Kasvien ja elämäntavan yhteydestä

Lainaus Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi

"* 505. Marketissa oli viherkasveja myynnissä, enimmäkseen paksulehtisiä tummia ja aika pieniä, toivat tyyliltään mieleen kapakan tai ravintolan tai sentapaisen elämäntavan, mikä sai minut jälkikäteen tajuamaan, että rahapuu, siis pyöreät paksut lehdet omaava puumaisen tönkkövatinen viherkasvi, niin ikään tyylinsä kuvastamalla elämäntavalla opettaa, miten saada rahaa: joko työ, sijoittaminen tai myynti. On aika lailla ruokakeskeisen rauhallinen elämäntapa, jonka hyvänä puolena on, että se ottaa kaavan, joka työ tms osin on, tavoitellakseen ja tekee sen hyvällä laadulla niin, että omat toiveet hyvästä laadusta, idearikkaudesta, vapaudesta jne tuovat kaavan sisälle, sen noudattamiseen vehreyttä, elävyyttä, viihtyvyyttä, laatua ja joustavuutta, vapaa-ajanomaisuutta työpäivään. Tai jotain sellaista. Mutta tuosta sitten tuumin, etten ole noin kaavaan mahtuva, että mikä minulle sitten työksi, niin luulen, että muut viherkasvit opettavat muita versioita, joista voi olla työelämän kannalta iloa, vaikkeivät niin rahakkaita olisi. Esim. minulla on amppeliviherkasvi, joka kasvattaa muutamaa loputtoman pitkää vartta ja varsiin aina jonkun välimatkan päähän vähän niinkuin sydämenmuotoinen lehti: lieneekö minulla siinä ollut bloggaamisen ohje jo monta vuotta, mutten kyllä ole rahaa siitä saanut, että jsoko tuo rahapuu juuri on se, mitä rahansaannin kannalta kehutaan, mutta jotenkin luulisin, että vähän erityylinen erilaisille ihmisille kuuluisi rahapuunkin tms olla.
Molemmat vanhempani rakastivat työtään, kenties enemmän kuin mitään muuta. Voiko se liittyä siihen, että heillä oli joulukukaksi ostetusta amarylliksen sipulista kasvattamansa amaryllis tai pari ikkunalla tavallisena kukkana läpi vuoden?
Minulla pyyhki joskus hyvin, tuntu, että oli kaikki ovet avoinna juuri sellaiseen elämään kuin mitä haluasin ja vietin aivan ihanan vuoden viikot maatalouskoulussa, kun ennen olin kärsinyt yliopistolla. Silloin minulla oli ikkunalla nukkumaija (se ei kestä suoraa auringonvaloa).
Kasvien ymmärtämistä tuntuu opettavan traakkipuu, lemmikkieläimet ja pikkulinnut sekä kenties suomalaiset puut."

Näin luulisi kulttuurin liittyvän yhteen paikallisen kasvikunnan kanssa. Perinnekasvien ja harvinaisuuksien vaaliminen ei siis ole aivan yksinkertainen asia. Sen huomaa jo siitä, että koivu ja mänty ovat pihapiirin puina hyödyllisiä ja hyväätekeviä, mm opettavat säitä ja mänty oksiensa tunnelmalla hyviä tekemisentapoja ja hyviä elämisentapoja ja koivujen lomitse jos katsoo tai koiuvujen vieritse, niin koivuista oppii kokonaiskuvallista hahmotustapaa, sosiaalista silmää ja koordinaatiokykyä. Mutta siutten taas ulkomaalaiset puulajit vieraista ilmastoista voivat häiritä ilmastotaitoja, kenties tuoda murhia tai murhaamisen halua siinä, missä kotimaiset puulajit hyvin sujuvaa soivaa elämää suomalaiseen tapaan. Niin voi aika olla ajanut jonkin kasvi- tai eläinlajin ohitse. Pyy on kenties liittynyt vanhojen aikojen metalli-yms käsitykseen, ja pienentynyt, kun ajat ovat muuttuneet. Ja valkoposkihanhi puolestaan on napannut tietokoneet aiheekseen. Tämä aamuna rastas, jonka kanssa juttelin, tuntui sanovan, että kukin lintulaji korjaa jotakin ihmsiten maailman piirrettä, mutten sitten tiedä, oliko sen oma aihe "rakkaat rattaat", kun se lensi oikein tuuhean oloiseen kesäisen tunnelmalliseen vanhaan mäntyyn ja karkotti sieltä kyyhkysen, kuin se olisi löytänyt paremman version jostakin rattaasta, kun oli sille tielle lähtenyt,s iltä hyvää elämää ja rakkautta etsimään ryhtynyt jo nuorena. No hölö hölö, hevääkesää...