tiistai 5. syyskuuta 2017

Ohimennen kanojen ulkotarhamahdollisuuksista

Kuinka paljonkanat ulkoilevat taui voivat ulkoilla? Viekö kettu ne aina ulkotarhasta? Voisivatko kanat kenties pikkulintujen kertoman kokemukseen perustuvan tiedon perusteella kertoa tarinoita siitä, miten jotkin kanat ovat voineet ulkoilla hyvin ja pitkään,suojassa ollen, niin kanapitokenties kehittyisi siihen suuntaan. Voisiko koira suojella kanoja. Itselläni on toinen koira japaninpystykorva ja se tuntuu olevan kovin omistuvainen rotu, jolle sopii antaa työtehtäviä, jotka sevuosien myötä kasvaa täyttämään kuin samurai. Se on työteliäs itse, vaikka sitä yrittää patistaa lomailemaan. Mutta seurakoirahan se on, mutta on roduissa kumminkin erija, muttei se ole tainnut olla oikein moraalinen vaan aikamoisenlyhytnäköisen paapovainensosiaalisena olentona.

Hakkuut ja metsän viisauden säästäminen edes osin

Itä-Savon tämän päivän lehdessä oli samalla aukeamalla juttua Pohjois-Korean vetypommikokeesta ja valtava kuva uitosta, jossa oli kamalasti puita kuin vetypommin tuottamia ruumiita. Jotenkai jäin sitä miettimään myös siltä kannalta, että jos yhdeltä puulta voi oppia enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä, päätellen puun tyylin komeudesta, sen korkeasta taitotasosta ja puiden erilaisuudesta sekä siitä, mitä Nuuksion metsissä kulkeminen on opettanut yhteiskunnassa elämisen harmoniasta, niin kai silloin uitossa on kamala määrä tukkeja, puita tapettu. Tarvitsee tappaa niin monta puuta? Riittäisikö esim. puolet? Mikä määrä olisi metsikön tai metsän kannalta hyvä, luonnolle hyvä, viisas, elämälle hyvä? Aukkohakkuu ei ole viisas. Kovin viisaalta ei näytä myöskään puupleto. Sen sijaan, kun olin ruotsinkielisessä maatalouskoulussa Inkoossa, niin joskus oli metsätyötunti ja käytiin olikohan Tammisaaressa, missä oli hakattu jättäen rykelmiä eri lajien puita, niin kuin kaunista oli ja virkistyskäyttöön sopi. Kuulemma oli luonnon monimuotoisuudellekin hyväksi. Kuulemma nykyisin, tai siis jo silloin noin 20 vuotta sitten oli pieniä ketteriä metsätyökoneita vai korjuukoneita, perävaunullisen mönkijän tyyppisiä tms, joilla esim. mökkipalstan puita on hyvä korjata, jos vain osa kaadetaan. Samoin mainostivat mahdollisuutta naisväen ollahevosen kanssa metsätöissä, muttei se tainnut olla kamalan yleistä, mutta se ainakin maaperää säästää ja kaipuiden kylkiä.
Jos ajattelee sitä, miten puita katselemalla voi viisastua, niinolisi hyvä, että se mahdollisuus olisi metsissäkin, heinojapuita jätetty eikä puupeltoa tai aukkoja kuin veitsellä leikattuan raja, vaan jotenkin viisaasti,niin kuin kuuluisi, edes malliksi muille ja tuleville sukupolville, kun se kai noiden pienempien puunkuljetuskärryjen myötä olisi mahdollista.


http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/02/kaltaten-vai-kukoistaen-metsanhakkuista.html

lauantai 2. syyskuuta 2017

Suojan löytämisestä

En nyt tiedä, kuuluuko tämä ympäristöasioihin ollenkaan, mutta voi olla avuksi monessa, etenkin kai nuorille aikuisille ja miksei vanhemmillekin, siis kai myös ryhmille.

Lainaus blogistani http://savolaisuudesta.blogspot.fi

"Linnateema turvan tuojana
Savonlinnassa on hienoa linna, Olavinlinna, ja se on pitkälti kaupungin asukkaiden kiinnostuksenkohde: millaista on olla ritari yms. Turun joulurauhan julistuksessa lauletaan ensin Jumala ompi linnamme, kai siksi, että linnateeman ajatellaan tuovan turvaa ja siksi onnellisemman elämän. Mitä siis olen linnateemasta täällä asuessani oppinut? Oppini olen saanut sieltä täältä, en mitenkään linnaan liittyen, mutta ehkä ne jotenkin sopivat kaupungin henkeen. Miten siis puolustaa ja puolustautua linnamaisesti elämässään?
Linnassa on muurit, ne pysäyttävät hyökkäyksen ennen kuin se ehtii vahingoittaa asukkaita. Tarvitaan siis joitakin tekijöitä, jotka toimivat muurimaisesti suojana. Vihollisia vastaan suojaavat usein helpot asiat, joita kaikilla on ja jotka kaikki hyväksyvät ja useimmat kokevat hyviksi, mieluiten etenkin ikävät luonteet. Näitä ovat hyvä ruoka, kirjasivistys ja musiikin harrastaminen, sekä tuntevuus ja uskonto. Nämä kaikki ovat omalla tavallaan luomassa tilaa tuntevuudelle, mikä taas on jonkinlainen elintilan mitta: toimivatko normaalit reaktiot ja yhteisön jäsenten välinen luonnollinen kommunikaatio. Pääkaupunkiseudulla oltiin tässä mielessä liian ahtaalla, mutta Savonlinnassa Ooperajuhlilla beesaaminen tuo tuntevuutta. Kristinuskoa tukee Valamon luostarin läheisyys ja se ja mökkeily, matkailu, taide, luonto ja käytännön alat tuovat painotusta elämänviisauteen.

* * *

Tilan saamisesta tunteille muiden asioiden suojissa katso myös http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/12/tilan-saamisesta-tunteidenmukaisuudelle.html .
"

Toinen lainaus samasta blogista:

" Linnasta turvan tuojana, toista kertaa
Edellisestä kirjoituksestani tästä aiheesta on jo aikaa lähes kolme vuotta, joten kirjoitan tämän erikseen. Katso http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2014/12/linnateema-turvan-tuojana.html

Hieno näyttävä keskiaikainen ritarilinna paikkakunnan vetonaulana tuo oman tenhonsa ja sen, että paikkakunnan asukkaat haluaisivat panostaa siihen, että osaisivat linnamaisia juttuja, mm suojautumista, vaikkeivät juuri linnassa olisikaan. Suojaudutaan siis jonkin suojiin. Tällaisia mukana kulkevia tai elämän elementtejä ovat kamalan monille yhteiset positiiviset suojaa tuovat asiat, kuten ruoka, uskonto, musiikki, sivistys, hyväntahtoisuus, tunetiden kuunteleminen, viisaus, taidot, maailman eri kulttuurien tuntemus, oman tiensä kulkeminen, valtavirtaan sopiminen, varuillaanolo, mukavuudenhalu tavanomaisin tavoin, hyvin sujuva arki, tavallisesti kelpaavat syyt, itselle hyvin sopiva paikka maailmassa, luonnon viisaus, sotilaallinen voima, hämäys mutta yty perusta todellisuudessa, joukkovoima, muiden toiveiden mukaisuus, suojelevaisuus, ymmärrettävä sympaattinen käytös, hyvä laatu, elämänkokemus, samankaltainen seura, esikuvien luomat elämänuomat, arvostettavat asiat, oikeudenmukaisuuteen nähden liian päällekäyvyyden karsiminen pois kovin ottein (tai miten nyt hyvin toimiikaan, esim. sivistyksen tai kiltteyden tai perusjärjen avulla), ymmärrys elämää kohtaan, vapaa kapasiteetti tarttua hetkeen ja vastata hetken vaatimuksiin, kasvunvara, oma näkemyksellisyys, yms
Erona tässä linnateeman mukaisessa elämäntavassa pääkaupunkiseutulaisuuteen näkyy käytännön puolustuksen toimivuuden kannalta olevan se, ettei muiden käytöksen sallimisen kriteerinä ole, ett onko tavallaan ymmärrettävää, että sellainen henkilö teki niin, vaan se, ettei pönttöjä huonoja piirteitä saa kohdistaa toisiin edes tavan varjolla tai luulon tai komentelunhalun tai typeryyden tai sosiaalisen silmän perusteella. Jos olet pönttö, sen kuuluu olla oma ongelmasi, ei koko maailman. Maailma ei kuulu alaisuuteesi. Ei edes vaikka se olisi elämänviisauden puutetta eikä niinkään tyhmyyttä. Vainoaminen ei ole sallittu vaikka olisi tavallaan ymmärrettävää, ei myöskään toisten elämään puuttuminen. Murhaa pidetään pienempänä pahana kuin toisten elämään puuttumista, saati sitten ryhmien, esim. musiikkiharrastuneiden vainoamista, vaikka teon tekijän mielestä vainoaminen olisi pikkujuttu ja muiden tarvitsisi "vain" muuttua hänen klopioikseen tai lakata olemasta naisia tms.

Tässä olisi huomattava, että kun ihminen suojautuu tähän tapaan linnateemasta mallia ottamalla, niin hänen sosiaalinen ja yhteiskunnallinen asemansa vaihtelee. Hän ei useinkaan ole päällepäsmäri vaan pienempänä jonkin suojissa, mutta tuo jokin voi olla esim. kulttuuri eikä yksittäinen isompi henkilö. Näin hän on ikään kuin noiden asioiden kannattaja, muttei niinkään niiden puolestapuhuja, jollei satu olemaan niiden harrastaja. Hänen henkilökohtainen asemansa tukeutuu kulttuurin ilmiöihin, milloin mihinkin ilmiöön tai elämän puoleen ja on siksi yleensä noiden asioiden harrastajan asemaa tms eikä yksi vakiintunut asema kuin paalu pihalla aina paikoillaan. Mutta tietenkin vakiintunutkin asema saa usein näistä tukea.
Nämä ovat kuitenkin näyttäneet olevan eri juutu kuin terveet elämäntavat ja sivistys, jotka kyllä tuovat monta hyvää puolta mutta ovat usein sosiaalisesti isomman joukon kanssa tekemisissä ja siksi suojattomuutta tuovat, jos joku liian moraaliton ja/tai liian osaamaton esiintyy niiden äänenä. Linna tuo suojaa yhdelle maakunnalle tai niille main, linnatyyppiselle kulttuurialueelleen, mutta toki tavalliseen tapaan voi olla tekemisissä laajemman maailman ihmisten ja elämänmenon kanssa, sivistystä kunnioittaen.
"

Vaihdoin tämän blogin nimen

 Tämän blogin nimi oli siemmin "Ympäristökysymysten ratkaisemisen suurista linjoista". Vaihdoin eilen sen uudeksi nimeksi "Ra...