Kotieläinten asema on muun yhteiskunnan vastuulla

Koirani ovat tuntuneet tuumivan, että lemmikkieläimet ovat usein kiinnostuneita ruokakauppiaista ja että ruokakauppiaat ovat usein kovin lihavia ja tropiikista kotoisin, mikä liittyy siihen, että he lämönhukan paikkaavat ruualla, niin saavat esimerkillään enemmän ruokaa myytyä ja toisaalta kokevat tarvitsevansa paljon ruokaa ja jaksavat siksi olla jatkuvasti kiinnostuneita ruuasta kaupan toiminnan näkökulmasta ja asiakkaiden näkökulmasta. Mutta se siis merkitsee, että heillä on usein energiavaje kuin pitkään pakkasessa ulkoilleella kylmettyneellä, ja siihen haukkaavat täytettä kuin pakkasessa ollut sisätilojen lämpöäja ehkä lihapiirakkaa. Mutta sellaiselle syömiselle on tyypillistä holtittomuus: ihminen vain tarvitsee niin paljon ruokaa, kun on viilennyt eikä osaa muita lämmittelykeinoja. Koirani tuumivat, että se merkitsee, etteivät he ajattele kotieläimen kannalta ollenkaan, että mistäliha tulee, kenet syödään, vaan syövät vaan, ja ettäseon tyypillistä ruokakauppiaille ja kovin lihaville, joidenkeho huokuu lämpöä ja joille siksi tulee vastaava lämmönhukka tuon tavaksi jääneen ruuan jälkeisen ylimääräisen lämmön tuulettamisen pois tuoman viilentymisen ja lisäruuan mieliteon vuoksi tulevat syöneeksi niin ikään holtittomasti mutta ikään kuin mielietekona. Vaikkaon siinä kaise ero, että voivat toivoa hyvää eläimillä, syövätpähä ne vain silläs ekunnilla kuin ruokaa tarvitsevat.
Koirani tuumivat että maanviljelijöillä taas on ongelmana turvattomuus: kuka ulkomaalainen vain saattaa tulla tilalle ja se voi olla tappelutilanne, kenties murha, ja sen vaaran jatkuvuus turruttaa eläimiin kohdistuvaa huolenpitoa, välittämisen kykyä. Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää.
Mutta kumminkin rojahtelemattomat tahot ovat usein parhaissa asemissa vaikuttamaan asioihin, ja niin kuluttajat ja yhteiskunta öaajemmin on ehk paras päättämään kotieläinten oloista ja elämistä, eivätkä vain asianosaiset, tuotantolinja, lihantuotannosta riippuvaiset.