Halusin parikymppisenä maanvilejykseen töihin, vaikka olin kaupunkilainen. Sittemmin olen lähes yjsinomaa kirjoitellut, mutta tuota aikaa kun vertaan muuhun ja maanviljelijöihin sekä keskustapuolueeseen, niin tuntuu kuin konkreettinen työ ulkona luonnon kanssa altistaisi jonkin sortin konkreettisuudelle ja onnettomuusalttiudelle silloin, kun iho on päässyt esim. sateen vihmoessa pitkään viilentymään liikaa, mihi kai auttaisi syödä välipalaa tai ateria, esim. leipäpala. Tuntuu kuin onnettomuusalttius liittyisi muyihin ihmisiin ja laajempaan yhteiskuntaan, laajermpaan maailmaan. Niin kuin viilentynyt iho ei kantaisi jotakin elekieleen ja liikunnallisuuteen sekä tervehenkiseen hyväntuulisuuteen tavallisesti liittyvää elämänviisautta noiden muiden osalta, vaan kenties jokin osa kommunikaatiosta jäisi pois tai jokin arvostelukykyiseksi arvioiduksi tuleminen, mikä tavallisesti kantoi ihan hyvin. Ja vihreillä tuntuisi olevan jotakin saman laista epäonnea. Ovatko nuo muut eteläisemmistyä maista tai ruoakkeskeisempiä ja siksi kokevat moiset viat vahvemmin myös muilla, vai tuntevatko he siinä jonkin puutteen, jota liikunnallinen luonnosta pitävä ei yleensä tunne. Isompiruokaisilla kai sellaiset viat kestävät pidempään,kunnes syö kunnon aterian. Mutta käykö liikunnalliselle niin, että hän on poissa pelistä ilman, että huomaa iutse vian olevan niin iso että se tarttee ottaa huomioon siinä, minkä elämän puolien asioista silloin huolehtii.
http://finnishskills.blogspot. com/2015/02/visiting-finnish- nature.html " Visiting the Finnish nature The Finnish nature is famous for it's unique fragile beauty. Also Finland as a nation without much written history has it's roots in the old forest dwellers who were mainly farmers and at earlier times hunters. Most modern Finns spend a week or so of their summer holiday on a summer cottage by a lake shore. Finns have a different attitude toward nature than most foreigners, because the nature here is very different from the nature say in Central Europe, where the nature is mostly farms and gardens and parks too. The Finnish nature is wild, not gardened, and it is praised for it's beauty and peace, and it is scarce: there are not somany trees and not so many dangerous animals. The maybe best way to learn to walk in the forest is to visit a small forest patch in town or some well kept recreation area, and pick some ordinary not-at-all-rare stone, flowers
Kommentit
Lähetä kommentti