tiistai 25. lokakuuta 2016

Vaatimattomuudesta syntinä

Oletetaan, että sinulla olisi jokin parempi idea siitä, miten jokin ympäristöasioihin väljästi liittyvä asia paremmin järjestää, sitä paremmin lähestyä kuin keskustelun tasona yleensä tuntuu olevan, tai jokin ihan olennainen huomio, jota ei yleensä ole sanottu ainakaan ääneen, ainakaan niin, ettei sitä joutuisi erikseen itselleen perustelemaan. Niin sitten oletat vain, ettei se kelpaa, että pitäisi olla tavallista keskustelua, että niin muka olisi parempi. Tai että pitäisi saada kaverit ja tutut kuuntelemaan, kuin se muka olisi heidän erikoisalaansa, että sitten vasta on ideallasi väliä, lähestymistavallasi, näkemykselläsi, yksittäisillä huomioillasi, ajatuksillasi. Muttei se ole uuden luomisen reitti, että kaikilla pitäisi olla sama oivallus alunperin, vaan tarvitaan tekstiä, kommunikaatiota, opettamista, lukemista. Ja sitä jossakin blogissa tai jaettavassa tekstissä tai lehdessä tai keskusteluryhmässä, eikä vain toimistoon valtavan sähköpostitulvan osana lähetetyssä anteeksipyytelevässä tekstissä, että nämä nyt varmaan ovat näitä tavallisia vain tai yhteen tarkoitukseen sopivia vain - ei toimistokaan ole erikoistunut juurio sinun näkemykseesi, itse sinun pitää sille oikeat hakusanat, kiinnostava otsikko ja ytimekäs lyhennelmä kehittää!
Mitä sitten on olla nuori tai uusi, eikö se yleensä johda juuri tällaisiin virheisiin? Eikö nuoremmille olisi kerrottava, että iän myötä kehitymme juuri omaan näkemykseemme päin, jos se on kunnollinen, kantava. Ja että uudet keksinnöt syntyvät siitä, mitä ihmisell on omaa annettavanaan, eiät kaavan toistamisesta, vaikka perusjärkevyyttä usein tarvitaankin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti