tiistai 5. joulukuuta 2017

Lahjakkuuden ja taitojen oppimisen ohjeita

Tunteidenmukaisuus tuo lahjakkuutta ja taitoa

Katso lahjakkuuden oppimisesta http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/haaveammattiin.html
ja taitojen oppimisesta http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/miten-oppia-kaikki-kerralla.html .

Tässä nuo sivut:

"

Haaveammattiin (Näin löydät haavealasi ja opit lahjakkuutta!)

Haaveammattiin
Kirj. Hannele Tervola
Monella meistä on eri vahvuudet kuin mitä haaveammatissamme edellytettäisiin. Ja mitä enemmän ihailemme jotakin elämän alaa, sitä suuremmat vaatimukset itsellemme usein asetamme, jotta olisimme niin korkealle kelvolliset. Kuitenkin omat vahvuutemme tyypillisesti kuvastavat vanhempiemme haaveita, joihin olemme jo tutustuneet kyllästymiseen asti, eivätkä sitä, mitä meidän omasta elämästämme on eniten jäänyt puuttumaan, mitä eniten ihailemme ja missä parhaiten viihtyisimme, minkä huolellisimmin hoitaisimme, jos se työtehtävänämme olisi. Emme voi muuttua vanhempiemme kopioksi, parempi meidän on matkata tuntemattomaan omia haaveitamme kohti!
Ammatinvalinta alkaa oikean elämäntavan etsimisellä: mikä on suurin haaveesi, millaista olisi täydellinen elämä, mikä sitä ainoaa oikeaa, joka usein on niin kaukana, että saduissa ja unissa korkeintaan siitä haaveilemme? Aseta tavoitteesi sinne, ota ensi askeleet siihen suuntaan täydellä sydämellä ja koko elämänviisaudellasi, niin elämä on heti enemmän elämisen arvoista. Jos täydellä sydämellä yrität, niin se on eri asia kuin puolella mielellä hutaisten miten kuten muodon vuoksi tehty. Ensinnä on ideana saada omaa kokemusta siitä elämänalasta, jota rakastat. Ei ole tarpeen olla ammattilaistasoa heti alkuun vaan pääasia on, että opit omia rakkaimpia teitäsi tuntemaan niitä asioita, joihin olet tykästynyt sydämestäsi, vaikka olisivat kaukaisiakin haaveita. Omia teitäsi kulkien voit käyttää kapasiteettisi täydesti ja oppia niin paljon kuin ikinä. Omien toiveittesi, niiden kaukaisten haaveiden mukaan tavoitteesi asettaen ei tekemisistäsi puutu henkeä: olet yhtäkkiä lahjakas jossakin, mitä rakastat. Ensi alkuun sinulla on uusi kiehtova harrastus, sitten alat saavuttaa tuolla alalla itseäsi kiehtovia asioita, asettaa uusia rakastamiasi tavoitteita ja ponnistella niihin innostuksen siivittämänä. Tällä tavoin et lätisty kirjojen ulkolukuun vaan sinulla on omaa tyyliä ja svengiä, aitoa voimaa ja omakohtaista näkemystä sekä hyvin harjaannutettuja taitoja tukenasi rakkaimmalla alallasi, joka siis on syvimpien haaveidesi kaltainen eikä käytännön olosuhteiden, olemattoman lähtötaitotasosi ja alkuperäisen lahjojen puutteesi sanelema. Mikäpä siinä silloin on haaveammattiinsa ryhtyä, ensin ehkä harjoittelijaksi ja ajan myötä aidoksi ammattilaiseksi!
Avuksi tällä tiellä moneen sopiva oppi:
Miten oppia kaikki kerralla - piirustustaito ja maalaustaito"
"

Miten oppia kaikki kerralla - piirustustaito ja maalaustaito (Näin opit kaikenlaisia taitoja!)

Taidot ovat usein hahmotustapakysymyksiä: kun keskittyy oikeaan tapaan oikeisiin asioihin ja huomaa riittävästi oikeat rakenteet/säännönmukaisuudet (kuten esim. värit sävyineen ja rinnastuskohteineen), niin taito syntyy siitä jo varsinaisesti harjoittelemattakin - ehkä 5 minuutissa, ehkä 20:ssä, ehkä kahden päivän leppoisasta harrastuksesta. Mutta hankaluus on tuon oikean katsantokannan löytäminen, riittävä uppoaminen siihen ja se, että tietää, mitä tuo taito oikeastaan vaatii.

Olen siis laatinut ohjeita muille asioista, jotka itse hallitsen. Samoilla periaatteilla pitäisi minun pystyä laatimaan ohjeita itselleni asioista, joita haluaisin oppia. Kokeilin tätä teoreettista heittoa huvikseni maalaustaitoon: "Mitä jos sen voisi oppia kerralla?!" Periaatteessa voisi... Paitsi vähän aikaa vaatisi motoriikan hahmottamisen justeeraaminen kohdalleen, värien käyttäytymisen oppiminen ym. kokeilua vaativat asiat. Perusperiaate on kuitenkin aina sama:

Uppoa kokemukseen niin vahvasti, että erotat selvään oppimisen kohteena olevan asian eri sävyt, esim. pelkän punaisen ja vihreän erottamisen sijaan uppoat nauttimaan väreistä sävyineen ja niiden herättämine tunnelmavaikutelmineen niin herkästi ja kokonaisvaltaisen kokemuksellisesti, että pienetkin sävyerot erotat yhtä tarkkaan kuin värit aiemmin. Kokemuksen vahvuus tuo sinulle siihen sanastoa: tämä on kylmä tunnelma, tuo sosiaalisen lämpöinen, mikä mitäkin, aina vain paremmin havaiten. Näin opit ottamaan nuo puolet huomioon. Sitten vain teet niin ja taitosi on tuon puo9len osalta kohdallaan.

Koko ajan kun teet noin, keskityt uuteen puoleen, niin koko ajan silloin pidä kiinni vanhoista taidoistasi, jotta saat kerralla samaan sekä vanhan että uuden. Se ei tarkoita urautumista kiinni pitämistä vaan rentoutumista eläväiseen ei-lötköön tapaan, uuden inspiraation tavoittamista ei kuvitelmista vaan elämänkokemuksen kiehtovuutta, joka nousee rentoudesta ja uusista aluista, vanhasta irti päästämisestä. Voit säilyttää kykysi huomata ne asiat, joista taitosi koostuu, vaikka hukkaisit sen muodollisen puolen kokonaan. Joka kerran siis opit jotakin uutta ja taitosi henki syvenee samalla kun vanhat puolet taidoistasi pysyvät mukanasi täysimääräisesti.

Mitä tämä siis tarkoittaisi minun kokonaan maalaustaidottoman aloittelijan tapauksessa? Pityäisi oppia hahmottamaan muodot ja värit sävyineen, tunnelmat, mielentilat, sopusointu, tasapaino, rytmis ja niiden kohtaamiset, rikot, rinnastumat, yhteinen henki ja sen monimuotoiset variaatiot,... J piirtämään ja maalaamaan ne paperille. Pitäisi siis upota v'ärien maailmaan, nauttia muodoista, antaa tunteille tilaa ja tuntea, miten ne vaikuttavat havaintokykyyn, herkistyä havaitsemaan, miten tunnelma liittyy siihen, mitä katselee ja miten, mitä assosiaatioita se herättää mielessä, mikä rooli asioilla on maailmassa ja miten se tuo asioiden hengen. Pitäisi myös oppia siirtämään nämä paperille: hahmotan muodon, nostan sen mieleeni keskittymisen kohteeksi ja käteni piirtää tuota mieleni hahmoa kuvastavan viivan. Ylimääräiset tavat on tässä tärkeää karsia pois: ei kirjoitusta, ei geometristen muotojen kieltä vaan vain tunne ja sen vallassa piirretty viiva. Tuntemus muodosta on sama juttu: se mielessä piiretty viiva. Vastaavasti muut puolet: selkeä mielikuva ja sen vallassa kokemukseen upoten piirretty/maalattu hahmo.

* * *

Maalaamista näyin oppivan hyvin ja vikkelään, kun tämän edellisen ohjeen lisäksi selasin hyvälaatuista vesivärimaalauksen oppikirjaa ja jäin katselemaan jotakin minua erityisesti kiehtovaa kuvaa yrittäen hahmotaa, miten se oli hieno, miten se oli maalattu ja miksi siinä oli niin hyvä henki, miten kokonaisuus oli niin onnistunut. Jätin sitten krijan auki siltä kohden pariksi päiväksi tai muutamaksi ja katselin kuvan kiehtovuutta aina, kun mieltäni kiinnosti sellainen. Maalsin sitten ihan vain jotakin mieltäni kiehtovaa (ei tarvitse olla sama aihe) osin vanhojen taitojeni varassa  ja tuon edellisen ohjeen tapaan uutta kiehtovasta aiheesta oppine ja osin kuvasta matkimani varassa. Näin muutaman kuvan maalaamisen jälkeen osasin uudetkin taidot aika hyvin.
Käsittääkseni tämäkin ohje sopii myös muiden taitojen oppimiseen. Hyvälaatuisesdta oppikirjasta saa mallia taitavasta esikuvasta, joka osaa tyylillään ja tekemisentavallaan sekä asioiden valinnalla opettaa tuon alan ammattitaitoa. Niin oppii alan käytännöt, sen taidot, näkökulman maailmaan ja arvotkin sekä sen tekemisten meiningin.

* * *
(Maalaamisen oppimisen ohje http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html .)"

maanantai 4. joulukuuta 2017

Mistä ympäristöasioissa on kenenkin mielestä kyse

Silmiini sattui lehden reunasta tejsti "WWF * Lehti elävän maapallon puolesta". Muihin elämänaloihin tutustuttuani välitön reaktioni oli, ettei siitä ole muiden mielestä kyse, vaan ihan muusta. Lähinnä olen ollut kiinnostunut kristinuskosta (radio Dei hetken verran silloin tällöin auki), maalaamisesta, koirista ja tiaisista sekä vieraista kulttuureista, etenkin alkuperäiskansoista ja viime aikoina olen kiinnittänyt huoniota tropiikista kotoisin oleviin. Ja toki olen kiinnostunut muista ammateista kuin akateemisista. Näillä on omat ammattitaitonsa ja kulttuurilliset taitonsa. Huomaavat siis eri asiat samoista asioista ja yleensäkiinnittävät huomionsa eri puoliin asioista, niin kuin nyt uskonto vaikka parantamiseen ja ihmeiden mahdollisuuksiin, suuriin parannusmahdollisuuksiin asiantiloihin ja elämiin. Niissä on olennaista se, ettei jumituta raiteilleen, etenkään epäviisaille raiteille. Vihreille taas on tyypillistä, että joku jäykkä, ei niin fiksu, akateeminen (moies?) toitottaa, että täm on näin, ja elämänkokemusta vailla olevat nuoret vihreät uskovat sen ja siihen juttu jää, niin epäviisaaksi. Taiteille puolestaan on tyypillistä se, että tehdään tunnelmatajuisia havaintoja, herkkiä, elämänviisaita, laajemmin maailmaa ymmärtäviä, parannuksia keksiviä, ja niin ei voi välttyä huomaamasta esim. että luomuvihannekset ovat usein sameita ja muodottomia, eli myrkkyjä kärsineitä, kun taas tavalliset kaupan suosimat vihannekset ovat hyvän kirkkaan värisiä ja elänvöittävän makuisia, pylreitä kivannäköisiä muodoiltaan, eli hyvissä oloissa kasvaneita, ja niin ei voi kuin päätellä vihreiden olevan liian epäviisaita päättämään, liian epäonnistuvia, paljon epäonnistuvampia kuin kaupat.
Jos taas sitten meittii esim. kasvihuoneilmiötä,niin monessa maassa sää ja luonto ovat jotenkin samanhenkiset kuin asukkaat ja kenties isommalla elämänkokemuksella huomaa, ettei maailma ole niin deterministinen, kaikille sama, vaan pikemminkin kuin henkeä, elämämme siinä ainakin niin erilainen eri ihmisille, että sillä on jotakin tekemistä elämämme hengen kanssa. Ja niin ei ole hyvä lähteä niiden matkaan, jotka löytävät paljon ongelmiua, vaan niiden, jotka osaavat saada asiat hyvälle tolalle, vaikka tekisiväty sen siinä sivussa,niin kuin taitavat usein muutamassa sekunnissa raatkovat isoja asioita, odsaavat vanhukset ja ne, joila on kulttuurillista viisautta, kommunikaatio vain ei yllä niin kauas.
Kanssa vihreiden ehdottamat kierrätys- ymparannusyritelmät ovat usein nihkeän ei-niin-viisaan ajattelun tyyliset, kuin olsi pakko ottaa tyylilaji paketissa mukana, ja epäonnistua sen mukana elämässään, tyylin kun pitäisi olla oma, sen näyttää elämänkoemus ja elämänymmärrys, että vaatteiden yms pitäisi viestoiä oikein, yksilön näkemyksen kannalta edullisesti eikä jotenkin epäviisaasti. Tyylit eivät ole kommunikaatiokysymys vaan yksilön ajattelutyyppi, hänen elämänkohtalonsa, emme halua kopioida sitä epäviisailta! Etenkin siinä on se puoli, että monien elämät romahtelevat, helle ja ruoka kai etenkinpeittäövät romahduksia, samoin työnteko ja seuranpito yms, ja niin monessa maassa kai on elämäntaitoja vähemmän kuin Suomessa, ja niin ympäristökysymykset romahtelevat ihmisten elämien käytännönongelmiin: mitä kun vaikka terveenä pysymistä ja jaksamista ei ole ratkaistu, on vain helle korvikkeena?

lauantai 2. joulukuuta 2017

Kirjastoista

Tuossa kun vein vaatteita kierrätykseen, niin jäi se olo, etten halua mennä kirjastoon, vaikka viime kuukausina olen kovin tykännyt käydä kirjastossa. Eli ehkä kierrätysmyymälässä käyvärt eivät pidä kirjastoista. Se on kai kyse siitä, mihin tapaan lukee: pitäisi valita mielestään hienoja kiehtovia kirjoja, jotka avaavat uusia maailmoja, eikä jankata samaa. Kirjastosta olen kirjoitellut tuollaisen http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/kirjastoista.html .

torstai 16. marraskuuta 2017

Ruokapakkausten kierrättämisestä

Kun ruokapakkauksia tulee niin paljon verrattuna muuhun roskaan, niin olen kokeeksi jättänyt niitä näkyville keittiön toiseen lavuaariin, jota en käytä. Olen jättänyt niitä ilmavasti, jotenkin kivasti tai ihan vain jotenkin, saadakseni käsityksen siitä, minkä luonteisia ne ovat. Olen periaatteenani pitänyt, että haisevia tai likaisa en siinä pidä vaan laitan roskiin, mutta pian kuivuvia ruuanjämiä niissä on saanut olla. Lähinnä makkarapaketti, tuoreen kalan paketti ja tuoreen lihan paketit ovat olleet sellaisia, joita ei näin voi pitää. Lisäksi maitotölkeistäjää aina olo, ettei niitä voi kierrättä, ja siksi ne masentavatr hiukan, ovat tavallaan esteenä.
En ole näitä pessyt, kun olen vain miettinyt.Lähinnä on jäänyt vaikutelma, että ruokapakettien materiaali imee ruuasta hajua yms tarkoituksella, jotta paketti olisit urvallinen, sillä siitä on tiedettävä, jos vaikka jokin paketti on sorkittuu, pidetty eri tavalla, vaihdettu siihen toinen sisältö jossain välissä, on siinä ollut muuta, on se säilötty eri tavoin, on eri kaupasta, on liian vanhaksi mennyt ruoka, tms. Ja siksi sitten paketit eivät sovi kierrätykseen. Nämä ovat kuitenkin välttämättömiä tietoja. Ne mahdollistavat hengissä pysymisen. Muutoin ruoka olisi aina joskus sorkittu ja siihen olisi kadonnut se yksilö tai perhe, ja ulkomaalainen rientänyt tilalle korkean elintason maahan, minkä ihmisiin luotetaan, ollut olevinaan suomalainen ja outouttaan matkinut tarkkaan vieraat tavat ja henkilöiden piirteet, käymättä koskaan koulua, ollen vain muun maan sosiaalisen ym elämänkokemuksen varassa ja niin ei voi ruokia jättää huonoihin paketteihin murhien torjumisen kannalta.

Taide, media, kirjallisuus ja vaikutuksen edullisuus

Vanhassa arvostetussa suomalaisessa taiteessa, niin hienoa kuin se onkin, on se vika, että siitä puuttuu jokin suojaus. Katsojan pitäisi, jos seuraa taiteen mallia, kopioi siitä kuin lapsi tai ihastunut tai jos lähipiirinsä kopioi, kun on puhunut siitäö arvostavasti, niin sen pitäisi viedä elämää hyvään päin eikä altistaa vaaroille. Ei saisi tulla taiteessa mainittua tai taiteilijan elämäntavassa aika isosti mukana ollutta elementtiä, joka on vaarallinen tai tuhoisa yleisön jäsenten elämälle, vaan noihin elementteihin kuuluisi olla kullekin yleisöryhmälle hyvä linjaus tarjopttuna, esim. että sivistyneesti käyttäytyen näiden asioiden kanssa ja muidenkin elämänmahdollisuuksia vaalien. Entisaikaan noita kaikkia ei kai osattu. Nykyisin niihin vastrauksen tarjoaa "Elä ja anna toisten elää" eli elämänmyönteisen itsekäs saa olla, muttei puuttua toisten elämään muuten kuin reilusti. Täällä Savonlinnassa onlinnateema Olavinlinnan myötä, ja niin savonlinnalainen taide tarjoaa jonkin suojauksen, joka tarvitsisi olla, mutta toisaalta savolaisvihamieliset (esim. musiikkisuuntautuneita tais iskojaan vihaavat, kilteille vihamieliset yms) ja suomalaisvihamieliset keittävät sopan, joka tuhoaa tavalliset turvan tuojat ja tavallisen pääkaupunkiseudulta tutun elämänlaadun.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Villasukkien kierrättämisestä

Vanhoihin villasukkiin tuppaa tulemaan reikiä. Voisikohan suht koht siististi parsimalla välttää uusien kutomisen vaivan? Parsiminen vie vain minuutteja, kun taas uusien kutominen tunteja tai päiviä.

Tässä ainakin yksi tapa parsia sukka aika siistista ja kestävästi, eikä ollut ikävää puuhaa. Mutten sitten tiedä, että jos reikiä tuppaa tulemaan uusia.

"
Parsimisesta
 Kutomani sukan kantapää kului jalan alla puhki melkein kokokantapään laajuiselta alueelta. Poimin silmukat ohuelle puikolle siltä puolen, josta olin kantapäätä alunperin aloittanut kutomaan,ja kudoin reiän kokoisen ja levyisen lapun (toinen puolioikeaa ja toinen nurjaa), kokeillen koon kädellä levittämällä, ja varoin tekemästä siitä niin suurta, että se sukan reunan kanssa tekisi kaksinkertaisen kohdan jalan alle. Sitten päättelin sen ja ohuella langalla ompelin sen muiltakin reunoilta kiinni sukkaan, kiinnittäen huomiota, ettei sukka purkautuisi reunoilta myöhemminkään. Mutten tiedä, millainen lanka tähän olis hyvä. Sukkalanka on liian paksu ja ompelulanka hiertää sukkalangan rikki, joten jotakin siltä väliltä kai. Paikkalappu saisi kai olla huomaamattomammmalla värillä kuin alkuperäinen sukka,luulen.
Tuossa tuos sukka, ihan on hyvä jalassa,mutten ollut niin taitava noita reunojaompelemaan.


Jostakin ostamistani lapasista olen aiemmin parsinut pieniä reikiä ompelemalla ohuemmalla villalangalla ristiin rastiin niiden ylitse jotenkin nätisti.
Villapaitaan ilmestyneen reiän silmukat voi niin ikään nostaa puikolle siltä suunnalta kuin paitaa on kudottu, ja kutoa vapaat langat takaisin kudokseen (joka rivi oikeaa, samalta suunnalta), mutta se pitäisi osata päätellä jotenkin niin, ettei se purkaudu uudelleen, sillä lankahan on jostakin katki. Voisikohan lankaan silmia lyhyen langanpätkän pidennykseksi ja kutoa tuon kerroksen samoin kuin muutkin? Ja sitten erillisellälangalla ommella nuo silmukat kiinni reiän toiseen reunaan niin, ettei kumpikaan purkaudu. Voisiko pidennetyllä katkenneen langan päälläpujotella osat yhteen. Mutta miten sen hahmottaisi? Tavallisessa oikean kutomisessa silmukkaan tehdään silmukka, aina samalta puolelta. Myöhemmin kudottuun yhdistöessä alimmaksi jäivät silmukoiden väliset vaakasuorat langat, ne ovat kai kuin toiseen suuntaan tehtyjäsilmukoita, jotka toimivat tavalliseen suuntaan tehtyjen silmukoiden välilankoina, eli pujotetaan  tavallisen kuteen silmukkaa tehdessä ensin tavallisenkuteen silmukan toinenpuoli, sitten  lävitse toiseen suuntaan tulevankuteen vierekkäisistä "silmukoista" elioikeaan suuntaan kudotun väleistä, jasitten taas oikeaan suuntaan menevän tavallisen kuteen silmukkalanka takaisin silmukan toista reunaa, sitten tavallisen kuteen välilanka ja uusi silmukka vastakkaiseen suuntaan tulevan kuteen silmukoiden nappaamisineen. Luulisin näin,enole kokeillut.

Huomio kantapään kutomisesta
Lankaa ei saisi pitää kireällä kantapäätä kutoessa esim. siksi, että hermostuneena jännittää, että mitenköhän tämän kantapään kanssa nyt käy, millainen tulee, sillä lanka jää pysyvästi möykyiksi, jos se kutoessa silmukoiden muodostuessa on muhkuraisen ritilämäinen, ihan niin kuin muovikassin sangat tupaavat jäämään ryttyyn, kun ne kerran menevät kädessäruttuun. Sen sijaan jos kutoo pitäen langan rennon leppoisesti aika löysänä, niin se pehmeänä lätistyy jalan alla mukavaksi."

Lainaus kutomisaiheisesta tekstistäni http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html

Minusta vaint tuntuu, etteivät kaikki jaksa kutoa yksi tai kaksi villasukkaparia per sukulainen vuodessa, jolloin esim. parsimistalkoot olisivat hyvä idea, ja parsittujen villasukkien kierrätys. Uuden pohjankin kutominen sukkaan olisi paljon vikkelämpää kuin uuden sukan kutominen, muttenole kokeillut.
Parsimistalkoissa ideana tulisi olla, että mahdollisimman moni oppisi parsimaan itse ja jaksaisi ja viitsisi parsia. Se tarkoittaa, ettei sukkia saisi olla vuoren verran muutaman tai parin parsittavana vaan paljon pienempi urakka tavoitteena, esim. paljon parsinut olisi parsinut 10 sukkaa eli 5 paria. Ja parsimisohjeita tarvitsisi olla paperilapuilla, selvät otsikot, että mikä on millainenkin ohje.Parsimisen viitseliäisyyttä estääeniten, jos parsittu sukku ei ole hyvä jalassa vaan parempi parsimattomana. Siksi olisi tärkeää tunnistaa sukan langan tyyppi ja kutoa löyhää villavaa paikkaa,jonka reunat eivät ole koppurat vaan löyhästi kudotut ja paikkapala sopivan okoinen.
Vähän parsivalla olisi urakkana yksi sukka ja lisäksi olisi omana ryhmänää aloittelijat, jottei heitä leimattaisi epäonnistujiksi ja pois tiputettaviksi.
Tarvittaisiin kai hyvällä mielellä onnistuneesti parsittuja sukkia malleiksi aloittelijoille. Aloittelihjoihin kai kuuluvat myös toistaiseksi vielä hitaat.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Ongelmanratkaisumenetelmä

Lainaus blogistani http://uskontojajarki.blogspot.fi/

"Ongelmanratkaisumenetelmä
Kun olen ollut harrastunut uskonnollisuudesta, niin olen oppinut hyvin toimivan ongelmanratkaisumenetelmän, joka on jotakin samantapaista kuin kirjoituksessani Hahmotustavoista http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/11/hahmotustavoista.html sekä se, miten oppii katselemaan viisaammalla tavalla, kun yrittää maalatessa hahmottaa sen,miten puiden oksien tunnelmat opettavat elämänviisautta."
 
Tässä tuon linkin teksti:
"

Hahmotustavoista

Tämä on olennaista mutta vaatii taitoa ja kokemusta sekä elämänviisautta.

"Hei Olen Helsingistä kotoisin ja olen nyt asunut muutaman vuoden Savonlinnassa, jonka valtteina ovat mm. oopperajuhlat, Retretti, luonto ja taidekäsityöt sekä lähistöllä sijaitseva ortodoksinen Valamon luostari. Sen, mitä olen näistä ja ajattelun taidosta oppinut, opettaa, että niin ajattelussa kuin käsitöissä, elämänviisaudessa, ongelmanratkaisussa kuin muussakin on paljon väliä, minkälaisista klimpeistä ajattelu ja muu tekeminen koostuu. Jos hahmotamme jotakin ja sitten hukkaamme idean, päädymme huonompaan lopputulokseen, mutta jos pidämme mukana kaikki onnistuneet havainnot, myös, tunteet ja vaikutelmat, niin päädymme parhaimpaan taitotasollamme mahdolliseen lopputulokseen. Jos teen jotakin onnistunutta, siitä helposti tulee malli tuleville tekemisilleni, vaikken olisi sitä sillä mielellä malliksi kelpaavasti tehnyt. Siksi on hyvä tehdä koko ajan hyvällä tekemisentavalla, sellaisella, joka sopii muihinkin tekemisiin ja on siis mm. elämänviisas ja tunteva. Tästä syystä ajattelussa ja tekemisessä käytettävien kimpaleiden tulisi olla eheitä kokonaisuuksia, koko viisaudellani ja koko elämänviisaudellani valittuja malliksi kelpaavia vaikka mihin ja sellaisia, että niissä on käytetty hyvää tekemisentapaa, joka näkyy tekemisen jäljessä. Tällä tavoin vanhuksen elämänviisaus ja taide sekä luontokohteiden tunteita koskettava kiehtova ulkonäkö ovat malliesimerkkejä hyvistä tekemisentavoista ja hyvistä valinnoista."

Tähän tapaan myös kädentaidot, energiavajetta potevalle hyvän ruuan tuoma hyvä mieli ja lomailu auttavat tavoittamaan parempaa laatua. Tunneviisaus on tärkeää. Samoin kokonaiskuvasta aloittaminen, joka setvii suureen maailmaan ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat törmäyksittä helposti.
Elämänviisautta oppii terveista luonnollisista elämäntavaoista, etenkin luonnosta, urheilusta (Tee haku: "liikkumistapaohje"!) ja tunteidenmukaisuudesta sekä elämänviisautta opettavia kirjoja lukemalla ja sulattelemalla, esim. mietelmä vuoden joka päivälle tms, mutten nyt sitten tiedä, montako kymmentä vuotta nuo lukijaltaan ikää ja kokemusta vaativat. Tämä blogimerkintä ylipäätään liittyy juuri kokemuksen ja taidoissa harjaantumisen myötä kasvavaan näkemykseen ja on siksi koululaisille tulevaisuuden kehittymissuunta eikä kokonaisuudessaan jo koulussa opisttava juttu, luulen."