sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Suurkaupunkien elämänlaadun parantamisesta

Haluavatko esim. Japanin miljoonakaupunkien asukkaat, etenkin kai pilvenpiirtäjiä vilisevissä keskustoissa, niiden, joilla on vielä luontoa ja puita, miettivän avaruusmatkailua, jotta keksisivät jotakin, mikä auttaisi suurkaupungeissa asuvia? Silloin ensimmäisenä tulevat mieleen viherkasvit ikkunalla,huonepalmut huoneessa, verhot, sisustuksen viihtyisyys ja toimivuus sekä musiikki mm radiosta ja liikuntaharrastukset, joista ainakin Helsingissä harrastaessani japanilaiset taistelulajit olivat sellaisia, että monet niistä pitivät ja olivat vain hauskaa harrastamista ja hyvää kuntoa tuovia, eivät riitaisia eivätkä kaavamaisia, eivätkä pakkopullaa. Kanssa tarvitsi edes jossakin olla puistoja tai viheralueita, joissa voisi käydä vaikka viikoittain ja päivittäin kulkea ohitse jostakin, missä on puita katujen reunoilla. Opiskeluaikoinani kävin kerran viikossa puolen tunnin retkellä Nuuksion kansallispuistossa ja se teki jaksavaisuudelleni kovin hyvää. Joillekin sopivat lemmikkieläimet ja ne usein vievät elämää luonnon harrastamisen suuntaan, sillä sehän on yhteinen motivaatio lemmikillä ja omistajalla. Sellaisten tekemä taide, joilla on elämänviisautta jossakin elämisestä, lähinnä kai valokuvat, musiikki ja runot, auttaa viihtyvyyden ja elämäntaitojen oppimisessa. Suuria muutoksia saa aikaan uskonnon ja ainakin ammatinvaihdon (http://nopeaoppisuus.blogspot.com) avulla, usein myös muuttamalla eri tavoin suuntautuneelle seudulle.

Kokemus puuston suojasta, joka on olennaista puiden tuomassa viihtyvyydessä, tulee paljon vahvemmin, jos puut ovat korkeampia kuin talot siinä vieressä. Tässä, missä asun Savonlinnassa, kolme kerrosta plus kellari on selvästi matalampi kuin puut ja puuston suojan tuntu on aika vahva.

Verhot ovat yleensä tärkeä viihtyisyyttä tuova elementti. Mutta kaikki naapurit eivät halua jatkuvasti katsella verhojenne värejä taiu kuvioita, ja siksi verhot ovat yleensä toiselta puolelta kuviollisia ja värillisiä ja toiselle on vain painoväri hiukan mennyt läpi, niin että utelias naapuri voi nähdä, oletteko sini- vai punasävyinen tms, muttei varsinaisestikuviota eikä väriäkään kunnolla edes kohdittain. Verhot pidetään laineilla tai muuten kivan näköisestija niitä on viihtyisää katsella ja ne tekevät näkymän kauniimmaksi ja tenhoavammaksi. Silloin, kun ei pidä niitä ikkunan edessä, ne voi pitää laineilla ikkunan molemmin puolin, mutta tuuletusikkunan luona niitä ei saa pitää, jottei lepatus häiritse naapureita. Suomalaiset verhot eivät yleensä lepata melkein ollenkaan, ja ovat läpinäkymättömiä niin että tuovat yksityisyyden pimeän aikaankin, kun ne vain vetää ikkunan peitoksi. Ikkunan voi myös jättää osin näkyviin ja osin verhojen peittoon, jos niin on kiva. Minulal on tiiviistä kankaasta oleva kuviollinen verho, joka suojaa auringolta ja on ulos näkyvältä puoleltaan  tasaisen vaaleanharmaa. Verhokangas pitää kunkin itse valita kaupasta, sillä eri ihmiset tykkäävät erilaisesta. Verhot on ostettava tietääkseni (samalta paikkakunnalta kuin mihin ne on tarkoitus ripustaa!) kuhunkin paikkaan erikseen, sillä erilaisiin paikkoihin ja osin eri huoneisiin sopivat erilaiset kuviot ja materiaalit.
http://picturesfrommyhome.blogspot.com/

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Kuuttien verkkokuolemista ja verkkokalastuskiellosta

Kun tänä vuonna olikohan heinäkuubn alussa tuli uutinen muutaman kuutin kuolemasta kalaverkkoihin, niin juttelin aiheesta kymmenvuotiaan keskikokoisen villakoirani kanssa, ja se tuumi, että kun kuuteilta puuttui kokemus verkoista siltä ajalta, kun ne opettelivat uimista ja elämää & elinympäristönsä asioita ja uivat hitaasti, niin sitten kun verkkoja ilmaantui, niin ne eivöt osanneetkaan niitä ja uivat joliian lujaa. Se tuumi myös, että jos verkkokalastuskielto tulee koko vuodeksi, niin käy niin, että koko nuorempi norppakanta on verkkojen välttämisen taitoja vailla, ja niin mistä tahansa yksittäisestäkin kalaverkosta tulee niille surmanloukku, jos niitä käytetään. Se kanssa tuntui miettivän yhdessä lintujen kanssa, miten kuutin voi opettaa välttämään verkkoa ja uimaan taaksepäin eturäpylät etuviistossa,jos sen kuono on tärmännyt verkkoon.
Kokovuotinen verkkokalastuskielto tappaisi mökkeilyn ja sitä kautta suomalaisten luontosuhteen, mikä olisi valtava vahinko. Kun olikohan 10-15 vuotta sitten olin muutaman vuoden kasvissyöjänä pääosin, niin se jotenkin ympäristön vuoksi johti siihen, etten kalastanutkaan, ja niin katosi kontakti kaloihin, en nähnyt kaloja, kun en kalastanut, ja niin mm mökkeily menetti olennaisen osan tenhoaan. Jotenkin suomalaisen luontosuhde kyllä kaipaa kontaktia kaloihin, upean näköisiä ovat. Ja itse pyydystettyjen kalojen syöminen on jonkinlaista vanhan ajan realismia, joka jotenkin tuo maailmaa mallilleen, laittaa miettimään syntyjä syviä niin kuin hyväksi on. Ja kalahan on upean näköinen, vonkale.

25.10.2019   Kymmenvuotias villakoirani Banjo kysyi: Syövätkö kuutit verkoista kalaa? Aiheuttaako verkkokalastuskielto kuuttien nälkäkuolemia?

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Kuumatka 50 vuotta sitten olikin vähemmän insinöörimäinen

Katselen Ylen liki kolmen tunnin videota http://yle.fi/uutiset/3-10887287 ensimmäisestä kuumatkasta heinäkuussa 1969 siis 50 vuotta sitten. Aluksi oli kuvia kuun pinnasta avaruudesta käsin, kun kai valitsivat laskeutumispaikkaa. Jotkut paikat olivat kostean näköisiä ja pinnalla oli kuin möykkyjä, kuin etana- tai kotilomaisia kuun asukkaita, joten valitsivat rutikuivan laskeutumispaikan. Ensimmäiset askeleet laskeutumisaluksen ulkopuolelta menivät hyvin kuumaisella tavalla, kuin noista kuun olennoista mallia ottaen. Mutta niitä ei sitten kuvassa ollut, ei kai ollut niin kuivalla oikein niitä. Mutta oli kai ikoni ja vaikutelma, että kuun olennot olivat kovin uskonnollisia, mikä on tietääkseni suuren eheyden merkki, eheyden piirre, olivat saaneet häiritsemättä itsekseen siellä kauan elellä. Mutta ihmisille matka taas oli liian kauas ja liiaksdi ilman kunnon syytä ja untui siksi vaikuttavan todellisuuden perusrakennetta rikkovalla tavalla, vai tekeekö suuri tv-yleisö sellaista. Mutta rakentin rakennus näytti olleen korkean teknologian sijasta enemmänkin, että' näin rakennetaan laatikko, jollapääsee tuonne, siis kuuhun, kovin suoraviivaista siis,perinteistä rakentamista. En ole kuin vajaa puolet videosta katsnonut, mutta vaikutelmani on, että kuva, jonka olen muualta saanut kuulennosta, on ollut paljon insinöörimäisempi ja vähemmän viisas.

ma 22. heinäkuuta 2019
Enmalttanut olla yrittämättä säveltämää tuota vaikutelmaa kuun olennoista, pölyisessä palleroisessa maailmassa.
 Ihan positiivinen vaikutelma kumminkin, Kuun tavalla liikkuva.

Se, että voi olla, että kuussa on jonkin sortin elämää, joka on metabolialtaan yms erilaista kuin Maassa,ja se, että kuumatka näytti rikkovan todellisuuden konkreettista rakennetta jotenkin, sekä se, että noin tärkeän kohtaamisen alullepanijat olisivat insinöörisuuntautuneet ja siis epäviisaat, eivät niin kommunikaatiotaitoiset yms, se merkitsee, ettei Kuuhun eikä kai muilleplaneetoille kuineen kuuluisi matkustaa ollenkaan enää. Jotenkin tulee mieleen luonnonsuojelualue: jotakin ei vain saa häiritä, emme kuulu sinne elinympäristövaatimustemme vuoksi mutta jotkut muut olentotyypit saattavat kuulua.

24.7.2019   Kauheen monella on tässä viikon alussa ollut kuumatkavaikutetta, lähinnä kai siis insinöörivaikutetta, kun katsoivat videota ensimmäisistä ihmsistä Kuun kamaralla. Ja tänään alkoi täällä Savonlinnassa huomata, että niin on kai nyt ympäri maailman, sillä olihan ensimmäisen miehitetyn kuulennon 50-vuotismuistopäivä kaikkialla yhtä aikaa, eli sama ongelma on kaikkialla, ja nyt alkaa kaupunkiin tänne Savoon tulla ihmisiä moista pakoon, maalle yms. En oikein ymmärrä, miksi kukaan haluaisi kuuhun tai avaruuteen ylipäätään: istumaan jossakin kopperossa koko ajan, tekemään insinöörityötä, jokaei tuo mitään laajempaa maailmankuvaa mukanaa, eilisävirikkeitä, ja sitä vuorokauden ympäri, kenties lopun elämäänsä. Kun taas kaikki hieno, mitä koskaan mainostetaan, että mitä voisi elämässään tehdä ja mistä' nauttia, mitä hienoa elämässä merkityksellistä saavuttaa, on maapallolla.
Jos insinöörivaikutetta on liikaa, auttaa, kun ei harrasta insinöörialoja ollenkaan eikä keskustele insinöörien tapaan ja innostuu harrastamaan muita elämänaloja, opetellen niiden taitoja hyvällä laadulla alusta lähtien, ja pitää katse ja tunnelmataju mukana, katsella maisemia ym monimutkaista luonnollista, niin siitä on iloa, kun yrittää olla laajemmin taitava kuin pelkkä insinööripää.Jos kaipaa paljon isompaa ja totaalisempaa eroa insinöörialoihin, niin Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.com olisi siihen varmaankin iloa. Myös tuosta pitkästä englanninkielisestä kirjoituksestani Gnome like life in the modern world http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html voisi olla iloa.

28.7.2019   Kumma, kun videolla kuussa kävijätlähinnä opettelivat kuussa kävelemistä ja oli ikoni tms ja jotakin epäselvää kuvaa kuin henkinen puoli olisi jotenkin tullut näkyviin, tuon puolitoista tuntia, mitä katsoin, niin jälkikäteen kuitenkin ilmassa on ollut vain insinöörivaikutetta, mikä tietenkin voi johtua siitä, että astronautti, joka enemmän liikkui, oli kovin insinöörisuuntautunut, muttei tuo insinöörivaikute vaikuta edes taitavalta j aarvostelukykyiseltä, esim. käytännön korjaustöissä taitavalta, vaan pikemminkin vähän sellaiselta kuin Neuvostoliitto tms, jotenkin kankealta, teoreettiselta, ulkoa lukeneelta siis vaikuttavaa, ja kenties kikkailevaa muihin puuttuvaa teknisyyttä muun elämän asioissa vai miksi olisi avaruusmatkailu niin tärkeää mukamas? Avaruusmatka jätti maun, että on laitteen toimittaja tehnyt testiä, että miten pitkälle pääsee, tällä pääsee vaikka kuuhun, mutta sitten idea, että miksi sinne juuri, jäi elämänsisältöä vaille.
Ylipäätään on vaarallista, että kaikki ympäri maailman ottavat yhtä aikaa jossain määrin esikuvakseen saman insinöörin. Siitä kai kärsi 1970-luku, syntyi tuon vaikutteen muovaamana. Olisi oltava varovainen, ettei siihen enää sorru. Insinööritieteet muiden versioina ei myöskään ole niin laaja ja monenlaista ymmärtävä kuin muiden ammattien perusteella luulisi, vaan insinööritioeteet ovat pitkälti matematiikkaa ja laskemista sekä ulkolukua ilman omaa näkemystä, ja niin ne tuottavat pitkäti samaa ympäri maailman,kulttuurista riippumatta, ja siksi olisi tärkeää tehdä muuta, satsata omiin muiden elämänalojen taitoihin ja muiden elämänalojen harrastiuneisuuteen eikä antaa ihmiskunnan perspektiivin kaventua noin paljon, yhden insinöörin pään laajuiseksi, joka ei kai ollut edes suomalaisittain fiksu insinöörin.
Parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.com
"D775. Liikaa insinöörivaikutetta ja toisten elämänalojen taitojen opettelu hyvällä laadulla
Jos on liikaa insinöörivaikutetta,niin siihen auttaa tietenkin kun vähentää harrastuneisuuttaan insinöörialoista. Usein insinöörivaikutetta tulee kuitenkin muilta, esim. insinööörien kanssa käytyjen keskustelujen myötä tai avaruusmatkailuharrastuneisuuden myötä tai insinöörialoja tärkeinä pitäviltä tuttavilta vaikka arvostaisivat muutakin. Silloin auttaa yleensä harrastaa muita elämänaloja. On tyypillistä,e ttä lähestymistapa on jäänyt insinöörimäisen näkemyksettömäksi, ja siksi pitäisi alusta asti opetella noiden muiden elämänalojen tauitoja ja etenkin hyvään laatuun huomiota kiinnittäen. Näköaistivirikkeet ovat olennaisen tärkeitä: tarvitsisi katsella luontoa, maisemia yms niin, että on mukana sekä tarkka maisemakatse, joka hahmottaa rakenteet, että tunnelmasävyjen havaitsemisen kyky, mistä molemmista on ymmärrykselle hyötyä. Samoin elämänviisautta tarvitsisi painottaa aika paljon.
Jos haluaa totaalisemman eron insinöörialoihin, niin Haaveammattiin-blogistani ehkä olisi iloa http://nopeaoppisuus.blogspot.com . Myös pitkästä englanninkielisestä kirjoituksestani Gnome like life in the modern world http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html voisi olla iloa joillekin, jotka haluavat harrastaa ihan muuta kuin insinöörimäisyyksiä."
Meteoriitti palaa ilmapkehässä, niin kai myös kuumatkalaisten paluukapseli, jollei uskonto sitten pelastanut sitä.

Jotain vikaa on siinä, että halutaan mennä noin elinkelvottomaan paikkaan, sillä eihän sen varaan voi rakentaa tervettä toimintakykyistä viisasta onnellista tulevaisuutta. Etenkään ei saisi olla kansanvillitsijänä siihen suuntaan. Ihmetyttää moinen. Ei mielestäni edes halu kehittää pitkän matkan ohjuksia oikeuta noin epäviisasta suurta linjausta. Jos rehellisesti kehitettäisiin pitkän matkan ohjuksia, niin eikö silloin rehellisesti voitaisi osa energiasta satsata siihen, että osataan elää niiden kanssa ja sotiaallisten näkökohtien yms kanssa, vaikka onhan niin, että ulkomaita on monta, on väliä sillä, etteivät he tuumi, että haluaisimme pommittaa juuri heidät, esim. vieraat maanosat,mutta toisaalta jotkin maat pitävät moista ihan vain mielekkäänä ja meitä pehmeinä, jos emme pommita heitä, siis märkinä läntteinä vaan. Mutta suomalaisten kohdalla on kai ongelmana sosiaalisen silmän puutteet: muut eivät käy koulua samassa mielessä kuin me, useat eivät ollenkaan, eivätkä suomalaisessa määrin noudata sivistystä, ja se näkyy olemuksessa, luulen, vaikken osaa kunnolla havaita, että miten.

Jos kuussa on ihmisasutusta, niin se saattaa olla hyvin insinöörimäisesti hahmottaa, kun taustana on usealla insinööriys tai työnä tai kiinnostuksenkohteena, ja kun elää rakennetussa ympäristössä, missä ei ole puita. Jos siellä kuitenkin jotakin pystyy kasvattamaan, niin ehkä jonkun huonepalmun tms. Mutta jos kuussa on omaa elämää, kuun alkuperäistä, niin se saattaa vaikuttaa jotenkin kasvien kasvattamiseen. Ehkä sille pitäisi kommunikoida, mitä kasveista kasvaa, jotteivät ne jäisi staattisiksi pieniksi aluiksi vaan. Ja jos kuuhun voi viedä ihmisiä, niin kai myös puun oksan, jota voisi käyttää koristeena, viisastumisen lähteenä, jottei kaikki visuaalinen olisi neliskanttisia tai ihmisiä. Koirani tuntuu tuumivan, että ihmiset tarvitsevat eläimiä, ettei avaruutta voi vallata ilman eläinten apua, ilman että ihmisten kanssa siellä elää eläimiä, esim. hiiriä ja koiria.

20.7.2019   Kuumatka kai tuo insinöörialat vakavasti kannatetuksi kiinnostuksenkohteeksi etenkin niille, jota aiemmin ovat olleet kauimpana insinöörialoista eli joillekin mummoille, joillekin naislokerossa aina olleille, osalle eläimistä ja niille, jotka ovat tavanneet haaveila insinöörialoista mutta eläneet etäämpänä kumminkin. Lisäksi kai insinööriopiskelijat ja perinteisesti insinöörisuuntautuneet katsovat kuumatkan tilaisuudeksi ulottaa vaikutusvaltaansa kovin laajalle, ja jossain määrin tämä on perinteisesti voinut koskea lähes kaikkia poikia ja joitakin vanhempinakin.

30.7.2019   Jotkut pohtivat kai, miten avaruusaluksella tai avaruusasemalla pystyy olemaan, elämään, kun siellä kai tulee kovin huono olo ja menee tyhmäksi, luulen, mutta sehän on keinotekoinen rakennettu elinympäristö, josta puuttuvat luonnolliset virikkeet ja monet luonnollisen ikiaikaiasen elämänelementit, eikä siellä siksi voikaan voida hyvin. Aikanaan opiuskelin vanhempieni pakottamana Helsingin Yliopistossa teoreettista fysikkaa ja matematiikkaa, ja se oli niin vailla luonnollisia virikkeitä, etten sitä jaksanut oikein ollenkaan eikä tuntunut mahdolliselta oppis siihen mitään kikkaa, millä se menisi. Jotkut kuitenkin jatksavat sellaista ihan hyvin. Se kai johtuu siitä, että he ovat kiinnostuneita sellaisesta asiasta, ja lisäksi heillä usein on muuta elämänpiiriä, esim. sosiaalista, mitä he eivät noteeraa ja saavat siksi paremmin pitää, mutta joka tuo paljon monimutkaisia luonnollisuia virikkeitä ja tavallista elämänsisältöä kuten muillekin, esim. musiikkia, liikuntaa, ruokaa, elokuvia tai kirjallisuuta, matkoja, ulkolua, yms.
Olen kirjoittanut terveiden elämäntapojen ja tunteidenmukaisuuden niiden osana, hyödyllisyydestä työteholle kirjan, mutta se siis on avaruusmatkailun vastainen näkemys: 
http://workandfreetime.blogspot.com/2011/07/what-i-promise-here.html

Musiikki kenties voisi auttaa varuusmatkalaista, muttei kai moni ole sävellystaitoinen enää avaruudessa. Mutta aiheita, joissa on hyvä ilmapiiri, jonka olisi voinut säveltää, voi kai säveltäjä itse käyttää kuin musiikkina itselleen, vaikkei säveltäisi, muttei sekään välttämättä onnistu avaruudessa, onko edes yhtään niin kivaa teemaa.

2.8.2019   Nettiuutisissa oli juttu, että Woodstock-festivaalin 50-vuotisjuhla lysähti kasaan http://yle.fi/uutiset/3-10903248 . Vanhoissa kuvissa oli ihan kamala määrä ihmisiä, lienevätkö hakanneet tilansa puut kaikki kuumatkavaikutteen seurauksena, kaikki yhtä aikaa ja niin ne eivät ole menneet kaupaksi, vaan on käynyt huonosti, elämänmuoto loppuynut tms?
Vaikea ymmärtää noin suuria vaikutuksia metsille, kun Venäjällähän on nyt uutisten mukaan laajoja metsäpaloja, liittyykö se tähän samaan, kuumatkaan? Insinööripäähän on yksinkertaisempi, ehkei sillä voinut tehdä tavallista maataloustyötä ja niin kuumatlkavaikutteiset tekivät sitä maatilan työtä, mihin silloin pystyivät, eli metsätöitä, ja niin kamalan moni teki niitä yhtä aikaa. Mutta miksi Siperiassa olisi haluttu polttaa metsää nyt, sitä en tajua, jollei sitten metsä tavallisestikin häiritse heistä osaa, mutta eikö siellä juuri ole pikemminkin erikoistuttu niin päin,että metsän anti onihan kiva, vai tekeekö insinööripää laiminlyönnit yleisemmiksi tms?

Satuin jossakin näkemään laikarotuisen koiran kuvan, siis avaruuslentäjä-Laikan jälkeläisen kai, niin niillähän on kai maine olla fiksuja koiria, mutta jokiun puoli niissä on jotenkin tyhmä pää, kai tuon kuuinnostustyyppisen insinöörimäisen ajattelun tapainen, kenties sen lähde, sillä monihan matkii laikoja olettaen ne pystykorvamaineen tapaan kaikin puolin fiksuiksi. Muttei ainakaan oma japaninpystykorvani ollut niin kamalan fiksu, mutta voihan se olla johtunut siitä japanilaisuudesta. Mutta vaikutti siltä kuin pystykorvat vaalisivat mm paljon syömällä mahdollisuutta johonkin luonnonläheiseen mutta että siitä samalla menee motivaatio pois ja että ne vahtivat kamalasti ja osa metsästää tms. Mutta ettei niitä oikein voi matkia, ei tule niin elämänviisas tulos kuin esim. suomenpystykorvan maine.

Voiko olla, että jotakin vastaavaa oli tapahtunut 1940-luvulla, kun ydinpommi kehitettiin ja Japaniinpudotettiin ydinpommi? Että ukko ja akka metsämökissä tai maatilalla lapsineen olivat pohtineet,ettämikä oikein on tuo e = mc2 (toiseen) tai muutama kaava, että mitä ne oikein ovat, kun ei siinä olepaljon asiaa mutta kumminkin jotakin niin totaalista kuin ydinpommi, että tiedätkös sinä, mikä se insinööri oikein on,niin jotenkin ehkä kokivat, että jos tarttis rtehdä sen näköiseks ympäristö, että se oisjotenkin modernia, ymmärtäis insinöörejä ja modernia maailmaa, ja niin jäi siihern aiheeseen sitten metsänhakkuun tavoite ihan irrationaalisesti, kun kasvattivat lapsensakin insinööreiksi. Ja sen eron metsäisen ja hakatun välillä sitten kuumatka jotenkin laukaisi? Mutta parempihan nyt on, kun fysiikkaa ja matematiikkaa on kouluissa tuon verran, ja ymmärretään niiden olevan yleissivistyksen osa eikä vain pari kaavaa ja kaikki muu tyhjääkuten matematiikkaa miettiessä. Nykyäänhä tietokoneet isäävät insinöörinäkökulman monimutkaisuutta ja sen kykyä olla muun maailman kanssa tekemisissä.

Mutta siihen siis loppui intiaanien elämäntapa ja heidän arvostamisensa, lienevät menettäneet arvostelukykyisen asemansa ja erlinympäristönsä.

Jos halusivat insinööreiksi kaupunkiin, niin eivät kenties viitsineet vaalia luontoa vaan mielenosoituksellisesti tekivt vaininsinöörityöhön sopivia oloja. Insinööripää ei auta ymmärtämään muita elämänaloja ja insinöörialojen asema sekä insinöörien hyvä työllisyys ja hyvänä pidetty palkka tuovat suvereeniutta olla välittämättä muiden elämänalojen vaaaaaatimuksista, vaikka terve järki sanoisi, että jollei halua vaalia luontoa, niin muuttaisi heti kaupunkiin ja etisi sieltä työtä sen sijaan, että pilaisi ensin maaseudun.

Arvojen kunnioittamatta jättäminen liittyy kai yleensä eri ammattiin tms ihan eri ryhmään kuulumiseen, mikä on jätetty ottamatta huomioon esim.siksi, että on kyse omasta lapsesta. Eri ammatit huolehtivat eri palan maailmasta,ja niin niillä on eri arvot ja eri ajattelutavat ym taidot ja tottumukset. Insinöörialoja monet pitivät uutena valtatekijänä ja monet sellaisena asiana, jonka luonteeseen olisi tutustuttava ja siksi sentyyppiset edesottamukset saivat tilaa, vaikkeivät sopineet muuhun maailmaan.Yleensä ammattien kapea-alaisuus hulehditaan jättmällä ammatti kyllin alhaiseen asemaan muuhun yhteuiskuntaan nähden: muut huolehtivat loput asiat ja heidän ratkaisujaan on kunnioitettavam samoin on kunnioitettava heidän arvojaan ko asioiden kyseessä ollen. Insinöörialoihin liittyy usein kikkailua kuin olisi kyseessä sota tai insinööriajattelun harjoitus, mitkä piirteet kai johtuvat siitä, että poikien on ajateltu oppivan insinööritaitoja omin pöin eikö kursseilla ja kirjoista niin kuin insinöörityön luonne on. Uuden aikakauden on ajateltu tarvitsevan uudet arvot ja uuden maaiulmankuvan, mutta insinööriajattely ei kykene luomaan niitä, sillä se on vain laskemista ja rakentelua varten, kun taas objektiivinen ajattelu pystyy luomaan niitä, pystyy luomaan uutta kokonaiskuvaa maailmasta ja perusteita ar<voille, linjauksille yms.

6. elokuuta 2019   Luin alkua Juhani Ahon romaanista Rauhan erakko, ja siinä tunnuttiin sanovan, että entisaikoina uskonnolliset ihmiset yhdistivät korkeuksiin niin kuin vuoriin hengellisyyden, hengellisen ulottuvuuden, ja (intialaisten?) puhe ilmojen ja avaruuden valloittaisesta viittasi hengellisen ulottuvuuden löytämiseen. Siitäkö avaruusmatrkailuinnostus alunperin sai motivaationsa ja puhtinsa?

12.8.2019   Jos kuusta heiteltäisiin kiviä kuin meteoriitteja maapallolla asuvien niskaan,lähinnä kai pommeina suurimpiin kaupunkeihin, niin monen ensireaktio olisi kehittää oma kuuraketti, jotta pystyttäisiin puolustautumaan aseellisin keinoin tai jotkut uskovat utopistisesti, että muuttamaan kuun kulttuuria ja ajattelun tasoa rauhanomaiseksi. Mutta insinööripää ei kykene moneen, joten moinen tehtävä tyhmentää kamalasti ja etenkin on ihan aivotonta, että moni ryhtyisi siihen kuin henkilökohtaisena tehtävänään, sillä insinööriratkaisuja ei ole montaa ja kaikki eivätole niissä niitä parhaita keksimään, vaikka esikuvat olisivat ja vaikka esikuvat olisivat olleen uranuurtajia, ensimmäisä asianharrastuneita maassaan tms. Ja niin siis kaikilla olisi samanlainen tyhmä pää, mikä efekti lienee isompi kuin pommin tai siis kuusta lingotun kiven. Ihan typerää heittää hukkaan muut ammattialat taitoineen ja muut kiinnostuksenkohteet, sillä nehän vaativat kunnon päätä, insinööri ei niissä pärjää, ei tuo niiden hienoutta esiin. Jos haluaa kehittää jotakin uutta, uuden idean, niin se käy parhaiten harrastamalla muuta hyvällä laadulla ja sivuamalla joskus harvoin avaruusmatkailuaihetta, ei siis harrastamalla avaruusmatkailuaihetta, sillä muut aiheet ovat monimutkaisempia, rikkaammin täynnä ideoita. Mutta se siis, jonka yrittämisen motivaatio tai tärppien etsintä tms on suuntautunut avaruusmatkailuun päin insinöörivinkkelin tapaisesta n'kökulmasta, on insinööriharrastunut, avaruusmatkailuharrastaja, vaikkei tekisi juuri mitään siihen liittyvää, sillä hän kuitenkin tuppaa säätymään siihen suuntaan yrittämisentavaltaanja "kollegoiltaan".

16.8.2019   Muttei yleinen ymmärryksen taso nä'ytä ainakaan vielä laskeneen niin alas kuin 1970-luvulla, kun insinöörit kai olivat monelle uusi tuttavuus. Luulisi, jos nyt ei aihe yhtään niin kiinnostava ole, ja jos se kerran on jo selvitetty, on päästy laajemman ymmärryksen pariin taas, niin tuskin, jollei typerästi tehdä, ongelmasta tuleekaan yhtä suuri.

1.9.2019   Jokin aika sitten uutisissa oli, että Venäjän Arkangelissa oli sattunut kaksi räjähdystä ja vaikutelma oli että kenties ydinaseen. Karttakuva oli erikoisen näköinen: enkelin siipien muotoinen lintujärvi yhdistettynä Kuolan niemimaahan tms. Mutta sitä kun ajatteli, niin ehkä Arkangelin nimi tulee siitä, että lasten kirjeet joulupukille lahjatoiveineen ovat sillä kohden saapumaisillaan perille ja niin lapset ovat kiltteimmillään, mutta paikkakuntana se kai on kovin pieni, tunnettu lintujöärvistään. Mutten ymmärrä, miten pommi tekisi pitkulaisen jäljen. Eikö enemmänkin sellaista kuin Inarinjärvi, olisiko Suomi-neidon korva silläkohden, korvatunturi, minä vuonna venäläinen risteilyohjus löytyi Lapista, oliko 1984? , sehän on kraateri, ja samantapainen kuin Laatokka, missä vanha Valamon luostari sijaitsee saarilla, ovatko ne avaruudesta tulleiden meteoriittien tai kuusta pudotettujen kivien tekemiä? Mutteivät ne kai mittasuhteiltaan sovi siihenkään, vaikka se voisi olla syy miksi monet ovta kiinnostuneita avaruusmatkailusta. Jos kuun vetovpoima on 1/10 maan vetovoimasta, niin mitä se tekee avaruusraketin nousuun tarvittavan polttoaineen määrälle, jos vetovoima vähenee suhteessa etöisyyden neliöön kappaleen keskipisteestä? Jos tarvitaan vaikka 1(10 tai 1/100 polttoaineesta, mitä maan pinnalta lähtevä raketti, niin sillä voisi kuusta saada nousemaan kymmen- tai satakertaisen painoisen raketin tai kenties kiven, ja se sitten putoaisi 10 tai sata kertaa painavampana ilmakehän läpi maahan,mutta sehän osin palaisi ilmakehässä, eikä kai tekisi niin suurta jraateria, jollei siihen yhdistä vetypommia tms. Jolloin ei sen hyöty niin suuri ole, jollei avaruudesta saa paljon polttoainetta, sillä tämäkin polttoaine tarvitsiis kuljettaa maasta avaruuteen ensin. Eyyä lieneekö tuo sitten hyvä selitys ollenkaan? Eikö vetypommi enemmänkin sopisi tuohon?

5. syyskuuta 2019   Ylen nettiuutisissa kerrottiin, että Kiinalla on vuoden alusta ollut miehittämätön mönkijä kuun pinnalla sillä puolen kuuta joka ei näy Maahan, ja se edelleen kulkee siellä ja on löytänyt jotakin väsillistämönjää, kenties lasia. Jos tuota voiu satelliittien välityksellä ohjata maasta käsin, niin moni kiinalainen, joak kenties olisi seurannut ulkomaiden tapahtumia, kenties harrastaa kuumönkijää ja ventaa tuuriaan sen ohjaamisessa, mikä ei voi olla huonontamatta elämänlaatua yms maapallolla, kun katselevat pelkkää aavikkoa, kraaterien peittämää, vieläkin elottomampaa kuin aavikko.

Marsista on klishee, että se on sodan jumalan planeetta, niin sotivaisten olentojen, mikä kai sopisi yhteen sen kanssa, ettei se ole luonnollinen eliunympäristö olennoilleen. Siellä sanotaan olevan valtavan kovat kylmät tuulet, joiden kerrotaan alkaneen vasta ihmisten avaruusaluksen laskeuduttua sinne mutteivät sitten lakanneetikaan. Jos miettii omaa kokemustaan Maan säistä, niin huone tapasi tuulettua hetkessä, kun äitini avasi sen ikkunan, tuumin että iik yäk, saisinko oman elämän enkä tätä, ja nyt kun asun tyytyväisemmin ja koirani myös tykkää, niin ei oikein millään tuuletu vaan ilma on kuin paikoillaan. Aikanaan, kun inhosin opintojani, niin ulkona tuntui olevan kamalan kylmä, mutta nykyään Savonlinnassa, kun saan harrastaa itseäni kiinnostavia asioita jatkuvasti, niin säät tuntuvät lämpimiltä ja osaan ne paremmin ottaa huomioon. Eli tarttisko marsilainenkin haaveammatin ja itse valitun hengenheimolaisensa paikkakunnan eikä lapsuudenympäristöä sukulaisineen?

8.12.2019   Reilu viikko sitten perjantaina ollutta kauppojen black friday -alennusmyyntipäivän mainittiin olevan erityisesti kodintekniikan alennusmyyntipäivä, ja sen myötä tuntui tulevan uudelleen ensimmäisen miehitetun kuulennon 50-vuotisjuhlan vaikutetta, joka tuntuu tyhmentäneen kovin monet. Voi olla, että osa ihmisistä, esim. insinöörisuuntautuneet, jäivät70-luvulla tyhmemmiksi, jotenkin jumiin, ja kenties haluaisivat huomiota nyt, kun avaruusmatka on pinnalla, ja niin insinöörisuuntautuneita tms voi tulla lössi jälkikäteen. Paremman ajattelukyvyn oppii ajattelukurssistani, jos sitä kaipaavat.

6.1.2020   Ajattelukyvyn palauttamisesta liian insinöörisuuntautuneen opiskelun tms matemaattisuuden jälkeen, ohje https://pikakoulu.blogspot.com/2020/01/ajattelukyvyn-palauttaminen-liian.html

Tuoko viileä iho laajempaa epäonnea

Halusin parikymppisenä maanvilejykseen töihin, vaikka olin kaupunkilainen. Sittemmin olen lähes yjsinomaa kirjoitellut, mutta tuota aikaa kun vertaan muuhun ja maanviljelijöihin sekä keskustapuolueeseen, niin tuntuu kuin konkreettinen työ ulkona luonnon kanssa altistaisi jonkin sortin konkreettisuudelle ja onnettomuusalttiudelle silloin, kun iho on päässyt esim. sateen vihmoessa pitkään viilentymään liikaa, mihi kai auttaisi syödä välipalaa tai ateria, esim. leipäpala. Tuntuu kuin onnettomuusalttius liittyisi muyihin ihmisiin ja laajempaan yhteiskuntaan, laajermpaan maailmaan. Niin kuin viilentynyt iho ei kantaisi jotakin elekieleen ja liikunnallisuuteen sekä tervehenkiseen hyväntuulisuuteen tavallisesti liittyvää elämänviisautta noiden muiden osalta, vaan kenties jokin osa kommunikaatiosta jäisi pois tai jokin arvostelukykyiseksi arvioiduksi tuleminen, mikä tavallisesti kantoi ihan hyvin. Ja vihreillä tuntuisi olevan jotakin saman laista epäonnea. Ovatko nuo muut eteläisemmistyä maista tai ruoakkeskeisempiä ja siksi kokevat moiset viat vahvemmin myös muilla, vai tuntevatko he siinä jonkin puutteen, jota liikunnallinen luonnosta pitävä ei yleensä tunne. Isompiruokaisilla kai sellaiset viat kestävät pidempään,kunnes syö kunnon aterian. Mutta käykö liikunnalliselle niin, että hän on poissa pelistä ilman, että huomaa iutse vian olevan niin iso että se tarttee ottaa huomioon siinä, minkä elämän puolien asioista silloin huolehtii.

Biopolttoaineiden kehittämisestä

Tässä jokin aika sitten oli Savonlinnan seudun paikallisessa sanomalehdessä Itä-Savossa juttu joistakuista, jotka kai insinööritaustalta ovat ryhtyneet tekemään olutta, ja saaneet kai ohjeen mukaan tehdessään kantavuutta kaupan juuresta tms mutta muuten lähinnä elintarvikkeeksi kelpaamattoman tyylistä, mikä tarkoittaa, että ruuanlaittajat ovat usein paremmalla havaintokyvyllä kuin insinööri, joka perustaa tehtaan tai on siinätöissä. Niin kai moni luonnollista havaintokykyään käyttävä olisi paljon taitavampi kehittä'mään biopolttoaineita kuin insinöörikoulutuksen pohjalta tulevat tms. Monimutkaisten kokonaisuuksien, nyanssien ja reaktioiden taju on kai parempi, sillä joka mielikseen laittaa ruokaa itse syödäkseen tai tekee jotakin muuta vastaavaan tapaan harrastuneena, ei siis koulutuksen ulkoluvun pohjalta vaan elämänymmärryksen pohjalta.
Samalla kai syntyy parempi kuva siitä, mitä kaikkea mikin vaikuttaa, niin ettei tule niin helposti terveydelle vaarallista tuotetta.


torstai 18. heinäkuuta 2019

Roskakatoksen kompostiastiasta & hiiristä

Minua on ihmetyttänyt, että miksi roskakatoksen kompostiroskis onkamalan korkea ja kapea kja kansi usein kostea, niin, että on hankalaa laittaa sinne kompostia. Liian korkealla nostaa possi samalla kun pitää kantta auki, ja niin tarttis kansi avata vasta pussi kdessä,mutta pussi ei vaikuta niin kestövältä vaan repeytyväiseltä' ja joskus e on tosi täynnä, väliin useastikin, mihin auttaisi, jos roskis olisi matalampi.
Kompostipussi tulee useinkumottua ulkokatoksen lootaan suoraan sangosta, jolloin se putoaa kamalan korkealta ylösalaisin kompostipussien ymspäälle ja väliin sisältö hajoaa ympäriinsä ja usein pussi menee huonosti olevan kompostisäkin ulkopuolelle, vaikka yrittää, ettei menisi. Halutaako näin tappaa kompostissa olevat hyönteiset ja tuottaa ikävä kokemust tai kuolema siellä kenties oleville hiirille tai rotille? Sen ymmärrän, että kärpäset levittävät tauteja, mutta miten nuo muut hyönteiset, eivätkö ne monet popsi lähinnä kasviksia tms ruuantähteitä, eivät mene asuntoihin, iholle tms? Hiirillä ja rotilla kai kanssa on se, että jos ne saavat rauhassa elellä ja niillä on ruoka aina samaa, kun ne elävät siististi, niin eivät ne kai silloin niin tauteja tuo, vaan vain jos vaihtavat lautaselta roskikseen ym eri ravonninlähteisiin ja ovat häirittyj'niin, etteivätniiden normaalit rauhassa elämisen järjestelyt toimi. Mutta jos on hiiriä ja on kuin hiiriä ei olisikaan, tai rottia (minulla oli joskus kesyrotta, oli jotenkin neitimäinen turkkia hoitava yms), niin eivät kai ne silloin halua liata ruokia ym ihmisen elämässään tarvitsemia, tai elää viemä'treissä yms, jollei niille ole laitettu ainoita reittejö sitä kautta. Eivät kai ne halua jäädäkiinni vaan elää huomaamattomasti, rauhassa elinympäristönsä kanssa, hiiren hyvääelämää, mutta erillisenä ihmisistä.

Hiirten kanssa toimeen tuleminen on kai ensi sijassa kiinni puhtaudesta.
Ruokaa saisi ottaa vain puhtain käsin tai luvalla, joka on selvämuillekin perheenjäsenille, esim. eri paikka. Tai pestyllä tikulla, muovilla tai metallisella jugurttipurkin kannenpalalla.
Hiirten otse tulisi olla puhtaat ja tarpeen tullen peseytä saippualla ja vedellä, ja kuivata turkkinsa kunnolla esim. talouspaperilla.
Jätökset tulisi laittaa vessanpönttöön tai roskikseen. Roskishiiri on eri kuin huoneistossa elävä muruhiiri.
Hiirten kesänvietto, turvallisuus ja joskus paikanvauhtomahdollisuus olisi kai jotenkin huolehdittava, jotta olisi hyväö hiirenelämää.
Hiirillekin kai tekisi hyvää katsella ikkunasta puita ja muuta elämää.
Hirille kai voi antaa ohkeita, vaikkei tiedä, onko hiiriä, jos antaa ne hiirille suunnatusti ja esim. myös lemmikkieläimen tai linnun välityksellä.
Kissanomistajilla on kai erilainen suhde hiiriin kuin muilla. Jonkun tiedon mukaan kissat houkuttelevat hiiriä seurakseen.

Voivatko kotihiiret vastata iältään vauvaikäisiä tai parivuo´tiaita, kun taas aavikkohiiret kenties olisivat vanhuksia? Kesyhiiret vastaisivat kai sitten vanhempia lapsia ja aikuisia.
Tapahtuuko sitä, että vanhat tropiikin eläimet, mm vanhat hyönteisetmatkustavat lentokoneella Suomen kesään ja sisätiloihin vanhoilla päivillään?

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Yhteiskunnan saamisesta hyvälle tolalle




16.9.2019   Tuo onn sävelletty lyhyestä ohi vilahtavasta näkökulmasta jutellessa mutta aiheena on kyllä vastuuntunto, muttei vihreisiin liittyen. Vaikutelma on ollut pysyvöästä vastuuntunnosta mutta käytännössä taas ei niin oel ollut. Niin etten sitten tiedä, toimiiko ollenkaan. Mutta jos vihreitä lauluja kaivataan, niin ehkä tämä sävelmänpätkä olisis siltä suunnalta.

Jos maailma on henkeä

Se, missä maailmankuvani on kai eniten muuttunut verrattuna siihen, mitä se oli nuorena aikuisena, on kai se, että ne asiat elämässä, joita en osannut, ja ne asiat maailmassa, joita suomalaiset ja akateemiset eivät näytä osaavan ollenkaan, selittyvät kai sillä, että jos maailma sittenkin on henkeä mutta ihmiset käyttäytyvät kuin se olisi jokin objektiivinen keskustelu tms. Jos esim. joku yrittää saada voimaan objektiivisen ajattelun perusasiat pitäen sitä perspektiivinä mielessään, niin vastauksena usein on jonkin ruutumallisen ei-ollenkaan-fiksun eikä sivistyneen ylivalta - kuin vastauksena kysymykseen kenen henki on tuon näköinen. Eli kohta kohdalta ei voisi pyytää ympäristöasioitakaan hyvälle tolalle, vaan olisi satsattava ideaaleihin: niistä haluamme vaikutetta, niiden ylivallan haluamme. Omalla kohdallani teki hyvää, kun objektiivisuudesta ja elämänviisaudesta tippaakaan tinkimättä luin parikymppisenö kirjoja zenbuddhalaisuudesta, länsimaiselle lukijakunnalle tarkoitettuja: niisä kai kaunista viisasta ylivoimaisen hyväätekevää perspektiiviä ja taitotasoa kuvattiin niin paljon, että jos maailma on henkeä, niin se onnistui tuomaan sivistynettä vaikutetta, kovin hyväätekevää.

Tonttutekstissäni oli pätkä tästä aihepiiristä:
"30th of June 2019   If the world is of spirit, you can sometimes when you happen to meet something gnome like in your life, in your environment, you can maybe wander to a gnome like world for a while, like for example meeting the weather when you go out and wandering for a while in a world of weather and nature, maybe adding wisdom of life too. Likewise if you run into trouble, that may keep you lingering on a not so nice perspective, as if all were spirit. But if you search for things that usually help out of trouble, like music, religion, better life, civilized wisdom, maybe the medias, then you typically can wander to the worlds they create and leave your troubles behind. Often this demands some energy, so having eaten, preferable good tasting food, often helps doing it's part and bringing life to a gnome like direction, kind of wirh less nuisancies or with less burden from them, more fractureless, more free to invest on hobbies, personal interests, etc, each having theirmoment, their worlds, which can become parts of your daily life and if you much like them somehow parts of your character too."

Kuinka löytää elinympäristö, jossa olisi mahdollisimman paljon luontoa

Eri ihmiset pitävät eri määrästä luontoa eikä tuo määrä aina käy yksiin heidänpuheidensa tms muun luokituksensa kanssa. Niinpä joidenkin seura voi viedä etäämmäs luonnosta siksi, että he haluavat itse vaikuttaa elämäänsä ja joko luontoa on heillä jo kylliksi tai he eivät koe sopivansa yhteen sen kanssa, mikä on sinun tapasi, tyylisi ja sosiaalinen etäisyytesi, jollapidät luonnosta ja luonnossa liikkumisesta.
Lisäksi ihmiset tarvitsevat muutakin,esim. työn, jolla kustantaa automatkat kaupunkiin, ja kaupungin ruoka- ym kauppoja, ihmiskontakteja, sitä, että muutkin huolehtisivat osan elinympäristön tehtävistä, yms, esim. muita kiinnostuksenkohteita, joita löytää kaupungista.
Siksi etäisyys luontoon on eri juttu eri ihmisille, sopiva etäisyys eri kohden, esim. erihenkisen elämän merkeissä, eri määrin usein, eri määrin ainoa lähde luonnon tapaiselle annille: esim. onko oma puutarha ja lemmikkieläimiä, lintuja pihan puussa, ei paljoakaan autojen ääniä pihalla, vai kerrostalo vailla luontoa.
Yleensä kokemukset tulevat vahvoina, kun on ensin kyllästynyt johon ikävään rtai aika ikävään, jossa niitä ei ole, esim. opinnoista ulos säähänja luontoon, tai keskustasta puutarhakaupunginosaan, luonnossa paljoakaan liikkumatta ihan vain jollekin mökille viikonlopuksi, vaikka olisi monta mökkiä vierekkäin.
Sen sdijaan, jos tekee paljon ja urautuneesti yhtä ja samaa ja välillä ei ole muuta erilaista tekemistä tuomassa eri rytmiä, poissaoloa tavallisista kuvioista, eri ihmiskontakteja ja uutta alkua vanhassa, niin elämä menee jotenkin lättänäksi,etenkin, jos jokin tarve jäänyt muissa asioissa täyttämättä ja vaatii huomion, jättää puolelle mielelle. Vaihtelevanrytmisyys, jotta näkee, mikätoimii hyvin ja mikä tuo sointuisan olon, ja variaatiot vastaavasti, yleensä parantaa mielialaa.
Samassakin maassa voi eripaikkakunnilla olla eri määrä luontoa ym hyviä ja huonoja puolia, eri kulttuuri ja eri ammattialat pääasemassa, erihenki  ja taitotaso ammateissakin, samassakin maakunnassa, eri tapahtumat ym vetovoimatekijät, ja niin ne sopivat erilaisille ihmisille ja tarjoavat heille ja matkailijoille sopivaa luontokontaktia myös,mutta se monessa paikassa vaatii autoa. Auto taas on harraste eikä vain kulkuväline, saati sitten kone. Automerkeillä lienee isoja eroja, niin kai myös erivärisillä autoilla: erityyppiset ihmiset haluavat juuri ne.
Luontoa on myös erihenkistä, esim. erityyliset eläimet tulevat eri ihmisten luo, enkä ainakaan minä ymmärrä, että miksi juuri sellaiset, ellei se sitten ole sosiaalisen silmän karikatyyri niistä eläimistä, mitä sattuu olemaan lähistöllä.
Puu on usein katsoessa erityylinen kuin toisella kerralla, yhdellä kerralla tulee mieleen yhden juuri mielessä olleen elämänalan aatoksia tai sen sosisaalisuutta, ja niin vähään myöhemminkin, mutta toisten aiheidenkanssa käy vastaavasti, niin myös eri ihmistemn vaikutuksen kanssa, enkä siitäkään ymmärrä, että miten ja miksi, mutta jotakin runomaista ja taidemaalarimaista siinä usein on ollut. Siksi kuitenkin jossakin voi olla luontoa, muttei luonnon rauhaa, ja toisaalla paljon vähemmän luontoa mutta luonnon rauha kumminkan,jonkinlainen rikkumattomuus,mikä kai ainakin pörriäisten osalta liittyy siihen, kuka siitä äsken kulki.
Josmaailma on henkeä, niin eläin kai usein ymmärtää sitä hyvin, on omanhenkisensä ja kohtaa omanhenkisiään juttuja,eläinkavereita. Samantapaista kai käy ihmisillekin, mutta jotenkin taitamattomasti. Mutta kuitenkin yhdenlajisia eläimiä harrastaessaan voi kulkea niiden maailmaan, tais iis lähemmäs niiden tyyppistä elämää, vaikkei niin vahvasti kuin ne, ja luonnon suhteen samoin: lähemmäs niiden näkökulmaaluonnosta, esim. kaupunkimainen vai metsäluonto, vaarallinen vai harmoninen, yms
Niin kuin ihminen luo omalla tyylillään ja tekemistensä puolilla elinympäristön osia muille ihmisille ympäristössään, niin myös luontokontakti on jotenkin omasta panoksesta kiinni, jostakin hienosta, tervehenkisen ikiaikaisesta, tuntevasta, maailmasta vastuuta kantavasta, rakentavaa panosta tuovasta. Jos vain katselee, niin on kenties kuinpoikanen, keskenkasvuisen asemassa.



Vaihdoin tämän blogin nimen

 Tämän blogin nimi oli siemmin "Ympäristökysymysten ratkaisemisen suurista linjoista". Vaihdoin eilen sen uudeksi nimeksi "Ra...