torstai 16. marraskuuta 2017

Ruokapakkausten kierrättämisestä

Kun ruokapakkauksia tulee niin paljon verrattuna muuhun roskaan, niin olen kokeeksi jättänyt niitä näkyville keittiön toiseen lavuaariin, jota en käytä. Olen jättänyt niitä ilmavasti, jotenkin kivasti tai ihan vain jotenkin, saadakseni käsityksen siitä, minkä luonteisia ne ovat. Olen periaatteenani pitänyt, että haisevia tai likaisa en siinä pidä vaan laitan roskiin, mutta pian kuivuvia ruuanjämiä niissä on saanut olla. Lähinnä makkarapaketti, tuoreen kalan paketti ja tuoreen lihan paketit ovat olleet sellaisia, joita ei näin voi pitää. Lisäksi maitotölkeistäjää aina olo, ettei niitä voi kierrättä, ja siksi ne masentavatr hiukan, ovat tavallaan esteenä.
En ole näitä pessyt, kun olen vain miettinyt.Lähinnä on jäänyt vaikutelma, että ruokapakettien materiaali imee ruuasta hajua yms tarkoituksella, jotta paketti olisit urvallinen, sillä siitä on tiedettävä, jos vaikka jokin paketti on sorkittuu, pidetty eri tavalla, vaihdettu siihen toinen sisältö jossain välissä, on siinä ollut muuta, on se säilötty eri tavoin, on eri kaupasta, on liian vanhaksi mennyt ruoka, tms. Ja siksi sitten paketit eivät sovi kierrätykseen. Nämä ovat kuitenkin välttämättömiä tietoja. Ne mahdollistavat hengissä pysymisen. Muutoin ruoka olisi aina joskus sorkittu ja siihen olisi kadonnut se yksilö tai perhe, ja ulkomaalainen rientänyt tilalle korkean elintason maahan, minkä ihmisiin luotetaan, ollut olevinaan suomalainen ja outouttaan matkinut tarkkaan vieraat tavat ja henkilöiden piirteet, käymättä koskaan koulua, ollen vain muun maan sosiaalisen ym elämänkokemuksen varassa ja niin ei voi ruokia jättää huonoihin paketteihin murhien torjumisen kannalta.

Taide, media, kirjallisuus ja vaikutuksen edullisuus

Vanhassa arvostetussa suomalaisessa taiteessa, niin hienoa kuin se onkin, on se vika, että siitä puuttuu jokin suojaus. Katsojan pitäisi, jos seuraa taiteen mallia, kopioi siitä kuin lapsi tai ihastunut tai jos lähipiirinsä kopioi, kun on puhunut siitäö arvostavasti, niin sen pitäisi viedä elämää hyvään päin eikä altistaa vaaroille. Ei saisi tulla taiteessa mainittua tai taiteilijan elämäntavassa aika isosti mukana ollutta elementtiä, joka on vaarallinen tai tuhoisa yleisön jäsenten elämälle, vaan noihin elementteihin kuuluisi olla kullekin yleisöryhmälle hyvä linjaus tarjopttuna, esim. että sivistyneesti käyttäytyen näiden asioiden kanssa ja muidenkin elämänmahdollisuuksia vaalien. Entisaikaan noita kaikkia ei kai osattu. Nykyisin niihin vastrauksen tarjoaa "Elä ja anna toisten elää" eli elämänmyönteisen itsekäs saa olla, muttei puuttua toisten elämään muuten kuin reilusti. Täällä Savonlinnassa onlinnateema Olavinlinnan myötä, ja niin savonlinnalainen taide tarjoaa jonkin suojauksen, joka tarvitsisi olla, mutta toisaalta savolaisvihamieliset (esim. musiikkisuuntautuneita tais iskojaan vihaavat, kilteille vihamieliset yms) ja suomalaisvihamieliset keittävät sopan, joka tuhoaa tavalliset turvan tuojat ja tavallisen pääkaupunkiseudulta tutun elämänlaadun.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Villasukkien kierrättämisestä

Vanhoihin villasukkiin tuppaa tulemaan reikiä. Voisikohan suht koht siististi parsimalla välttää uusien kutomisen vaivan? Parsiminen vie vain minuutteja, kun taas uusien kutominen tunteja tai päiviä.

Tässä ainakin yksi tapa parsia sukka aika siistista ja kestävästi, eikä ollut ikävää puuhaa. Mutten sitten tiedä, että jos reikiä tuppaa tulemaan uusia.

"
Parsimisesta
 Kutomani sukan kantapää kului jalan alla puhki melkein kokokantapään laajuiselta alueelta. Poimin silmukat ohuelle puikolle siltä puolen, josta olin kantapäätä alunperin aloittanut kutomaan,ja kudoin reiän kokoisen ja levyisen lapun (toinen puolioikeaa ja toinen nurjaa), kokeillen koon kädellä levittämällä, ja varoin tekemästä siitä niin suurta, että se sukan reunan kanssa tekisi kaksinkertaisen kohdan jalan alle. Sitten päättelin sen ja ohuella langalla ompelin sen muiltakin reunoilta kiinni sukkaan, kiinnittäen huomiota, ettei sukka purkautuisi reunoilta myöhemminkään. Mutten tiedä, millainen lanka tähän olis hyvä. Sukkalanka on liian paksu ja ompelulanka hiertää sukkalangan rikki, joten jotakin siltä väliltä kai. Paikkalappu saisi kai olla huomaamattomammmalla värillä kuin alkuperäinen sukka,luulen.
Tuossa tuos sukka, ihan on hyvä jalassa,mutten ollut niin taitava noita reunojaompelemaan.


Jostakin ostamistani lapasista olen aiemmin parsinut pieniä reikiä ompelemalla ohuemmalla villalangalla ristiin rastiin niiden ylitse jotenkin nätisti.
Villapaitaan ilmestyneen reiän silmukat voi niin ikään nostaa puikolle siltä suunnalta kuin paitaa on kudottu, ja kutoa vapaat langat takaisin kudokseen (joka rivi oikeaa, samalta suunnalta), mutta se pitäisi osata päätellä jotenkin niin, ettei se purkaudu uudelleen, sillä lankahan on jostakin katki. Voisikohan lankaan silmia lyhyen langanpätkän pidennykseksi ja kutoa tuon kerroksen samoin kuin muutkin? Ja sitten erillisellälangalla ommella nuo silmukat kiinni reiän toiseen reunaan niin, ettei kumpikaan purkaudu. Voisiko pidennetyllä katkenneen langan päälläpujotella osat yhteen. Mutta miten sen hahmottaisi? Tavallisessa oikean kutomisessa silmukkaan tehdään silmukka, aina samalta puolelta. Myöhemmin kudottuun yhdistöessä alimmaksi jäivät silmukoiden väliset vaakasuorat langat, ne ovat kai kuin toiseen suuntaan tehtyjäsilmukoita, jotka toimivat tavalliseen suuntaan tehtyjen silmukoiden välilankoina, eli pujotetaan  tavallisen kuteen silmukkaa tehdessä ensin tavallisenkuteen silmukan toinenpuoli, sitten  lävitse toiseen suuntaan tulevankuteen vierekkäisistä "silmukoista" elioikeaan suuntaan kudotun väleistä, jasitten taas oikeaan suuntaan menevän tavallisen kuteen silmukkalanka takaisin silmukan toista reunaa, sitten tavallisen kuteen välilanka ja uusi silmukka vastakkaiseen suuntaan tulevan kuteen silmukoiden nappaamisineen. Luulisin näin,enole kokeillut.

Huomio kantapään kutomisesta
Lankaa ei saisi pitää kireällä kantapäätä kutoessa esim. siksi, että hermostuneena jännittää, että mitenköhän tämän kantapään kanssa nyt käy, millainen tulee, sillä lanka jää pysyvästi möykyiksi, jos se kutoessa silmukoiden muodostuessa on muhkuraisen ritilämäinen, ihan niin kuin muovikassin sangat tupaavat jäämään ryttyyn, kun ne kerran menevät kädessäruttuun. Sen sijaan jos kutoo pitäen langan rennon leppoisesti aika löysänä, niin se pehmeänä lätistyy jalan alla mukavaksi."

Lainaus kutomisaiheisesta tekstistäni http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html

Minusta vaint tuntuu, etteivät kaikki jaksa kutoa yksi tai kaksi villasukkaparia per sukulainen vuodessa, jolloin esim. parsimistalkoot olisivat hyvä idea, ja parsittujen villasukkien kierrätys. Uuden pohjankin kutominen sukkaan olisi paljon vikkelämpää kuin uuden sukan kutominen, muttenole kokeillut.
Parsimistalkoissa ideana tulisi olla, että mahdollisimman moni oppisi parsimaan itse ja jaksaisi ja viitsisi parsia. Se tarkoittaa, ettei sukkia saisi olla vuoren verran muutaman tai parin parsittavana vaan paljon pienempi urakka tavoitteena, esim. paljon parsinut olisi parsinut 10 sukkaa eli 5 paria. Ja parsimisohjeita tarvitsisi olla paperilapuilla, selvät otsikot, että mikä on millainenkin ohje.Parsimisen viitseliäisyyttä estääeniten, jos parsittu sukku ei ole hyvä jalassa vaan parempi parsimattomana. Siksi olisi tärkeää tunnistaa sukan langan tyyppi ja kutoa löyhää villavaa paikkaa,jonka reunat eivät ole koppurat vaan löyhästi kudotut ja paikkapala sopivan okoinen.
Vähän parsivalla olisi urakkana yksi sukka ja lisäksi olisi omana ryhmänää aloittelijat, jottei heitä leimattaisi epäonnistujiksi ja pois tiputettaviksi.
Tarvittaisiin kai hyvällä mielellä onnistuneesti parsittuja sukkia malleiksi aloittelijoille. Aloittelihjoihin kai kuuluvat myös toistaiseksi vielä hitaat.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Ongelmanratkaisumenetelmä

Lainaus blogistani http://uskontojajarki.blogspot.fi/

"Ongelmanratkaisumenetelmä
Kun olen ollut harrastunut uskonnollisuudesta, niin olen oppinut hyvin toimivan ongelmanratkaisumenetelmän, joka on jotakin samantapaista kuin kirjoituksessani Hahmotustavoista http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/11/hahmotustavoista.html sekä se, miten oppii katselemaan viisaammalla tavalla, kun yrittää maalatessa hahmottaa sen,miten puiden oksien tunnelmat opettavat elämänviisautta."
 
Tässä tuon linkin teksti:
"

Hahmotustavoista

Tämä on olennaista mutta vaatii taitoa ja kokemusta sekä elämänviisautta.

"Hei Olen Helsingistä kotoisin ja olen nyt asunut muutaman vuoden Savonlinnassa, jonka valtteina ovat mm. oopperajuhlat, Retretti, luonto ja taidekäsityöt sekä lähistöllä sijaitseva ortodoksinen Valamon luostari. Sen, mitä olen näistä ja ajattelun taidosta oppinut, opettaa, että niin ajattelussa kuin käsitöissä, elämänviisaudessa, ongelmanratkaisussa kuin muussakin on paljon väliä, minkälaisista klimpeistä ajattelu ja muu tekeminen koostuu. Jos hahmotamme jotakin ja sitten hukkaamme idean, päädymme huonompaan lopputulokseen, mutta jos pidämme mukana kaikki onnistuneet havainnot, myös, tunteet ja vaikutelmat, niin päädymme parhaimpaan taitotasollamme mahdolliseen lopputulokseen. Jos teen jotakin onnistunutta, siitä helposti tulee malli tuleville tekemisilleni, vaikken olisi sitä sillä mielellä malliksi kelpaavasti tehnyt. Siksi on hyvä tehdä koko ajan hyvällä tekemisentavalla, sellaisella, joka sopii muihinkin tekemisiin ja on siis mm. elämänviisas ja tunteva. Tästä syystä ajattelussa ja tekemisessä käytettävien kimpaleiden tulisi olla eheitä kokonaisuuksia, koko viisaudellani ja koko elämänviisaudellani valittuja malliksi kelpaavia vaikka mihin ja sellaisia, että niissä on käytetty hyvää tekemisentapaa, joka näkyy tekemisen jäljessä. Tällä tavoin vanhuksen elämänviisaus ja taide sekä luontokohteiden tunteita koskettava kiehtova ulkonäkö ovat malliesimerkkejä hyvistä tekemisentavoista ja hyvistä valinnoista."

Tähän tapaan myös kädentaidot, energiavajetta potevalle hyvän ruuan tuoma hyvä mieli ja lomailu auttavat tavoittamaan parempaa laatua. Tunneviisaus on tärkeää. Samoin kokonaiskuvasta aloittaminen, joka setvii suureen maailmaan ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat törmäyksittä helposti.
Elämänviisautta oppii terveista luonnollisista elämäntavaoista, etenkin luonnosta, urheilusta (Tee haku: "liikkumistapaohje"!) ja tunteidenmukaisuudesta sekä elämänviisautta opettavia kirjoja lukemalla ja sulattelemalla, esim. mietelmä vuoden joka päivälle tms, mutten nyt sitten tiedä, montako kymmentä vuotta nuo lukijaltaan ikää ja kokemusta vaativat. Tämä blogimerkintä ylipäätään liittyy juuri kokemuksen ja taidoissa harjaantumisen myötä kasvavaan näkemykseen ja on siksi koululaisille tulevaisuuden kehittymissuunta eikä kokonaisuudessaan jo koulussa opisttava juttu, luulen."

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Tilhi ja pihlajanmarjat -kohokuvio villapaitaan tms

Tuossa nyt olis kamala kutominen, mutta huomasin, että esim. tilhen ihan hyvin osaa kutoa, ja linnun muotoa voi muuttaa rivien tai silmukoiden määriämuuttamalla. Päälaelle saa töyhdön, jollei tee sinne reikiä.

"Tuollanen kudottu tiainen tai tilhi vai mikä olisi

Reikien tekeminen koristeiksi oli hepreaa ja sitä paitsi kotimaiset linnut ovat osuvampi valinta.
Eli nurjia silmukoita taustalle.Tässä kudoin sitten jonkun kerroksen keskimmäisen silmukan luona: viereisiin väleihin langankierrot ja itse silmukka oikein, tausta siis nurjaa. Sitten jatkoinpyrstöä: keskellä kolme oikein ja tausta nurjaa.
Sitten aloitin mahan:yhdelläkerroksella kolmenoikean vasemmanpuoleiselle reunalle silmukoiden väliin ykis oikein. Pari kerrosta myöhemmin lisäsin samaan kohtaan, siis neljästä oikeasta kahden vasemmanåuoleisen väliin yhden oikean silmukan. Sitten taas kahden klerroksen jälkeen aloitin selkää ja jatkoin mahaa: kolmen oikean oikealle puolen väliin yksi oikein, ja kolmen oikean vasemmalle puolen,minne ennenkin lisätty, nyt taas yksi oikein. Sitten vain kudoin lintua: seitsemän oikein keskellä ja tausrta nurjaa.
Lintumaisen muodon niin vaatiessa kaarsin mahaa sisäänpäin: kudoin kaksi vasemmanpuoleista oikeaa silmukaa yhteen ihan tavallisella tavalla niin, että vasemmanpuoleinen silmukkajono jatkui.  Seuraavalla kerroksella kavensin taas samasta kohden samaan tapaan, ja lisäksi vastakkaisen puolen siiven selän taa oikeasta reunasta kutomalla kaksi silmukkaa tavalliseen tapaan yhteen. Ja sitten vielä yhdellä kerroksella kavensin mahaakunnes kaula oli lintumaisen paksuinen.
Sitten kudoin kaulaa yhden kerroksen: kolmeoikein. Toisella kerroksella lisäsin vasemmanpuoleisen oikean silmukan viereen yhden opikein nokaksi, minkä seuraavalla kerroksella kudoin yhteen viereisen pään silmukan kanssa. Sitten kudoin kolme oikein päätä ja kavensin seuraavalla kerroksella kolme silmukkaa yhteen kutoen, minkä jälkeen seuraavalla kerroksella nurja silmukka siihen ja sen viereisiin väleihin langankierrot, jottei menisi kuopalle päälaki. Mutta langankierroista tuli liian väljät ja siksi isot reiät niiden kohdalle.
Tiainen vai tilhikö tuo nty sitten olisi?

Saiskohan tuosta tilhi ja pihlajanmarjoja -tyyppisen kuvion johonkin villapaitaan? Kai jostain löytyis pieni nyppy? Tai sitten voisi käyttää reikiä marjoina, jolleise tee villapaidasta liian kylmää.

En ole nyppyjä niin tehnyt,mutta jos tuota viinirypälenyppyä matkis mutta tekis pienemmän, niin jonkinlaisen pikkunypyn saisi ainakin näin:
ensin kolme silmukkaa yhteen silmukkaan eli yksi oikein mutteis iirretä silmukkaa toiselle puikolle, sitten langankierto ja taas yksi oikein samaan silmukkaan, ja silmukka toiselle puikolle. Sitten käännetään työ ja kudotaan kolme nurjaa noihin äsken luotuihin silmukoihin. Sitten käännetään työ ja kudotaan nuo kolme yhteen, ja pikkunyppy on valmis.

Voisikohan marjatertun marjojen varret tehdä villalangasta, jonka ompelisi tuohon päälle, samoin oksan? Tavalliset pistot voivat olla tylsän näköisiä, mutta mitä jos olisi kaksi neulaa ja kaksi villalankaa ja pistäisi vuorotellen edellisen piston keskivaiheille vähän matkaa smaa matkaa yhdessä kulkisivat langat ja sitten vasta neula osuisi alla oleviin silmukoihin,niin olisiko se oksamaisemman näköistä? Oksaan kai sopisi paksumpi villalanka tai vaikkapa kolme vierekkäistä. Ihan heti ei voisi niin ommella, koska kudoksen tarvitsisi asettua ensin. Mutten tiedä, voiko niin tehdä, voiko kudotun päälle ommella.
No, näkyi tuo yhdellä langallakin toimivan, mutta pistot siis alta edellisen langan loppupäähän keskivaiheille ja sitten kudoksen langan läpi alas toiselle puolen. Ideanani oli,e ttä samalla langalla tai suurin piirtein samanvärisellä, jotta lintu näkyisi hyvin, mutta tässä kokeilussa nyt sattui olemaan erivärinen lanka."


Tässä tuo lehtikuvio, joka tuntui onnistuvan paremmin:





"
Tuossa on nurjaa taustana ja kuvio siis oikeilla silmukoilla. (Mutta tässä kudottu edestakaisin eli välillä toisin päin.) Reunoilta ei ole kavennettu taustaa ollankaan, vaikka silmukoita on lehteen lisätty.
Ensin varsi 1oikein muutaman kerroksen ajan. Palmikon tapaan nostamalla viereisen silmukan ylitse saisi kai varteen kaarevuutta, mutten kokeillut.
Sitten tuon 1o viereisiin väleihin myös molempiin yksi oikein. Sitten kudotaan tietenkin lehteä 3 o. Sopivan näköisen kerrosmäärän jälkeen kudotaan keskimmäisen oikean silmukan viereisiin väleihin myös kumpaankin yksi oikein, ja siis oikeat silmukat tavalliseen tapaan lehdessä.
Lehden reunoilla lehtiruodut osoittavat viistosti ulospäin, mutteivät jatku lehden kärkeen asti. Siispä sopivalla korkeudella kavennetaan reunalta kaksi silmukkaa yhteen kutoen niin, että keskimmäinen niistä on päällä eli se, josta silmutta tulee ulos niin, että se ketju näyttä jatkuvan. Työn oikealla puolen se tarkoittaa, että lehden oikeassa reunassa voi tavalliseen tapaan kutoa kaksi oikeaa silmukkaa yhteen. Mutta tällöin lehden vasemmassa reunassa tarvitsee silmukoiden järjesty vaihtaa niin, että vasemmanpuoleinen oikea silmukka siirretään rtakakautta oikeanpuolimmaiseksi,ja sitten kudotaan nuo kaksi silmukkaa yhteen ihan tavallisesti. Mutten osaa nurjaa puolta neuvoa. Jollei halua lehden kaventuvan vielä tässä, voi samalla korkeudella kutoa keskimmäisen oikean silmukan viereisiin väleihin kumpaankin oikean silmukan.
Kun haluaa kaventaa lehteä, kutoon sopivin välein tällä tapaa yhteen lehden kummastakin reunasta aina kaksi silmukkaa.
Lehden kärkeä kutoessa tarvitsee kaventaa kolme silmukkaa yhdeksi, jolloin keskimmäisen eli lehtiruodin on oltava niistä vasemmanpuolimmaiseksi siirrettynä, jotta lehtiruoti jatkuu lehden kärkeen. Sen jälkeen kudoin vielä lehden kärkeä yhden kerroksen 1 oikein. Ja sitten vain urjaa taustaa."


Tässä siis nää luontoaiheiset onnistuneet kuvioni. Lainaus kutomisohjeistani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html
Mutta kamala urakka tuo, jollei sitten tee mieli vaikka joulun alla kutoa.

10.11.2017   Luulen, että kutomisohjeillani kutominen sujuu ihan ok, jollei urakka ole iso, mutta niitä kai pitäisi lukea järjestyksessä ja katsoa myös linkit.

Tilhi ja pihlajanmarjat -seinäkoriste? Kepit ylä- ja alareunan painoina pitämässä kudoton kuvion suorassa. Niihin kai joutuu somimaan monta lankaa kiinnikkeiksi hapsuineen.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Mukavuudenhalu tuo tottumuksia

Postiluukusta tuli lappu, että sisälämpötilan kerrostalossa, jossa lämmitys ei aina tyoimi, kuuluisi muka olla esim. 21C astetta ja että 24C:n yli menevät lämpötilat olisivat muka terveydelle haitallisia. Tavallaan, kun asunto on hyvin eristetty kerrostalo, niin ymmärtää, että talonmies tms haluaa kokeilla energiatehokasta asumista, säästää läämityskuluissa, mutta vaikka tavoite olisi ympäriustöystävällinen, niin mielestäni tie on väärä. Jos on välillä kylmää tai viileää, koiratkin vilustuvat joskus, niin ei 21C välillä riitä lämmittelyyn. Ihmiskeholle parin asteen lämpötilan kohotus on tärkeä, mutta tuskin se lämmityskuluille niin on. Paljon enemmän kuin sisälämpötila, vaikuttaa ilmankosteus sisällä. Kuiva ilma lämpiää tosi noepasti mutta sisäilmalämpöisenä kostunut ilma on viileä vaikka miten yrittäisi hönkiä lämpöä. Niinpä se, että tuulettaa paljon kerralla ja laittaa sitten ikkunat ihan kiinni, tuo asuntoon lämpimyyden.
Tässä on sama kuin muissakin ympäristökysymyksissä: joku vain jollakin mittarilla yrittää pienentää ympäristöhaittoja mutta niin ankeasti, että elämänlaatukärsii paljon. Joskus se johtuu taitamattomuudesta, joskus erilaisesta luonteenlaadusta, joskus elämänviisauden puutteesta ja joskus maailmankuvan puutteista. Mukavat tekemiset muodostavat helposti arjen uomia, ikävät taas eivät, ja niin tapojen muuttaminen ympäristöystävällisiksi kysyisimukavia ympäristöystävällisiä uomia, monin tavoin hyviä, myös elämän kannalta hyviä.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Yrittämiseen taito-ohjeita

Muutin 8 vuotta sitten pääkaupunkiseudulta Savonlinnaan,missä on mm
taiteiden alojen taitoja paljon ja kaupat vaikuttavat taitavasti
pidetyiltä: http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
plus linkit. Olen lisäksi kirjoitellut paljon taito-ohjeita, ks.
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi etenkin taidoista yleisesti,
ja ehkä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/08/luonto-virkistys-ja-matkailukaytossa.html
. Olisikohan nöistä yrityksille iloa, lähinnä kaupoille ja matkailulle
yms.