellaan verrattuna ohimenne käytettyjä, joita kuluu elämässä paljon.

  * * *

24.8.2018   Ostin kierrätyksestä nojatuolin. Niitä oli vain yksi ja tämä sattui olemaan sininen, vaikka olisin halunnut muunvärisen, vaikkapa vihreän tai ruskean. Tämä on jotenkin mummomallinen. Luulen, että kierrätyksestyä, jos ostaa jotakin, niin olennaista on, ettei ihan tarkkaan mieti, millainen ihminen ja miten on käyttänyt sitä aiemmin, sillä se tulisi häiritsevän lähelle omaa elämää, mutta miettii kuitenkin kymmenen tai parinkymmenen vuoden tarkkuudella, minkä ikäinen, nainen vai mies, minkätyyppisiin ammatteihin tai harrasytuksiin on tuotteeseen liittyvälträ puoleltaan suuntautunut esim. insinöörialat tai mökkeily, minkätyyppinen ajattelutapa esim. käytännönläheinen, muodollinen, kovin nuoren teoreettinen ajattelu, sivistys vai mikä, yms, millähahmottaa, millainen tuote on ja mihin se sopii ja mihin tapaan se on kulunut. Mutta tämä kai jälkikätee kotonan, kun vain on kierrätyksessä valinnut sopivan, kun samantapaisia voi olla eri ikäryhmille tms, jolloin ehkä tuote, jota ekana katselee, ei ole ihan sama kuin minkä myyjä nappaa sinulle kai sopivana.


sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Kierrätyskaappi

En ole ollenkaan hyvä kierrättämään, mutta jo näin kierrätettäviä pakkauksia kertyy paljon. Ja vaikka asunnossani on sotkuista ja mm vanhoja lehtiä, niin kyllä kierrätyspakkaukset ovat se rumin osa asuntoa. Ja kun niitä on sekä paperia että pahvipakkauksiua että jaffapulloja, niin ne vievät kamalasti tilaa, jollei niitä halua olla viemässä kierrätykseen jatkuvasti jo ihan pienissä määrissä. Kun jotkut vielä lisäksi kierrättävät paljon muuta, niin tuskin ne sopivat mihinkään asuntoon, sotkuiseenkaan. Siksi ne tarvitsisivat erillisen tilan, kaapin, jossa olisi helposti auottava ja suljettava ovi ja joka kait uulettuisi jonkin verran.
Kaapissa ei saisi olla irrotettavat hyllyt niin, että joku aikuinen pääsee sinne helposti piiloon, kun kaikki ovat tottuneet kantamaan kierrätettävät materiaalit ulos helposti ja ihmisten huomaamatta, ja niin kaappi olisi helposti ihan tyhjä. Iso osa siitä, mikä minua nuorempana hämmästytti, että miten asiat elämässä ja yhteiskunnassa voivat mennä niin pieleen, kun suomalaiset ratkaisut ovat niin toimivbia ja viisaita, elämänmyönteisiä ja yksilöille elintilaa jättäviä, selittyy kai sillä, että moni vaihtaa maata, muttei tykkää sanoa itseään ulkomaalaiseksi, on vaikka lukutaitoinen muttei ole koskaan käynyt koulua ja niin mimic-tapaan matkii kaikenlaista vakuuttavaa, muttei sitten tiukan paikan tullen, kun asiat ovat hänen varassaan, huolehdi asioita suomalaisittain edes omalta osaltaan, vaan iso osa väestä saattaa esim. olla niin ilmastoa osaamattomia, että olettaa, että Suomessa kuuluu ilkeillä koko ajan koska kylmö vihloo (koska eivät suostu harrastamaan liikuntaa suomalaisella tavalla), tai sitten harrastaa ihmissyöntiä (lämpimien vaatteiden korvikkeena), milloin murhia tulee kamalasti ja ne katoavat aterian tunnelman alle, jättämättä kuoleman tunnelmaa, ja tilalle tulee joku muu, joka haluaa hyvinvointivaltioon, jossa häneltä ei tentata koulusivistyksen noudattamista arjen ja sosiaalisen elämän asioissa. Ja niin piilopaikka kotona voi tosiaan johtaa murhatuksi tulemiseen.



torstai 21. kesäkuuta 2018

Maalaisen ja luontoharrastuneen skriik skrääk

Sain alkuvuodesta kaksi Meidän mökki -lehden

näytenumeroa ja niistä toisen välissä oli kamalan upean

näköisen astiaston mainos, olisi saanut pelkkien

postikulujen hinnalla. Näytin sitä koirilleni ja ne

pitiv't ajatuksesta, mutta sitten huomasin, että kun

mietimme, millainen astiaston tyylin tenho olisi (niitä

oli muutama erilainen astiasto), niin siihen jotenkin

katosi kaupunkielämämme mökkeilymäinen tenh ja tuli

skiirts skrääts -tyyli kuin ei voisi olla ollenkaan

tyytyväinen kaupungissa ikkunasta näkyviin puihin,

käsitöihin, hankiin ym.
Sitä näin jäin jälkikäteen miettimään, että käykö

monelle maanviljelijälle, mökkeily- ja

luontoharrastuneelle vastaava: jokin elämässä menee

skriik skrääk-mäiseksi ja elämänlaatu laskee kamalasti?

Voiko tuo olla sitä, kun luontoaiheista saa kamalan

hienoja kuvia, maalauksiakin, niin joku maalaa ihan

vain kopioiden, kuin siivellä, ilman omaa hyvän elämän

ymmärrystä, vähän kuin klisheitä toistellen muttei saa

itse elämää hyvälle tolalle, mutta tulee niin hieno

kuva tai tyyli, että jää esille ja juuri

luontaharrastuneiden, maanviljelijöiden, kaupungist

lomaa kaipaavien yms katseltavaksi, kiinnekohdaksi

jonnekin, kenties osaksi muiden käsiotystä heistä ja

heidän elämäntavastaan, sen elämänviisauden määrästä ja

sen elämänlaadusta. Eli oisko pysytt'vä valokuvissa ja

teksteissä ja oltava varovainen, että miten taide

vaikuttaa elämänlaatuun?


* * *

15. elokuuta 2020    Savonlinnassa asuessani olen oppinut pitämään sisätiloista. Lieneekö merrki siitä, että olen saanut valita itse, mitä minulla on ympärilläni, mutta kumminkin tämän seudun asumisen tenhosta olen kirjoittanut ohjeita, jos joku haluaa muualla jotakin samalta suunnalta, muttei kumminkaan ihan samanlaista: http://picturesfrommyhome.blogspot.com/

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Lämmityskustannuksissa säästämisestä lyhyesti paljon tuulettamalla jos sisällä kostean viileää: nollaenergiatalo!

Kesämökillä on kylmä talvella ja sähkölämmitys maksaa kai tähtitieteellisesti. Mutta kun olen asunut kahden koirani kanssa kerrostaloyksiötä, jossa alkutalvesta ja syksyllä ei patteriaina toimi, niin lämpimyys on ollut pitkälti tuulettamisesta kiinni: jos tulee kylmä ja kosteaa huoneeseen, niin isohko ikkuna auki, antaa ikkunan luota arvioiden ehkä kolmanneksen huoneen ilmasta vaihtua ja ikkuna ihan kiinni, jolloin alle 5 minuutissa on taas ihan lämmintä, ainakin jos minulla on villasukat ja, koko tuuletuksen ajan ja sen jälkeen kunnes on lämmennyt. viltti jalkojeni ympärillä. Näin siis muistaakseni vaikka patteri olisi kylmänä: huoneen yläosaan ja kauemmas ikkunasta jäänyt lämmin ilma lämmittää uuden ilman osin ja minä ja koirani osin. Sitten voi taas olla ilman vilttiä.
Voisiko tuon hoitaa koneellisesti esim. kesämökillä,jos tuuletusilma on laadultaan hyvää? Esim. yöaikaan, tarkoitan. Tai tarpeeksi iso mökki, jottei tarvitse koko aikaa tuulettaa. Esim. kone avaisi jonkin kauemman ikkunan ja lämpömittari vaikkapapuolen metrin korkeudella toisella puolen huonetta muttei ihan seinän vieressä kertoisi, milloin ikkuna taas kiinni. Lähtömerkin antaisi kosteusmittari kai? Tarttisiko sitten lämmitystä melkein ollenkaan?
Talvella on lämmin ollut, kun on ollut villasukat, löysät verkkarit ja pitkä hame verkkarien päällä. Villasukat kudoin itse K-marketin langasta, josta tuli kamalan tiivistä, ei tuule läpi.

Tartteekohan tuossa huoneessa liikkua, jotta ilma sekoittuu? Olisiko yöaikaan tuulettimesta apua sitten, kun ikkuna on kiinni?

Mikä on nollaenergiataloon sopiva ratkaisu? Jos sähköt saa olla, niin tämä olisi kyllä aika vähän sähköä kuluttava, mutta toimii vain, jos huoneistossa ollaan paikalla.

16.6.2018   Tuuletetaan siis ilma kuivaksi, jolloin se lämpenee helposti. Sillä tuntuu olevan jotakin tekemistä ilman suhteellisen kosteuden kanssa. Ja se edellyttää, että ulkoilma on kylmempää kuin sisäilma, mutta saa kyllä sataa tai olla sumua. Ihminen ei kai saa olla niin kylmissään, että on vähäverinen - siihen kai auttaisi juoda kuumaa tai haukata jotakin, ja toki pukea villasukat,viltti,villapaita yms lämmintä kuivaa.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Nature protection abroad: build a better contact with the nature

http://finnishskills.blogspot.com/2015/02/visiting-finnish-nature.html

" Visiting the Finnish nature
The Finnish nature is famous for it's unique fragile beauty. Also
Finland as a nation without much written history has it's roots in the
old forest dwellers who were mainly farmers and at earlier times
hunters. Most modern Finns spend a week or so of their summer holiday
on a summer cottage by a lake shore.
Finns have a different attitude toward nature than most foreigners,
because the nature here is very different from the nature say in
Central Europe, where the nature is mostly farms and gardens and parks
too. The Finnish nature is wild, not gardened, and it is praised for
it's beauty and peace, and it is scarce: there are not somany trees
and not so many dangerous animals. The maybe best way to learn to walk
in the forest is to visit a small forest patch in town or some well
kept recreation area, and pick some ordinary not-at-all-rare stone,
flowers, fallen branch, fallen autumn leaves or the like for home
decoration. If you mainly admire the nature for it's beauty, you will
walk in the forest much like the Finns do. Then you also notice where
you are going, which route you came and the like, so that you do not
get lost as easily. Finns value forests for their recreational value
and for their connection with the original ages old ways of living of
all humans close to the nature. Remember to wear warm clothes, not to
let them get wet and have extra clothes in case it gets cold. Take
always care that you know how to get away from the forest!

* * *

A quotation from my blog http://einoleinopoems.blogspot.fi . Eino
Leino is a very famous old Finnish poet, writing about the beauty of
nature and the laws governing life, and about love etc

"About the possibilities of going to the nature in other countries
Finland is sparcely populated and there are lots of forests which one
can visit. And since we live in the north and the cool and cold
weathers prevent dangerous animals from living here, and since the
wolves and bears have been hunted to a small population, visiting
forests is safe. In other countires it is not the same in most, since
there is more population, less nature, more dangerous animals and no
custom of everybody visiting a forest. But if you are intriguided by
the idea of the beauty and peace of nature, it would be good to find a
way to enjoy them at least somewhat. Gardens, trees, parks, meadows,
sea and shores, even flowers on the window offer a touch with the
nature. So do scenic spots, views out of a bus window where there is
green, farming and nature reserves. In a way it does not matter how
big spot of nature you have, you could even enjoy trying an insect's
or bird's view of the near environment which is often beautiful and
magnifient. On the other hand, the more the environment allows you to
drown into enjoying the nature, without sight of build things or human
foot-print spoiled things, the more profound your experience of peace,
harmony, health and fracturelessness is, the more profound your touch
with the ages old healthy natural ways of living on all areas of life,
the more refreshing your experience is, the more it gives energy and
serves as a holiday.
Another question is safety. Generally there are three types of safe
places: ones with so many people that it has been taken care that
there is safe, ones with nobody and no dangerous animals either and
thirdly places which do not tend to have any danger. Parks have lotrs
of people, but odd times may be dangerous Places where people live but
where there are trees, for example on the sides of the roads and
yards, may have atranquil atmosphere, one of nature's peace and
harmony some time (in the summer time?) when it is daytime but a quiet
moment or a few quiet moments. Some scenic routes offer harmony and
beauty even if there go cars by quite often, if just the views are
with a fascination: there a tiny flower by the roadside, there the
shelter of trees, there a view over the shore to a lake, there a bench
with a view, shelter and a comfortable atrmosphere. One can also visit
forest patches that are not so much wandered on, if one goes to
different places, in different times, often with company and a car of
one's own. By the sides of garden area's roads there is often tall
grass with flowers, butterflies etc, a world of it's own, very summer
like, kind of an ideal of love. And even in the winter time there is
the weather, the feeling of the elements with trees living their ages
old way of life.

* * *
5. of July 2016
From th text about the seasons
http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html
"The beauty of nature is partly a question of a way of looking. One
should be interested in the multitude and richness of forms and
colours, of the atmosphere of plants' growth whne looked among other
things along the way they have grown, the magnifient moments of bird's
flight, treen looked from near, the nature from the point of view of
an insect or bird where even a small branch or grass can be biggest
factors of the living environment, the atmosphere of the time of tha
day with it's birdsong, light coming through the leaves to a mist, how
one always finds new variations slightly different details full of
feeling and atmospheric for example in pine's surface and it's thick
branches, in the beauty of a forest lanscape viá trees, the different
atmosphere of each type of lants etc."

Also safety when one happens to meet people in lonely places is
important. One question in it is paying attention to other people's
sense of space: what is their home, what near environment, which are
the common roads for all to travel, do they enjoy solitude or want to
exchange a couple of words about the beauty of nature, etc. Another
point in that is allowing people socially room to live in:
http://healthilymoral.blogspot.fi/2016/06/finding-safety.html plus
links from there."

* * *

Relationship to the nature is not just watching the nature. It has to
do with the sense of atmospheres: recognizing the time of the day from
how high the sun shines, recognizing the basic features of the nature
environment like "This is typical pine forest." or lake shore with
splashing waves, stony shore, tree branches by the shore. It also has
to do with understanding the basic actions of how animals live and
what is the style of the plant life, like an ant running, carrying,
meeting other ants, watching, etc. In this sense in these basic things
in life the nature offers fine forefigures in such basic skills, but
it has to be the nature of your own climate and culture and not some
too faraway place, even though one can learn something of such too,
like of arctic nature about staying warm. But relationship to the
nature also has to do with understanding nature's language: admiring
the magnifient beauty of the nature landscapes and other impressive
nature views, kind of absorbing what the nature is like, how high it's
skill in those basic things in life, what style it lives and how it
communicates to humans.

Birds are social and eager to take part in the life in the landscape
around them. They may nag or tsirp and their songs are said to be akin
to music, kind of original form of music and some birds sing with high
skill. But like wild animals at öarge, birds live their separate life
from humans, may build a nest, have offspring, live their lives in the
affairs of birds, kind of symphatic, kind of beautiful and fierce, a
refreshing element also in the town environment. A bird's flight is
often magnifient to look at. "



https://kalevalainenglish.blogspot.com/2018/02/kalevala-and-skills-aim-of-this.html

" Kalevala and skills, the aim of this translation
- February 28, 2018
Finns have wisdom that most other nationalities lack. Part of that
wisdom comes from reading Kalevala, but Kalevala is a difficult book
to translate. This wisdom comes from learning via close relationship
with the nature and living with the four seasons, in ever varying
weathers. There is wisdom that one can learn from the challenges of
one's life, wisdom about doing one's very best and learning new
skills, and getting strenght to other things done from what one has so
learned, so that it was not just one experience but way to learn for
all of one's life.Also when one encounters something concretical and
ages old, one can learn about the basic nature of humans, about the
wisdom encoded in our nature, about wise ways of living, about
profound ages old way to live and be social, kind of basic form of
life, something which is at the core of every human deed adn fate,
even in these modern times. So my intentipn has not been to translate
Kalevala as poems or fine words but only to translate some things of
what it teaches skills for life, wisdom about the human nature and
about ways to learn about life, about what is profound in the world.
But Kalevala is a long book and this is just a beginning of the ephos.

The Finnish relationship to the Finnish nature is essential in
understanding Kalevala. But of course foreigners seldom know the
Finnish nature. So I have tried to translate the nature contact in a
general level that would apply in other climates too, even if there
are less possibilites of wandering in the nature. It is a big problem
in Finland for foreigners that they tend to get a flu and it just
lasts and lasts and so they are just ill and dizzy and don't learn
anything much while in thius climate. So what they need to learn, they
ought to learn in their original climate, even if things there are
very different from Finland. The nature is of course different too,
but in this way of learning the point isn't mostly in what the animal
or plant does, except that it is ages old, but instead on it having a
varying rythm (courses twinding in a structured way), on it having
wisdom in it's ways of doing, in encoded in it's atmosphere, in it
touching our ages old nature. And on the other hand it learning,
especially at quite young age, about what it does also other skills
needed for life, like from watching beauty of nature one learns to
look at landscapes and observe a lot, understand life in the living
and gain wisdom of life.

* * *

My other texts offer suport for this endeavour: I have written about:
* living wisely the seasons
http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html
* healthy ways of living and doing
http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html
* learning thinking skills http://pikakoulu.blogspot.fi ,
http://quickerlearning.blogspot.fi
* learning other skills http://learntalents.blogspot.fi
* working life and feelings http://workandfreetime.blogspot.fi
I have also translated some famous Finnish poems:
http://EinoLeinopoems.blogspot.fi


* * *

February 28th is the time of the year when winter skills are at their
highest, and so it is also Kalevala's day in Finland, day of the
Finnish culture.

* * *"



http://finnishskills.blogspot.com/2018/06/weathers-charm.html

"Thursday, June 7, 2018
Weathers' charm
I do not know for sure how being with the weathers, their fascination
and the reaching for the skills they need, is taught. But maybe if one
as young or beginner would go out to look at some fascinating weather,
like storm coming or storm having just passed, and just look at the
magnifient clouds, sun shining somewhere through, feel the atmosphere
of the moment with someone who understand the charm of such and has
the skills of living such weathers, for example one's papa, and at the
same time another separate thing is to be prepared for the adjustemnts
between cold and hot, moisture level changing, rain coming, sun
passing through etc, which one can learn from wild birds which do well
and from the tree species orginally from the climate one is in. So
having trees and other nature at the spot is a good side.
Similarly one can later learn about the charm of milder weathers from
those who like them, enjoy them. This is one reason why it is good to
talk of the weather: to learn skills in living, to get advices from
those who like them, them telling what is it that charms then in mild
rain sun passing through etc.
But I think it is very climate dependent what weather one should start
from and which to emphasize to find a pleasant and healthy way of
living all the weathers and moments of the day. Often more sporty
moving is good for the cooler weathers and for varying weATHERS.

By the words of a traditional Russian song (In the forest not a leaf
moves) "Even if I would forget everything else, this charming moment I
would never forget."

* * *

6. September 2018   I am not sure of this, but my impression is that each weather, also in widely different climates, is best lived in a way which you find when you pay central attention to some fine whole of the nature, like an atmospheric branch in nature, that is especially spirited in it's view of how to live such wetaher and to which heights one's wisdom of life, skill, virtues of character and enjoyment of life could so rise,for example on some animal of the wilderness, and from siuch viewpoint pay attention to it's view on the ways of living: that is what is the way of living such wetahers and such temperatures, maybe such days, evenings, nights & mornings. Follow that advice and search for a new advice when the weather is clearly different."


* * *

22.8.2018   Nämä tekstit yhtenä kohtana myös blogissa http://talesfromforest.blogspot.com/ , joka on kivempi muoto, jos haluaa suositella näitä jollekulle ulkomaalaiselle tai pikemminkin tarinamaisesta hienoudesta oikeissa taidoissa kiinnostuneelle.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Kierrätystuotteiden tyyleistä

Katselin tässä kirjastosta lainaamaani Matja Paavilaisen kirjaa Luo uutta vanhasta, lähinnä sen kuvia, jotka ainakin alussa olivat kierrätysvaatteista, etenkin farkuista tehtyjä, mutten ollut niin varma niiden tyylien oikeaanosuvuudesta. Jossakin tyynyssä tms oli sinisestä farkusta kangas isolta osin, vähän jotakin kuviokangasta ja punaiset raidat, joiden ajattelin ilahduttavan siniseen tykästyneen äidin lapsia, mikä oli hyvä valinta, elämänmyönteinen. Mutta sitten oli myös tumasta farkusta tehtyjä tyynyjä, joissa oli valkoinen pitsi- tai lehtikuviokoristelu isossa osassa, mutta sen mukaan, mitäö tiedän, niin tummasta pitävä ei halua monimutkaista valkoistra kuviota isoon osaan vaan alkaa ihmetellä, miksi mokomaa humpuukia pitäsii kannattaa, vaikka se olisi kierrätystä ja mukamas järkevän valinta, kun taas pitsikuvioista pitävät nuoret tms vastaavan tyyppiset, jotka haluavat teoriaperspektiiviin monimutkaisuutta ja elämänmyönteisyyttä, siis jo hiukan koulutusvaiheen ohitse mutta kai vielä koulutuksen putkessa. Ja valkoisesta monimutkaisesta kuviosta pitävä ei kai haluaisi niin tummaa kangasta kuin tummansininen farkku.
Sen sijaan farkkukassit näyttivät tarpeellisilta, jos ne ovat hyviä käyttää, missä tuo käytännön toimivuus ja jonkinlainen perustavaran mallisuus ovat tärkeitä, plus ok ulkonäkö.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kuivaa ja aurinkoista ollut

Nyt on ainakin täällä Savonlinnassa ollut aurinkoista ja sateetonta säätä toukokuun puolivälistä asti, tosi kuumaa auringonpuoleisessa asunnossani, yäk, ja kuivuus rankkaa etenkin puille, männyt etenkin näyttävät kärsineen. Jäin toivomaan sadetta, ensi yönä aamuyöllä ja huomenna ennustetaan satavan, ja tulin muistaneeksi vanhaa kirjoitustani tästä blogista säihin vaikuttamisen mahdollisuudesta http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2016/10/uskomuksista-ja-saasta.html .

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Symboliikan taju ja opettaminen

Suomalaiset eivät tapaa olla hyviä valitsemaan symboleja. Se kai johtuu siitä, että suomalaiset ovat taitavia, osaavat katsoa asioita monelta kantilta ja niin osaavat tulkita kunkin symbolinmonella erilaisella tavalla, ja niin ei tule suomalaisille selkeää kuvaa siitä, että pitäisi valita juuri tietty symboli ja että se varmasti menisi oikein. Sen sijaan opettaessa, itse laatiessa nuo opetukset ottaa kimpaleen asiaa ja kuvaa sen juuri keskeisiltä osin. Silloin on olennaista, että antaa oikean vaikutelman, tuo toielle oikean lähestymistavan ja oikeat tärpit, juuri hänen tasoisensa ja muillekin ymmärrettävät. Se lienee taitaville sopiva tapa lähestyä symboliikkaakin.

(Suomalaisten symboliikan tajua hämärtää se, että yhdistykset ym yhteiskunnan osat nähdään ensisijaisesti saman kansalaisyhteiskunnan osina, jolloin niillä on kaikilla samantapainen perspektiivi käytössä, jolloin niiden hahmo on hyvin samantapainen ja ne toisaalta tulevat hyvin toimeen, mutteivät erotu omanmallisinaan yksikköinä, koskase olisi riitaisampaa. Ammattialojen sen sijaan katsotaan mielellään olevan omanmallisemmat, mikä tekee valitsemisen helpommaksi, jos on monen alan kanssa tekemisissä, mutta vaikeaksi, jos on vielä nuori ja osaamaton ja vain yhdelle juuttunut.)

(Suomalaisten symboliikan tajua hämärtää myös se, että Helsingin kaupungin nimen englanninkielinen assosiaatio on kovin huono,suomalaiseen kulttuuriin asopimaton. Luin tässä alkua kirjasta Unelmien Helsinki ja siinä sanottiin, että kun Helsinki perustettiin 1500(??)--luvulla, niin paikalla oli mm parantola, vai oliko se, että alkuaikojen Helsingissä oli mm parantola. Parantola olisi voinut olla "health", mikäolisi sopinut suomalaiseen kulttuuriin, sen nimistöksi ja symboliikaksi sopiva, mutta vääntynyt ulkomaalaisten auttajien(?) kynsissä "hel"-muotoon, jos suomalaiset eivät niin osanneet vaikuttaa, vaikkapa olivat kielitaidottomia. "Terve" nimenä on tuollainen laajempi hyvä asia, joka vain näkyvimmin näkyy parantajantaitoina ja isona kapasiteettina, mutta osin suvereeniutena, jolla on taipumus aiheuttaa välinpitämättömyyttä sekä toisenlaisten näkökulmaa ja ajattelutyyppiä/-tasoa kuin ulkomaalaisilla, mikä lienee kovin suomalainen ilmiö.)

tiistai 15. toukokuuta 2018

Luonnonrakkaus ja rakentaminen

Luin alkuaLaura Kolben ja Johannes Forssin kirjasta Unelmien Helsinki, kadut ja korttelit kertovat. Siinä aika alussa oli kuva Helsingin Vanhankaupunginlahdelta Vantaanjoen koskesta. Joki tuli kohdalle kahtena haarana, joista oikeanpuoleinen eli itäinen oli leveä ja ruotsalaisen oloinen, kun taas vasemmanpuoleinen eli läntinen oli kapea, aika niukka ja venäläisen oloinen. Jäin tuota miettimään, että kuinkas noin on käynyt, niin tulin ajatelleeksi vihreitä. Luontoa rakastava usein haluaa jättä luonnon koskematta, ja niin josoikeanpuoleinen haara on isompi, niin annetaan sen olla niin. Mutta ympäristössä, jossa on rakennettu paljon, on paikkoja muokattu jo etukäteen paljon, esim. koskea perattu, ja jos ruotsalainen osaa pitää kaunista ulkokuorea tsekkaamatta, että asiat todsiaan olisivat niin, niin ruotsinkielisten vaikutuksen alaisena koskea perattaessa tms on juttu kääntynyt niin päin, että toiselta puolen kannattaa perata ja toiselta ei voi tai siihen tulee jokin este, vaikkei aiemmin olisi ollut. Ja niin kaupukiluonto ei ole luonto, vaan se on paikka,josta oletetaan, että ajattelemattomat ihmiset katsovat siitä, mikä on vallallaja miten kuuluisi käyttäytyä. Ehkä työmieskin tyuumii, ettei hän osaa niitä asioita ja niin seuraa moisia merkkejä. Mutta Suomen linjauksena on tavannut olla, että myös ulkomaansuhteissa olisi noudatettava "Elä ja anna toistern elää"-ohjetta eli elämänmyönteisen itsekäs saa kukin olla, muttei puuttua toisten elämään muuten kuin reilusti, http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html. Ja se siis pätee valtioihinkin, ja sen osaisi jo tavallinen suomalainen soveltaa. Eli Vanhankaupunginkoskessa ei kuuluisi olla patoa ja padon päällä kai matemattiikka tms iahnnoivana aikana tehtyä kaidetta tms, joka tuohon ruotsalaisuuden vaikutusvaltaan yhdistettynätuo vaikutelman, ettäö kuuluisi olla ruotsalainen jöö siksi, että se on kaavamainen ja ei kuuntele yksilön järkeä, etenkään anna tilaa suoamlaisuudelle.
Tässä blogissa rakentamiseen liittyviä ohjeita:
Linkkejä ympäristyörakentamisen tueksi   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/03/linkkeja-ymparistorakentamisen-tueksi.html
ja kenties luonnon kanssa kun ollaan osin, niin tuo kohta sulkapäähineistä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2018/04/sulkapaahineista.html tässä muutama blogimerkintä sitten
sekä jätettäviern puiden valitsemisesta puita kaadettaessa    http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/02/kaltaten-vai-kukoistaen-metsanhakkuista.html
jsa kai kaupunkisuunnittelusta http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/kaupunkisuunnittelusta.html
.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Käsityötaidot ja kierrätys

Käsityötaidot eivät kenties tarkalleen ole ympäristökysymys, mutta ainakin kaupungissa asuvalla vihreällä voi usein olla liian vähän käsityötaitoja, jotta voisi ymärtää kierrätystä, uusiokäyttöä ja materiaaleja. Jos sen sijaan on harrastanut käsitöitä, niin ymmärtää jonkin verran materiaalien käyttäytymistä, niiden käytettävyyttä, niiden vaikutuksia siihen, millaisen tuotteen voi tehdä ja millä vaivalla, sekä toisaalta sitä, miten tuotteen tyyli muuntuu osin materiaalien pohjalta alkaen, osin käistyötaitojen tuloksena ja osin sen mukaan, kenelle tuotetta ollaan tekemässä. Ja niin käsityötaidot tuovat vankempaa osaamista kierrätyksen pohtimiseen ja järjestämiseen.
Esim. jos kierrätykseen tuo hyvän vaatteen tai esineen, niin katoaako sen laatu kierrätyskeskuksen ekassa pesussa, olisiko pitänyt enemmän tarttua hetkeen, yksittäisen tuotteen mahdollisuuksiin?

Toisaalta luokitteleva kokonaiskuvaa muodostava ajattelutapa ei ole parhaimpia silloin, kun pitäisi löytää uusia mahdollisuuksia, vaan se ikään kuin kuluttaa loppuun kaikki vaihtoehdot, kategorisoi ne ei-kelpaaviksi siksi, ettei joku asiantuntije osannut. Mutta oikeasti kullakin ihmisellä on omia ideoita, jokainen uusi henkilö voisi olla mahdollisuus löytää jokin uusi käyttötapa, materiaali tai ratkaisu, jos kaikkea ei olisi joku vihreä valmiiksi pureskellut mukamas koulumateriaaliksi kelpaavasti. Koulussa kai on ideana opettaa hyvälaatuista yleispätevää tietoa eikä vain yksittäisen asiantuntijan näkemyksiä, vaikka vihreät tyuntuvat sellaisilla koulutietoa jatkavan. Yleisesti hyväksi koettu vaihtoehto on ihan eri asia kuin jonkun ei-niin-taitavan muita arvostamattoman tekemä luokitus. Ainakin kaupan alalla onpaljon osaamista, ja niin kai useimmat ammatit ovat tosiaan kokonaisen ammattitaidon alueita eivätkä vain jotakin hanttihommia kelle vaa, vaikkapa akateemisestisuuntautuneelle.

tiistai 8. toukokuuta 2018

Lastulintu, aika turvallinen tekotapa

Lastulinnun vuolemisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2018/05/lastulinnusta.html

"Lainasin kirjastosta Joel Nokelaisen kirjan Opi vuolemaan, ja siinä on mm lastulintujen tekemisestä. En ole vielä sinne asti kerennyt, lastulintujen kuvia vain katsellut, mutta pitihän tuota kokeilla. Kirja tuntuu samalla neuvovan poikia armeijataidoissa niin, että yritin olla varovainen ja tehdä oman versioni enkä kopioida ihan tarkkaan. Eli pitihän tuota lastulintua kokeilla. Naiset ovat yleensä kätev'mpiä kuin miehet, joten kirjoitan tähän jotakin lastulintuyritelmästäni.

Pää on lastulinnulla ylempänä kuin kroppa ja vuollaan ensin. Jätin kylkeen puupalan lohkaisun jäljet siistimättä kun se oli ihan tyylikäs, puutyömäinen. Linnun kroppa kapenee takana kohti siipiä ja pyrstöä, joten kavennus, josta lastusiivet ja -pyrstö levittää, tehdään linnuntunnelmaiseen kohtaa viistosti.
Pyrstössä ja siivissä tulisi olla kuviointi ennen lastijen vuolemista, muttatämä on eka yritelmäni, joten ihan vain kokeilin lastujen tekoa. Siinä hankaluutena on, ett' vuollaan itseen päin, mikä tuo onnettomuusvaaran. Mutta samoin kuin ruokaa laittaessa, kun pilkkoo jotakin, niin veistä voi liikuttaa myös vain vähän matkaa kerrallaan niin, ettei yritäkään voimalla pitkää matkaa, niin, ettei veitsi voi osua sormeen. Lastun sain vuoltua kun ensin puupalan päästä (siivet olisivat lyhyemmät kuin pyrstö, mutta ne on kai lastuina helpompi katkoa) kuin lehteä plaraamalla valitsi ohuen mutta ehjänä pysyvän paksuuden ja vähän tein lovea alkuun. Sitten vuoron perään liu'utin puukkoa raossa ja vuolin hiukan ja välissä käänsin puukkoa sivusuunnassa kallelleen niin, että se aukaisi lastua etäämmäs emopuusta, ikään kuin ratkesi, ja sitten taas vuolua hiukan, ettenkin, jos lastu oli jäänyt kapeammaksi kuin koko leveys. Luulen, että osa jujusta on, että lastut ovat ainakin aloittelijalla, siis koko lintukin, kapea niin, että on helmpimpi vuolla. Mutta tuossa on nyt vasta eka lastu. Tarttisi kokeilla paria muuta siihen viereen ja sitten kai tehdäö siipien kuviointi, jos onnistuu, mutta ekakertalaisella tai kömpelöllä ei aina onnistu.
En ole tuota lintua tuon pidemmälle tehnyt, enkä tiedä,onnistunkokaan. Mutta ajattelin kokeilla alkuillasta tai iltapäivällä, kun aurinko paistaa, niin on helpompi tehdä tarkkaan, hyvä mieli ja seesteiustä tyyntä, jaksavaisuuden puolesta hyvä työaika niin kuin vaikka klo 10, 14.30, 17 tai 18.30.  Kun on tarkasta työstä kysymys, niin se kysyy huomiota vähän samaan tapoaan kuin musiikki, joka soi radiossa: ytunnelmatajulla havaitaan, mikäö meininki ja se määrää nyanssit: jollei jokin ole hyvä, niin valitsee muunnelman, joka olisi juuri sopiva, ja hetken sitten sen mukaan, yleensä kai samalla tekotuokiolla sopivan meiningin tai venttaa aamuun, kun on virkein ehein jaksavaisin mielin. Kun on tarkaan vuoltava,niin jollei suju, vaikkapa takeltelee tai tuntuu vaikeammalt akuin alunperin, niin tarttee huomata,e ttä on huono hetki tai huono lähestymistapa, jota huono hetki usein tuottaa, ja niin tarttee aloittaa puhtaalta pöydältä hetkeä myöhemmin tai muulloin ihan levänneenä ja kiinnostuneena aiheesta, aiheeseen virittäytyneenä niin on taitokin helpompi. Jossujuu hyvin, on hyvä lämmin tekemisen tunnelma kuin vaikka aamupäivällä aurinkoisena päivänä, niin sellaisesta on hyvä ottaa mallia, tehdä siitä yksi taitonsa elementeistä. Mutta sellaista tuokiota ei saa kuluttaa kokonaan loppuun niin, että alkaa takellella ja viimeiseksi mielikuvaksi & tottumukseksi jää epäonnistuminen, vaan taidosta otetaan mallia, kun on hetken tauko hyvin sujuvassa tekemisessä tai kun tulee tehdessä miettineeksi, että nyt sujuu hyvin, siis esim. vaikka vie pöydälle jotakin tai käväisee huoneen toisella puolen tai pitää huokaustaukoa ihastellen työtään.
Siipien levittämiseen tarvitaan siis se, että siivet ja pyrstö pysyvät auki levitettyinä, mistä syystä niissä on oltava anakin ykis lovi.Lovet tulevat vai kaikkien lastujen reunouihin kerralla, eli siiven lovi on pyrstön tyvilovi, mutta kaari on erisuuruinen. Kaaresta tulee leveä'mpi, jos lovi on aika tyvellä, mikä sopii lyhyisiin siipiin,ja pyrstö kai myös vastaavasti levitetään kauemmalla muttei kovin kaukaisella lovellaan, jonka kohdalle kenties on hyvä lopettaa siippien lastut työtä viimeistellessä. astuja joutuu taivuttamaan vain viereisen lastun viereen, loveen sovittaekseen, ei siis niin sivulle, kuin mitä se kohta siivestä on. Kenties olisi hyvä sitä ennen kastella lintu.
Lovien paikat pitäisi kai valita katsellen valmiin lastulinnun kuvaa ja verraten siihen: siivet musiikkimaisen suojaavat ja tunnelmallisen tyytyväiset tyyliltään japyrstö tunteikas ja näyttävä kenties kuin metsolla. Eli jos jokin kohta tuo mieleen tuollaisen tunnelman, niin tekee loven sellaisen ja siihen kohtaan, mistä syntyy tuo hieno kiehtova tunnelma muttei kai kovin syvää lovea, jottei lastu katkea siitä. Ainakin pyrstön tyvi oli hyvä vuolla monella aralle puukon käpertyvällä lastulla eikä heti syvää, milloin lastut voisivat leikkautua irti ylimääräisen viillon syvyyden kohdalta ja voima ei riittää. Kirjan kuvissa lastulintu oli kovin pieni vuolijan käsiin verrattuna.
Ekaa siipilastua vuollessani oli lastu kuiva ja kai vähän liian paksu,rätsähdellen taittuvainen. Kostea puu olisi kai sitkaampaa ja helpompaa vuolla, ei rätsähtelisi rikki. Kai siitä saisi ohuemmat ja paremmat lastut. Mutta puu ei saisi olla niin märkää, että kastelee käsien ihon pehmeäksi, joten puu saisi olla pinnalta kuivahtanut. Riittääköhän, jos kastelen muutamaan kertaan ja annan sitten puun olla rauhassa?
Kastelin siis linnun muutamaan kertaan toivoen sen puun kostuvan, kun se on kumminkin aika ohut pupala. Sitten annoin sen kuivua pinnalta joka puolelta, jotteivät käteni olisi vaarassa.
Sitten vuolin pyrstön. Toka lastu lähti irti loppupäästä ja olikohan neljäs, kun puun syyt tuntuivat olevan siullä tavoin vinossa vuolusuuntaani nähden, mutta aika lailla samat kuitenkin. Loppu sujui aika lailla ongelmitta. Hyvä tekniikka oli vuolla pieni lovi päähän, kääntää puukon reunalla lastua vähän ylöspäin ja ujuttaa puukko koko lastun leveydeltä rakoon, ottaen silloin lastun leveyden erityisesti huomioon. Sitten vuoroin käänsin lastua vähän ylemmäs ja ujutin puukkoa raossa pidemmälle, vuollen hiukan, jos jostakin jäi kapeaksi tai ensimmäiset joltain osilta vuolematta, siis lastu kapeammaksi. Koska puun syyt olivat samansuuntaiset, ratkesi lastu itsestään usemman sentin matkalta ja paksuus niin ikään pysyi itsestään samana. Mutta hiukan vinoon lastut tulivat, toinen reuna ylempänä. Viimeisen lastun vuolin uhuemmaksi alapuolelta kuin se olisi ollut isompikin puupala.
Sitten laitoin lastulinnun likoamaan siipien ja PYRSTÖN TAIVUTTELUA VARTEN. vAIKKA KYLLÄ KUN TÄMÄ ON EKA LASTULINTUNI, NIIN EHKÄ ON PAREMPI, ETTÄ SILLÄ' ON PELKKÄ PYRSTÖ, KUN LASTUJA OSA MENI KHUKKAAN. pUULAJI ON JOKIN PUUTARHAPÖYTÄÄN KÄYTETTY ULKOMAINEN, AIKA PEHMEÄ JA RASKAS, KENTIES KÄSITELTY MUTTA KOKONAAN SAMAA VÄRIÄ.


Tarkemmin ajateltuna lastusulat varmaankin taipuvat parhaiten ohuimmalta kohdaltaan eli linnun pyrstöloven kohdalta ne pitäisi koko loven matkalta ratkoa auki ja ilmavasti vielä, jotta väliin pääsee vettä ja sulka taipumaan, eikä vain raon puoliväliin asti kuten nyt. Ja raon tulisi olla kannas eikä lovi, luulen vain. Lintu on likoamassa ja jatkon kanssa tulisi olla tarkka ja nyt tunnen itseni kömpelöksi, joten lintu saa odottaa.
Katselin mäntyrimaa, joka minulla sattuu olemaan, kyllä se vaikutti ainakin yhtä huokoiselta, tekisi mieli yrittää siitä toista lintua, mutta ehken tokalla yrittämällä tsemppaa yhtä hyvin.

Pyrstön levittäminen ei ole ainakaan vielä onnistunut. Liotin lintua ja sitten annoin kuvua vähän. Ratkoin lastuja puukolla pidemmälle ja ohensin alinta lastua, joka oli paksu. Sitten liotin taas kuumassa hanavedessä. Lastut taipuivat sivulle ihan lionneina hyvin tai kohtalaisesti, etenkin, jos taivutti viereisiä samalla. Mutta niitä ei saanut viereisten loviin kiinni, jos ne(alin) olivat paksuja tai jos ne olivat märkiä. Eli ensin viuhkaksi ja sitten kuivuneena lovien avulla muotoonsa. paitsi, että tässä lovet ovat liian pienet, eivät pysy kiinni viereisen lovessa kuin pari kolme kerrallaan vaan. Pyrstössä tässä olisi ollut 9 tai 10 sulkaa ja siivissä 5.tai 6.

Liotin lintua lisää ja yritin saada siivel tyvempänä olevista lovista vierekkäin viuhkaksi, mutta eiväthän ne pysyneet. Ja niin luovutin ja laitoin sillekohden langan ja tuumin, että saa luvan olla valmis. Seuraavan kerran sitten voi yrittää tehdä leveämpiä lastuja ja leveämpiäkoloja niihin.

Minulla oli useampialankoja, punaisen sävyjäkin, ja niin valitsin sellaisen, jonka kanssa puulintu on kivan näköinen.

* * *

9.5.2018

Kokeilen tehdä toisen lastulinnun, että josko vaikka pyrstöstä saisi leveämmän, koristellun ja lovien avulla viuhkana pysyvän. Tein linnun mäntyriman pätkästä, ehkä kaksi kertaa eilistä puupalaa leveämmästä. Yritin tehdä lintua lintuja ajatellen,, jotta tulisi linnun näköä siihen, mutta tosi sitten tuli tiaisten näköä ja aika pullea. Syyt olivat puussa hiukan viistoon, joten ekapuolen tusinaa lastua katkesivat, aina vain lähempänä lintua. samoin paeri ohuempaa lastua välistä katkesi, mutta sain siis 11-lastuisen pyrstön linnulle. Nyt se on likoamassa.
Pyrstölastujen lovet vuolin vasta, kun olin tehnyt lastut. Puristin lastut tiukasti kimpuksi ja vuolin. Sitten laitoin kuumaan hanaveteen likoamaan ja vaihdoin veden silloin tällöin kuumaan. Nyt saa pyrstön levitettyä niin, että keskilovet pitävät sen viuhkana, mutta vielä kokeilisin, saisinko sen tyveä lähimmistä lovista viuhkaksi, mutta siihen eivät lastut ainakaan vielä taivu, joten lintu on taas likoamassa.
Pitäisi kai vastaisuudessa vuolla/lohkoa keskimmäiset lastut hiukan vankemmiksi ja reunat ohuiksi.
Lastut eivät tapiuneet lkaajemmalle, kun reunimmaisen lastun reuna otti kiinni linnun perään. Tarttisi sulan lähteä ohuempana, jos haluaa taivuttaa niitä laajaksi kaareksi. Nyt olisin kai joutunut karsimaan osan lastuista pois, eikä tehnyt sitä mieli tehdä, niin jäi sitten tällaiseksi, onpahan tavallaan onnistunut, vaikka mielestäni olisi ollut kauniimpaa, jos sulat olisivat olleet enemmän erillään ja laajemmassa kaaressa.

Linnun kropan tulisi kai olla lintuklishee,niin se olisi kivan näköinen. Usein myös muilta mallia ottamalla, esim. kurssilla tai tutulta matkimalla tulee kivasti jotakin ymmärrettyä lisää omaan näkemykseen. Joel Nokelaisen kirjassa lastulinnuilla oli selkeä nokka, rintakehä nousi viistosti eikä melkein kohtisuoraan kuten tässä tokassa lastulinnussani, ja päälaki oli korkeammalla kuin selkä. Mieleen kai olisi hyvä tulla, että "lintu!" ja ehkä "puulintu".
Kovaan puuhun on vaikeaa saada hahmoa, jos on aloittelija kuvanveiston tapaisissa edesottamuksissa. Sen sijaan hiukan kosteampi tai jo alun perin sopivan kokoinen, kenties pieni ja aika ohut, puupala on helpompi veistää muotoonsa ihan samaan tapaan kuin piirtäminen kävi koulun kuvaamataidon tunnilla.
Jos etsit tunnelmaa, niin veistäessä löytyy khunkin kohtaan aina sitä sun tätä tunnelmaa puukon jäljiltä, joten poimi niistä. Lisäksi työhön tulee veistohetken viimeisimpien vahvojen vaikutteiden, siis lähiunnä tekemistä, kiinnostuksenkohteiden ja mielessä pyörivien asioiuden tunnelmaa. Itse katsoin ekaa lintua ennen tuota kirjaa Opi vuolemaan, ja siitä sain idean puulinnusta. Lisäksi netissä www.youtube.com'issa varmaankin olisi puutyö yms aiheisia videioita, mikä nyt vänkää ja kiehtovaa on. Musiikista, josta pidät, voisi myös olla iloa tähän, kai. Puulinnulle sopisi kai olla puutyöhenkinen, puutyön tenhoa, mitä ainakin tuossa Nokelaisen kirjassa oli, ja samalla muistutus onnettomuusvaarasta.

* * *

10.5.2018   Kolmas lastulintuyritelmäni epäonnistui. Ajattelin tehdä samasta mäntyrimasta leveitä lastuja ja koska pyrstö näkyy tulevan jonkin verran vinoon, lastu lastun päällä, niin linnunkin vinoon. Mutta lintu tuli väärään kulmaan vinoon. Sen sentään tajurin, ettei lintu saa olla leveä taireunimmaiset lastut törmäävät siihen. Ja lastujen tyveen tarttee tehdä kannas, luulen, eikä vain lovi. Mutta tein kumminkin lastuja mutten kai ollut kostuttanut puuta kyllin hyvin,kun se halkeili keskimmäisten lastujen keskeltä ja meni jotenkin jäykästi räts.
Mutta otin pari kuvaa kumminkin:
aloitus pehmeään puuhun puukko vinottain ja siitä varovasti painamalla ja puukon syrvällä puuta avaamalla milli milliltä koko lastun leveydelle 
ja sitten tavalliseen tapaan vuorin liikuttaen puukkoa ja vuorin avaten väliä suuremmaksi. Näköjään kuiva puu avautuu pitkältä matkalta suorana mutta menee rikki helposti, kun taas kostea avautuu vain sentin tai millejä tms. Jos joskus ei etene, niin millinkin rakoon puukkoa liu'uttamalla ja taas avaamalla pääsee eteenpäin. Mutta tänään siis mokasin.
 Ohut lastu avautuu usein vain hiukan ja kaareutuu samalla kuprulle, jolloin se usein pian katkeaa.

Kuvanveistosta tuli tänään mieleeni, että joskus näin Itä-Savo-lehdessä, joka on tuntunut osaavan opettaa taiteita, kuvan patsaasta, jonka tekijä näkyi eläytyneen kuin liikuntaharrastuksessa minä joskus, että tässä on se ja se kehonosa, millaista on elää sen kannalta, millainen se elämänalue, näkökulma on kokemuksellisesti, upota siihen elämän virtaan ja nähdä se myöskolmiulotteisena hahmona. Samaan tapaan voisi kai veistää montaa mieleenpainuvaa asiaa, näkymää, hetkeä omassa elämänpiirissä, ja toisaalta myös tätä lastulinnun kropan hahmoa, sen viehätystä ja tenhoa.
Puutöissä on näyttänyt olevan mahdollista ottaa mallia taitavimmista ja ammattilaisistakin, meiningin siitä kräsimättä. Kai on puuha niin liikunnallista, arkijärkistä, käytännönlähiestä ja jopa elämänviisasta. Mutta kuvataiteissa ei voi ottaa ollenkaan mallia ammattimaalareista tms, sillä maalaaminen jotenkin kuluttaa loppuun aiheen tekijän muistista ja tarvittaisiin ammattimaisen tai amatöörimäisen tekemisen sijasta muuta elämää pursuva elämäntapa, jota maalaaminen, kuvanveisto tms pysyisi tervehenkisenä, jotta sillä olisi sanomaa tai elämänviisautta, tervehdyttävä hyväätekevä vaikutus harrastajan elämään. Joskus katselijat elävät niin kaukaista elämää, ettei heihin asti nuo puutteet kummemmin ulotu vaan aina tulevat ajatelleeksi jotakin muuta paikkaavaa, voimia antavaa ja emnevät tekemään jpotakin ihan muuta, mihin ovat motivoituneita.

Yritin kumminkin tehdä lastulinnun loppuun. Kostutin sen pariin tai muutamaan otteeseen ja annoin kuivua pinnalta. Vuolin sitten lastut, kahdeksan yhteensä. Nyt se sitten on likoamassa, mutta kaksi lastua voi hyvin mennä rikki siipiä levittäessä.
Tuossa tuo kolmas lastulintuni, pari lastua osin rikki. Linnun kroppa tuli sittenkin oikeaan kulmaan, ei olisi tarvinnut olla hutilo lopun kanssa vaan olisi voinut kostuttaa puun huolella ja saada ehjän mutta aika lailla yhtä vähälastuisen linnun.
Siis jos linnun tekee eri linja pystysuorana kuin mistä siivet lähtevä, siis missä tasossa pyrstön tyvi on, niin pyrstön tyven on oltava vanhalla kohden kumminkin, samoin kuin yksinkertaisessa tavassa miettiä linnun suunta. Ja se taas merkitsee, että lintu on kallellaan tuohonlinjaan nähden, ja niin on vaikeaa tehdä molemmilta puolilta suunnilleen samnnäköinen lintu.
Mutta toisaalta uuden pystysuoran suunnan voi miettiä aika helposti: Pyrstön toinen reuna on ylempänä kuin toinen suunnilleen sen verran, mitä puupalalla, josta pyrstölastut avataan, on korkeutta. Pyrstön leveyden matkalta on siis tämä korkeusero tuleva, ja leveyden kai voi arvailla summittain: lastun leveys kolon kohdalta plus hiukan lisää, kun eivät lastut taivu aivan kiinni toisiinsa kolon kohdalta, kertaa lastujen arvioitu lukumäärä, esim. aiemman lastulinnun perusteella. Tuo linja siiven puolelta toiselle olisi siis uusi vaakasuora ja linnun kropan pystysuoran linjan olisi oltava kohtisuorassa sitä vasten.

Pyrstölastujen taivuttamisessa olen ensin kuivasta pyrstöstä tiukasti kiinni pitäen tehnyt pyrstölovet ja sitten laittanut linnun kokonaisena likoamaan kuumaan hanaveteen, vaihtanut veden silloin tällöin ihan kuumaan hanaveteen ja koettanut sitten jonkin ajan päästä, taipuvatko alimmaiset ja päällimmäisen lastut kummatkin omalle sivulleen. Olen hiukan muttei paljon voimaa käyttäen koettanut taivuttaa niitä ilman, että puu jotenkin menee huonoksi taivutuskohdasta tai lastusta. Sitten olen ajatellut, ettäniin tehden puun rakenne muuttuu taivutuskohdassa ja olen ajatellut kuuman veden pääsevän paremmin kostuttamaan juuri venyneitä kohtia, ja niin olen antanut linnun taas olla kuumassa vedessä. Ja tositanut tämän muutamaan kertaan,aina vain pidemmälle taipuen.
Kun lastut taipuvat enemmän, niin olen ottanut viereiset mukaan ja taivuttanut niitä kutakin yhtä aikaa kohdalleen.
Kannaksen leveys on tainnut olla komisen milliä, ati mitä lie mutta iaka leveä omaan silmääni, niin olen ajatellut, ettei se niin helposti raksahda rikki, kun vahingossa käytän vähän voimaa. Vaan taipusi vasta märkänä ja sitkaana puuna.
Erityisen tyvestä paksua lastua ohensin vuolemalla, mutta se on kyllä turhan vaarallista tavaksi otettavaksi. Samoin paksut lastut tuntuivat taipuvan paremmin, jos niitä taivutti hiukan viistoon ylä- tai alakautta eikä suoraan sivulle. Alinta lastua voi vuolla ohuemmaksi ja kunkin lastun tulee olla erillinen ja hyvin kastunut lastujen tyvestä kannaksen kohdalta.
Pyrstölastuja taivuttaessani oli lintu minuun päin ja lastut kauempana, jolloin pidin kiinni toisella kädellä linnusta ja toisella taivuteltavasta lastusta/lastuista aika tyvestä.

* * *


La 12.5.2018  (Tuossa tuo eka lastulintu on viime tiistailta, kun ajatteliun, etten katso Euroviisuja, oli jotenkin kovin kiva vapautunut toukokuinen fiilis, auringonpaistetta, linnut lauloivat ja puihin tulossa lehdet. Sitten kumminkin illalla myöhään katsoin Euroviisujen ekan semifinaalin, missä Suomenkin edustaja oli, ja keskiviikon ja torstain aksilastulintua ovat sen jälkeen tehdyt, jotenkin sönkkö, ei niin taitava, epäonnistuvam urautunut ja riitaisi fiilis jäi Euroviisuista. Nyt muutamana vuonna, kun olen Euroviisujakatsellut, niin olen huomannut niiden pilaavan kevään.)


* * *

17.5.2018   Saiskohan tuosta ohjeen päreiden kiskomiseenkin: kuivana säilytetty puu kuin lautatavara, siitä sopivan kokoinen pala, päreiden levyinen, sitten kastella useampaan kertaan ja antaa välillä olla, kuivahtaa pinnalta, jotta vähitellen kostuu tasaisesti, mutta kauemmin tietenkin kestää kostua, kun puu on paksumpi, muttei liottaa, sillä kuivempi puu lohkeaa helpommin, kun taas kostea on sitkaampi, tulee ehjempi lastu.

* * *

Lastulinnun pyrstön tyven ja pyrstön lovet vuolin itsestä poispäin vuoltavan puolen tavalliseen tapaan ja itseäkohti vuoltavan puolen ensin rajan kohtisuoraan puun pintraa vasten ainamalla ja sitten varovasti nakertamalla ihan vähän kerrallaan pienin puukon liikkein, jottei voi sattua viereiseen sormeen. Siistiä puutyömäistä jäkeä tuntui syntyvän juuri varovasti nakertamalla.

Tarkkaan työhön sana "näpertelyä" ei ole oikein hyvä kuvaamaan yrittämisen tapaan, vaan parempi on sana "hienoviritteinen", vähän kuin musiikki, herkkä huomio ja luonnolliset tervehenkiset tunnelmatajuiset aistirikkaat tekemisentavat, jota huomaavat mm tunnemotivaatioiden suunnat.


5.6.2018   Näin naisihmisenä sanoisin, ettei lastulinnun tekemisen ilo, sujuvuus ja tyyli lähde näpertelystä vaan on ajateltava ryhtyvänsä puutöitä tekemään aika paljolla voimalla, niin linnun kroppa on kivempi veistää. Pyrstö sitten on varovaisempaa puuhaa, puun materiaalina kuuntelemista. Ja puutyön tenho tuo lintuun onnistuneempaa tyyliä.
Nyt on ollut asunnosani jo kolme viikkoa niin kuuma, etten ole uskaltanut yrittää mitään tarkkaa,missä on onnettomuusvaara, mutta kiva olisi oppia veistämään linnun kroppa paremmin.

3.9.2018   Lastulinnun voi ripustaa ompelulangalla kattoon tms, mutta varo, ettet ripusta lastulintua tai lankaa liian lähelle kuumaa valaisinta tms.
Lastulinnun painopiste on suurin piirtein puolivälissä nokankärkeä ja pyrstön takaosaa mutta vähän edempänä, sillä pyrstösulkia on taivutettu sivuille. Kierrä ompelulanka esim. neulanavulla kuivan lastulinnun keskimmäisen pyrstölastun tai kahden keskimmäisen pyrstölastun ympärille lovien kohdalta niin, että voit säätää ripustuskohtaa sivusuunnassa, jotta saat sen justeerattua keskelle tais uurin piirtein suoraan tai kivasti juuri vinoon. Ja toinen pidempi, oikein pitkä ompelulanka pyrstön tyven ympäri. Näistä kahdesta kun pidäyt kiinni, niin näet, onko lintu sopivan vaakasuorassa. Ota sitten molemmista yhden käden sormilla kiinni langat yhdessä kivan matkan päästä linnusta ja justeeraa kulma, jossa haluat linnun lentävän. Pidä ditten edelleen tuosta kohdasta kiinni ja solmi tavallinen solmu kumpaankin lankaan yhtä aikaa ja liuta solmu suunnilleen siihen, mistä pidät kiinni. Katkaise lyhyempi langanpää nätisti. Nyt voi linnun ripustaa pitkästä langasta.

Löysin youtubesta videon, jolla Joel Nokelainen vuolee kaarevista vuolluista lastuistra tehdyn lastulinnun, mutta se näyttää vaaralliselta ja vaikealta ja vaatii kostean tai tuoreen puun tms ja linnun pyrstö on ihan erilainen.

Voisko näitä lastulintuja tehdä vinhan tyyppisiä siihen tapaan kuin teinit joskus tekevät vinhoja, onko se hyvä idea? Toki perinteinen lastulintu on arvo sinällään, ja käsityötaito.

4.9.2018  Jos tuossa lanka luistaa pyrstösulan ympäri niin, ettei sivusuuntaa saa justeerattua,niin jos kiertää langan tiiviisti viereisen lastun ympäri loven kohdalta ja tekee solmun, jonka liu'uttaa lastujen väliin, niin saisiko silloin tarkkaan solmimalla sivusuunnan kunnolla justeerattua.

Tapa, jolla ollaan tarkkoja, on kai ilmastosidonnainen juttu, eli lastulinnun viehätysei ole sama, jos ei ole elänyt niin jatkuvasrti katselevassa tunnelmatajuisessa ilmastossa.

Tuo Joel Nokelainen videolla ja kirjassaan mainitsi,että lopuksi linnun pyrstölastut liimataan, jotta ne pysyvät, ja oli pyrstölastuja käsitellessään näyttelijämäisen näköinen, ei oikein nähnyt käsien alta, millainen lastulintu oli. Voikohan olla, ettei hän ole niin taitava tekemään lastulintyuja kuin mitä väittää olevansa? Että kenties lastut lähtevät irti.
Mutta ainakaan nämä minun lastulintuni eivät ole tarvinneet liimaa tms ollenkaan vaan vain palan rimaa, vettä, vesiastian ja puukon, sekä eka lastulintu ja ripustaminen ompelulankaa. Lastulintuni kuivuivat muotoonsa ja kovettuivat, kun niiden antoi vain olla rauhassa.


Pyrstön taivuttelun vaatima kuumassa vedessäliotusaika, välillä varovasti taivutellen ja antaensitten lastujen palautua,ja jäähtyneen vedenaina uuteen kuumaan hanaveteen vaihtaen on arviolta yli puolitoista tuntia, voinut olla paljon pidempikin, sillä puuhasin väliullämuuta. Pyrstön kannas ei saa olla kamalan ohut, sillä jos syyt menevät hiukan viistoon siihen nähden, niin se ratkeaa helposti osalta kannasta katki, mutta vettyneenä puu on sitkaampaa, ei ratkea niin helposti. Jos kannasttai lastut ovat paksuja, niin vettyminen kestää vastaavasti pidempään. Vasta kuiva lastulintu pysyy ihan noin vain koossa, tai siis osin kuivunut kyllä, jos sen antaa olla rauhassa, mutta ainakin tässä kuvan lastulinnussa ja koölmannessa lastulinnussani lastut jäivät hiukan aaltoilleen, vinoon, koska olivat niin pehmeitä ja jäykkiä taivuttaa.

6. syyskuuta 2018
Puun
tasainen kosteus muttei märkyys pyrstölastuja tehdessä on olennaista,
samoin pyrstölastujen kannaksen märkyys pyrstöä vähitellen avatessa,
mikä vie paljon aikaa. Lastulintua tehdessä on olennaista kuulostella
puuta, että millainen se on, miten syyt kulkevat, mikä on hyv
tekotapa, onko puu sopivan kostea, mitä kosteus tai märkyys vaikuttaa
puun käyttäytymiseen. Niinpä lastulintua tehdessä lastut kai
katkeilevat helpommin suorituskeskeisellä tekotavalla kuin
lastulinnuista pitävällä puutyötaitoisella. Kenties sopisi parhaiten
kotona tehtäväksi, koska pyrstön levittämiseen kuluu niin kamalan
paljon aikaa.

Puun kosteutta, puun käyttäytymistä ja hyviä tekemisentapoja arvioidessani käytin samantapaista taitoa kuin kahdessa ruuanlaitto-ohjeessani, jotka sopivat taitoihin ylkeensä: http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2017/08/ruuanlaitto-ja-elainten-ruokinta-taito.html .

Vaihdoin tämän blogin nimen

 Tämän blogin nimi oli siemmin "Ympäristökysymysten ratkaisemisen suurista linjoista". Vaihdoin eilen sen uudeksi nimeksi "Ra...