perjantai 14. lokakuuta 2016

Lukemisen tavasta ja ratkaisujen löytämisestä

Aikoinaan luin koulussa, kotona äiti ja isä puhuivat luonnontieteistä ja siitä jatkoin yliopistoon teoreettista fysiikkaa lukemaan, kun se muka oli paras perusta globaaliin ekologiaan suuntautumiseen. Eli opin kyllä koulujärjen ja luonnontieteellisen maailmankuvan kunnolla. (Objektiivisen ajattelun oppisi´misesta lue http://pikakoulu.blogspot.fi ). Niin sitten, kun kerran itse olin fiksumpi ja hyvä koulussa, niin samantapaisten aiheiden läpikäyminen urautti ja vaikka osasin miettiä luonnontieteiden alan asioita tiettyä ajattelun tasoa myöten ominkin päin, niin eipä siitä paljon uutta kostunut. Sen sijaan laajemman maailmankuvan rakentamisesta omin päin kiinnostuin ja sain siitä aiheita, joita ajatella fiksummin. Ylipäätäänhän taidot tarvitsevat harjaannusta useammassa niissä tarvittavassa taidossa sekä elämänkokemusta tuekseen, niin myös oman näkemyksen muodostaminen tarvitsee niitä.
Jos lukee urautuneesti koulumaiseen tapaan, niin oppii alkeellisen tason, ammattitaidon osana tarvittavan tason, muttei kehity näkemyksessä, ei osaa ratkaista sellaista, mitä ei ole jo muut ratkaisseet. Jos sen sijaan hankkii elämänkokemusta laajasti itseä kiehtovista aiheista yms elämässä keskeisestä, mitä oikein avautuu oppimaan arkijärkisesti, tuntein, uusin näkökulmin, ymmärtäen sen paikkaa maailmassa, niin oppii sellaista varantoa, jota ei kaikilla ole. Ajan myötä sellaisia teitä voi oppia ratkaisemaan maailman isoja ongelmia oman osaamisensa varassa, joka on osin omista kiinnostyuksenkohteista ja elämänkokemuksesta ja osin ajattelun ja kommunikaation taitoja yms, mitä muillakin on.
Jos yrittää lukiessaan hakea, että mitä kaikkea kiinnostavaa tästä voisi oppia, jollei ihan perustasoon pitäydy eikä kaavamaisiin teksteihin vaan pikemminkin johonkin elämää koskettavaan, maailmankuvaa rakentavaan, niin silloin joka lukukerta voi olla erilainen ja huomaa päivien välisen eron siinä, mitä oppii milloinkin. Kaavamaisen kanssa väiteltyään vain kaavamaisia ja lomalla sitä sun tätä uusia maailmoja. (niin pitäisi kirjastostakin kirjoja lainata: ettö olisivat kuin uusia maailmoja eivätkä saman toistamista, mikä on elämänkielteistä; esim. lehdissä voi olla vaikka mitä aiheita, jollei yritä oppia koko aihepiiriä ulkoa). Luulen, että vihreillä on tämä sama taito ongelmana: jokin romauttaa uusien ideoiden keksimisen, esim. keskusteluseura tai jonkun tietäväisemmän lausumat tiedonpalaset, jokin on liian alhaisella älyllisellä osaamisen tasolla ympäristössä, esim. tekee kyllä sitä sun tätä mutta tavoittelee insinöörimäisyyksiä. Ratkaisujen löytäminen ja kommunikaatio ovat kaksi eri asiaa. Ratkaisujen kommunikointi käy parhaiten kirjoittamalla, olemalla opetuksellinen, ei tasavertaisen tyylisellä keskustelulla, joka on omiaan tiputtamaan ei-osaavan kaltaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti