perjantai 15. kesäkuuta 2018

Lämmityskustannuksissa säästämisestä viisaasti tuulettamalla: nollaenergiatalo?

Kesämökillä on kylmä talvella ja sähkölämmitys maksaa kai tähtitieteellisesti. Mutta kun olen asunut kahden koirani kanssa kerrostaloyksiötä, jossa alkutalvesta ja syksyllä ei patteriaina toimi, niin lämpimyys on ollut pitkälti tuulettamisesta kiinni: jos tulee kylmä ja kosteaa huoneeseen, niin isohko ikkuna auki, antaa ikkunan luota arvioiden ehkä kolmanneksen huoneen ilmasta vaihtua ja ikkuna ihan kiinni, jolloin alle 5 minuutissa on taas ihan lämmintä, ainakin jos minulla on villasukat ja, koko tuuletuksen ajan ja sen jälkeen kunnes on lämmennyt. viltti jalkojeni ympärillä. Näin siis muistaakseni vaikka patteri olisi kylmänä: huoneen yläosaan ja kauemmas ikkunasta jäänyt lämmin ilma lämmittää uuden ilman osin ja minä ja koirani osin. Sitten voi taas olla ilman vilttiä.
Voisiko tuon hoitaa koneellisesti esim. kesämökillä,jos tuuletusilma on laadultaan hyvää? Esim. yöaikaan, tarkoitan. Tai tarpeeksi iso mökki, jottei tarvitse koko aikaa tuulettaa. Esim. kone avaisi jonkin kauemman ikkunan ja lämpömittari vaikkapapuolen metrin korkeudella toisella puolen huonetta muttei ihan seinän vieressä kertoisi, milloin ikkuna taas kiinni. Lähtömerkin antaisi kosteusmittari kai? Tarttisiko sitten lämmitystä melkein ollenkaan?
Talvella on lämmin ollut, kun on ollut villasukat, löysät verkkarit ja pitkä hame verkkarien päällä. Villasukat kudoin itse K-marketin langasta, josta tuli kamalan tiivistä, ei tuule läpi.

Tartteekohan tuossa huoneessa liikkua, jotta ilma sekoittuu? Olisiko yöaikaan tuulettimesta apua sitten, kun ikkuna on kiinni?

Mikä on nollaenergiataloon sopiva ratkaisu? Jos sähköt saa olla, niin tämä olisi kyllä aika vähän sähköä kuluttava, mutta toimii vain, jos huoneistossa ollaan paikalla.

16.6.2018   Tuuletetaan siis ilma kuivaksi, jolloin se lämpenee helposti. Sillä tuntuu olevan jotakin tekemistä ilman suhteellisen kosteuden kanssa. Ja se edellyttää, että ulkoilma on kylmempää kuin sisäilma, mutta saa kyllä sataa tai olla sumua. Ihminen ei kai saa olla niin kylmissään, että on vähäverinen - siihen kai auttaisi juoda kuumaa tai haukata jotakin, ja toki pukea villasukat,viltti,villapaita yms lämmintä kuivaa.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Nature protection abroad: build a better contact with the nature

http://finnishskills.blogspot.com/2015/02/visiting-finnish-nature.html

" Visiting the Finnish nature
The Finnish nature is famous for it's unique fragile beauty. Also
Finland as a nation without much written history has it's roots in the
old forest dwellers who were mainly farmers and at earlier times
hunters. Most modern Finns spend a week or so of their summer holiday
on a summer cottage by a lake shore.
Finns have a different attitude toward nature than most foreigners,
because the nature here is very different from the nature say in
Central Europe, where the nature is mostly farms and gardens and parks
too. The Finnish nature is wild, not gardened, and it is praised for
it's beauty and peace, and it is scarce: there are not somany trees
and not so many dangerous animals. The maybe best way to learn to walk
in the forest is to visit a small forest patch in town or some well
kept recreation area, and pick some ordinary not-at-all-rare stone,
flowers, fallen branch, fallen autumn leaves or the like for home
decoration. If you mainly admire the nature for it's beauty, you will
walk in the forest much like the Finns do. Then you also notice where
you are going, which route you came and the like, so that you do not
get lost as easily. Finns value forests for their recreational value
and for their connection with the original ages old ways of living of
all humans close to the nature. Remember to wear warm clothes, not to
let them get wet and have extra clothes in case it gets cold. Take
always care that you know how to get away from the forest!

* * *

A quotation from my blog http://einoleinopoems.blogspot.fi . Eino
Leino is a very famous old Finnish poet, writing about the beauty of
nature and the laws governing life, and about love etc

"About the possibilities of going to the nature in other countries
Finland is sparcely populated and there are lots of forests which one
can visit. And since we live in the north and the cool and cold
weathers prevent dangerous animals from living here, and since the
wolves and bears have been hunted to a small population, visiting
forests is safe. In other countires it is not the same in most, since
there is more population, less nature, more dangerous animals and no
custom of everybody visiting a forest. But if you are intriguided by
the idea of the beauty and peace of nature, it would be good to find a
way to enjoy them at least somewhat. Gardens, trees, parks, meadows,
sea and shores, even flowers on the window offer a touch with the
nature. So do scenic spots, views out of a bus window where there is
green, farming and nature reserves. In a way it does not matter how
big spot of nature you have, you could even enjoy trying an insect's
or bird's view of the near environment which is often beautiful and
magnifient. On the other hand, the more the environment allows you to
drown into enjoying the nature, without sight of build things or human
foot-print spoiled things, the more profound your experience of peace,
harmony, health and fracturelessness is, the more profound your touch
with the ages old healthy natural ways of living on all areas of life,
the more refreshing your experience is, the more it gives energy and
serves as a holiday.
Another question is safety. Generally there are three types of safe
places: ones with so many people that it has been taken care that
there is safe, ones with nobody and no dangerous animals either and
thirdly places which do not tend to have any danger. Parks have lotrs
of people, but odd times may be dangerous Places where people live but
where there are trees, for example on the sides of the roads and
yards, may have atranquil atmosphere, one of nature's peace and
harmony some time (in the summer time?) when it is daytime but a quiet
moment or a few quiet moments. Some scenic routes offer harmony and
beauty even if there go cars by quite often, if just the views are
with a fascination: there a tiny flower by the roadside, there the
shelter of trees, there a view over the shore to a lake, there a bench
with a view, shelter and a comfortable atrmosphere. One can also visit
forest patches that are not so much wandered on, if one goes to
different places, in different times, often with company and a car of
one's own. By the sides of garden area's roads there is often tall
grass with flowers, butterflies etc, a world of it's own, very summer
like, kind of an ideal of love. And even in the winter time there is
the weather, the feeling of the elements with trees living their ages
old way of life.

* * *
5. of July 2016
From th text about the seasons
http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html
"The beauty of nature is partly a question of a way of looking. One
should be interested in the multitude and richness of forms and
colours, of the atmosphere of plants' growth whne looked among other
things along the way they have grown, the magnifient moments of bird's
flight, treen looked from near, the nature from the point of view of
an insect or bird where even a small branch or grass can be biggest
factors of the living environment, the atmosphere of the time of tha
day with it's birdsong, light coming through the leaves to a mist, how
one always finds new variations slightly different details full of
feeling and atmospheric for example in pine's surface and it's thick
branches, in the beauty of a forest lanscape viá trees, the different
atmosphere of each type of lants etc."

Also safety when one happens to meet people in lonely places is
important. One question in it is paying attention to other people's
sense of space: what is their home, what near environment, which are
the common roads for all to travel, do they enjoy solitude or want to
exchange a couple of words about the beauty of nature, etc. Another
point in that is allowing people socially room to live in:
http://healthilymoral.blogspot.fi/2016/06/finding-safety.html plus
links from there."

* * *

Relationship to the nature is not just watching the nature. It has to
do with the sense of atmospheres: recognizing the time of the day from
how high the sun shines, recognizing the basic features of the nature
environment like "This is typical pine forest." or lake shore with
splashing waves, stony shore, tree branches by the shore. It also has
to do with understanding the basic actions of how animals live and
what is the style of the plant life, like an ant running, carrying,
meeting other ants, watching, etc. In this sense in these basic things
in life the nature offers fine forefigures in such basic skills, but
it has to be the nature of your own climate and culture and not some
too faraway place, even though one can learn something of such too,
like of arctic nature about staying warm. But relationship to the
nature also has to do with understanding nature's language: admiring
the magnifient beauty of the nature landscapes and other impressive
nature views, kind of absorbing what the nature is like, how high it's
skill in those basic things in life, what style it lives and how it
communicates to humans.

Birds are social and eager to take part in the life in the landscape
around them. They may nag or tsirp and their songs are said to be akin
to music, kind of original form of music and some birds sing with high
skill. But like wild animals at öarge, birds live their separate life
from humans, may build a nest, have offspring, live their lives in the
affairs of birds, kind of symphatic, kind of beautiful and fierce, a
refreshing element also in the town environment. A bird's flight is
often magnifient to look at. "



https://kalevalainenglish.blogspot.com/2018/02/kalevala-and-skills-aim-of-this.html

" Kalevala and skills, the aim of this translation
- February 28, 2018
Finns have wisdom that most other nationalities lack. Part of that
wisdom comes from reading Kalevala, but Kalevala is a difficult book
to translate. This wisdom comes from learning via close relationship
with the nature and living with the four seasons, in ever varying
weathers. There is wisdom that one can learn from the challenges of
one's life, wisdom about doing one's very best and learning new
skills, and getting strenght to other things done from what one has so
learned, so that it was not just one experience but way to learn for
all of one's life.Also when one encounters something concretical and
ages old, one can learn about the basic nature of humans, about the
wisdom encoded in our nature, about wise ways of living, about
profound ages old way to live and be social, kind of basic form of
life, something which is at the core of every human deed adn fate,
even in these modern times. So my intentipn has not been to translate
Kalevala as poems or fine words but only to translate some things of
what it teaches skills for life, wisdom about the human nature and
about ways to learn about life, about what is profound in the world.
But Kalevala is a long book and this is just a beginning of the ephos.

The Finnish relationship to the Finnish nature is essential in
understanding Kalevala. But of course foreigners seldom know the
Finnish nature. So I have tried to translate the nature contact in a
general level that would apply in other climates too, even if there
are less possibilites of wandering in the nature. It is a big problem
in Finland for foreigners that they tend to get a flu and it just
lasts and lasts and so they are just ill and dizzy and don't learn
anything much while in thius climate. So what they need to learn, they
ought to learn in their original climate, even if things there are
very different from Finland. The nature is of course different too,
but in this way of learning the point isn't mostly in what the animal
or plant does, except that it is ages old, but instead on it having a
varying rythm (courses twinding in a structured way), on it having
wisdom in it's ways of doing, in encoded in it's atmosphere, in it
touching our ages old nature. And on the other hand it learning,
especially at quite young age, about what it does also other skills
needed for life, like from watching beauty of nature one learns to
look at landscapes and observe a lot, understand life in the living
and gain wisdom of life.

* * *

My other texts offer suport for this endeavour: I have written about:
* living wisely the seasons
http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html
* healthy ways of living and doing
http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html
* learning thinking skills http://pikakoulu.blogspot.fi ,
http://quickerlearning.blogspot.fi
* learning other skills http://learntalents.blogspot.fi
* working life and feelings http://workandfreetime.blogspot.fi
I have also translated some famous Finnish poems:
http://EinoLeinopoems.blogspot.fi


* * *

February 28th is the time of the year when winter skills are at their
highest, and so it is also Kalevala's day in Finland, day of the
Finnish culture.

* * *"



http://finnishskills.blogspot.com/2018/06/weathers-charm.html

"Thursday, June 7, 2018
Weathers' charm
I do not know for sure how being with the weathers, their fascination
and the reaching for the skills they need, is taught. But maybe if one
as young or beginner would go out to look at some fascinating weather,
like storm coming or storm having just passed, and just look at the
magnifient clouds, sun shining somewhere through, feel the atmosphere
of the moment with someone who understand the charm of such and has
the skills of living such weathers, for example one's papa, and at the
same time another separate thing is to be prepared for the adjustemnts
between cold and hot, moisture level changing, rain coming, sun
passing through etc, which one can learn from wild birds which do well
and from the tree species orginally from the climate one is in. So
having trees and other nature at the spot is a good side.
Similarly one can later learn about the charm of milder weathers from
those who like them, enjoy them. This is one reason why it is good to
talk of the weather: to learn skills in living, to get advices from
those who like them, them telling what is it that charms then in mild
rain sun passing through etc.
But I think it is very climate dependent what weather one should start
from and which to emphasize to find a pleasant and healthy way of
living all the weathers and moments of the day. Often more sporty
moving is good for the cooler weathers and for varying weATHERS.

By the words of a traditional Russian song (In the forest not a leaf
moves) "Even if I would forget everything else, this charming moment I
would never forget." "

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Kierrätystuotteiden tyyleistä

Katselin tässä kirjastosta lainaamaani Matja Paavilaisen kirjaa Luo uutta vanhasta, lähinnä sen kuvia, jotka ainakin alussa olivat kierrätysvaatteista, etenkin farkuista tehtyjä, mutten ollut niin varma niiden tyylien oikeaanosuvuudesta. Jossakin tyynyssä tms oli sinisestä farkusta kangas isolta osin, vähän jotakin kuviokangasta ja punaiset raidat, joiden ajattelin ilahduttavan siniseen tykästyneen äidin lapsia, mikä oli hyvä valinta, elämänmyönteinen. Mutta sitten oli myös tumasta farkusta tehtyjä tyynyjä, joissa oli valkoinen pitsi- tai lehtikuviokoristelu isossa osassa, mutta sen mukaan, mitäö tiedän, niin tummasta pitävä ei halua monimutkaista valkoistra kuviota isoon osaan vaan alkaa ihmetellä, miksi mokomaa humpuukia pitäsii kannattaa, vaikka se olisi kierrätystä ja mukamas järkevän valinta, kun taas pitsikuvioista pitävät nuoret tms vastaavan tyyppiset, jotka haluavat teoriaperspektiiviin monimutkaisuutta ja elämänmyönteisyyttä, siis jo hiukan koulutusvaiheen ohitse mutta kai vielä koulutuksen putkessa. Ja valkoisesta monimutkaisesta kuviosta pitävä ei kai haluaisi niin tummaa kangasta kuin tummansininen farkku.
Sen sijaan farkkukassit näyttivät tarpeellisilta, jos ne ovat hyviä käyttää, missä tuo käytännön toimivuus ja jonkinlainen perustavaran mallisuus ovat tärkeitä, plus ok ulkonäkö.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kuivaa ja aurinkoista ollut

Nyt on ainakin täällä Savonlinnassa ollut aurinkoista ja sateetonta säätä toukokuun puolivälistä asti, tosi kuumaa auringonpuoleisessa asunnossani, yäk, ja kuivuus rankkaa etenkin puille, männyt etenkin näyttävät kärsineen. Jäin toivomaan sadetta, ensi yönä aamuyöllä ja huomenna ennustetaan satavan, ja tulin muistaneeksi vanhaa kirjoitustani tästä blogista säihin vaikuttamisen mahdollisuudesta http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2016/10/uskomuksista-ja-saasta.html .

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Symboliikan taju ja opettaminen

Suomalaiset eivät tapaa olla hyviä valitsemaan symboleja. Se kai johtuu siitä, että suomalaiset ovat taitavia, osaavat katsoa asioita monelta kantilta ja niin osaavat tulkita kunkin symbolinmonella erilaisella tavalla, ja niin ei tule suomalaisille selkeää kuvaa siitä, että pitäisi valita juuri tietty symboli ja että se varmasti menisi oikein. Sen sijaan opettaessa, itse laatiessa nuo opetukset ottaa kimpaleen asiaa ja kuvaa sen juuri keskeisiltä osin. Silloin on olennaista, että antaa oikean vaikutelman, tuo toielle oikean lähestymistavan ja oikeat tärpit, juuri hänen tasoisensa ja muillekin ymmärrettävät. Se lienee taitaville sopiva tapa lähestyä symboliikkaakin.

(Suomalaisten symboliikan tajua hämärtää se, että yhdistykset ym yhteiskunnan osat nähdään ensisijaisesti saman kansalaisyhteiskunnan osina, jolloin niillä on kaikilla samantapainen perspektiivi käytössä, jolloin niiden hahmo on hyvin samantapainen ja ne toisaalta tulevat hyvin toimeen, mutteivät erotu omanmallisinaan yksikköinä, koskase olisi riitaisampaa. Ammattialojen sen sijaan katsotaan mielellään olevan omanmallisemmat, mikä tekee valitsemisen helpommaksi, jos on monen alan kanssa tekemisissä, mutta vaikeaksi, jos on vielä nuori ja osaamaton ja vain yhdelle juuttunut.)

(Suomalaisten symboliikan tajua hämärtää myös se, että Helsingin kaupungin nimen englanninkielinen assosiaatio on kovin huono,suomalaiseen kulttuuriin asopimaton. Luin tässä alkua kirjasta Unelmien Helsinki ja siinä sanottiin, että kun Helsinki perustettiin 1500(??)--luvulla, niin paikalla oli mm parantola, vai oliko se, että alkuaikojen Helsingissä oli mm parantola. Parantola olisi voinut olla "health", mikäolisi sopinut suomalaiseen kulttuuriin, sen nimistöksi ja symboliikaksi sopiva, mutta vääntynyt ulkomaalaisten auttajien(?) kynsissä "hel"-muotoon, jos suomalaiset eivät niin osanneet vaikuttaa, vaikkapa olivat kielitaidottomia. "Terve" nimenä on tuollainen laajempi hyvä asia, joka vain näkyvimmin näkyy parantajantaitoina ja isona kapasiteettina, mutta osin suvereeniutena, jolla on taipumus aiheuttaa välinpitämättömyyttä sekä toisenlaisten näkökulmaa ja ajattelutyyppiä/-tasoa kuin ulkomaalaisilla, mikä lienee kovin suomalainen ilmiö.)

tiistai 15. toukokuuta 2018

Luonnonrakkaus ja rakentaminen

Luin alkuaLaura Kolben ja Johannes Forssin kirjasta Unelmien Helsinki, kadut ja korttelit kertovat. Siinä aika alussa oli kuva Helsingin Vanhankaupunginlahdelta Vantaanjoen koskesta. Joki tuli kohdalle kahtena haarana, joista oikeanpuoleinen eli itäinen oli leveä ja ruotsalaisen oloinen, kun taas vasemmanpuoleinen eli läntinen oli kapea, aika niukka ja venäläisen oloinen. Jäin tuota miettimään, että kuinkas noin on käynyt, niin tulin ajatelleeksi vihreitä. Luontoa rakastava usein haluaa jättä luonnon koskematta, ja niin josoikeanpuoleinen haara on isompi, niin annetaan sen olla niin. Mutta ympäristössä, jossa on rakennettu paljon, on paikkoja muokattu jo etukäteen paljon, esim. koskea perattu, ja jos ruotsalainen osaa pitää kaunista ulkokuorea tsekkaamatta, että asiat todsiaan olisivat niin, niin ruotsinkielisten vaikutuksen alaisena koskea perattaessa tms on juttu kääntynyt niin päin, että toiselta puolen kannattaa perata ja toiselta ei voi tai siihen tulee jokin este, vaikkei aiemmin olisi ollut. Ja niin kaupukiluonto ei ole luonto, vaan se on paikka,josta oletetaan, että ajattelemattomat ihmiset katsovat siitä, mikä on vallallaja miten kuuluisi käyttäytyä. Ehkä työmieskin tyuumii, ettei hän osaa niitä asioita ja niin seuraa moisia merkkejä. Mutta Suomen linjauksena on tavannut olla, että myös ulkomaansuhteissa olisi noudatettava "Elä ja anna toistern elää"-ohjetta eli elämänmyönteisen itsekäs saa kukin olla, muttei puuttua toisten elämään muuten kuin reilusti, http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html. Ja se siis pätee valtioihinkin, ja sen osaisi jo tavallinen suomalainen soveltaa. Eli Vanhankaupunginkoskessa ei kuuluisi olla patoa ja padon päällä kai matemattiikka tms iahnnoivana aikana tehtyä kaidetta tms, joka tuohon ruotsalaisuuden vaikutusvaltaan yhdistettynätuo vaikutelman, ettäö kuuluisi olla ruotsalainen jöö siksi, että se on kaavamainen ja ei kuuntele yksilön järkeä, etenkään anna tilaa suoamlaisuudelle.
Tässä blogissa rakentamiseen liittyviä ohjeita:
Linkkejä ympäristyörakentamisen tueksi   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/03/linkkeja-ymparistorakentamisen-tueksi.html
ja kenties luonnon kanssa kun ollaan osin, niin tuo kohta sulkapäähineistä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2018/04/sulkapaahineista.html tässä muutama blogimerkintä sitten
sekä jätettäviern puiden valitsemisesta puita kaadettaessa    http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/02/kaltaten-vai-kukoistaen-metsanhakkuista.html
jsa kai kaupunkisuunnittelusta http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/kaupunkisuunnittelusta.html
.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Käsityötaidot ja kierrätys

Käsityötaidot eivät kenties tarkalleen ole ympäristökysymys, mutta ainakin kaupungissa asuvalla vihreällä voi usein olla liian vähän käsityötaitoja, jotta voisi ymärtää kierrätystä, uusiokäyttöä ja materiaaleja. Jos sen sijaan on harrastanut käsitöitä, niin ymmärtää jonkin verran materiaalien käyttäytymistä, niiden käytettävyyttä, niiden vaikutuksia siihen, millaisen tuotteen voi tehdä ja millä vaivalla, sekä toisaalta sitä, miten tuotteen tyyli muuntuu osin materiaalien pohjalta alkaen, osin käistyötaitojen tuloksena ja osin sen mukaan, kenelle tuotetta ollaan tekemässä. Ja niin käsityötaidot tuovat vankempaa osaamista kierrätyksen pohtimiseen ja järjestämiseen.
Esim. jos kierrätykseen tuo hyvän vaatteen tai esineen, niin katoaako sen laatu kierrätyskeskuksen ekassa pesussa, olisiko pitänyt enemmän tarttua hetkeen, yksittäisen tuotteen mahdollisuuksiin?

Toisaalta luokitteleva kokonaiskuvaa muodostava ajattelutapa ei ole parhaimpia silloin, kun pitäisi löytää uusia mahdollisuuksia, vaan se ikään kuin kuluttaa loppuun kaikki vaihtoehdot, kategorisoi ne ei-kelpaaviksi siksi, ettei joku asiantuntije osannut. Mutta oikeasti kullakin ihmisellä on omia ideoita, jokainen uusi henkilö voisi olla mahdollisuus löytää jokin uusi käyttötapa, materiaali tai ratkaisu, jos kaikkea ei olisi joku vihreä valmiiksi pureskellut mukamas koulumateriaaliksi kelpaavasti. Koulussa kai on ideana opettaa hyvälaatuista yleispätevää tietoa eikä vain yksittäisen asiantuntijan näkemyksiä, vaikka vihreät tyuntuvat sellaisilla koulutietoa jatkavan. Yleisesti hyväksi koettu vaihtoehto on ihan eri asia kuin jonkun ei-niin-taitavan muita arvostamattoman tekemä luokitus. Ainakin kaupan alalla onpaljon osaamista, ja niin kai useimmat ammatit ovat tosiaan kokonaisen ammattitaidon alueita eivätkä vain jotakin hanttihommia kelle vaa, vaikkapa akateemisestisuuntautuneelle.

tiistai 8. toukokuuta 2018

Lastulintu, aika turvallinen tekotapa

Lastulinnun vuolemisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2018/05/lastulinnusta.html

"Lainasin kirjastosta Joel Nokelaisen kirjan Opi vuolemaan, ja siinä on mm lastulintujen tekemisestä. En ole vielä sinne asti kerennyt, lastulintujen kuvia vain katsellut, mutta pitihän tuota kokeilla. Kirja tuntuu samalla neuvovan poikia armeijataidoissa niin, että yritin olla varovainen ja tehdä oman versioni enkä kopioida ihan tarkkaan. Eli pitihän tuota lastulintua kokeilla. Naiset ovat yleensä kätev'mpiä kuin miehet, joten kirjoitan tähän jotakin lastulintuyritelmästäni.

Pää on lastulinnulla ylempänä kuin kroppa ja vuollaan ensin. Jätin kylkeen puupalan lohkaisun jäljet siistimättä kun se oli ihan tyylikäs, puutyömäinen. Linnun kroppa kapenee takana kohti siipiä ja pyrstöä, joten kavennus, josta lastusiivet ja -pyrstö levittää, tehdään linnuntunnelmaiseen kohtaa viistosti.
Pyrstössä ja siivissä tulisi olla kuviointi ennen lastijen vuolemista, muttatämä on eka yritelmäni, joten ihan vain kokeilin lastujen tekoa. Siinä hankaluutena on, ett' vuollaan itseen päin, mikä tuo onnettomuusvaaran. Mutta samoin kuin ruokaa laittaessa, kun pilkkoo jotakin, niin veistä voi liikuttaa myös vain vähän matkaa kerrallaan niin, ettei yritäkään voimalla pitkää matkaa, niin, ettei veitsi voi osua sormeen. Lastun sain vuoltua kun ensin puupalan päästä (siivet olisivat lyhyemmät kuin pyrstö, mutta ne on kai lastuina helpompi katkoa) kuin lehteä plaraamalla valitsi ohuen mutta ehjänä pysyvän paksuuden ja vähän tein lovea alkuun. Sitten vuoron perään liu'utin puukkoa raossa ja vuolin hiukan ja välissä käänsin puukkoa sivusuunnassa kallelleen niin, että se aukaisi lastua etäämmäs emopuusta, ikään kuin ratkesi, ja sitten taas vuolua hiukan, ettenkin, jos lastu oli jäänyt kapeammaksi kuin koko leveys. Luulen, että osa jujusta on, että lastut ovat ainakin aloittelijalla, siis koko lintukin, kapea niin, että on helmpimpi vuolla. Mutta tuossa on nyt vasta eka lastu. Tarttisi kokeilla paria muuta siihen viereen ja sitten kai tehdäö siipien kuviointi, jos onnistuu, mutta ekakertalaisella tai kömpelöllä ei aina onnistu.
En ole tuota lintua tuon pidemmälle tehnyt, enkä tiedä,onnistunkokaan. Mutta ajattelin kokeilla alkuillasta tai iltapäivällä, kun aurinko paistaa, niin on helpompi tehdä tarkkaan, hyvä mieli ja seesteiustä tyyntä, jaksavaisuuden puolesta hyvä työaika niin kuin vaikka klo 10, 14.30, 17 tai 18.30.  Kun on tarkasta työstä kysymys, niin se kysyy huomiota vähän samaan tapoaan kuin musiikki, joka soi radiossa: ytunnelmatajulla havaitaan, mikäö meininki ja se määrää nyanssit: jollei jokin ole hyvä, niin valitsee muunnelman, joka olisi juuri sopiva, ja hetken sitten sen mukaan, yleensä kai samalla tekotuokiolla sopivan meiningin tai venttaa aamuun, kun on virkein ehein jaksavaisin mielin. Kun on tarkaan vuoltava,niin jollei suju, vaikkapa takeltelee tai tuntuu vaikeammalt akuin alunperin, niin tarttee huomata,e ttä on huono hetki tai huono lähestymistapa, jota huono hetki usein tuottaa, ja niin tarttee aloittaa puhtaalta pöydältä hetkeä myöhemmin tai muulloin ihan levänneenä ja kiinnostuneena aiheesta, aiheeseen virittäytyneenä niin on taitokin helpompi. Jossujuu hyvin, on hyvä lämmin tekemisen tunnelma kuin vaikka aamupäivällä aurinkoisena päivänä, niin sellaisesta on hyvä ottaa mallia, tehdä siitä yksi taitonsa elementeistä. Mutta sellaista tuokiota ei saa kuluttaa kokonaan loppuun niin, että alkaa takellella ja viimeiseksi mielikuvaksi & tottumukseksi jää epäonnistuminen, vaan taidosta otetaan mallia, kun on hetken tauko hyvin sujuvassa tekemisessä tai kun tulee tehdessä miettineeksi, että nyt sujuu hyvin, siis esim. vaikka vie pöydälle jotakin tai käväisee huoneen toisella puolen tai pitää huokaustaukoa ihastellen työtään.
Siipien levittämiseen tarvitaan siis se, että siivet ja pyrstö pysyvät auki levitettyinä, mistä syystä niissä on oltava anakin ykis lovi.Lovet tulevat vai kaikkien lastujen reunouihin kerralla, eli siiven lovi on pyrstön tyvilovi, mutta kaari on erisuuruinen. Kaaresta tulee leveä'mpi, jos lovi on aika tyvellä, mikä sopii lyhyisiin siipiin,ja pyrstö kai myös vastaavasti levitetään kauemmalla muttei kovin kaukaisella lovellaan, jonka kohdalle kenties on hyvä lopettaa siippien lastut työtä viimeistellessä. astuja joutuu taivuttamaan vain viereisen lastun viereen, loveen sovittaekseen, ei siis niin sivulle, kuin mitä se kohta siivestä on. Kenties olisi hyvä sitä ennen kastella lintu.
Lovien paikat pitäisi kai valita katsellen valmiin lastulinnun kuvaa ja verraten siihen: siivet musiikkimaisen suojaavat ja tunnelmallisen tyytyväiset tyyliltään japyrstö tunteikas ja näyttävä kenties kuin metsolla. Eli jos jokin kohta tuo mieleen tuollaisen tunnelman, niin tekee loven sellaisen ja siihen kohtaan, mistä syntyy tuo hieno kiehtova tunnelma muttei kai kovin syvää lovea, jottei lastu katkea siitä. Ainakin pyrstön tyvi oli hyvä vuolla monella aralle puukon käpertyvällä lastulla eikä heti syvää, milloin lastut voisivat leikkautua irti ylimääräisen viillon syvyyden kohdalta ja voima ei riittää. Kirjan kuvissa lastulintu oli kovin pieni vuolijan käsiin verrattuna.
Ekaa siipilastua vuollessani oli lastu kuiva ja kai vähän liian paksu,rätsähdellen taittuvainen. Kostea puu olisi kai sitkaampaa ja helpompaa vuolla, ei rätsähtelisi rikki. Kai siitä saisi ohuemmat ja paremmat lastut. Mutta puu ei saisi olla niin märkää, että kastelee käsien ihon pehmeäksi, joten puu saisi olla pinnalta kuivahtanut. Riittääköhän, jos kastelen muutamaan kertaan ja annan sitten puun olla rauhassa?
Kastelin siis linnun muutamaan kertaan toivoen sen puun kostuvan, kun se on kumminkin aika ohut pupala. Sitten annoin sen kuivua pinnalta joka puolelta, jotteivät käteni olisi vaarassa.
Sitten vuolin pyrstön. Toka lastu lähti irti loppupäästä ja olikohan neljäs, kun puun syyt tuntuivat olevan siullä tavoin vinossa vuolusuuntaani nähden, mutta aika lailla samat kuitenkin. Loppu sujui aika lailla ongelmitta. Hyvä tekniikka oli vuolla pieni lovi päähän, kääntää puukon reunalla lastua vähän ylöspäin ja ujuttaa puukko koko lastun leveydeltä rakoon, ottaen silloin lastun leveyden erityisesti huomioon. Sitten vuoroin käänsin lastua vähän ylemmäs ja ujutin puukkoa raossa pidemmälle, vuollen hiukan, jos jostakin jäi kapeaksi tai ensimmäiset joltain osilta vuolematta, siis lastu kapeammaksi. Koska puun syyt olivat samansuuntaiset, ratkesi lastu itsestään usemman sentin matkalta ja paksuus niin ikään pysyi itsestään samana. Mutta hiukan vinoon lastut tulivat, toinen reuna ylempänä. Viimeisen lastun vuolin uhuemmaksi alapuolelta kuin se olisi ollut isompikin puupala.
Sitten laitoin lastulinnun likoamaan siipien ja PYRSTÖN TAIVUTTELUA VARTEN. vAIKKA KYLLÄ KUN TÄMÄ ON EKA LASTULINTUNI, NIIN EHKÄ ON PAREMPI, ETTÄ SILLÄ' ON PELKKÄ PYRSTÖ, KUN LASTUJA OSA MENI KHUKKAAN. pUULAJI ON JOKIN PUUTARHAPÖYTÄÄN KÄYTETTY ULKOMAINEN, AIKA PEHMEÄ JA RASKAS, KENTIES KÄSITELTY MUTTA KOKONAAN SAMAA VÄRIÄ.


Tarkemmin ajateltuna lastusulat varmaankin taipuvat parhaiten ohuimmalta kohdaltaan eli linnun pyrstöloven kohdalta ne pitäisi koko loven matkalta ratkoa auki ja ilmavasti vielä, jotta väliin pääsee vettä ja sulka taipumaan, eikä vain raon puoliväliin asti kuten nyt. Ja raon tulisi olla kannas eikä lovi, luulen vain. Lintu on likoamassa ja jatkon kanssa tulisi olla tarkka ja nyt tunnen itseni kömpelöksi, joten lintu saa odottaa.
Katselin mäntyrimaa, joka minulla sattuu olemaan, kyllä se vaikutti ainakin yhtä huokoiselta, tekisi mieli yrittää siitä toista lintua, mutta ehken tokalla yrittämällä tsemppaa yhtä hyvin.

Pyrstön levittäminen ei ole ainakaan vielä onnistunut. Liotin lintua ja sitten annoin kuvua vähän. Ratkoin lastuja puukolla pidemmälle ja ohensin alinta lastua, joka oli paksu. Sitten liotin taas kuumassa hanavedessä. Lastut taipuivat sivulle ihan lionneina hyvin tai kohtalaisesti, etenkin, jos taivutti viereisiä samalla. Mutta niitä ei saanut viereisten loviin kiinni, jos ne(alin) olivat paksuja tai jos ne olivat märkiä. Eli ensin viuhkaksi ja sitten kuivuneena lovien avulla muotoonsa. paitsi, että tässä lovet ovat liian pienet, eivät pysy kiinni viereisen lovessa kuin pari kolme kerrallaan vaan. Pyrstössä tässä olisi ollut 9 tai 10 sulkaa ja siivissä 5.tai 6.

Liotin lintua lisää ja yritin saada siivel tyvempänä olevista lovista vierekkäin viuhkaksi, mutta eiväthän ne pysyneet. Ja niin luovutin ja laitoin sillekohden langan ja tuumin, että saa luvan olla valmis. Seuraavan kerran sitten voi yrittää tehdä leveämpiä lastuja ja leveämpiäkoloja niihin.

Minulla oli useampialankoja, punaisen sävyjäkin, ja niin valitsin sellaisen, jonka kanssa puulintu on kivan näköinen.

* * *

9.5.2018

Kokeilen tehdä toisen lastulinnun, että josko vaikka pyrstöstä saisi leveämmän, koristellun ja lovien avulla viuhkana pysyvän. Tein linnun mäntyriman pätkästä, ehkä kaksi kertaa eilistä puupalaa leveämmästä. Yritin tehdä lintua lintuja ajatellen,, jotta tulisi linnun näköä siihen, mutta tosi sitten tuli tiaisten näköä ja aika pullea. Syyt olivat puussa hiukan viistoon, joten ekapuolen tusinaa lastua katkesivat, aina vain lähempänä lintua. samoin paeri ohuempaa lastua välistä katkesi, mutta sain siis 11-lastuisen pyrstön linnulle. Nyt se on likoamassa.
Pyrstölastujen lovet vuolin vasta, kun olin tehnyt lastut. Puristin lastut tiukasti kimpuksi ja vuolin. Sitten laitoin kuumaan hanaveteen likoamaan ja vaihdoin veden silloin tällöin kuumaan. Nyt saa pyrstön levitettyä niin, että keskilovet pitävät sen viuhkana, mutta vielä kokeilisin, saisinko sen tyveä lähimmistä lovista viuhkaksi, mutta siihen eivät lastut ainakaan vielä taivu, joten lintu on taas likoamassa.
Pitäisi kai vastaisuudessa vuolla/lohkoa keskimmäiset lastut hiukan vankemmiksi ja reunat ohuiksi.
Lastut eivät tapiuneet lkaajemmalle, kun reunimmaisen lastun reuna otti kiinni linnun perään. Tarttisi sulan lähteä ohuempana, jos haluaa taivuttaa niitä laajaksi kaareksi. Nyt olisin kai joutunut karsimaan osan lastuista pois, eikä tehnyt sitä mieli tehdä, niin jäi sitten tällaiseksi, onpahan tavallaan onnistunut, vaikka mielestäni olisi ollut kauniimpaa, jos sulat olisivat olleet enemmän erillään ja laajemmassa kaaressa.

Linnun kropan tulisi kai olla lintuklishee,niin se olisi kivan näköinen. Usein myös muilta mallia ottamalla, esim. kurssilla tai tutulta matkimalla tulee kivasti jotakin ymmärrettyä lisää omaan näkemykseen. Joel Nokelaisen kirjassa lastulinnuilla oli selkeä nokka, rintakehä nousi viistosti eikä melkein kohtisuoraan kuten tässä tokassa lastulinnussani, ja päälaki oli korkeammalla kuin selkä. Mieleen kai olisi hyvä tulla, että "lintu!" ja ehkä "puulintu".
Kovaan puuhun on vaikeaa saada hahmoa, jos on aloittelija kuvanveiston tapaisissa edesottamuksissa. Sen sijaan hiukan kosteampi tai jo alun perin sopivan kokoinen, kenties pieni ja aika ohut, puupala on helpompi veistää muotoonsa ihan samaan tapaan kuin piirtäminen kävi koulun kuvaamataidon tunnilla.
Jos etsit tunnelmaa, niin veistäessä löytyy khunkin kohtaan aina sitä sun tätä tunnelmaa puukon jäljiltä, joten poimi niistä. Lisäksi työhön tulee veistohetken viimeisimpien vahvojen vaikutteiden, siis lähiunnä tekemistä, kiinnostuksenkohteiden ja mielessä pyörivien asioiuden tunnelmaa. Itse katsoin ekaa lintua ennen tuota kirjaa Opi vuolemaan, ja siitä sain idean puulinnusta. Lisäksi netissä www.youtube.com'issa varmaankin olisi puutyö yms aiheisia videioita, mikä nyt vänkää ja kiehtovaa on. Musiikista, josta pidät, voisi myös olla iloa tähän, kai. Puulinnulle sopisi kai olla puutyöhenkinen, puutyön tenhoa, mitä ainakin tuossa Nokelaisen kirjassa oli, ja samalla muistutus onnettomuusvaarasta.

* * *

10.5.2018   Kolmas lastulintuyritelmäni epäonnistui. Ajattelin tehdä samasta mäntyrimasta leveitä lastuja ja koska pyrstö näkyy tulevan jonkin verran vinoon, lastu lastun päällä, niin linnunkin vinoon. Mutta lintu tuli väärään kulmaan vinoon. Sen sentään tajurin, ettei lintu saa olla leveä taireunimmaiset lastut törmäävät siihen. Ja lastujen tyveen tarttee tehdä kannas, luulen, eikä vain lovi. Mutta tein kumminkin lastuja mutten kai ollut kostuttanut puuta kyllin hyvin,kun se halkeili keskimmäisten lastujen keskeltä ja meni jotenkin jäykästi räts.
Mutta otin pari kuvaa kumminkin:
aloitus pehmeään puuhun puukko vinottain ja siitä varovasti painamalla ja puukon syrvällä puuta avaamalla milli milliltä koko lastun leveydelle 
ja sitten tavalliseen tapaan vuorin liikuttaen puukkoa ja vuorin avaten väliä suuremmaksi. Näköjään kuiva puu avautuu pitkältä matkalta suorana mutta menee rikki helposti, kun taas kostea avautuu vain sentin tai millejä tms. Jos joskus ei etene, niin millinkin rakoon puukkoa liu'uttamalla ja taas avaamalla pääsee eteenpäin. Mutta tänään siis mokasin.
 Ohut lastu avautuu usein vain hiukan ja kaareutuu samalla kuprulle, jolloin se usein pian katkeaa.

Kuvanveistosta tuli tänään mieleeni, että joskus näin Itä-Savo-lehdessä, joka on tuntunut osaavan opettaa taiteita, kuvan patsaasta, jonka tekijä näkyi eläytyneen kuin liikuntaharrastuksessa minä joskus, että tässä on se ja se kehonosa, millaista on elää sen kannalta, millainen se elämänalue, näkökulma on kokemuksellisesti, upota siihen elämän virtaan ja nähdä se myöskolmiulotteisena hahmona. Samaan tapaan voisi kai veistää montaa mieleenpainuvaa asiaa, näkymää, hetkeä omassa elämänpiirissä, ja toisaalta myös tätä lastulinnun kropan hahmoa, sen viehätystä ja tenhoa.
Puutöissä on näyttänyt olevan mahdollista ottaa mallia taitavimmista ja ammattilaisistakin, meiningin siitä kräsimättä. Kai on puuha niin liikunnallista, arkijärkistä, käytännönlähiestä ja jopa elämänviisasta. Mutta kuvataiteissa ei voi ottaa ollenkaan mallia ammattimaalareista tms, sillä maalaaminen jotenkin kuluttaa loppuun aiheen tekijän muistista ja tarvittaisiin ammattimaisen tai amatöörimäisen tekemisen sijasta muuta elämää pursuva elämäntapa, jota maalaaminen, kuvanveisto tms pysyisi tervehenkisenä, jotta sillä olisi sanomaa tai elämänviisautta, tervehdyttävä hyväätekevä vaikutus harrastajan elämään. Joskus katselijat elävät niin kaukaista elämää, ettei heihin asti nuo puutteet kummemmin ulotu vaan aina tulevat ajatelleeksi jotakin muuta paikkaavaa, voimia antavaa ja emnevät tekemään jpotakin ihan muuta, mihin ovat motivoituneita.

Yritin kumminkin tehdä lastulinnun loppuun. Kostutin sen pariin tai muutamaan otteeseen ja annoin kuivua pinnalta. Vuolin sitten lastut, kahdeksan yhteensä. Nyt se sitten on likoamassa, mutta kaksi lastua voi hyvin mennä rikki siipiä levittäessä.
Tuossa tuo kolmas lastulintuni, pari lastua osin rikki. Linnun kroppa tuli sittenkin oikeaan kulmaan, ei olisi tarvinnut olla hutilo lopun kanssa vaan olisi voinut kostuttaa puun huolella ja saada ehjän mutta aika lailla yhtä vähälastuisen linnun.
Siis jos linnun tekee eri linja pystysuorana kuin mistä siivet lähtevä, siis missä tasossa pyrstön tyvi on, niin pyrstön tyven on oltava vanhalla kohden kumminkin, samoin kuin yksinkertaisessa tavassa miettiä linnun suunta. Ja se taas merkitsee, että lintu on kallellaan tuohonlinjaan nähden, ja niin on vaikeaa tehdä molemmilta puolilta suunnilleen samnnäköinen lintu.
Mutta toisaalta uuden pystysuoran suunnan voi miettiä aika helposti: Pyrstön toinen reuna on ylempänä kuin toinen suunnilleen sen verran, mitä puupalalla, josta pyrstölastut avataan, on korkeutta. Pyrstön leveyden matkalta on siis tämä korkeusero tuleva, ja leveyden kai voi arvailla summittain: lastun leveys kolon kohdalta plus hiukan lisää, kun eivät lastut taivu aivan kiinni toisiinsa kolon kohdalta, kertaa lastujen arvioitu lukumäärä, esim. aiemman lastulinnun perusteella. Tuo linja siiven puolelta toiselle olisi siis uusi vaakasuora ja linnun kropan pystysuoran linjan olisi oltava kohtisuorassa sitä vasten.

Pyrstölastujen taivuttamisessa olen ensin kuivasta pyrstöstä tiukasti kiinni pitäen tehnyt pyrstölovet ja sitten laittanut linnun kokonaisena likoamaan kuumaan hanaveteen, vaihtanut veden silloin tällöin ihan kuumaan hanaveteen ja koettanut sitten jonkin ajan päästä, taipuvatko alimmaiset ja päällimmäisen lastut kummatkin omalle sivulleen. Olen hiukan muttei paljon voimaa käyttäen koettanut taivuttaa niitä ilman, että puu jotenkin menee huonoksi taivutuskohdasta tai lastusta. Sitten olen ajatellut, ettäniin tehden puun rakenne muuttuu taivutuskohdassa ja olen ajatellut kuuman veden pääsevän paremmin kostuttamaan juuri venyneitä kohtia, ja niin olen antanut linnun taas olla kuumassa vedessä. Ja tositanut tämän muutamaan kertaan,aina vain pidemmälle taipuen.
Kun lastut taipuvat enemmän, niin olen ottanut viereiset mukaan ja taivuttanut niitä kutakin yhtä aikaa kohdalleen.
Kannaksen leveys on tainnut olla komisen milliä, ati mitä lie mutta iaka leveä omaan silmääni, niin olen ajatellut, ettei se niin helposti raksahda rikki, kun vahingossa käytän vähän voimaa. Vaan taipusi vasta märkänä ja sitkaana puuna.
Erityisen tyvestä paksua lastua ohensin vuolemalla, mutta se on kyllä turhan vaarallista tavaksi otettavaksi. Samoin paksut lastut tuntuivat taipuvan paremmin, jos niitä taivutti hiukan viistoon ylä- tai alakautta eikä suoraan sivulle. Alinta lastua voi vuolla ohuemmaksi ja kunkin lastun tulee olla erillinen ja hyvin kastunut lastujen tyvestä kannaksen kohdalta.
Pyrstölastuja taivuttaessani oli lintu minuun päin ja lastut kauempana, jolloin pidin kiinni toisella kädellä linnusta ja toisella taivuteltavasta lastusta/lastuista aika tyvestä.

* * *


La 12.5.2018  (Tuossa tuo eka lastulintu on viime tiistailta, kun ajatteliun, etten katso Euroviisuja, oli jotenkin kovin kiva vapautunut toukokuinen fiilis, auringonpaistetta, linnut lauloivat ja puihin tulossa lehdet. Sitten kumminkin illalla myöhään katsoin Euroviisujen ekan semifinaalin, missä Suomenkin edustaja oli, ja keskiviikon ja torstain aksilastulintua ovat sen jälkeen tehdyt, jotenkin sönkkö, ei niin taitava, epäonnistuvam urautunut ja riitaisi fiilis jäi Euroviisuista. Nyt muutamana vuonna, kun olen Euroviisujakatsellut, niin olen huomannut niiden pilaavan kevään.)



"

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Sulkapäähineistä

Ylen nettiuutisissa oli juttua intiaanien sulkapäähineistä http://yle.fi/uutiset/3-10184919 , että niitä ei muka saisi käyttää, jollei ole oikea intiaani ja saanut erityistä lupaa siihen ja sittenkin vain erityistilaisuuksissa. Verrattiin muslimien uskonnollisiin symboleihin. Mutten usko sen olevan oikea vertaus. Kun suomalainen haluaa intiaanien sulkapäähineen, niin hän on yleensä tykästynyt suomalaisten paljon pitämiin intiaanimaisiin asioihin, noita mieltymyksiä ja suomalaista kulttuuria ohjenuorinaan pitäen, eikä halua tismalleen tarkkaan matkia Amerikan intiaaneja. Jolleivät päähineen sulat ole amerikkalaisia tai malli ja tekotapa Amerikan intiaaneilta kopioitu, vaan sulat suomalaisia tai ainakin eurooppalaisia (tai venäläisiä?) ja tekotapa suomalaisen vaatemaun, taidon ja ymmärryksen mukainen, niin eikö sulkapäähine silloin oel suomalaisten luonnonrakkautta, lintujen ihailua, kenties musiikin ja hevosten harrastamista ja ernnen kaikkea mökkeilyä kuten vaikkapa se, että tekee jousipyssyn itse puusta, omalla tavallaan. Suomalainen ei useinkaan tarkoita intiaaneilla tai intiaanimeiningillä Amerikan intiaaneja vaan suomalaisten lasten intiaanileikkejä ym intiaanimaista Suomessa.

Sulkapäähineen tekemisestä
Sulkapäähineliittyy lintuihin, joten lintujen toiveita olisi hyvä kuunnella siinä, millainen kunkin sopii tehdä ja mihin ja miten sitä käyttää.
Itselläni oli lapsena metsonsulista tekemäni sulkapäähine: muistaakseni 10 metsonsulkaa, isäni ja hänen tuttujensä löytämää, leveässä vihreässä koristenauhassa olevissa taskuissa. Ei liene mielekästä hienoja luonnossa elävien lintujen sulkia värjätä, ei se kuulosta suomalaisen luonnonbrakkauden tyyppiseltä, vaikka voisi sopia kenties hanhien tms kasvatettujen lintujen(??) yksiväristern sulkien kanssa.
Symboliikka ei taida olla suomalaisten vahvaa alaa. Jos yksi löytää metsonsulan,niin miksei sitä saisi käyttää? Mutta toisaalta eri ihmiset työrmäävbät eri eläimiin ja erityylisiin sulkiin, luulen, ja kai se voi olla lintujen ideanakin, että miukä sopii kullekin. Muttei se taida mennä ihan samoin kuin ihmisten symboliikan taju. Mutta linnuilla on tunnelmataju, joten kai sillä on väliä, että laatii päähineen omantyyppisensä ja mieluusti itse tai ainakin kotiväen voimin.
Sulkapäähineeni sulat menivät rikki kiinnitystävästa, kun ompelin tai yritin ommella ne kiinni. Olisi kai pitänyt irralliseen sulkaan sulmia tyven haituviin lanka kiinni. Sulka sitten koristenauhan taskuun ja hahtuviin solmittu lanka lanka ommella tai solmia koristenauhaan kiinni pitämään sulkaa paikoillaan. Mutta siihen olivat sormeni lapsena liian kömpelöt.
Näissä kuten muissakin käsitöissä ja luonnon kanssa ollessa tekemisissä on hyvä tehdä luonnollisella tavalla ja kiinnittää huomiota niihin upeisiin hetkellisiin näkymiin, hahmoihin, muotoiihin, mielikuviin, ideoihin, joita luonnosta löydetyt sulat yms sekä materiaalit (koristenauha, eriväriset langat, yms) synnyttävät. Vaalia sitten niitä ja rakentaa homman toimivuus niiden varaan sekä toki oman arkijärkensä, oman luonnollisen tekemisentapansa, tercvehenkisen tunne-elämänsä, ymmäörryksensä (ei tekninen mutta voi olla käytännönläheinen) yms varaabn. Näistä olen yrittänyt kertoa blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi .
Luonnon kanssa on myös tärkeää, että jos jossakin on huono henki tai jos se tuo onettomuutta, niin välttää sitä, sillä se voi olla jotenkin sopimaton, haitallinen. Eli vaikka päähinettä tavallisesti voisi käyttää, niin aina ei kuitenkaan edes tavalliseen tapaan.

Metsovideani vuodelta 2007, itse otin tosin vainkuvat, en videota:

Tää nyt on eri aiheesta http://picturesfrommyhome.blogspot.fi/ mutta tuli ehkä mieleen siksi, että se on niitä viimeisimpiä, joihin olen tämäntapaisista aiheistajotakin kirjoittanut/kääntänyt. Eli oman tiensä löytämisestä ja tilan antamisesta hyvälle hengelle sisustamisessa.

* * *
3.5.2018   Nämä hahmot ja tyylit käsityössä ovat siis löydettyjä, kuin polun viereltä poimittuja, eivät pähkäiltyjä, eivät järjen tuotosta mutta kyllä järjellä analysoitavissa, niiden viehätys monesti järjellä ihan ymmärrettävissä. Hahmo voi tuoda mieleen jonkin asian, piirteen, hahmon tms samalla tavalla kuin kuva,  olla kuin osin onnistunut ja osin ei niin tarkka piirros. Hahmoja voi myös miettiä siten kuin työn jälkeä: mikä on vankka, kätevä, tunteva tms Usein oksilla ym luonnosta löydetyllä on elämänmakuinen, hyvällä vahvalla ja tuntevalla tavalla elämisen meininki, mikä on iso osa niiden tyylin viehätyksestä ja se on samalla jotakin, mitä voi oppia niistä: puu eli näin. Tämä on elämän ja maailman ymmärryksen tyyppinä kovin hedelmällinen ja objektiivinen, ainakin, jos oma järki on hyvä ja osaa sitä tällaisessa hyvin käyttää. Oma käsityö taas, esim. värilliset langat ja käden jälki, saa nostetta luonnon viisaudesta ja siinä näkyvät omat mieltymykset ja arvot, mutteivät kai yleensä kuin yksi aihe kerrallaan tai muutama, yhtenä kivana juttuna siis vain eivätkä tyypitettynä'minäkuvana, kokonaiskuvana, vaan työn aiheen tiimoilta ja materiaaline koehtovuuden, haaveiden yms tienmoilta.

Tuossa piirteiden oppimisessa luonnolta on olennaista erottaa tekemisentapa koosta yms. Eli joka pinnistelee kovin ollakseen vahva, vaikkei yleensä ole vahva, on eri tyyppiä kuin olento, joka on vahva tavallisen mittapuun mukaan. Vahvuus sopii yhteen herkkyyden ja taidon kanssa ollen usein hyväntahtoinen, kun taas äärimmilleen ponnistava on tavallista reaktiokyvyttömämpi, ja koska monialaisuus tuo voimia, niin heikkous kielii kapea-alaisuudesta ja taitojen puutteesta.



sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Sisällysluettelo


Iäisen lemmen ääni - maailmanymmärryksestä * An ages old love that lasts forever - About one's understanding of the world   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2018/04/iaisen-lemmen-aani-maailmanymmarryksesta.html
   
Asiantilojen muotoutumisesta ja todellisuuskäsityksestä
   
Ostoksissa onnistumisesta, blogi
   
Objektiivisuus on eri asia kuin ryhti
   
EU-politiikasta
   
Markkkinataloudessa eläminen ja mainosten lukeminen   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/12/markkkinataloudessa-elaminen-ja.html
       
Laitteiden energiankulutuksen arvioimisesta
       
Lahjakkuuden ja taitojen oppimisen ohjeita

   
Mistä ympäristöasioissa on kenenkin mielestä kyse
   
Kirjastoista
   
Ruokapakkausten kierrättämisestä
       
Taide, media, kirjallisuus ja vaikutuksen edullisuus

Villasukkien kierrättämisestä   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/11/villasukkien-kierrattamisesta.html
   
Ongelmanratkaisumenetelmä
   
Tilhi ja pihlajanmarjat -kohokuvio villapaitaan tms
   
Mukavuudenhalu tuo tottumuksia   

   
Yrittämiseen taito-ohjeita
   
Ohimennen kanojen ulkotarhamahdollisuuksista
       
Hakkuut ja metsän viisauden säästäminen edes osin   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/09/ita-savon-taman-paivan-lehdessa-oli.html
   
Suojan löytämisestä

   
Eduskuntatalon sisustuksesta ym olosuhteista ja symboliikasta
       
Luonto virkistys- ja matkailukäytössä
   
Linnunpoikasten lentämään oppimisesta

English translations of some of my texts

Ympäristöystävällisen teknologian kehittämisestä ja älykkyyden kehittämisestä   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/08/ymparistoystavallisen-teknologian.html


Valokuvausohjeita


Paratiisiteoriani ja ympäristökysymykset


Uskonto, maalaaminen ja viisaiden onnistuneiden asioiden varaan rakentaminen   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/08/uskonto-maalaaminen-ja-viisaiden.html


Ruuanlaitto ja eläinten ruokinta, taito-ohjeita   


Venäläisten karhujan opettaminen suomalaisen tapaan viisaiksi


Two ways sexuality could help in environmental questions


Miten valitsemme oman tiemme   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/07/miten-valitsemme-oman-tiemme.html


Lehmille paremmat liikkeet   


Kotieläinten asema on muun yhteiskunnan vastuulla    


Syöminen pulasta pääsemisen keinona


Kasvien ja elämäntavan yhteydestä

Lemmikkieläinten asema   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/06/lemmikkielainten-asema.html

Elämäntavasta

Tenhoavuudesta


Ongelmista eroon kasvamisesta


Jos ihmisetkin laulaisivat kevättä... Helppo ohje!   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/05/kevaan-laulamisesta.html


Toukka muovinsyöjänä, valtamerten muovijätteen hävittäminen


Luonto viisauden lähteenä   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/04/luonto-viisauden-lahteena.html


Vihreä ja sininen, väreinä ja symboleina


Linkkejä ympäristörakentamisen tueksi    http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/03/linkkeja-ymparistorakentamisen-tueksi.html


Kierrätyskeskukset, parantamisesta  


Malediivit ja vaihtoehtoisia lähestymistapoja  


Taito-ohjeita  


Mitä puita jätetään puita kaadettaessa   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/02/kaltaten-vai-kukoistaen-metsanhakkuista.html

 

Fuusiovoimasta hyvä energialähde







Liikuntaa vihreille







Vanhukset ovat usein osaavaisia







Vihreistä vieraannuttavista asioista







Muiden saamisesta mukaan: Kalevala & Terveet elämäntavat







Kirpparivaatteiden ym muokkaamisesta itselle sopiviksi * Käsityötaitolinkkejä yms
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/kirpparivaatteiden-ym-muokkaamisesta.html





Yksi porkkanavaihtoehto: buddhalainen näkemys ja vihreät







Lämpöiset lapaset







Rahapuu ja vihreiden suhde rahaan







Kasvissyönti, lihansyönti vai ihmissyönti







Keskustelujen sudenkuopista
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/keskustelujen-sudenkuopista.html







Tietokoneiden tulevaisuus ja ympäristökysymykset








Autoja ei saisi tietokoneistaa







Paperista postia tarvitaan (eikä sähköposti sovi kaikkeen)







Huomioita vihreän elämäntavan opettamisesta ym







Valintojen tenhoavuutta? Itä-Savo-lehti







Trumpin ilmastopolitiikasta?







Ostoksissa helposti onnistumisen taito on ympäristöteko, sillä hyvä ostos korvaa monta huonoa ostosta
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html





Metsittämisen ja maallemuuton ohjeita tarvitaan







Sosiaalisen silmän kehittämisestä







Taustaani







Kaupunkisuunnittelusta
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/kaupunkisuunnittelusta.html





Vaatimattomuudesta syntinä







Taiteet ongelmanratkaisumenetelmänä







Uskonnollisuudesta ja ympäristökysymysten ratkaisemisesta: ilmastoa osaamattomien huomioon ottaminen kaikessa







Sanonta "Laita se kierrätykseen" ihmisestä puhuttaessa







Sibelius ym







Jätteiden lajittelusta - hyönteiset apuna? Ym kierrätyksestä







Luonnonsuojelun taloudellisesta kannattavuudesta
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/luonnonsuojelun-taloudellisesta.html





Tämän blogin ilme







Lihakarjan pitämisestä yms







Lähestymistavasta ongelmien ratkomiseen
Pohjois-Korea







Uskomuksista ja säästä
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/uskomuksista-ja-saasta.html





Lukemisen tavasta ja ratkaisujen löytämisestä







Toinen romahtelevuuden välttämisen keino: mummolamaisuus (ratkaisujen keksimiseen)







Romahtelevuudesta eroon pääsemisestä kikka: paratiisisaarten soitin (hyvästä tasosta kiinnipitämiseen)







Maailman paras mutta missä? Nimeä arvosi kuvaavasti







Ydinvoimalaonnettomuuksien ehkäisemisestä







Kierrätyksestä







Kiinnekohtien vaikutuksesta lopputulokseen: suuremmin ratkaisemisen taidoin
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/09/kiinnekohtien-vaikutuksesta.html





Asioiden ohjaaminen keskustelulla ja virtuaalitodellisuus







Juhlavuudesta, näyttävyydestä yms







Hyönteiset







Vähemmällä rahalla mukavasti elämisestä







Global warming
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/09/global-warming.html





Pihametsikkö







Kirjoituksiani moraalista







Musiikista







Terveet elämäntavat







Eino Leinon runojen käännöksiäni englanniksi * Kalevalan taito- ja tunnekäsityksestä







Vuodenajoista







Puiden kaatamisesta







Uusavuttomuudesta eroon pääsemisestä
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html





Elämäntapamuutosten tekemisestä







Energiansäästölämpuista ja lämmityksestä







Paratiisiteoriani







Vihreän teknologian kehittämisestä
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/06/vihrean-teknologian-kehittamisesta.html





Earth hour, symboliikka, ympäristöasioista rukoileminen, maailman ongelmien ratkomisesta







Sosiaalisten taitojen oppimisesta







Energiansäästömahdolisuus







Vihreille tarpeellisten taitojen oppimisesta
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/06/vihreille-tarpeellisten-taitojen.html





Kierrätys, ja kasvissyönti







Vihreiden virheistä



* * *

Laitoin nuo linkit muutaman välein ja yritin valita sellaisia tekstejä, joita olisi hyvä silmäillä edes vähän, ja jotka eivät välttämättä vaadi aiheeseen paneutumista.