tiistai 8. toukokuuta 2018

Lastulintu, aika turvallinen tekotapa

Lastulinnun vuolemisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2018/05/lastulinnusta.html

"Lainasin kirjastosta Joel Nokelaisen kirjan Opi vuolemaan, ja siinä on mm lastulintujen tekemisestä. En ole vielä sinne asti kerennyt, lastulintujen kuvia vain katsellut, mutta pitihän tuota kokeilla. Kirja tuntuu samalla neuvovan poikia armeijataidoissa niin, että yritin olla varovainen ja tehdä oman versioni enkä kopioida ihan tarkkaan. Eli pitihän tuota lastulintua kokeilla. Naiset ovat yleensä kätev'mpiä kuin miehet, joten kirjoitan tähän jotakin lastulintuyritelmästäni.

Pää on lastulinnulla ylempänä kuin kroppa ja vuollaan ensin. Jätin kylkeen puupalan lohkaisun jäljet siistimättä kun se oli ihan tyylikäs, puutyömäinen. Linnun kroppa kapenee takana kohti siipiä ja pyrstöä, joten kavennus, josta lastusiivet ja -pyrstö levittää, tehdään linnuntunnelmaiseen kohtaa viistosti.
Pyrstössä ja siivissä tulisi olla kuviointi ennen lastijen vuolemista, muttatämä on eka yritelmäni, joten ihan vain kokeilin lastujen tekoa. Siinä hankaluutena on, ett' vuollaan itseen päin, mikä tuo onnettomuusvaaran. Mutta samoin kuin ruokaa laittaessa, kun pilkkoo jotakin, niin veistä voi liikuttaa myös vain vähän matkaa kerrallaan niin, ettei yritäkään voimalla pitkää matkaa, niin, ettei veitsi voi osua sormeen. Lastun sain vuoltua kun ensin puupalan päästä (siivet olisivat lyhyemmät kuin pyrstö, mutta ne on kai lastuina helpompi katkoa) kuin lehteä plaraamalla valitsi ohuen mutta ehjänä pysyvän paksuuden ja vähän tein lovea alkuun. Sitten vuoron perään liu'utin puukkoa raossa ja vuolin hiukan ja välissä käänsin puukkoa sivusuunnassa kallelleen niin, että se aukaisi lastua etäämmäs emopuusta, ikään kuin ratkesi, ja sitten taas vuolua hiukan, ettenkin, jos lastu oli jäänyt kapeammaksi kuin koko leveys. Luulen, että osa jujusta on, että lastut ovat ainakin aloittelijalla, siis koko lintukin, kapea niin, että on helmpimpi vuolla. Mutta tuossa on nyt vasta eka lastu. Tarttisi kokeilla paria muuta siihen viereen ja sitten kai tehdäö siipien kuviointi, jos onnistuu, mutta ekakertalaisella tai kömpelöllä ei aina onnistu.
En ole tuota lintua tuon pidemmälle tehnyt, enkä tiedä,onnistunkokaan. Mutta ajattelin kokeilla alkuillasta tai iltapäivällä, kun aurinko paistaa, niin on helpompi tehdä tarkkaan, hyvä mieli ja seesteiustä tyyntä, jaksavaisuuden puolesta hyvä työaika niin kuin vaikka klo 10, 14.30, 17 tai 18.30.  Kun on tarkasta työstä kysymys, niin se kysyy huomiota vähän samaan tapoaan kuin musiikki, joka soi radiossa: ytunnelmatajulla havaitaan, mikäö meininki ja se määrää nyanssit: jollei jokin ole hyvä, niin valitsee muunnelman, joka olisi juuri sopiva, ja hetken sitten sen mukaan, yleensä kai samalla tekotuokiolla sopivan meiningin tai venttaa aamuun, kun on virkein ehein jaksavaisin mielin. Kun on tarkaan vuoltava,niin jollei suju, vaikkapa takeltelee tai tuntuu vaikeammalt akuin alunperin, niin tarttee huomata,e ttä on huono hetki tai huono lähestymistapa, jota huono hetki usein tuottaa, ja niin tarttee aloittaa puhtaalta pöydältä hetkeä myöhemmin tai muulloin ihan levänneenä ja kiinnostuneena aiheesta, aiheeseen virittäytyneenä niin on taitokin helpompi. Jossujuu hyvin, on hyvä lämmin tekemisen tunnelma kuin vaikka aamupäivällä aurinkoisena päivänä, niin sellaisesta on hyvä ottaa mallia, tehdä siitä yksi taitonsa elementeistä. Mutta sellaista tuokiota ei saa kuluttaa kokonaan loppuun niin, että alkaa takellella ja viimeiseksi mielikuvaksi & tottumukseksi jää epäonnistuminen, vaan taidosta otetaan mallia, kun on hetken tauko hyvin sujuvassa tekemisessä tai kun tulee tehdessä miettineeksi, että nyt sujuu hyvin, siis esim. vaikka vie pöydälle jotakin tai käväisee huoneen toisella puolen tai pitää huokaustaukoa ihastellen työtään.
Siipien levittämiseen tarvitaan siis se, että siivet ja pyrstö pysyvät auki levitettyinä, mistä syystä niissä on oltava anakin ykis lovi.Lovet tulevat vai kaikkien lastujen reunouihin kerralla, eli siiven lovi on pyrstön tyvilovi, mutta kaari on erisuuruinen. Kaaresta tulee leveä'mpi, jos lovi on aika tyvellä, mikä sopii lyhyisiin siipiin,ja pyrstö kai myös vastaavasti levitetään kauemmalla muttei kovin kaukaisella lovellaan, jonka kohdalle kenties on hyvä lopettaa siippien lastut työtä viimeistellessä. astuja joutuu taivuttamaan vain viereisen lastun viereen, loveen sovittaekseen, ei siis niin sivulle, kuin mitä se kohta siivestä on. Kenties olisi hyvä sitä ennen kastella lintu.
Lovien paikat pitäisi kai valita katsellen valmiin lastulinnun kuvaa ja verraten siihen: siivet musiikkimaisen suojaavat ja tunnelmallisen tyytyväiset tyyliltään japyrstö tunteikas ja näyttävä kenties kuin metsolla. Eli jos jokin kohta tuo mieleen tuollaisen tunnelman, niin tekee loven sellaisen ja siihen kohtaan, mistä syntyy tuo hieno kiehtova tunnelma muttei kai kovin syvää lovea, jottei lastu katkea siitä. Ainakin pyrstön tyvi oli hyvä vuolla monella aralle puukon käpertyvällä lastulla eikä heti syvää, milloin lastut voisivat leikkautua irti ylimääräisen viillon syvyyden kohdalta ja voima ei riittää. Kirjan kuvissa lastulintu oli kovin pieni vuolijan käsiin verrattuna.
Ekaa siipilastua vuollessani oli lastu kuiva ja kai vähän liian paksu,rätsähdellen taittuvainen. Kostea puu olisi kai sitkaampaa ja helpompaa vuolla, ei rätsähtelisi rikki. Kai siitä saisi ohuemmat ja paremmat lastut. Mutta puu ei saisi olla niin märkää, että kastelee käsien ihon pehmeäksi, joten puu saisi olla pinnalta kuivahtanut. Riittääköhän, jos kastelen muutamaan kertaan ja annan sitten puun olla rauhassa?
Kastelin siis linnun muutamaan kertaan toivoen sen puun kostuvan, kun se on kumminkin aika ohut pupala. Sitten annoin sen kuivua pinnalta joka puolelta, jotteivät käteni olisi vaarassa.
Sitten vuolin pyrstön. Toka lastu lähti irti loppupäästä ja olikohan neljäs, kun puun syyt tuntuivat olevan siullä tavoin vinossa vuolusuuntaani nähden, mutta aika lailla samat kuitenkin. Loppu sujui aika lailla ongelmitta. Hyvä tekniikka oli vuolla pieni lovi päähän, kääntää puukon reunalla lastua vähän ylöspäin ja ujuttaa puukko koko lastun leveydeltä rakoon, ottaen silloin lastun leveyden erityisesti huomioon. Sitten vuoroin käänsin lastua vähän ylemmäs ja ujutin puukkoa raossa pidemmälle, vuollen hiukan, jos jostakin jäi kapeaksi tai ensimmäiset joltain osilta vuolematta, siis lastu kapeammaksi. Koska puun syyt olivat samansuuntaiset, ratkesi lastu itsestään usemman sentin matkalta ja paksuus niin ikään pysyi itsestään samana. Mutta hiukan vinoon lastut tulivat, toinen reuna ylempänä. Viimeisen lastun vuolin uhuemmaksi alapuolelta kuin se olisi ollut isompikin puupala.
Sitten laitoin lastulinnun likoamaan siipien ja PYRSTÖN TAIVUTTELUA VARTEN. vAIKKA KYLLÄ KUN TÄMÄ ON EKA LASTULINTUNI, NIIN EHKÄ ON PAREMPI, ETTÄ SILLÄ' ON PELKKÄ PYRSTÖ, KUN LASTUJA OSA MENI KHUKKAAN. pUULAJI ON JOKIN PUUTARHAPÖYTÄÄN KÄYTETTY ULKOMAINEN, AIKA PEHMEÄ JA RASKAS, KENTIES KÄSITELTY MUTTA KOKONAAN SAMAA VÄRIÄ.


Tarkemmin ajateltuna lastusulat varmaankin taipuvat parhaiten ohuimmalta kohdaltaan eli linnun pyrstöloven kohdalta ne pitäisi koko loven matkalta ratkoa auki ja ilmavasti vielä, jotta väliin pääsee vettä ja sulka taipumaan, eikä vain raon puoliväliin asti kuten nyt. Ja raon tulisi olla kannas eikä lovi, luulen vain. Lintu on likoamassa ja jatkon kanssa tulisi olla tarkka ja nyt tunnen itseni kömpelöksi, joten lintu saa odottaa.
Katselin mäntyrimaa, joka minulla sattuu olemaan, kyllä se vaikutti ainakin yhtä huokoiselta, tekisi mieli yrittää siitä toista lintua, mutta ehken tokalla yrittämällä tsemppaa yhtä hyvin.

Pyrstön levittäminen ei ole ainakaan vielä onnistunut. Liotin lintua ja sitten annoin kuvua vähän. Ratkoin lastuja puukolla pidemmälle ja ohensin alinta lastua, joka oli paksu. Sitten liotin taas kuumassa hanavedessä. Lastut taipuivat sivulle ihan lionneina hyvin tai kohtalaisesti, etenkin, jos taivutti viereisiä samalla. Mutta niitä ei saanut viereisten loviin kiinni, jos ne(alin) olivat paksuja tai jos ne olivat märkiä. Eli ensin viuhkaksi ja sitten kuivuneena lovien avulla muotoonsa. paitsi, että tässä lovet ovat liian pienet, eivät pysy kiinni viereisen lovessa kuin pari kolme kerrallaan vaan. Pyrstössä tässä olisi ollut 9 tai 10 sulkaa ja siivissä 5.tai 6.

Liotin lintua lisää ja yritin saada siivel tyvempänä olevista lovista vierekkäin viuhkaksi, mutta eiväthän ne pysyneet. Ja niin luovutin ja laitoin sillekohden langan ja tuumin, että saa luvan olla valmis. Seuraavan kerran sitten voi yrittää tehdä leveämpiä lastuja ja leveämpiäkoloja niihin.

Minulla oli useampialankoja, punaisen sävyjäkin, ja niin valitsin sellaisen, jonka kanssa puulintu on kivan näköinen.

* * *

9.5.2018

Kokeilen tehdä toisen lastulinnun, että josko vaikka pyrstöstä saisi leveämmän, koristellun ja lovien avulla viuhkana pysyvän. Tein linnun mäntyriman pätkästä, ehkä kaksi kertaa eilistä puupalaa leveämmästä. Yritin tehdä lintua lintuja ajatellen,, jotta tulisi linnun näköä siihen, mutta tosi sitten tuli tiaisten näköä ja aika pullea. Syyt olivat puussa hiukan viistoon, joten ekapuolen tusinaa lastua katkesivat, aina vain lähempänä lintua. samoin paeri ohuempaa lastua välistä katkesi, mutta sain siis 11-lastuisen pyrstön linnulle. Nyt se on likoamassa.
Pyrstölastujen lovet vuolin vasta, kun olin tehnyt lastut. Puristin lastut tiukasti kimpuksi ja vuolin. Sitten laitoin kuumaan hanaveteen likoamaan ja vaihdoin veden silloin tällöin kuumaan. Nyt saa pyrstön levitettyä niin, että keskilovet pitävät sen viuhkana, mutta vielä kokeilisin, saisinko sen tyveä lähimmistä lovista viuhkaksi, mutta siihen eivät lastut ainakaan vielä taivu, joten lintu on taas likoamassa.
Pitäisi kai vastaisuudessa vuolla/lohkoa keskimmäiset lastut hiukan vankemmiksi ja reunat ohuiksi.
Lastut eivät tapiuneet lkaajemmalle, kun reunimmaisen lastun reuna otti kiinni linnun perään. Tarttisi sulan lähteä ohuempana, jos haluaa taivuttaa niitä laajaksi kaareksi. Nyt olisin kai joutunut karsimaan osan lastuista pois, eikä tehnyt sitä mieli tehdä, niin jäi sitten tällaiseksi, onpahan tavallaan onnistunut, vaikka mielestäni olisi ollut kauniimpaa, jos sulat olisivat olleet enemmän erillään ja laajemmassa kaaressa.

Linnun kropan tulisi kai olla lintuklishee,niin se olisi kivan näköinen. Usein myös muilta mallia ottamalla, esim. kurssilla tai tutulta matkimalla tulee kivasti jotakin ymmärrettyä lisää omaan näkemykseen. Joel Nokelaisen kirjassa lastulinnuilla oli selkeä nokka, rintakehä nousi viistosti eikä melkein kohtisuoraan kuten tässä tokassa lastulinnussani, ja päälaki oli korkeammalla kuin selkä. Mieleen kai olisi hyvä tulla, että "lintu!" ja ehkä "puulintu".
Kovaan puuhun on vaikeaa saada hahmoa, jos on aloittelija kuvanveiston tapaisissa edesottamuksissa. Sen sijaan hiukan kosteampi tai jo alun perin sopivan kokoinen, kenties pieni ja aika ohut, puupala on helpompi veistää muotoonsa ihan samaan tapaan kuin piirtäminen kävi koulun kuvaamataidon tunnilla.
Jos etsit tunnelmaa, niin veistäessä löytyy khunkin kohtaan aina sitä sun tätä tunnelmaa puukon jäljiltä, joten poimi niistä. Lisäksi työhön tulee veistohetken viimeisimpien vahvojen vaikutteiden, siis lähiunnä tekemistä, kiinnostuksenkohteiden ja mielessä pyörivien asioiuden tunnelmaa. Itse katsoin ekaa lintua ennen tuota kirjaa Opi vuolemaan, ja siitä sain idean puulinnusta. Lisäksi netissä www.youtube.com'issa varmaankin olisi puutyö yms aiheisia videioita, mikä nyt vänkää ja kiehtovaa on. Musiikista, josta pidät, voisi myös olla iloa tähän, kai. Puulinnulle sopisi kai olla puutyöhenkinen, puutyön tenhoa, mitä ainakin tuossa Nokelaisen kirjassa oli, ja samalla muistutus onnettomuusvaarasta.

* * *

10.5.2018   Kolmas lastulintuyritelmäni epäonnistui. Ajattelin tehdä samasta mäntyrimasta leveitä lastuja ja koska pyrstö näkyy tulevan jonkin verran vinoon, lastu lastun päällä, niin linnunkin vinoon. Mutta lintu tuli väärään kulmaan vinoon. Sen sentään tajurin, ettei lintu saa olla leveä taireunimmaiset lastut törmäävät siihen. Ja lastujen tyveen tarttee tehdä kannas, luulen, eikä vain lovi. Mutta tein kumminkin lastuja mutten kai ollut kostuttanut puuta kyllin hyvin,kun se halkeili keskimmäisten lastujen keskeltä ja meni jotenkin jäykästi räts.
Mutta otin pari kuvaa kumminkin:
aloitus pehmeään puuhun puukko vinottain ja siitä varovasti painamalla ja puukon syrvällä puuta avaamalla milli milliltä koko lastun leveydelle 
ja sitten tavalliseen tapaan vuorin liikuttaen puukkoa ja vuorin avaten väliä suuremmaksi. Näköjään kuiva puu avautuu pitkältä matkalta suorana mutta menee rikki helposti, kun taas kostea avautuu vain sentin tai millejä tms. Jos joskus ei etene, niin millinkin rakoon puukkoa liu'uttamalla ja taas avaamalla pääsee eteenpäin. Mutta tänään siis mokasin.
 Ohut lastu avautuu usein vain hiukan ja kaareutuu samalla kuprulle, jolloin se usein pian katkeaa.

Kuvanveistosta tuli tänään mieleeni, että joskus näin Itä-Savo-lehdessä, joka on tuntunut osaavan opettaa taiteita, kuvan patsaasta, jonka tekijä näkyi eläytyneen kuin liikuntaharrastuksessa minä joskus, että tässä on se ja se kehonosa, millaista on elää sen kannalta, millainen se elämänalue, näkökulma on kokemuksellisesti, upota siihen elämän virtaan ja nähdä se myöskolmiulotteisena hahmona. Samaan tapaan voisi kai veistää montaa mieleenpainuvaa asiaa, näkymää, hetkeä omassa elämänpiirissä, ja toisaalta myös tätä lastulinnun kropan hahmoa, sen viehätystä ja tenhoa.
Puutöissä on näyttänyt olevan mahdollista ottaa mallia taitavimmista ja ammattilaisistakin, meiningin siitä kräsimättä. Kai on puuha niin liikunnallista, arkijärkistä, käytännönlähiestä ja jopa elämänviisasta. Mutta kuvataiteissa ei voi ottaa ollenkaan mallia ammattimaalareista tms, sillä maalaaminen jotenkin kuluttaa loppuun aiheen tekijän muistista ja tarvittaisiin ammattimaisen tai amatöörimäisen tekemisen sijasta muuta elämää pursuva elämäntapa, jota maalaaminen, kuvanveisto tms pysyisi tervehenkisenä, jotta sillä olisi sanomaa tai elämänviisautta, tervehdyttävä hyväätekevä vaikutus harrastajan elämään. Joskus katselijat elävät niin kaukaista elämää, ettei heihin asti nuo puutteet kummemmin ulotu vaan aina tulevat ajatelleeksi jotakin muuta paikkaavaa, voimia antavaa ja emnevät tekemään jpotakin ihan muuta, mihin ovat motivoituneita.

Yritin kumminkin tehdä lastulinnun loppuun. Kostutin sen pariin tai muutamaan otteeseen ja annoin kuivua pinnalta. Vuolin sitten lastut, kahdeksan yhteensä. Nyt se sitten on likoamassa, mutta kaksi lastua voi hyvin mennä rikki siipiä levittäessä.
Tuossa tuo kolmas lastulintuni, pari lastua osin rikki. Linnun kroppa tuli sittenkin oikeaan kulmaan, ei olisi tarvinnut olla hutilo lopun kanssa vaan olisi voinut kostuttaa puun huolella ja saada ehjän mutta aika lailla yhtä vähälastuisen linnun.
Siis jos linnun tekee eri linja pystysuorana kuin mistä siivet lähtevä, siis missä tasossa pyrstön tyvi on, niin pyrstön tyven on oltava vanhalla kohden kumminkin, samoin kuin yksinkertaisessa tavassa miettiä linnun suunta. Ja se taas merkitsee, että lintu on kallellaan tuohonlinjaan nähden, ja niin on vaikeaa tehdä molemmilta puolilta suunnilleen samnnäköinen lintu.
Mutta toisaalta uuden pystysuoran suunnan voi miettiä aika helposti: Pyrstön toinen reuna on ylempänä kuin toinen suunnilleen sen verran, mitä puupalalla, josta pyrstölastut avataan, on korkeutta. Pyrstön leveyden matkalta on siis tämä korkeusero tuleva, ja leveyden kai voi arvailla summittain: lastun leveys kolon kohdalta plus hiukan lisää, kun eivät lastut taivu aivan kiinni toisiinsa kolon kohdalta, kertaa lastujen arvioitu lukumäärä, esim. aiemman lastulinnun perusteella. Tuo linja siiven puolelta toiselle olisi siis uusi vaakasuora ja linnun kropan pystysuoran linjan olisi oltava kohtisuorassa sitä vasten.

Pyrstölastujen taivuttamisessa olen ensin kuivasta pyrstöstä tiukasti kiinni pitäen tehnyt pyrstölovet ja sitten laittanut linnun kokonaisena likoamaan kuumaan hanaveteen, vaihtanut veden silloin tällöin ihan kuumaan hanaveteen ja koettanut sitten jonkin ajan päästä, taipuvatko alimmaiset ja päällimmäisen lastut kummatkin omalle sivulleen. Olen hiukan muttei paljon voimaa käyttäen koettanut taivuttaa niitä ilman, että puu jotenkin menee huonoksi taivutuskohdasta tai lastusta. Sitten olen ajatellut, ettäniin tehden puun rakenne muuttuu taivutuskohdassa ja olen ajatellut kuuman veden pääsevän paremmin kostuttamaan juuri venyneitä kohtia, ja niin olen antanut linnun taas olla kuumassa vedessä. Ja tositanut tämän muutamaan kertaan,aina vain pidemmälle taipuen.
Kun lastut taipuvat enemmän, niin olen ottanut viereiset mukaan ja taivuttanut niitä kutakin yhtä aikaa kohdalleen.
Kannaksen leveys on tainnut olla komisen milliä, ati mitä lie mutta iaka leveä omaan silmääni, niin olen ajatellut, ettei se niin helposti raksahda rikki, kun vahingossa käytän vähän voimaa. Vaan taipusi vasta märkänä ja sitkaana puuna.
Erityisen tyvestä paksua lastua ohensin vuolemalla, mutta se on kyllä turhan vaarallista tavaksi otettavaksi. Samoin paksut lastut tuntuivat taipuvan paremmin, jos niitä taivutti hiukan viistoon ylä- tai alakautta eikä suoraan sivulle. Alinta lastua voi vuolla ohuemmaksi ja kunkin lastun tulee olla erillinen ja hyvin kastunut lastujen tyvestä kannaksen kohdalta.
Pyrstölastuja taivuttaessani oli lintu minuun päin ja lastut kauempana, jolloin pidin kiinni toisella kädellä linnusta ja toisella taivuteltavasta lastusta/lastuista aika tyvestä.

* * *


La 12.5.2018  (Tuossa tuo eka lastulintu on viime tiistailta, kun ajatteliun, etten katso Euroviisuja, oli jotenkin kovin kiva vapautunut toukokuinen fiilis, auringonpaistetta, linnut lauloivat ja puihin tulossa lehdet. Sitten kumminkin illalla myöhään katsoin Euroviisujen ekan semifinaalin, missä Suomenkin edustaja oli, ja keskiviikon ja torstain aksilastulintua ovat sen jälkeen tehdyt, jotenkin sönkkö, ei niin taitava, epäonnistuvam urautunut ja riitaisi fiilis jäi Euroviisuista. Nyt muutamana vuonna, kun olen Euroviisujakatsellut, niin olen huomannut niiden pilaavan kevään.)



"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti