Periaatteessa luonto, jo yksittäinen puu tai karahka, on monimutkainen kaunis rakenteinen kokonaisuus, hyvin yhteen pelaava, omalla luonnollisella paikallaan elinympäristössä ja tervehenkisen elämän malli, tuntevuuden malli nykymaailmaan. Ja siksi se on isomman älyn ja vastaavassa suhteessa suuremman taloudellisen kannattavuden malli. Luonnonsuojelu on siis potentiaalisesti erityisen kannattavaa taloudellisesti ja muutenkin hyvö ratkaisu moneen elämän ja yhteiskunnan kysymykseen.
Tämä vaikutus tulee osin visuaalista kautta: kun tajuamme vaalia luontoa, niins äästämme elinympäristömme puita, tienvarren heiniä yms ja ihastelemme niiden kauneutta, mistä tulee hyöty näköhahmotuskykymme parantuessa: kykynemme ajattelemaan enemmän kerralla ja tarkemmin oikein, olemaan herkkä nyansseille, isoille linjoille ja asioiden eri puolille niin kuin tunnelmataju meitä opettaa. Yhteiskunnan hahmotukseen tämä hyöty tulee kai varsinaisesti vasta metsä- ym luontoretkien myötä.
Olennaista on se monimutkaisuus, eheys ja tervehenkisyys, mihin vertaa ajatuksiaan: mitä parempi, sitä parempaan laatuun ja älyyn pääsee arjessaan.
Jos on ihan piittaamaton jotakin kohtaan, on kuin ei katsoisi sitä ollenkaan, kuin olisi sumussa vain tai piemsässä. Silloin jää vastaavan verran tyhmemmäksi. Jos sen sijaan on avoin erilaisia elämänalueita kohtaan, niin ei ainakaan tiputa niitä pois havaintokyvystään vaan opii aina uutta ajan myötä.
Miten sitten kääntää luontokokemuksen kauneus kannattavuudeksi ihan käytännössä? Ajattelukykyä voi opiskella blogistani http://pikakoulu.blogspot.fi ja sitä luontoretkeily ynsm luontoharrastuneisuus, liikun, taide ja uskonto tukevat, samoin elämänviisauden opettelu. Isommilla taidoilla saa enemmän aikaan helpommin ja turaa vähemmän, tulee vähemmän virheitä ja epäonnistmisia. Työajat nopeutvat, muttuvat mielekkäämmiksi ja jollei hidastele tai kaavamaistu, niin viihtyisämmiksikin. Katso vapaa-ajan hyödyllisyydestä http://workandfreetime.blogspot.fi joka pohjautuu terveiden ikiaikaisten elämäntapojen hyödyllisyyteen.
Kaikissa vihreissä kysymyksissä taloudellinen tuottavuuss ei aina nouse niin kuin voisi, sillä kysymykseksi nousee, ei se että miten paljon rahaa, vaan mitä rahalla saa, saako elämänlaatua vai joutuuko miljonääri olemaan rahanhimoisten jahdattavana esim. aina sisällä lukkojen takana. Millaista elämää haet, mitä lopputulosta? Köyhänä voit turvallisemmin kulkea.
Mutta mites sitten esim. kierrätyksen kannattavuus? Siihen kai olennaista on, että kierrätetystä saisi kunnollista, niin kuin esim. sanomalehtipaperi on. Onko sen kehittämisessä ollut isoimpien lehtien toimittajien osaamisesta hyötyä?
Jos tulee möykkyistä, kömpelöä, niin se laskee arvoa. Samoin sameus (voiko sameita värejä rimmata luonnon väreihin?) ja haisevan oloisuus. Onko eroa sillä, onko ruoka kuivunut hajuttomasti tai miellyttävänhajuisesti astiaan vai onko se kosteana tai jo valmiiksi pilaantuneena alkanut haista ikävälle? Eli pitäisikö sellaiset lajitella erikseen? Voisiko hiukan ruan jäämiä tms sisältävän kierrätysmateriaalin ominaisuudet olla samanlaiset kuin kuohkean, ilmaa osin sisältävän materiaalin? No, en noista tiedä.
Tämä vaikutus tulee osin visuaalista kautta: kun tajuamme vaalia luontoa, niins äästämme elinympäristömme puita, tienvarren heiniä yms ja ihastelemme niiden kauneutta, mistä tulee hyöty näköhahmotuskykymme parantuessa: kykynemme ajattelemaan enemmän kerralla ja tarkemmin oikein, olemaan herkkä nyansseille, isoille linjoille ja asioiden eri puolille niin kuin tunnelmataju meitä opettaa. Yhteiskunnan hahmotukseen tämä hyöty tulee kai varsinaisesti vasta metsä- ym luontoretkien myötä.
Olennaista on se monimutkaisuus, eheys ja tervehenkisyys, mihin vertaa ajatuksiaan: mitä parempi, sitä parempaan laatuun ja älyyn pääsee arjessaan.
Jos on ihan piittaamaton jotakin kohtaan, on kuin ei katsoisi sitä ollenkaan, kuin olisi sumussa vain tai piemsässä. Silloin jää vastaavan verran tyhmemmäksi. Jos sen sijaan on avoin erilaisia elämänalueita kohtaan, niin ei ainakaan tiputa niitä pois havaintokyvystään vaan opii aina uutta ajan myötä.
Miten sitten kääntää luontokokemuksen kauneus kannattavuudeksi ihan käytännössä? Ajattelukykyä voi opiskella blogistani http://pikakoulu.blogspot.fi ja sitä luontoretkeily ynsm luontoharrastuneisuus, liikun, taide ja uskonto tukevat, samoin elämänviisauden opettelu. Isommilla taidoilla saa enemmän aikaan helpommin ja turaa vähemmän, tulee vähemmän virheitä ja epäonnistmisia. Työajat nopeutvat, muttuvat mielekkäämmiksi ja jollei hidastele tai kaavamaistu, niin viihtyisämmiksikin. Katso vapaa-ajan hyödyllisyydestä http://workandfreetime.blogspot.fi joka pohjautuu terveiden ikiaikaisten elämäntapojen hyödyllisyyteen.
Kaikissa vihreissä kysymyksissä taloudellinen tuottavuuss ei aina nouse niin kuin voisi, sillä kysymykseksi nousee, ei se että miten paljon rahaa, vaan mitä rahalla saa, saako elämänlaatua vai joutuuko miljonääri olemaan rahanhimoisten jahdattavana esim. aina sisällä lukkojen takana. Millaista elämää haet, mitä lopputulosta? Köyhänä voit turvallisemmin kulkea.
Mutta mites sitten esim. kierrätyksen kannattavuus? Siihen kai olennaista on, että kierrätetystä saisi kunnollista, niin kuin esim. sanomalehtipaperi on. Onko sen kehittämisessä ollut isoimpien lehtien toimittajien osaamisesta hyötyä?
Jos tulee möykkyistä, kömpelöä, niin se laskee arvoa. Samoin sameus (voiko sameita värejä rimmata luonnon väreihin?) ja haisevan oloisuus. Onko eroa sillä, onko ruoka kuivunut hajuttomasti tai miellyttävänhajuisesti astiaan vai onko se kosteana tai jo valmiiksi pilaantuneena alkanut haista ikävälle? Eli pitäisikö sellaiset lajitella erikseen? Voisiko hiukan ruan jäämiä tms sisältävän kierrätysmateriaalin ominaisuudet olla samanlaiset kuin kuohkean, ilmaa osin sisältävän materiaalin? No, en noista tiedä.
Kommentit
Lähetä kommentti