Jätteitä on kai kierrätettävät, jonykyisellään onnistuneesti tai niille main. Ja ne, joita ei nykyisellään voi kierrättää ja jotka menevät roskiin. Onnistumisten tulisi olla malleina, mikä kai meinaa, että kierrätysastioiden, myös kompostin tulisi olla lähempänä roskakatoksen ovea, luulen. Muutoin kierrätys unohtuu.
Haiseva roska on ihan eri juttu kuin hajuton tai mukavan hajuinen, esim. kuiva pakkaus. Onko olennaisempaa kuin pestä, niin kuivata paketit? Niin kierrätys olisi mukavampaa.
Ja viedä komposti ulos ennen kuin se alkaa haista. Kenties kuiviketta kerrostalonkin kompostiin, kompostin vieressä pidettävästä astiasta kipolla tms.
Voiko pakkauksia puhdistaa muuten kuin pesemällä? Esim. luulisi hiirten ja hyönteisten voivan oppia moiseen, jos se kierrätykselle olisi hyvä. Niille kai olisi olennaista järjestää kunnon vessa: sopisiko purkki, joka ei olisi liukas ja jonka voisi pestä aina vessassa käydessään, esim. vessapaperia kuivikkeena? Eläinten kanssa kommunikointiin on hyvä ajattelukurssini blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi sekä elekielinen sosiaalinen kommunikaatio ilmein ja tunnelmin. Myös eläimet tarvitsevat luontovirikkeitä talvisaikaan: ikkunasta on hyvä näkyä puita. Itse ei saisi valita, mitkä hyönteiset tms sopivat mihinkin tehtävään vaan pitäisi antaa eläinten itse löytää, että kuka sopii mihinkin ja kuka haluaa ryhtyä katsomaan, että mitä mistäkin kierrätyksen tehtävästä tulisi. Mutta näin kai keäskauden kierrätys olisi eri juttu kuin sisätiloissa talvehtivien avulla kierrättäminen.
Pääkaupunkiseudulla ihmiset puhivat kierrätyksestä lähinnä vaatteiden kierrätyksen yhteydessä, missä on kivaa se, että saa itse valita isosta kirjosta erilaisia vaihtoehtoja itselleen sopivia vaatteita. Kunnollista käytettyä vietiin myös kierrätykseen. Ja kirjoja suositeltiin, niiden lainaaminen kirjastosta on kai vanha tuttu versio kierrätyksestä.
Mutta jätteistä ihmiset lajittelivat lähinnä paperin ja kompostin, ehkä lasin ja paperin myös. Olennaista kai on aloittaa hyvin toimivasta, jota on mukava ja mielekäs lajitella. Materiaalin uusiokäyttö on ihan eri juttu kuin kunnolliset tavarat, mutta eikö siinäkin voisi ottaa mallia kunnollisten tavaroiden kierrätyksestä? Toki ongelmajäte kuten vaikka paristot ja maalit erikseen omaan keräykseensä myös.
Lapset ehkä haluavat kierrättää kaiken, jos ovat kierrätysharrastuneita. Se ei toimi käytännössä ainakaan vielä, ja isompi hyöty kuin sen tavoittelsta olisi luoda useammille ihmisille kierrätysmahdollisuuksia, mikä on kai useimmiten elämäntilanteesta ja ohjeiden tyylistä kiinni. Jos elämä menee pieleen, niin kierrätyskin kärsii ison osan ajasta. Monessa muussa maassa ei kulttuurillisesti eletä Suomeen sopivalla tavalla, ja niin elinolojen kohentamisessa olisi olennaista olla rehellisempi siinä, miten iso osa ihmisistä tuttavapiirissä ja ammateissa on alunperin ulkomaalaisia, etenkään toisista maanosista ja mistä maanosista kukin, kun esim. hoitoalalla asiakeskeinen, tyly tai näytelty tyyli ei vielä tuo suomalaista laatua ja moraalia vaan on valovuosien päässä yhteiskuntakelpoisuudesta. Trakoittaako se myös sitä, ettei heidän lähtömaissaan ihmisten keskivertoelämäntilanne ole kyllin ok kierrätyksen mahdollistamiseen? Kanssa jos lapsista tuntuu, että tarttis olla pikkutarkka, niin eikö tarkkuutta lisää tarvita juuri koulun määrään: jos koulu on tylsää ja motivoimatonta, liian teknisen oloista, on se liian hitaasti asioita läpi käyvää ja tarvittaisiin esim. kymmenkertainen tahti ja tilaa lasten ja nuorten vapaa-ajalle, omille harrastuksille ja ammattialahaaveille, omille kavereilleen, http://pikakoulu.blogspot.fi/2016/06/koulun-lyhentamisen-tavasta.html .
Olisiko jaoteltava kierrätettävä aiheittain: kotitaloudet yksi ryhmä ja ammatit toinen. Ja kotitalousjätteestä suurin osa lienee ruokien pakkauksia ja biojätettä. Toinen ryhmä tavarat yms, isoimpana siinä kai sanomalehdet. Tavarajätettä syntyy kai paljon vähemmän ja sitä olisi mietittävä erikseen, koska siihen on asenne toinen kuin ruokaan. Ruoka on arjen päivän askareiden osa ja keittiössä, tavarat enimmäkseen muualla ja muualla käytettäviä eritunnelmaisina hetkinä, eri tyypin toimeliaisuuden, huolellisuuden ja mukavuudenhalun sekä eri ajattelutyypin alaa.
Eri kierrätysmateriaalit ovat erioloisia. Niiden kierrättämistä olisi siis mietittävä erikseen, eri mielikuvin. Esim. lasi hyvin pestynä ja keittiön tiskipöydällä kuivamassa on ihan eri juttu kuin ruualta vielä haiseva tai pilaantuneen hajuinen muovipakkaus. Mielikuvat onnistumisista malleiksi ja epäonnistumiset, kuten muovipakkausten kierrätys, vain to-do-listalle, ei malleiksi vielä, aikeita vain. Kun taas lasipurkkien kierrätys voisi olla käytännön juttu. Jos esim. omenoita voi pakata kuljetusta varten, niin voisiko lasipurkkejakin jotenkin? Ja rikkoutunut lasi, edes osin rikkoutunut, erikseen. Mutta lasipurkeista huolehtisi silloin kuljetusyritys eikä roskien kuljetus. Ja lasinsirut kuuluisivat roskayhtiölle.
Miellän kierrätysohjeet keittiössä säilytettäviksi, mutta sujuuko kierrätys parhaiten niiltä, jotka säilyttävät niitä olohuoneessa tai eteisessä?
Jos pahanhajuiset ruokapakkaukset laittaa roskiin, niin hyvänhajuiset kuivat eivät niin häiritse näkyvillä, esim. toisessa lavuaarissa, jos ne ovat ruoka-aatosten jäljiltä ja ruoka oli toivomaasi. Mutta ongelmana siis on niiden peseminen ja kuivaaminen sekä se, etteivät ruokapaukkausten tyylit useinkaan ole käyttäjien mieleen, mihin kai auttaisi se, että kun esim. jugurtteja on useammanlaisia, niin ostaa niitä omantyylisiään, oli se sitten karu, säästöpakkaus tai jälkiruokamainen, ja mautkin ovat vastaavasti eri ihmistyyppien ravinnontarpeen mukaan: mössöä, kirpeää, makeaa vai mitä onkaan, niin kumminkin sitten paketin tyylikin on sille ihmisryhmälle, sille elämäntapamieltymykselle, joka kuvastuu ruassa. Tuo kai meinaa, ettei aina kannata ostaa lähimmästä kaupasta vaan kaupasta, joka tarjoaa noita tuotteita sinun pitämälläsi tyylillä, esim. mummolamainen, perusruoka tai juhlava. Huolissaan tai tyytymättömänä tarvitsee enemmän ruokaa kuin tyytyväisenä ja siksi sen, mitä menettää ostaessaan hiukan kalliimman itseä viehättävän tyylisen ruuan, säästää kai siinä, että jos niin tekee useamman ruoka-aineen kanssa, niin luultavasti selviää yhtä vähemmällä ruokapakkauksella aina silloin tällöin tai siis per tietty määrä ostettua ruokaa.
Haiseva roska on ihan eri juttu kuin hajuton tai mukavan hajuinen, esim. kuiva pakkaus. Onko olennaisempaa kuin pestä, niin kuivata paketit? Niin kierrätys olisi mukavampaa.
Ja viedä komposti ulos ennen kuin se alkaa haista. Kenties kuiviketta kerrostalonkin kompostiin, kompostin vieressä pidettävästä astiasta kipolla tms.
Voiko pakkauksia puhdistaa muuten kuin pesemällä? Esim. luulisi hiirten ja hyönteisten voivan oppia moiseen, jos se kierrätykselle olisi hyvä. Niille kai olisi olennaista järjestää kunnon vessa: sopisiko purkki, joka ei olisi liukas ja jonka voisi pestä aina vessassa käydessään, esim. vessapaperia kuivikkeena? Eläinten kanssa kommunikointiin on hyvä ajattelukurssini blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi sekä elekielinen sosiaalinen kommunikaatio ilmein ja tunnelmin. Myös eläimet tarvitsevat luontovirikkeitä talvisaikaan: ikkunasta on hyvä näkyä puita. Itse ei saisi valita, mitkä hyönteiset tms sopivat mihinkin tehtävään vaan pitäisi antaa eläinten itse löytää, että kuka sopii mihinkin ja kuka haluaa ryhtyä katsomaan, että mitä mistäkin kierrätyksen tehtävästä tulisi. Mutta näin kai keäskauden kierrätys olisi eri juttu kuin sisätiloissa talvehtivien avulla kierrättäminen.
Pääkaupunkiseudulla ihmiset puhivat kierrätyksestä lähinnä vaatteiden kierrätyksen yhteydessä, missä on kivaa se, että saa itse valita isosta kirjosta erilaisia vaihtoehtoja itselleen sopivia vaatteita. Kunnollista käytettyä vietiin myös kierrätykseen. Ja kirjoja suositeltiin, niiden lainaaminen kirjastosta on kai vanha tuttu versio kierrätyksestä.
Mutta jätteistä ihmiset lajittelivat lähinnä paperin ja kompostin, ehkä lasin ja paperin myös. Olennaista kai on aloittaa hyvin toimivasta, jota on mukava ja mielekäs lajitella. Materiaalin uusiokäyttö on ihan eri juttu kuin kunnolliset tavarat, mutta eikö siinäkin voisi ottaa mallia kunnollisten tavaroiden kierrätyksestä? Toki ongelmajäte kuten vaikka paristot ja maalit erikseen omaan keräykseensä myös.
Lapset ehkä haluavat kierrättää kaiken, jos ovat kierrätysharrastuneita. Se ei toimi käytännössä ainakaan vielä, ja isompi hyöty kuin sen tavoittelsta olisi luoda useammille ihmisille kierrätysmahdollisuuksia, mikä on kai useimmiten elämäntilanteesta ja ohjeiden tyylistä kiinni. Jos elämä menee pieleen, niin kierrätyskin kärsii ison osan ajasta. Monessa muussa maassa ei kulttuurillisesti eletä Suomeen sopivalla tavalla, ja niin elinolojen kohentamisessa olisi olennaista olla rehellisempi siinä, miten iso osa ihmisistä tuttavapiirissä ja ammateissa on alunperin ulkomaalaisia, etenkään toisista maanosista ja mistä maanosista kukin, kun esim. hoitoalalla asiakeskeinen, tyly tai näytelty tyyli ei vielä tuo suomalaista laatua ja moraalia vaan on valovuosien päässä yhteiskuntakelpoisuudesta. Trakoittaako se myös sitä, ettei heidän lähtömaissaan ihmisten keskivertoelämäntilanne ole kyllin ok kierrätyksen mahdollistamiseen? Kanssa jos lapsista tuntuu, että tarttis olla pikkutarkka, niin eikö tarkkuutta lisää tarvita juuri koulun määrään: jos koulu on tylsää ja motivoimatonta, liian teknisen oloista, on se liian hitaasti asioita läpi käyvää ja tarvittaisiin esim. kymmenkertainen tahti ja tilaa lasten ja nuorten vapaa-ajalle, omille harrastuksille ja ammattialahaaveille, omille kavereilleen, http://pikakoulu.blogspot.fi/2016/06/koulun-lyhentamisen-tavasta.html .
Olisiko jaoteltava kierrätettävä aiheittain: kotitaloudet yksi ryhmä ja ammatit toinen. Ja kotitalousjätteestä suurin osa lienee ruokien pakkauksia ja biojätettä. Toinen ryhmä tavarat yms, isoimpana siinä kai sanomalehdet. Tavarajätettä syntyy kai paljon vähemmän ja sitä olisi mietittävä erikseen, koska siihen on asenne toinen kuin ruokaan. Ruoka on arjen päivän askareiden osa ja keittiössä, tavarat enimmäkseen muualla ja muualla käytettäviä eritunnelmaisina hetkinä, eri tyypin toimeliaisuuden, huolellisuuden ja mukavuudenhalun sekä eri ajattelutyypin alaa.
Eri kierrätysmateriaalit ovat erioloisia. Niiden kierrättämistä olisi siis mietittävä erikseen, eri mielikuvin. Esim. lasi hyvin pestynä ja keittiön tiskipöydällä kuivamassa on ihan eri juttu kuin ruualta vielä haiseva tai pilaantuneen hajuinen muovipakkaus. Mielikuvat onnistumisista malleiksi ja epäonnistumiset, kuten muovipakkausten kierrätys, vain to-do-listalle, ei malleiksi vielä, aikeita vain. Kun taas lasipurkkien kierrätys voisi olla käytännön juttu. Jos esim. omenoita voi pakata kuljetusta varten, niin voisiko lasipurkkejakin jotenkin? Ja rikkoutunut lasi, edes osin rikkoutunut, erikseen. Mutta lasipurkeista huolehtisi silloin kuljetusyritys eikä roskien kuljetus. Ja lasinsirut kuuluisivat roskayhtiölle.
Miellän kierrätysohjeet keittiössä säilytettäviksi, mutta sujuuko kierrätys parhaiten niiltä, jotka säilyttävät niitä olohuoneessa tai eteisessä?
Jos pahanhajuiset ruokapakkaukset laittaa roskiin, niin hyvänhajuiset kuivat eivät niin häiritse näkyvillä, esim. toisessa lavuaarissa, jos ne ovat ruoka-aatosten jäljiltä ja ruoka oli toivomaasi. Mutta ongelmana siis on niiden peseminen ja kuivaaminen sekä se, etteivät ruokapaukkausten tyylit useinkaan ole käyttäjien mieleen, mihin kai auttaisi se, että kun esim. jugurtteja on useammanlaisia, niin ostaa niitä omantyylisiään, oli se sitten karu, säästöpakkaus tai jälkiruokamainen, ja mautkin ovat vastaavasti eri ihmistyyppien ravinnontarpeen mukaan: mössöä, kirpeää, makeaa vai mitä onkaan, niin kumminkin sitten paketin tyylikin on sille ihmisryhmälle, sille elämäntapamieltymykselle, joka kuvastuu ruassa. Tuo kai meinaa, ettei aina kannata ostaa lähimmästä kaupasta vaan kaupasta, joka tarjoaa noita tuotteita sinun pitämälläsi tyylillä, esim. mummolamainen, perusruoka tai juhlava. Huolissaan tai tyytymättömänä tarvitsee enemmän ruokaa kuin tyytyväisenä ja siksi sen, mitä menettää ostaessaan hiukan kalliimman itseä viehättävän tyylisen ruuan, säästää kai siinä, että jos niin tekee useamman ruoka-aineen kanssa, niin luultavasti selviää yhtä vähemmällä ruokapakkauksella aina silloin tällöin tai siis per tietty määrä ostettua ruokaa.
Kommentit
Lähetä kommentti