lauantai 3. kesäkuuta 2017

Elämäntavasta

Lainaus blogistani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

"

Onni, tekemisentapa, elinympäristö

"Tikku siinä leimahdellen
loistaa hetken, sammuu virtaan.
Lempi sammuu joskus myöskin,
muisto jää vain elon pirtaan."
sanotaan laulussa.
Jäin miettimään, että noin vahvasti ja tervehenkisesti kokien on elämä rikasta ja onnellista, jotenkin täyttä. Mutta siinä on siis tukkijätkän työ luonto ympäristönään, luonnollinen fyysinen työ, seuraa, mielekäs käytännön kannalta, taitoa vaativa muttei pakkotahtinen. Ennen luulin, että tuollaista syntyy vain maalla tai mökillä, kenties metsäretkellä. Mutta maaseutukaupunkiin muutettuani olen saanut vaikutelman, että maanviljelijä on jotenkin apea ja kaupungissa jotenkin täyttä, luontokin läsnä ja käytännön aloja ammatteina. Voiko olla, etei tuota ideaalia tavoittaisikaan ihan maalta vaan jostakin,missä on sekä luontoa että ihmisiä ja paljon tekemisiä? Tekemisten luonnollinen rytmi on tärkeä ja se kysyy sekä luonnollista työnkuvaa että valinnanmahdollisuuksia. Täyteyden tunne liittyy eheisiin kokoanisuuksiin ja ihmisluonnon mukaisuuteen, mikä edellyttää mm tervehenkistä toimeliaisuutta, mielekästä tekemistä kukin omalla tavallaan, ei omaa tapaansa näytellen vaan itselleen hyvin sujuen, motivaationsa ja haaveidensa mukaan, tavoin, joihin on tuntein mieltynyt eikä edustussyistä. Olennaista on tavoittaa elämän eri puolien ilmiöt olennaisessa alkukantaisessa perusmuodossaan, muttei se ehkä olekaan traktorin ratissa vaan pikemminkin talkoissa, mummolassa, mökillä, omakotitalossa, harrastuksissa, liikunnan jaluonnon parissa. Lemmikkieläin tuntuu vaalivan näitä kuin keräilijä, villieläin löytää ne elämästään käytännössä. Kiva on työssä usein ollut jos tekee itse käytännössä jotakin kivaa ja työ tai sivistys tms ulkopuolinen tekijä kuten vaikka kesä tai luonto tai liikunnan ja terveiden elämäntapojne tuoma hyvä olo täydentää ne jotenkin hienosti. Ja se, ettei elämä tai tuo päivä jää siihen vaan jatkaa polveillen eteenpäin, näköpiiri ei rajoitu vaan elämänmahdollisuudet kasvavat ja taidot huimasti. Mutta että se siis vaatisi useampia ihmisiä, tekemisiä, luontoa, liikuntaa, mielekkyyttä.

Mökkeillessä askareet ovat yleensä viihtyisämpiä kuin kaupungissa. Jos vaikka lakaisee mökin kuistilta männynneulasia vähemmäksi, niin neulaset ovat nättejä, monimuotoisen näköisiä, ihan toisin kuin kaupungin roskat ja pöly. Mutta minulla oli joskus laminaattilattia, mäntyä muistaakseni, puun kuviot näkyivät isoissa viiluissa hienosti, niin siltä oli kiva lakaista ja se pitää puhtaana, ei ollekaan siten työlästä kuin muovimaton jaksaminen. Onko moni kaupunkijuttu, kuten vaikka siivous, sillä tavoin väärin sovitettu, ettei oikein kukaan jaksa sitä. Jos vain sovittaisi toisin, vaikkapa kodin laittamisen kivaksi, ja jotkut puitteet kuten vaikka laminaatti, jossa näkyvät puun oksankuviot, olisivat viihtyisästi, niin olisivatko silloin kaupunkiaskareet kevyemåiä kantaa ja elämä parempaa? Mitä kaikkea pitäisi muuttaa ja miten? Onko se kysymys esim. asuinpaiikakunnasta? Savonlinnassa osataan käytännön juttuja ja hienoa tyyliä hyvin,mutta Helsingissä osattiin terveitä elämäntapoja ja vapautta paremmin.





"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti