keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kaupunkisuunnittelusta

(lastentarhan pihaa, Savonlinna, Nätkin kaupunginosa)

En tätä aihetta niin tunne, mutta luulisin, että kaupunkisuunnittelussa olisi hyötyä uusavuttomuudesta eroon pääsemisen ohjeestani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html .
Alueen kehittämistä mietittäessä, olisi kai mietittävä, mitkä ovat alueen vetovoimatekijät, mikä niiden kannalta hyvä tapa asua ja järjestää palvelut, sekä mikä on kätevää ja mukavasti toimivaa. Nämä olisi pohdittava uppoutumalla, elämänkokemuksensa valossa ja tutuilta kuulemansa yms valossa. Esim. jos omakotitaloasuminen, niin millainen on hyvä omakotitalo, mikä sen viehätys, millainen omakotitalo on hyvä asua, millainen miljöö on viehättävä, missä tarvitaan kätevyyttä ja mitä ratkaisuja siihen on, millaista tyylilajia ja elämisentapaa sekä taitotasoa ja järjestelyjen ajattelutapoja arvoineen tänne muuttavat haluaisivat, esim. aika suoria katuja pensasaitoineen vai kaarevia, ja jos kaarevia niin millä tunnelmalla tehtyjä ja minkä tyypin miljöön tapaan talot sijoittuisiat ja osaavatko rakentajat laatia sellaista viehättävyyttä, entä asujat, missä ovat kätevyyden ja asumismukavuuden sanelemat ratkaisut millekin ihmisryhmälle, esim. tietyille ammattialoille käytännön, palvelun tai kirjoituspöytätyön ammattilaisille perheineen. Millaisia olisivat miljöön reunat ja niiden muuntelumahdollisuudet ajan myötä: rajoittuisiko metsään ja lenkkeilymaastoihin vai puistoon vai toiseen alueeseen, julkisiin palveluihin, lasten leikkipaikkoihin, teihin vai miten, ja olisiko kasvun varaa vai tietyn kokoinen, mitä vaatisi palveluilta ja miten kätevästi ne olisi mielekästä järjestää, esim. onko autoja, busseja, kävelyetäisyys, mikä on kätevää, mikä on mukavaa, paljonko matkoilla on viihtyvyyttä, paljonko nopeutta, paljonko muita vaihtoehtoja esim. keskuksissa ihmisillä, tai työpaikkojen luona, onko omaa rauhaa, onko hiljaisuutta, onko liukuva raja erityyppisten alueiden välillä eikä töks, vai pitävätkö juuri viereisestä elementistä, ovatko talot sentyyppisille arvoille, entä muu asuma-alue, houkuttelevatko muut tekijät muita ihmistyyppejä sinne, pitäisikö sen mieluumminkin olla heille kumminkin ja jotenkin pehmennettyinä nuo töks-tyypin rajat esim. puin, kaarevin hiekkaisin kulkutein, lasten leikkipaikoin tai parkkipaikan takana vasta, osittaisin näköestein?
Entä keskukset, ketä varten niissä mitäkin, on bussilla tulijoita kauppoihin ym, on jokapäiväistä joka on tarpeen olla kätevästi ja mukavasti, on harvemmin tarvittavaa, joka on löydettävä tietystä keskittymästä eikä hankalasti hahmotettavan tien mutkien takaa vasta, esim. kolmen korttelin päässä on helpompi kuin kolmen aika suoran tien mutkan takana, jos kunnon sivuteitöä ei ole, ja teillä pitäisi olla nimet kartassakin, syrjäisemmille vaikeammin löydettäville paikoille kai ikävät kuten hammaslääkäri, vaikka saahan sielläkin olla puska ikkunan ja oven luona, virastot yms mieluummin selkeään virastokortteliin infotauluineen kuin ripoteltuna sinne tönne ja nimet vilistävät mielessä että tylsä virasto 1, 2, 3 mikä se nyt olikaan noista jonka ohitse silloin kuljin ja nyt on tämä sivutie minne se vie, kävinkö täällä jo? Jos olisi niillä edes isoin kirjaimin havainnolliset nimet, jotak ovat ihan erinäköisiä ja kunkin raitin tyylisiä, eikät yyli vain paperilla eikä eläässä elämässä, voihan olla vaikka yksi iso ja kaksi pienempää sivutietaä ja taa siso, niin on selkeää. Ja vaikka puu yhden kohdalla, toisessa patsas plus kukka, kolmannessa koristepensas matala tuuhea lehdet näyttävät, tms, niin erottaa, mikä oli mikä.
Reitit pitäisi olla elävää elämää varten, elämää eläen rakennettuja, kuten vaikka että tässä olisi kiva kaareutua näin ja tuosta puiden lomitse - eikä vain paperilla tai tasaiseksi lanattuna ja keinotekoisesti rakennettuna sen sijaan, että olisi vanhoja puita jäljellä, mieluusti paljonkin. http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi

(Oiskohan tuosta ohjeesta kanssa iloa käytännön taitojen oppimisessa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html ?)

(Savonlinnan keskustaa, satama torin reunalla höyrylaivoineen)
http://savolaisuudesta.blogspot.fi

* * *

(15.9.2018   Talojen maalaamisesta jotakin http://liikuntaa.blogspot.com/2018/09/urheilukatu-vai-urheilutie.html

* * *

(  26.5.2022 Espoossa   Kun kaupunkia rakennetaan, niin yleensä jätetään puita ja viheralueita niin kuin viihtyisää on. Asumisviihtyvyys on siitä paljon kiinni. Mutta kun rakennetaan lisää, ongelmana on, että rakennetaan ihan täyteen, menee vehreyden tuntu. Ja se kai johtuu siitä, ettei muetitä, saako tähän rakentaa ja paljonko maksavat, vaan valitaan seutujen välillä, että minne talot tulevat, ja niin poistetaan biimeisetkin viheralueet. Kuitenkin jos tulevaisuudessa asutaan pitkälti kaupjngeissa, nikn olisi olennaista, että kaupunkiluontoa ja ulkoilualueita olisi, vaikka se tekisi kaupungista laajemman. )

( 31.7.2022   Espoossa   Ajattelussa löytää usein hyvän ratkaisun, kun ajattelee asioita sellaisina kokonaisuuksina kuin ne luonnostaan ovat elämän kannalta, esim puu lähiympäristöineen tai viihtyisä nurkkaus. Sama ehkä sopisi rakennetun ympäristön suunnitteluun. )

tiistai 25. lokakuuta 2016

Vaatimattomuudesta syntinä

Oletetaan, että sinulla olisi jokin parempi idea siitä, miten jokin ympäristöasioihin väljästi liittyvä asia paremmin järjestää, sitä paremmin lähestyä kuin keskustelun tasona yleensä tuntuu olevan, tai jokin ihan olennainen huomio, jota ei yleensä ole sanottu ainakaan ääneen, ainakaan niin, ettei sitä joutuisi erikseen itselleen perustelemaan. Niin sitten oletat vain, ettei se kelpaa, että pitäisi olla tavallista keskustelua, että niin muka olisi parempi. Tai että pitäisi saada kaverit ja tutut kuuntelemaan, kuin se muka olisi heidän erikoisalaansa, että sitten vasta on ideallasi väliä, lähestymistavallasi, näkemykselläsi, yksittäisillä huomioillasi, ajatuksillasi. Muttei se ole uuden luomisen reitti, että kaikilla pitäisi olla sama oivallus alunperin, vaan tarvitaan tekstiä, kommunikaatiota, opettamista, lukemista. Ja sitä jossakin blogissa tai jaettavassa tekstissä tai lehdessä tai keskusteluryhmässä, eikä vain toimistoon valtavan sähköpostitulvan osana lähetetyssä anteeksipyytelevässä tekstissä, että nämä nyt varmaan ovat näitä tavallisia vain tai yhteen tarkoitukseen sopivia vain - ei toimistokaan ole erikoistunut juurio sinun näkemykseesi, itse sinun pitää sille oikeat hakusanat, kiinnostava otsikko ja ytimekäs lyhennelmä kehittää!
Mitä sitten on olla nuori tai uusi, eikö se yleensä johda juuri tällaisiin virheisiin? Eikö nuoremmille olisi kerrottava, että iän myötä kehitymme juuri omaan näkemykseemme päin, jos se on kunnollinen, kantava. Ja että uudet keksinnöt syntyvät siitä, mitä ihmisell on omaa annettavanaan, eiät kaavan toistamisesta, vaikka perusjärkevyyttä usein tarvitaankin.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Taiteet ongelmanratkaisumenetelmänä

Rakenteet hahmottava maisemakatse on pitkälti objektiivisen ajattelun perusmuoto, joka huomio samalla selkeästi tukee käsitystä maalaamisen ja piirtämisen hyödyllisyydestä ajattelulle. Tuohon kun lisää tunnelmatajun ja ymmärryksen maiseman ilmiöiden merkityksestä elämälle, niin parantaa paljon objektiivisen ajattelun kykyä ja samalla lähestyy lisää käsitystä maalaamisen ja piirtämisen hyödyllisyydestä ajattelulle. Mahdollisimman hyvän aiheen etsiminen kuvalle lisää maalauksen tuoman älyn syvällisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä paljon.
Maalaamisen harrastamiseen tavalliset vesivärit, tavallinen vesiväripaperi ja -sivellin ovat hyvät. Lisäksi tarvitaan omin päin tekemistä, kenties harrastusryhmän tuki ja hyvä piirustuksen tai vesivärimaalauksen oppikirja, jonka kuvista voi matkimalla oppia maalaamista. Itse kirjoitin maalausohjeen, josta oppii oikeantunnelmaisuutta ja kokonaisuuden saamista onnistumaan http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html .
Maalaus on taito, jota voi opetella kuten muitakin lahjakkuuksia ja harrastusten taitoja:
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/haaveammattiin.html
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/miten-oppia-kaikki-kerralla.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html


Runoista http://pikakoulu.blogspot.fi/2016/05/tunnelmatajusta.html

Jos ajattelukyky ja elämänviisaus sekä yhteiskunnan hahmotustapa ovat hyvälaatuiset objektiiviset kuten tuossa edellä yritin neuvoa, niin musiikki avaa tekemistapa ja elämänalue kerrallaan hyviä elämisen tapoja, joissa maisemakatse, tunnelmataju, elämänviisaus, tunteidenmukaisuus ja yhteisössä elämisen taidot ratkaisevat elämän ongelmia, mikä missäkin kokoluokassa, milloin milläkin taitotasolla. Vähän niin kuin sosiaalinen silmä voi hahmottaa toisten elämäntavat, ajattelutyypit ja tavat elää ygteiskunnassa ja nähdä, onko siit opittavaa esim. ympäristökysymyksten ratkaisemista varten.

Huono- ja hyvälaatuisen taiteen välillä on iso ero ongelmanratkaisukyvyssä. Huono vain jäljittelee, näyttelee tavoitteena olevaa tasoa, kun taas hyvälaatuinen taide esittää ratkaisuja elämän ja maailman suuriin kysymyksiin, kommunikoi ne monen ymmärrettävästi, hyvälaatuisella ajattelulla tavoitettavasti ja on yleensä tosissaan tekemisen tai vanhan iän tuoman elämänkokemuksen avulla nuorempien auttamisen tyyppistä. Huonolaatuinen taide mainitsee vain yksittäisiä asioita sirpaleisesti ja näytellen, hyvälaatuinen taas avaa elämänkokemuksen ja ymmärryksen viisaammaksi taiteen katselijoilla, kuulijoilla, lukijoilla.

torstai 20. lokakuuta 2016

Uskonnollisuudesta ja ympäristökysymysten ratkaisemisesta: ilmastoa osaamattomien huomioon ottaminen kaikessa

Olen alunperin pääkaupunkiseudulta ja uskonnosta opin lähinnä tavallisesta mediasta, muttei minulle jäänyt se olo, että väki siellä olisi tavoittantu sitä, miten uskonnosta saa avun. Savonlinnaan muutettuani muutamana viime vuotena olen kuunnellut hiukan kristillistä radioasemaa aina silloin tällöin ja siitä on tuntunut oppivan uskonnosta. Mutta se, mitä olen oppinut, on toisaalta ollut uskontomaista ja toisaalta sotinut aiempaa uskontokäsitystäni vastaan. Miksi muka syödä kylläiseksi kuin viikonloppuna, vaikkei olisi ruuan puute, joka vaivaa? Miksi käpertyä lämpimäksi sen sijaan että reippailisi ja eläisi tervehenkisesti? Mutta tuntuu, että tarvitaan maailman keskiverron tapaisia ratkaisuja, jotakin edes siltä suunnalta, ja heillä kai on helle. Tai sitten papeista aika moni on muusta ilmastosta alunperin ja tarvitsee eheyden saavuttamiseen samanlaista kuin ilmastoa osaamattomat. Tai sitten moni kadllakulkija on sellainen ja se vaikuttaa päivän sujuvuuteen: on löydettävä elämäntapa tai olemisen tapa, jolla kaikkien muidenkin on mukava eheä olla. Kanssa jos suomalaiset ratkaisut eivät tule kuulluiksi siinä muodossaan kuin ovat luontevia ja tyuttuja, niin oliko papin kulttuuritausta toinen? Tai ympäristösi ihmisistä osan? Rukous voi herkistää maisemahavainnoille ja tehdä siten taitavaksi, ainakin kunnollisen järjen ja taiteiden (runot, pop, ym) tuella. Mutta jääkö se usein pois tai tuo ikävää, jos lämpimistä maista muuttaneet niin tehdessään alkavat pitää seuraa ilmalle ja jäähtyvät kamalasti? Mutta oikeasti se ei ole sekään uskonnon hankaluuksien syynä vaan se, että yrittää iso lössi kerrallaan, kaikille samaa, kun taas uskonto tuntuu auttavan yksilöä: elämäntiet eriytyvät. Ihna niin kuin voi tehdä elämässään valintoja, olla jonkin tietyn tyypin ihminen omilta edesottamuksiltaan ja valinnoiltaan. Ja siitä seuraa elämänkohtalo, ihan normaalin dynamiikan mukaan. Niin samalla tavalla voi olla esim. ympäristöasioista ratkaisuja löytävä ja elää maailman siinä osassa, joka osaa ratkaista ja huolehtia asiat, löytää hyvän elämän. Tai voi olla niitä, joilla nuo asiat takeltelevat, joka pitää seuraa epäviisaille, ja niin heidän tasonsa tuomat ongelmat valtaavat sinunkin elämäsi, ja olet sitä ympäristöasioissa hankalaa porukkaa, joka ei näe vastauksia, vaikka ne on selitetty heille jo. Ja sitten joskus tulee joku vaikute, jota et ymmärrä, että miksi sellainen, se on kai jonkun toisen ihmisryhmän taitotason palanen. Maailma ei ole kaikille sama. Niin kuin meistä tulee erilaisia persoonallisuuksia, eri elämäntien kulkijoita, niin myös näemme maailmasta eri asiat ja tulkitsemme samatkin tiedot eri tavoin, yksi suoraviivaisesti uskoen ja toinen muita asioita selitykseksi hakien ja jonkin toisen ihmistyypin totuuteen uskoen. Mutta onko maailma myös niin erilainen, kuljemmeko eri todellisuuksissa, jotka kohtaavat kuin tunnelit ja lähtevät taas omille teilleen, kuin sosiaalisuuteme, suuresta maailmasta saamme valita seuramme, ideaalimme ja harrastuneisuutemme, ja uskonto ja taide ovat niitä viisaimpia.

Olen kirjoittanut lämmittelyohjeita, ihan tavallisia sisätiloissa lämmittelyn ohjeita ym sinne päin http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html . Samassa blogissa vuodenaikojen elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html , joille on myös engl. käännös http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html .

Maisemakatse siis viilentää, jos on yhtä ympäröivän maiseman ilman tai muun viileyden kanssa. Tuo virhe kai tulee osin siitä, kun suomalainen pitää yhtä maisemamaisten ajatustensa huomioon ottamisen kanssa suuresti, niin kuin hyväksi on, niin ulkomaalainen luulee sitä fyysiseksi seuran pitämiseksi ilmalle,mutta oikeasti se on paljon monimutkaisempi teko. Maisema siis viilentää, jos pitää yhtä sen kanssa. Mutta ihan vain katsella saa, kuin insinööri. Ja ajatella saa. Ja saa ymmärtää maiseman ilmiöt kuin kuulisi ne: siellä huusi joku, tms. Ja mielessään vaan ei kehollaan, ei lämpötaloudellaan, saa pitää yhtä ympäröivän maiseman elämän kanssa: lapsia leikkimässä, lintu lentää, pilviä taivaalla, ne lämmittävät sydäntä, tekevät hyväksi elää maisemassa.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Sanonta "Laita se kierrätykseen" ihmisestä puhuttaessa

Pääkaupunkiseudulla tuttavani käyttivät sanontaa "Laite se kierrätykseen" silloin tällöin, kun toinen valitti jotakin heilastaan. He tarkoittivat ja usein lisäsivät selvennykseksi, että anna sen löytää uusi heila, onhan sillä varmaan niitä, jotka sitä katselee, ei se yksin jää. Meininki oli "Elä ja anna toisten elää"-ohjeen mukainen vapaamielinen sosiaalinen ja seksuaalinen elämä.
http://yksinaisille.blogspot.fi/2016/06/pariehdokkaide-maarasta.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html


Myös äidin kertoessa lapsistaa, että miten hankalaa taie ttei oikein jaksaisi tms, vaikkei niin kamalasti valittanut (niin kuin ei noista hieloistakaan), niin toinen saattoi huomauttaa, että "Laita se kierrätykseen: onhan sillä varmaan kavereita, jotka tykkäävät sen kanssa olla ja harrastuksista se pitää".

(Hevospatsas tunteikkaan leikkisästi kirmaavista hevosista on kai muovia (tai lasia?) ja Helsingin Hakaniemestä koriste-esineitä, pikkupatsaita yms myyvästä erikoisliikkeestä 2000-luvun alusta, olikohan 25e. Se joskus putosi ja olen siitä osan liimannut kokoon, aika painava. Halusin sen välttämättä joululahjaksi, kun kirjoitin kirjaa paratiisiteoriasta http://paratiisiteoria.blogspot.fi .)

Sibelius ym

Sibeliuksen musiikista oppimisesta http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/08/sibelius-ohje.html

Eino Leinon runojen käännöksiäni englanniksi http://einoleinopoems.blogspot.fi

Kalevalaa käänsin englanniksi vähän alusta http://finnishskills.blogspot.fi/2016/09/about-kalevala.html

Jätteiden lajittelusta - hyönteiset apuna? Ym kierrätyksestä

Jätteitä on kai kierrätettävät, jonykyisellään onnistuneesti tai niille main. Ja ne, joita ei nykyisellään voi kierrättää ja jotka menevät roskiin. Onnistumisten tulisi olla malleina, mikä kai meinaa, että kierrätysastioiden, myös kompostin tulisi olla lähempänä roskakatoksen ovea, luulen. Muutoin kierrätys unohtuu.
Haiseva roska on ihan eri juttu kuin hajuton tai mukavan hajuinen, esim. kuiva pakkaus. Onko olennaisempaa kuin pestä, niin kuivata paketit? Niin kierrätys olisi mukavampaa.
Ja viedä komposti ulos ennen kuin se alkaa haista. Kenties kuiviketta kerrostalonkin kompostiin, kompostin vieressä pidettävästä astiasta kipolla tms.
Voiko pakkauksia puhdistaa muuten kuin pesemällä? Esim. luulisi hiirten ja hyönteisten voivan oppia moiseen, jos se kierrätykselle olisi hyvä. Niille kai olisi olennaista järjestää kunnon vessa: sopisiko purkki, joka ei olisi liukas ja jonka voisi pestä aina vessassa käydessään, esim. vessapaperia kuivikkeena? Eläinten kanssa kommunikointiin on hyvä ajattelukurssini blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi sekä elekielinen sosiaalinen kommunikaatio ilmein ja tunnelmin. Myös eläimet tarvitsevat luontovirikkeitä talvisaikaan: ikkunasta on hyvä näkyä puita. Itse ei saisi valita, mitkä hyönteiset tms sopivat mihinkin tehtävään vaan pitäisi antaa eläinten itse löytää, että kuka sopii mihinkin ja kuka haluaa ryhtyä katsomaan, että mitä mistäkin kierrätyksen tehtävästä tulisi. Mutta näin kai keäskauden kierrätys olisi eri juttu kuin sisätiloissa talvehtivien avulla kierrättäminen.

Pääkaupunkiseudulla ihmiset puhivat kierrätyksestä lähinnä vaatteiden kierrätyksen yhteydessä, missä on kivaa se, että saa itse valita isosta kirjosta erilaisia vaihtoehtoja itselleen sopivia vaatteita. Kunnollista käytettyä vietiin myös kierrätykseen. Ja kirjoja suositeltiin, niiden lainaaminen kirjastosta on kai vanha tuttu versio kierrätyksestä.
Mutta jätteistä ihmiset lajittelivat lähinnä paperin ja kompostin, ehkä lasin ja paperin myös. Olennaista kai on aloittaa hyvin toimivasta, jota on mukava ja mielekäs lajitella. Materiaalin uusiokäyttö on ihan eri juttu kuin kunnolliset tavarat, mutta eikö siinäkin voisi ottaa mallia kunnollisten tavaroiden kierrätyksestä? Toki ongelmajäte kuten vaikka paristot ja maalit erikseen omaan keräykseensä myös.

Lapset ehkä haluavat kierrättää kaiken, jos ovat kierrätysharrastuneita. Se ei toimi käytännössä ainakaan vielä, ja isompi hyöty kuin sen tavoittelsta olisi luoda useammille ihmisille kierrätysmahdollisuuksia, mikä on kai useimmiten elämäntilanteesta ja ohjeiden tyylistä kiinni. Jos elämä menee pieleen, niin kierrätyskin kärsii ison osan ajasta. Monessa muussa maassa ei kulttuurillisesti eletä Suomeen sopivalla tavalla, ja niin elinolojen kohentamisessa olisi olennaista olla rehellisempi siinä, miten iso osa ihmisistä tuttavapiirissä ja ammateissa on alunperin ulkomaalaisia, etenkään toisista maanosista ja mistä maanosista kukin, kun esim. hoitoalalla asiakeskeinen, tyly tai näytelty tyyli ei vielä tuo suomalaista laatua ja moraalia vaan on valovuosien päässä yhteiskuntakelpoisuudesta. Trakoittaako se myös sitä, ettei heidän lähtömaissaan ihmisten keskivertoelämäntilanne ole kyllin ok kierrätyksen mahdollistamiseen? Kanssa jos lapsista tuntuu, että tarttis olla pikkutarkka, niin eikö tarkkuutta lisää tarvita juuri koulun määrään: jos koulu on tylsää ja motivoimatonta, liian teknisen oloista, on se liian hitaasti asioita läpi käyvää ja tarvittaisiin esim. kymmenkertainen tahti ja tilaa lasten ja nuorten vapaa-ajalle, omille harrastuksille ja ammattialahaaveille, omille kavereilleen, http://pikakoulu.blogspot.fi/2016/06/koulun-lyhentamisen-tavasta.html .

Olisiko jaoteltava kierrätettävä aiheittain: kotitaloudet yksi ryhmä ja ammatit toinen. Ja kotitalousjätteestä suurin osa lienee ruokien pakkauksia ja biojätettä. Toinen ryhmä tavarat yms, isoimpana siinä kai sanomalehdet. Tavarajätettä syntyy kai paljon vähemmän ja sitä olisi mietittävä erikseen, koska siihen on asenne toinen kuin ruokaan. Ruoka on arjen päivän askareiden osa ja keittiössä, tavarat enimmäkseen muualla ja muualla käytettäviä eritunnelmaisina hetkinä, eri tyypin toimeliaisuuden, huolellisuuden ja mukavuudenhalun sekä eri ajattelutyypin alaa.
Eri kierrätysmateriaalit ovat erioloisia. Niiden kierrättämistä olisi siis mietittävä erikseen, eri mielikuvin. Esim. lasi hyvin pestynä ja keittiön tiskipöydällä kuivamassa on ihan eri juttu kuin ruualta vielä haiseva tai pilaantuneen hajuinen muovipakkaus. Mielikuvat onnistumisista malleiksi ja epäonnistumiset, kuten muovipakkausten kierrätys, vain to-do-listalle, ei malleiksi vielä, aikeita vain. Kun taas lasipurkkien kierrätys voisi olla käytännön juttu. Jos esim. omenoita voi pakata kuljetusta varten, niin voisiko lasipurkkejakin jotenkin? Ja rikkoutunut lasi, edes osin rikkoutunut, erikseen. Mutta lasipurkeista huolehtisi silloin kuljetusyritys eikä roskien kuljetus. Ja lasinsirut kuuluisivat roskayhtiölle.
Miellän kierrätysohjeet keittiössä säilytettäviksi, mutta sujuuko kierrätys parhaiten niiltä, jotka säilyttävät niitä olohuoneessa tai eteisessä?

Jos pahanhajuiset ruokapakkaukset laittaa roskiin, niin hyvänhajuiset kuivat eivät niin häiritse näkyvillä, esim. toisessa lavuaarissa, jos ne ovat ruoka-aatosten jäljiltä ja ruoka oli toivomaasi. Mutta ongelmana siis on niiden peseminen ja kuivaaminen sekä se, etteivät ruokapaukkausten tyylit useinkaan ole käyttäjien mieleen, mihin kai auttaisi se, että kun esim. jugurtteja on useammanlaisia, niin ostaa niitä omantyylisiään, oli se sitten karu, säästöpakkaus tai jälkiruokamainen, ja mautkin ovat vastaavasti eri ihmistyyppien ravinnontarpeen mukaan: mössöä, kirpeää, makeaa vai mitä onkaan, niin kumminkin sitten paketin tyylikin on sille ihmisryhmälle, sille elämäntapamieltymykselle, joka kuvastuu ruassa. Tuo kai meinaa, ettei aina kannata ostaa lähimmästä kaupasta vaan kaupasta, joka tarjoaa noita tuotteita sinun pitämälläsi tyylillä, esim. mummolamainen, perusruoka tai juhlava. Huolissaan tai tyytymättömänä tarvitsee enemmän ruokaa kuin tyytyväisenä ja siksi sen, mitä menettää ostaessaan hiukan kalliimman itseä viehättävän tyylisen ruuan, säästää kai siinä, että jos niin tekee useamman ruoka-aineen kanssa, niin luultavasti selviää yhtä vähemmällä ruokapakkauksella aina silloin tällöin tai siis per tietty määrä ostettua ruokaa.

Luonnonsuojelun taloudellisesta kannattavuudesta

Periaatteessa luonto, jo yksittäinen puu tai karahka, on monimutkainen kaunis rakenteinen kokonaisuus, hyvin yhteen pelaava, omalla luonnollisella paikallaan elinympäristössä ja tervehenkisen elämän malli, tuntevuuden malli nykymaailmaan. Ja siksi se on isomman älyn ja vastaavassa suhteessa suuremman taloudellisen kannattavuden malli. Luonnonsuojelu on siis potentiaalisesti erityisen kannattavaa taloudellisesti ja muutenkin hyvö ratkaisu moneen elämän ja yhteiskunnan kysymykseen.
Tämä vaikutus tulee osin visuaalista kautta: kun tajuamme vaalia luontoa, niins äästämme elinympäristömme puita, tienvarren heiniä yms ja ihastelemme niiden kauneutta, mistä tulee hyöty näköhahmotuskykymme parantuessa: kykynemme ajattelemaan enemmän kerralla ja tarkemmin oikein, olemaan herkkä nyansseille, isoille linjoille ja asioiden eri puolille niin kuin tunnelmataju meitä opettaa. Yhteiskunnan hahmotukseen tämä hyöty tulee kai varsinaisesti vasta metsä- ym luontoretkien myötä.
Olennaista on se monimutkaisuus, eheys ja tervehenkisyys, mihin vertaa ajatuksiaan: mitä parempi, sitä parempaan laatuun ja älyyn pääsee arjessaan.

Jos on ihan piittaamaton jotakin kohtaan, on kuin ei katsoisi sitä ollenkaan, kuin olisi sumussa vain tai piemsässä. Silloin jää vastaavan verran tyhmemmäksi. Jos sen sijaan on avoin erilaisia elämänalueita kohtaan, niin ei ainakaan tiputa niitä pois havaintokyvystään vaan opii aina uutta ajan myötä.

Miten sitten kääntää luontokokemuksen kauneus kannattavuudeksi ihan käytännössä? Ajattelukykyä voi opiskella blogistani http://pikakoulu.blogspot.fi ja sitä luontoretkeily ynsm luontoharrastuneisuus, liikun, taide ja uskonto tukevat, samoin elämänviisauden opettelu. Isommilla taidoilla saa enemmän aikaan helpommin ja turaa vähemmän, tulee vähemmän virheitä ja epäonnistmisia. Työajat nopeutvat, muttuvat mielekkäämmiksi ja jollei hidastele tai kaavamaistu, niin viihtyisämmiksikin. Katso vapaa-ajan hyödyllisyydestä http://workandfreetime.blogspot.fi joka pohjautuu terveiden ikiaikaisten elämäntapojen hyödyllisyyteen.

Kaikissa vihreissä kysymyksissä taloudellinen tuottavuuss ei aina nouse niin kuin voisi, sillä kysymykseksi nousee, ei se että miten paljon rahaa, vaan mitä rahalla saa, saako elämänlaatua vai joutuuko miljonääri olemaan rahanhimoisten jahdattavana esim. aina sisällä lukkojen takana. Millaista elämää haet, mitä lopputulosta? Köyhänä voit turvallisemmin kulkea.
Mutta mites sitten esim. kierrätyksen kannattavuus? Siihen kai olennaista on, että kierrätetystä saisi kunnollista, niin kuin esim. sanomalehtipaperi on. Onko sen kehittämisessä ollut isoimpien lehtien toimittajien osaamisesta hyötyä?
Jos tulee möykkyistä, kömpelöä, niin se laskee arvoa. Samoin sameus (voiko sameita värejä rimmata luonnon väreihin?) ja haisevan oloisuus. Onko eroa sillä, onko ruoka kuivunut hajuttomasti tai miellyttävänhajuisesti astiaan vai onko se kosteana tai jo valmiiksi pilaantuneena alkanut haista ikävälle? Eli pitäisikö sellaiset lajitella erikseen? Voisiko hiukan ruan jäämiä tms sisältävän kierrätysmateriaalin ominaisuudet olla samanlaiset kuin kuohkean, ilmaa osin sisältävän materiaalin? No, en noista tiedä.

Tämän blogin ilme

Vihreitä tekstejä lukiessa joskus törmää blogeihin tms, joissa on kivoja luontokuvia, ja toisin kerroin on taas pelkkää tekstiä, mikä on uuvuttavaa. Mutten ole niin paljoa lukenut vaan pikemminkin kirjoitellut itse.
Tämä blogi vaikutti uuvuttavan näköiseltä, niin lisäsin kuvia: kiva kuva jonnekin aiheeseen sopiva, jos jokin muutaman blogikohdan pätkä vaikutti liian tekstivoittoiselta luettavuuden keveyden kannalta. Korostin myös tekstistä esille aiheita, kun samassa kirjoituksessa saattoi olla useampi eri aihe + tärkeä kohta huomata. Tekstityylien erilaisuus auttoi tunnistamaan, millä kohden blogia selasi, toimi maamerkkeinä, samoin osin otsikot.
Valitsin kuvat niin, että ne lisäisivät luettavuutta ja blogin ilmeen viihtyisyyttä. Jos jokin kuva romahdutti blogin yleisilmeen lättänäksi, ei niin hienoksi, niin otin sen kuvan pois. Kun kuvat oli laitettu, kiinnitin erityistä huomiota siihen, etten alkaisi kirjoittaa lättänämmin tai aina vain samaa vaan että aiheet kantaisivat eivätkä vain kuvat. Kaavaan sopimisen sijasta yritin etsiä omaa vihreitä kiinnostavaa panosta, jota minulla muun elämäni osaamisen varassa olisi tarjota.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Lihakarjan pitämisestä yms

Lokakuulta 2014

"Olin aikanaan maatalouskoulussa harjoittelemassa mm navetassa ja
sikalassa. Siat ainakin olivat pelkästää lihakarjaa.
Maanviljelijä tekee käytännön työtä, jossa työn mielekkyydet ovat
käytännönläheisiä ja isot kuviot maailman olosuhteiden päättämiä. Ei
esim voi jättää sikoja teurastamatta ja silti pitää työtään.
Sikalemmikit ovat eri juttu, kysyvät muuta työtä rahanlähteenä, mutta
onhan minipossuja koiraa muistuttavina lemmikkeinä olemassa. Ei siis
voi yli kaiken rakastua jokaiseen sikaan paitsi jos ajattelee niin
kuin ihmistenkin kuolemista, että kaikki ajallaan, luonnon
kiertokulkuun ei voi vaikuttaa. Jos sen sijaan pohtii sitä, voisiko
sikojen hoitajana olla joku, joka ei välitä sioista ollenkaan, niin
kai silloin kävisi niin, että tuo hoitaja ihan vain tekisi jotain
työhön kuuluvaa ja yhtäkkiä jokin sika tai pari ryntäilisi kiljuen
seinältä toiselle, iso metakka johon ei syytä näkyvissä, ja kun siihen
sitten tulisi joku sioista välittävä ja siksi tarkkanäköinen asiaa
selvittämään, niin sanoisi jotakin sellaista että kylöähän se kiljuu
kun jätit sen oven väliin, katso on satuttanut sorkkansa oveen, ja
niin tulisi kaikenlaista tarpeetonta ongelmaa, jos ei sioista
välittäisi. Työviihtyvyyden, jaksavaisuuden ja huolellisuuden kannalta
on tärkeää, että viihtyy käytännön työssä ja eläinten seurassa.
Eläimet ovat sosiaalisia olentoja ja elä,än koko kirjon kanssa kuten
mekin. Niinpä esim kanat munivat paremmin, jos kanalanomistaja on
munimisorientoitunut - niin kuin nyt vaikka tuo Keskustan
puheenjohtaja on aika kananmunan näköinen, vaikka joku on kai
väittänyt hänellä olevan ihan muuta karjaa, mutta kana on kai
sosiaalisempi ja siksi kanalanomistaja varma valinta
keskustapoliitikoksi. No jaa.
Yst terv Hannele Tervola, entinen dodolainen yliopisto-opiskelija"

Olen alun perin Helsingistä ja opiskelin Helsingin yliopistossa lähinnä 1990-1995 muistaakseni ja maatalouskoulussa kävin vuoden mittaisen kurssin lukuvuonna 1997-1998. Kesäkautena 2007 kävin eräopaskurssin.

* * *

Menetyksen tunne jonkun kuoltua osattava tulkita oikein http://kuolemastajasurusta.blogspot.fi/2015/10/menetyksen-tunne-jonkun-kuoltua.html
Niitty http://healthilymoral.blogspot.fi/2016/10/live-and-let-others-live-also-if-there.html
Predators, balance and harmony http://wildharmony.blogspot.fi/

maanantai 17. lokakuuta 2016

Lähestymistavasta ongelmien ratkomiseen

Yritin joskus tehdä parantavaa kuvaa, mutta siitä tuli enemmänkin pondeeraamisen ohje, maailman ongelmien ratkomisen lähestymistavan ohje: rakentaa onnistumisten ja lupaavien vaikutelmien varaan. http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/11/yritelma-parantavasta-kuvasta.html

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Uskomuksista ja säästä

Savonlinnassa on ihan erilainen sää kuin pääkaupunkiseudulla, kesällä voi olla parin viikon hellekausi yli 30C ja yht'äkkiä lähes 10C kuin kirja olisi laitettu kiinni, tulee mieleen laulukurssin laulukirja. Talvella on pakkasta ehkä -10C enemmän kuin pääkaupunkiseudulla, kylmimmät aamut noin -30C, mutta ilma kuiva ja jotenkin lauha pääkaupunkiseudun pureviin kasvoissa tuntuviin talvisäihin verrattuna. Kasvillisuusvyöhykekartassa on kieleke Savonlinnan kohdalla: täällä pärjäävät lämpimämmän vyöhykkeen kasvit (Suomen II eteläisin vyöhyke). Ja niin onhan Savonlinna omanlaisensa kulttuurillisesti, on kuin säät olisivat sille jotenkin kuvaavia.
Kun pari vuotta sitten kuulin isäni syöpäleikkauksesta, meni sää kylmäksi, tuli räntää syyskuussa ja jotenkin se sopi mielialoihin. Monesti, kun aiemmin pääkaupunkiseudulla on ollut rankkaa, koulua, opintoja, mitä lie, niin ulos tullessa on pureva sää lyönyt kasvoille ja jotenkin parantanut ilmapiirin, ollut hetkeen sopiva vaikute.
Ja sitten taas jos on joskus puhunut säästä jonkun kanssa, niin yksi sanonut, että siellä sataa, ja toinen vähää myöhemmin, että sade meni ohi jo, nyt jo pilkistää pilvien lomasta aurinko. Kuin kokisimme säät eri kohdilta. Myös eri paikkakunnilta kuulumiset ovat, että toisella on satanut lunta juuri niin, että maa peittyi suurin piirtein, ja toisella monta senttiä, ihan valkoisena kaikki. Niin on mökillä oma säänsä kullakin paikkakunnalla omansa, ja keskustalla ja muilla kaupunginosilla omansa, keskustassa vetisempää, asuinalueilla lumisempaa.
Missä määrin siis itse luomme oman säämme? Joskus kun on ollut tasaista eri kummempia ihan ok pitkään, niinon kuin olisi kanssa ollut tasaisesti lämpimämmät säät, hiukan lauhemmat. Ja sitten jos tapaa jonkun ikävän urasuuntautuneen insinööripään, niin tuulta, räntää, rankkaa, karua, kuin löisi vasten kasvoja luontokin jotenkin samaan tyyliin kuin ikvä ihminen itse. Ja sitten kun se unohtuu, kävelen keskustan sijaan asuinalueen katuja, niin sentin tai muutaman lumi peittää vähän kuljetut tiet, on kaunista ja rauhaisaa.
Ulkomaalaisten kulttuurivaikutteiden kanssa tuntuu käyvän sama: on kuin säät menisivät heidän säidensä suuntaan. Ehkä itse elän ne heidän tapaansa, mutta tarkoittaako se, että he esim. osaavat elää lämpimästi säät, jollen matki heitä vaan heidän kulttuurillista viisauttaan?

Voimmeko valita oman tiemme? Tuleeko jotain tietä ympäristöongelmia ja toista pitkin asiat sujuvat hyvin, leppoisasti? Osaammeko valita oikein elämäntapamme, asenteemme, tekemisentapamme, sosiaalisuuden tyyppimme, ihmiskontaktimme, arvomme, ammattimme ajattelutapoineen, elämämme kuviot? Opimmeko?
Tieteelliset tulokset eivät ole niin varmoja kuin luulisi. Tieteistä pitävän oma pää ei useinkaan ole kaikista parhaita monimutkaisten asioiden kyseessä olle Ymmärtää ehkä, miten mittalaite toimii, mutta ymmärtääkö, millaista sää oli missäkin, kun kuulee erilaisten ihmisten eri oloissa kertovan kokemastaan? Onko mitään nä'yttöä siitä, että sää olisi kaikkialla sama? Eikö pikemminkin oel näyttöä siitä, ettei osaa sosiaalisen paineen alla saada omaa tunnelmatajulla koettua nökemystään sopimaan toisten kovalla äänellä vakuuttamiin kokemuksiin, vaan olettaa heidän kokeneen saman sään erilailla. Mutta onhan vaikka pakkaslumi eri juttu kuin puuterilumi: ehkä jollakin oli pakkasta ja tuiskulunta ja toisella untuvahöttöä valkoisenaan, kolmannella aurattuja kaupungin katuja loskineen.

***
(7.9.2017   Jos viljan kypsymistä japuintisäitä ajatellen haluaisi kokeilla, josko säihin voisi vaikuttaa niitä parantaen, niin ikävien asintilojen välttämisen (ks. linnkilistablogissani http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi) lisäksi pitäisiluoda jotakinpositiivista, mm kivoja vapaa-ajanharrastuksia lapsille ja etteivät lapset olisi aivottoman jöön alaisuudessakoulussa vaan jotenkin viisaamman.  Uudet kiinnostavat aihepiirit voivat kai tuoda sellaista positiivista mieltä, joka usein yhidstyy aurinkoisiin säihin, ks. http://nopeaoppisuus.blogspot.fi , http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ja ehkä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi .)
(8.9.2017   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/08/ruuanlaitto-ja-elainten-ruokinta-taito.html
11.9.2017 Hyvää ruokaa esim. noiden ohjeiden mukaan lämpöisen kylläiseksi ja kenties saman vuoden hunajaa hyönteisille.)

* * *

English translation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/09/about-beliefs-and-weather.html 

Samalla sivulla pohdintaa hurrikaaneihin vaikuttamisesta ja Suomen talvesta.

* * *

13.10.2017   Käsittääkseni säähän vaikuttaminen menee vähän niin kuin harrastustuokio: jollakin aihepiirillä, paikalla,henkilöllä tms on ilmapiirinsä: anna kun hetken uppoudun tähän ja katson tästä ohjeesta ettämiten saan harrastuksessani nuo jututu sujumaan, tai että soitan paratiisisaarten perinteistä(?) soitinta ukulelea mistä tulee kurkistus sikäläiseen kulttuuriin, niin kuin kulttuurien harrastamisesta yleensäkin, tai että muistan jotakuta henkilöä ja mitä hänen kanssaan viimeksi keskustelin ja jään sitten pondeeraamaan sitä aihetta, uppoudun siis, tai että kun tultiin mökille niin siellä oli tavalliset paikkansa aihepiireineen tekemisineen. Eli niin kuin arjessa on asioilla henkeä, ei niin kuin että menisi keskustelemaan sen ja sen kanssa vaan pikemminkin kuin aiheet joista on harrastunut, joilla onoma hernkensä. Niin sen hengen mukana sittent ulee sen mukainen sää, jotenkin siihen sopiva.

En nyt tiedä, sopiiko tämä tähän ollenkaan, mutta kun olin nuori, niin harrastukset sujuivat kivasti, harrastin niitä innolla ja kyllä niihin löytyi tilaisuus, mutta sitten kun huolellisesti huolestuneella mielelläkävin jotakin perin pohjin huolehdittavaa asiaa läpi, niin se meni pieleen, vaikkei olisi pitänyt, oli kuin lähestymistapa olisi ollut väärä ja samanlaistanut niihin päin, jotka olivat kompastuneet ongelmiin tuossa aihepiirissä tai jotka olivat hyvin vakavailmeiset sen kanssa,kai koska eivät osanneet, kun taas sitten kaukaisiin haaveisiin tukivat kirjat tietä, mutteivät käytännön haveisiin, joissa mallina oli joku ei-niin-viisas ihmistyyppi tai liian toisenlainen kuin minä. Niin että jos sadonkorjuustakaan ei pidä huolehtia vaan puuhata jotakin, mikä hyvin sujuu, ja mennä sitten sen siivellä sadonkorjuukin?

* * *
7. elokuuta 2018
Tänä kesänä on ollut kuivaa ainakin täällä, missä asun. Ravintoloiden lähtötilanne, että miksi ihmiset juuri silloin saivat päähänsä tulla ravintolaan, on kai kaatosademainen. Samantapaista on uskonnon puoleen kääntyvissä.

* * *

Siirrän käännöksen toisesta blogista tähän:
"


In Savonlinna the weather is very different from the weather in the capitaldistrict. In the summer time there can be a coupleof weeks of heat ovet 30 Celcius daytime highest and then suddenly almost 10 Celcius as if a book had been closed, it reminds me of the song book of a singing course. In the winter time there is maybe -10C more freezing than at the capitaldistrict, the coldest mornings here in Savonlinna maybe aorund -30C but the air dry and somehow calm compared to the moist winter wetaher biting the face at the capitaldistrict. In the plant specias map there is a nose at Savonlinna: here grow also the palnts that demand warmner climate (the II Finnish vegetation zone, counting from southern Finland northwards). And it is true that Savonlinna is of it's own kind culturally, it is as if the weathers were characterical to it.Whena coule of years ago I heard of the cancer surgery of my papa, the weather went cold, there was a rain ofwater mixed with snow already in September, one and a half months too early, and it suited the mood. Many times earlierin the capital district when there has been something tough in life, school, studies, whatever it was, then coming out has the biting weather hit me to the face and somehow cured the atmosphere, has been an influence suited to the moment.
And if I have been talking about the weather with someone, someone has said that it is rainuing, and another one a little bit later that the rain already passed, already there is teh sun peeking through the clouds. It is as if we experienced the weathers from different points. Also on different areas tell that one village got snow so much that the ground was covered only so and so, and other got many centimeters of snow, all white. So has the summer cottage it's own weather, aech village and town it'sown, the center of the town more watery, places lived in more snowy.
To which extend we create ourselves our own weathers? Sometimes when things have gone evenly and there has been nothing special, it is as if the weathers had been evenly warmer, milder. And then if I meet some nasty work oriented engineering oriented person, there is windy, water mixed with snow, tough,rough, as if the nature too would hit one against the face roughly the same style as the nasty person. And then when I forget that, instead of the city center I walk the peaceful streets of the living areas, a coup of centimeters' snow covers the little travelled roads,it is beautiful and peacefuöl.
With foreign culturalinfluencuies it seems that the same kind of thing happens: it is as if the wetahers would develop into their direction. Maybe I myself live themin their eways, but does it mean that they for example knwo how to live weathers warmly if I do not copy from them but from their cultural wuisdom?


Can we choose our own roads? Will some road bring environmental problems and via some other things go well, relaxedly? Do we have the skills to choose right our ways of living, attitudes, ways of doing, ways of being social, our human contacts, values, our professions with their ways of thinking, the circles of our lives? Will we learn?
Scientifical results aren't as sure as one would think them to be. The thinking ability of those who enjoy sciences isn'tusually among the best. They maybe understand how measuring equipments work, but do they understand what the weather was like at each place when they hear different typesof persons in different conditions tell about what they experienced? Is there any certainty that the weather is everywhere the same? Isn't there more evidence that under socialpressure one does not get expressed through one's own view of what the weather was like, when someone shouts their own experiences, but instead thnks they experienced the same weather ind ifferent eways? But freezing cold snow is different from powder like snow: maybe some had freezing weather and smallbits of snow thrown to their face by the wond, while others had feathery buff everything white and still third ones had city streets with watery snow.


Translated from Finniah http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/uskomuksista-ja-saasta.html

***
If one thinksof the wheat and harvest, couldone make the weathers better, nicer? Then avoiding nasty things and nasty staates of affairs ( in Finnish http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi
 of which cure attempts to diseases etc is partly translated to english at http://curingguesses.blogspot.fi/2017/07/headers-translated.html and about a paradise like future http://paradiseeverywhere.blogspot.fi )and in addition one should create something positive, for example nice free time things for kids to do and trying to influence that kids would not be under iditic dictatorian command in school but somehow wiser one. New interesting subjects like http://todreamjob.blogspot.fi , http://workandfreetime.blogspot.fi and maybe http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html plus maybe ability tolive nicely the weathers ( http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html and advices about getting warm once indoors at http://finnishskills.blogspot.fi/2015/12/instructions-on-how-to-get-warm.html . See also a much shorter version at http://finnishskills.blogspot.fi/2015/01/adapting-to-cold-and-cool-temperatures.html . )and good food.

Now in the beginning of September I sent this text to the farmers and in yesterday's local Itä-Savo newspaper there was this picture of a farmer worrying about the possibilities of harvest before winter but who seemed to have caught this idea.

,* * *
Thinking of the great hurricane in Cribbean and Florida these days:
"Thinking alon these lines,
maybe the toughness of the weather is where the people experience it,
so the hurricane may be stronger where they are not present but some
want to tell tales and boast.
What is so big as to cause a hurricane, if my papa's cancer surgery
caused only rainof water mixed with snow? Did they kill some wrong
person, for exampesomelone like the pope?" (On some big island 95% of houses damaged, 30% totally destroyed)
"Or was there another kind of reason for wanting such weathers: wanting
to go for a holiday trip, needing variation, wanting to change house
or take part in another kind of work is restorating buildings etc, or
did they want to move to live somewhere norther but the autumn would
soon be too advanced, or someone from the north wanted to move to live
in teh warm south and needed their apartment from thempreferably
before the autumn is far advanced? If one would take care of these
kinds of matters in some other, ordinary ways, would one be able to
avoid the damage of the hurricanes?"

"I continue,
In Finland autumn like development starts clearly when schools start
in August, but the weather gets slowly colder & worse as the kids'
real selves get buried under the ruleof teachers. It is as if some -
is it insects or little birds - would search for help as the weathers
get tougher - or school kids themselves as the school gets worse - and
someone - is it the teachers, the dads or the boys? - would tell them
as if the truth that school teaches skills for life and with more
wisdom we would solve problems. But school does not teach such skills
at all. So the solution worsens the problem. Maybe the youngest pupils
believe in teachers' words that more school years would make them
wiser. But as school continues, it makes pupils more stupid, not
wiser. It sounds like the winter. Were these weathers meant for the
teachers, but we were in their shadow and so they came to all. Or we
wanted to help the kids and the kids needed tougher weather to bear
the school wihtout giving up healthy spirit. At the same time insects
and little birds suffered from the weathers and wanted us to grow in
wisdom to avoid causing such problems to them.
??"

10.9.2017   Is it so that some Asians long for hurricane like weathers? Maybe they wish to put a bang like stopto wiser Asians'. And balancing the whole needs hurricanes also elsewhere.
Is it so that people in the tropics tend to experience wetahers indoors, in closed space, which means that the weather needs to be really tough to be heard as a wind in teh room? Outdoors they spend shorter times, not stopping by the outdoor roof to listent o the rain, storm etc, to feel it's effect, with just right clothing, like Finns may listen to the weather for a long time. In Finland weathers are much milder, somehow I am more comfortable with them. Is it because one can here feel the ordinary weathers in the shelter of a tree, not needing to flee inside a house out of touch with the weather.

* * *

Nice way to pass time in pleasant things to do is handicrafts:for example my text Sewing clothes without formulae http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html .
Maybe wouldbe good for knitting too. (One gets in knitting right size if one keeps an eye on the whole and adjusts one's pace, tightness of the thread etc to that goal.) (One knits quicker if one first pays attention to different ways to knit,picks the best one and continues with it, and then maybe with experience tries again to find the best alternative and uses it.) But beware: to much simple repetitive action like nitting makes one mcu more stupid than what one would be withotu knitting. Sewing doesn't make on stupid at all,on the contrary, it is so compless and rich subject that it can increase intelligence.
One should use one's emotionally felt estimates of when is best and what to choose in handiwork, kind of reaching good old time quality."

perjantai 14. lokakuuta 2016

Lukemisen tavasta ja ratkaisujen löytämisestä

Aikoinaan luin koulussa, kotona äiti ja isä puhuivat luonnontieteistä ja siitä jatkoin yliopistoon teoreettista fysiikkaa lukemaan, kun se muka oli paras perusta globaaliin ekologiaan suuntautumiseen. Eli opin kyllä koulujärjen ja luonnontieteellisen maailmankuvan kunnolla. (Objektiivisen ajattelun oppisi´misesta lue http://pikakoulu.blogspot.fi ). Niin sitten, kun kerran itse olin fiksumpi ja hyvä koulussa, niin samantapaisten aiheiden läpikäyminen urautti ja vaikka osasin miettiä luonnontieteiden alan asioita tiettyä ajattelun tasoa myöten ominkin päin, niin eipä siitä paljon uutta kostunut. Sen sijaan laajemman maailmankuvan rakentamisesta omin päin kiinnostuin ja sain siitä aiheita, joita ajatella fiksummin. Ylipäätäänhän taidot tarvitsevat harjaannusta useammassa niissä tarvittavassa taidossa sekä elämänkokemusta tuekseen, niin myös oman näkemyksen muodostaminen tarvitsee niitä.
Jos lukee urautuneesti koulumaiseen tapaan, niin oppii alkeellisen tason, ammattitaidon osana tarvittavan tason, muttei kehity näkemyksessä, ei osaa ratkaista sellaista, mitä ei ole jo muut ratkaisseet. Jos sen sijaan hankkii elämänkokemusta laajasti itseä kiehtovista aiheista yms elämässä keskeisestä, mitä oikein avautuu oppimaan arkijärkisesti, tuntein, uusin näkökulmin, ymmärtäen sen paikkaa maailmassa, niin oppii sellaista varantoa, jota ei kaikilla ole. Ajan myötä sellaisia teitä voi oppia ratkaisemaan maailman isoja ongelmia oman osaamisensa varassa, joka on osin omista kiinnostyuksenkohteista ja elämänkokemuksesta ja osin ajattelun ja kommunikaation taitoja yms, mitä muillakin on.
Jos yrittää lukiessaan hakea, että mitä kaikkea kiinnostavaa tästä voisi oppia, jollei ihan perustasoon pitäydy eikä kaavamaisiin teksteihin vaan pikemminkin johonkin elämää koskettavaan, maailmankuvaa rakentavaan, niin silloin joka lukukerta voi olla erilainen ja huomaa päivien välisen eron siinä, mitä oppii milloinkin. Kaavamaisen kanssa väiteltyään vain kaavamaisia ja lomalla sitä sun tätä uusia maailmoja. (niin pitäisi kirjastostakin kirjoja lainata: ettö olisivat kuin uusia maailmoja eivätkä saman toistamista, mikä on elämänkielteistä; esim. lehdissä voi olla vaikka mitä aiheita, jollei yritä oppia koko aihepiiriä ulkoa). Luulen, että vihreillä on tämä sama taito ongelmana: jokin romauttaa uusien ideoiden keksimisen, esim. keskusteluseura tai jonkun tietäväisemmän lausumat tiedonpalaset, jokin on liian alhaisella älyllisellä osaamisen tasolla ympäristössä, esim. tekee kyllä sitä sun tätä mutta tavoittelee insinöörimäisyyksiä. Ratkaisujen löytäminen ja kommunikaatio ovat kaksi eri asiaa. Ratkaisujen kommunikointi käy parhaiten kirjoittamalla, olemalla opetuksellinen, ei tasavertaisen tyylisellä keskustelulla, joka on omiaan tiputtamaan ei-osaavan kaltaiseksi.

Toinen romahtelevuuden välttämisen keino: mummolamaisuus (ratkaisujen keksimiseen)

Muutin 2009 kesällä Savonlinnaan, missä olen asunut viimeiset viisi vuotta Nätkin kaupunginosassa kerrostalossa. Täällä on ihan erilaista kuin pääkaupunkiseudulla, vähän kuin olisi Turkkiin tai johonkin toisen maanosan paikkaan muuttanut. Asukkaissa näkyy olevan taitavia vanhuksia ja taiteiden alojen ihmisiä ym samanhenkistä ja käsittämättömän usein saa aikutelman murhista. Mutta tämä on matkailukaupunki ja osaa luoda oloja, joita ihmiset lomaltaan kaipaavat, turvallisuutta lukuunottamatta. On ruoka, kaupungin sanomalehti, uskonnollisuus, taide, kotiolot, käytännön alat, matkailu, mummolamaisuus. Niin jos haluaa itseksensä ratkoa joitakin vihreitä kysymyksiä, niin näistä vaalituista piirteistä voisi olla hyötyä, ne ottaa pois jonkin häiriön, energianpuutteen, sosiaalisen hälyn, joka vaikeuttaa keskittymistä ja omaan parhaaseensa yltämistä, oman näkemyksensä kuuntelua maailman kannalta tärkeissä kysymyksissä, joihin osaisi jotakin panostaan tuoda. Asuinseudustani ja mummolamaisuuden luomisesta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html

Romahtelevuudesta eroon pääsemisestä kikka: paratiisisaarten soitin (hyvästä tasosta kiinnipitämiseen)


Suomalaiset jutut joskus romahtelevat kuin ulkomaalaiset eivät olisi pitämneet Suomen ilmastosta (Learn the skills of Finns http://Finnishskills.blogspot.fi , Living with the seasons http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html) ja kuin eivät olisi selvinneet suomalaisten laatutasosta vaan heittäytyneet nurjamielisiksi. Vika lienee siinä, että suomalaisille väitetään koulun olevan aika lailla sama kaikkialla, vaikkei kai vaikutuksistaan päätellen ole. Tai ainakin yhteinen kommunikaatioperustaa puuttuu usein, vaikka luuli sitä olevan. Jotenkin elämänasenne on kanssa toinen: suomalainen korjaa vikoja kun taas ulkomaalainen olettaa, ettei niitä tulekaan tai ettei niitä voi väistää.
No, joka tapauksessa suomalaiset ratkaisut joskus romahtelevat ilman syytä. Ja siihen on minulla näyttänyt auttavat ukuleleni: Tyynen valtameren paratiisisaarten nelikielinen pikkukitara, jota en osaa niin kamalasti soittaa mutta olen varovasti soitellen kuulostellut sen sointia yrittäen löytää sen viisauden, näkökulman, kauniin soinnin, suomalaisuuteen sopivan, ettenkin Suomen luontoon sopivan ja on kovin kauniisti soinut mutta ihan hiljaa.
Mutta eri ukuleleilla on eri ääni. Tämä oli noin 80 euroa maksava Elvis Presley special edition Romantic Flight-merkin ukulele, jossa on kuva, josta oppii soittamista, ja pahvilaatikossa, jossa sen ostin, on toinen samantapainen kuva ja kantopussi yksivärinen. Luulen, että sointi on kiinni tästä merkistä ja mallista ja se, mitä oppii, on kiinni soinnista. Mutta tietenkin pitäisi olla omalle luonteelle sopiva. Tämä on vaalean lilanvärinen ja vaikutus osin uskonnollinen.
Soittimet valmistetaan käsintyönä ja ovat hiukan erilaisia ja siksi on väliä, että ostaisi soittimen paikkakunnalta, jonka kulttuurin kanssa on samalla aaltopituudella, samanhenkinen, samalla tavoin elämänviisas ja tunteva, yms, niin on sen paikkakunnnan soitinmyymälä sen valinnut sinunlaisillesi sopivaksi.

Sointujen soittamisen ohje http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2014/03/sunnuntaina-2-maaliskuuta-2014.html
Oman laulun säestämisestä soinnuin http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/02/sunnuntaina-2122016.html
Harmonisesti yhteen soiva kuoro  http://eraopasaihe.blogspot.fi/2016/08/laulua-nuotiolla.html


Voiko tuo olla, että suomalaiset ratkaisut ovat ulkomaalaisten silmissä niin kauniita, mukavia ja taitavia kuin paratiisiaihe ikään vain?
Mutta omaan elämään tuosoitin kyllä ainakin osan aikaa tuo ruokakeskeisyyden ja kuin olsi ankkuroitunut kauniiden asioiden tasolle, siis esim. taiteen harrastamiseen, uskonnollisuuteen ym, minkä pitäisi olla elämän lisänä, harrastuksena, eikä jatrkuvana identiteettinä, jottei elämänmakuisuus katoa. Mutta keskusteluun ja ymmärryksellä ratkottavien ongelmien ratkomiseen se kai sopii hyvin: nousta tavallisen tasonsa yläpuolelle sivistyneessä seurassa tms - ei taikuutta vaan musiikin, uskonnon, kulttuurivaikutteen, paratiisiharrastuneisuuden ja harrastusten voima´.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Maailman paras mutta missä? Nimeä arvosi kuvaavasti

Jos telkussa on joka päivä useita asiaohjelmia ja niissä haastateltu kussakin ainakin muutamaa jonkin alan asiantuntijaa, kenties yhtä parhaimmista Suomessa, ja muutama muu nähdään myös, ja ehkä muutaman kerran tuo joukko olisi myös yhtä eteviä noin suunnilleen Suomessa, niin montako tämäntasoista ihmistä sitten telkku käy vuodessa läpi samantasoisineen? Kai 350 kertaa vaikkapa 30 kertaa vaikkapa 5 tai 10, mikä olisi luokkaa 5 000 tai 10 000 vuodessa. Mutta onko noita telkussa olleita enemmänkin? No joka tapauksessa muissa maissa olisi samatkin asiat käyty läpi eri kontekstissa eri arvojen valossa, eri maita ja eri kulttuureja elämäntapoineen ja näkövinkkeleineen painottaen, ja muuten olisi monessa asiassa eri kiinnostuksenkohteet ihan, eli eri maassa olisi eri maailman parhaat. Muttei se tee tyhjäksi sitä, etteikö Suomessakin oltaisi maailman parhaita, ollaanpahan vain kysymyksissä, joita muut eiät harrasta samoin painotuksin, samoin korostetuin tavoittein ja välinein. Eli oliskohan suomalaisen näkövinkkelin asiat huolehdittava Suomessa eikä oletettava muiden maiden puuhaavan samanlaisia versioita niissä asioissa? Olisi Suomi johtotähtenä niille, jotka haluavat tehdä suomalaisten mielestä kunnollista ja kiinnostavaa! Mistä tuli mieleeni, että olisiko Helsingin kaupungin nimeksi valittava jotakin tältä kannalta sopivaa, esim. Healthsing, suomalaisten keskeisiä arvoja ja suomalaista näkövinkkeliä esittelevää, luonnehdinta suomalaiselle lähestymistavalla noin karkeasti, etenkin suomalaisten ymmärrettäövästi?

* * *
(15.11.2016  Minulla on nyt ollut suvussani aiemmin ollut sukunimi Tervola olikohan 11 vuotta. Tervola-nimen kerrottiin tuovan terveiden elämäntapojen vaalimisen myötä näkemystä siitä, miten parantaa tauteja ja vaivoja. Tervolat olivat kuulemma taitavia parantajia, taitavimpia lääkäreitä ja sairaanhoitajia jollakin alueella, ja Tervola-nimen perusteella saattoi päästä parantamistaitojen perusteella lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi ilman koulutusta. Lupasin lapsuudessani, että jos joskus otan Tervola-nimen, niin heti alusta asti kirjoitan ylös, mitä opin parantamisesta, jottei näkemys paisu liian laajaksi kommunikoida. Katso http://parantamisesta.blogspot.fi/ . Noita kohtia on jo noin 400. Healthsing on vähän kuin Tervola-nimen käännös englanniksi. Voiko olla, että taudit ja vaivat opittaisiin parantamaan, jos Helsinki ottaisi uudeksi nimekseen Healthsing? Tervola-nimen sanottiin tuovans uurta kapasiteettia ja kykyä ratkoa maailman ongelmia.)

Vaihdoin tämän blogin nimen

 Tämän blogin nimi oli siemmin "Ympäristökysymysten ratkaisemisen suurista linjoista". Vaihdoin eilen sen uudeksi nimeksi "Ra...