Halusin parikymppisenä maanvilejykseen töihin, vaikka olin kaupunkilainen. Sittemmin olen lähes yjsinomaa kirjoitellut, mutta tuota aikaa kun vertaan muuhun ja maanviljelijöihin sekä keskustapuolueeseen, niin tuntuu kuin konkreettinen työ ulkona luonnon kanssa altistaisi jonkin sortin konkreettisuudelle ja onnettomuusalttiudelle silloin, kun iho on päässyt esim. sateen vihmoessa pitkään viilentymään liikaa, mihi kai auttaisi syödä välipalaa tai ateria, esim. leipäpala. Tuntuu kuin onnettomuusalttius liittyisi muyihin ihmisiin ja laajempaan yhteiskuntaan, laajermpaan maailmaan. Niin kuin viilentynyt iho ei kantaisi jotakin elekieleen ja liikunnallisuuteen sekä tervehenkiseen hyväntuulisuuteen tavallisesti liittyvää elämänviisautta noiden muiden osalta, vaan kenties jokin osa kommunikaatiosta jäisi pois tai jokin arvostelukykyiseksi arvioiduksi tuleminen, mikä tavallisesti kantoi ihan hyvin. Ja vihreillä tuntuisi olevan jotakin saman laista epäonnea. Ovatko nuo muut eteläisemmistyä maista tai ruoakkeskeisempiä ja siksi kokevat moiset viat vahvemmin myös muilla, vai tuntevatko he siinä jonkin puutteen, jota liikunnallinen luonnosta pitävä ei yleensä tunne. Isompiruokaisilla kai sellaiset viat kestävät pidempään,kunnes syö kunnon aterian. Mutta käykö liikunnalliselle niin, että hän on poissa pelistä ilman, että huomaa iutse vian olevan niin iso että se tarttee ottaa huomioon siinä, minkä elämän puolien asioista silloin huolehtii.
Lainaus Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi "* 505. Marketissa oli viherkasveja myynnissä, enimmäkseen paksulehtisiä tummia ja aika pieniä, toivat tyyliltään mieleen kapakan tai ravintolan tai sentapaisen elämäntavan, mikä sai minut jälkikäteen tajuamaan, että rahapuu, siis pyöreät paksut lehdet omaava puumaisen tönkkövatinen viherkasvi, niin ikään tyylinsä kuvastamalla elämäntavalla opettaa, miten saada rahaa: joko työ, sijoittaminen tai myynti. On aika lailla ruokakeskeisen rauhallinen elämäntapa, jonka hyvänä puolena on, että se ottaa kaavan, joka työ tms osin on, tavoitellakseen ja tekee sen hyvällä laadulla niin, että omat toiveet hyvästä laadusta, idearikkaudesta, vapaudesta jne tuovat kaavan sisälle, sen noudattamiseen vehreyttä, elävyyttä, viihtyvyyttä, laatua ja joustavuutta, vapaa-ajanomaisuutta työpäivään. Tai jotain sellaista. Mutta tuosta sitten tuumin, etten ole noin kaavaan mahtuva, että mikä minulle sitten työksi, niin luulen, e...
Kommentit
Lähetä kommentti