Nyt kun olen parikymmentä vuotta kirjoitellut, useimmiten yhdestä muutamaan pätkää päivässä ja yleensä aina sellaisesta mitä koen tähdelliseksi kertoa, taitoja opettaa, usein suurempia kuin mihinkuvittelin nuorempana koskaan pystyväni, koska kurssimaisesti opiskellen en oppinut yhtä hyvin kuin omin päin. Niin nyt rinnastuu elämäni kuusi-seitsenkymppisiin ja näyttää kuin he moni tekisivät yhtä lailla työnään, kirjailijan tapaan, jotakin kovin suurta panosta jonkin asian eteen, ja ajan myötä noita parannuksia, ihmeitä tai mitä ovatkaan kokemuksen ja vuosien koulutuksen tuomia taitoja, niin noita työpanoksia tulee kamalan monta per ihminen. Mutta missä ne ovat? Minä olen laatinut jop tuhansia pätkiä nettiin tällä blofisaitille. Vanhuksista nykyisin jo moni varmaankin kirjoittaa myös nettiin, jollin noita panoksia olisi vähintään miljoonia, kenties jopa miljardi suomalaisilta, vaikka se kuulostaakin isolta luvulta, mutta toisaalta voi ajatella, että kokenut voi tuoda ison panoksen jo pelkän tavallisen sähköpostin kirjoittamisen nuoremmalta vaatimalla vaivalla, vaikka toiset urakart toki ovat suurempia, mutta joka tapauksessa se näkyy olevan vanhusten työ. Niin minne ne menevät? Kuka ne lukee? Lukeeko kukaan? Onko meininki sillä tasolla? Vai käyttääkö joku virkavaltuuksiaan, esim. hoitoalat, ottaakseen kamalan määrän mukamas puppua tai vaarallista pois netistä tai pois hakukoneiden ulottuvilta tai pois niiden listauksien kä'rkipäästä? Tarvittaisiinko nettiin ikäluokitus: haluan nelikymppiselle sovitetun hakukoneen? Kokeneen kirjoitus käy läpi perusasiat hyvällä laadulla muttei aina samalla lähtötaso-oletuksella kuin nuorempien kirjoitukset. Se ei siis ole puppua, mutta osa bvoi olla vieraiden kulttuurien parissa eletyn elämän tuotosta. Hoitoalat taas keskittyvät kuulostelemaan yhden henkilön oloa, lähinnä että jaksaako, onko ok miellyttävä olo esim. ruuan voimin, toimivatko eri elimet hyvin, yms, eikä etsi asdioiden paikaka maailmassa, moraalista tapaa elää yhteiskunnassa, ymmärrystä maailmankuvaansa, vaan vain noita että kukertava olo, no ehkä tästä selvitään, tai kipuja ja hankala olo, jotenkin tukkoon laittavat ihmiset ja ovat tukossa itsekin, kenties peruskoulua käymättömiä tai erilaisen päänsisällön myötä sen hylänneitä. Ei heidän kuulu ottaa osaavien tekstejä pois, ei myöskään nuorempienkaavamaisuutta kannattavien työntekijöiden jotaka eivät yll'ä silosofian ymmärtämisen tasolle.
Lainaus Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi "* 505. Marketissa oli viherkasveja myynnissä, enimmäkseen paksulehtisiä tummia ja aika pieniä, toivat tyyliltään mieleen kapakan tai ravintolan tai sentapaisen elämäntavan, mikä sai minut jälkikäteen tajuamaan, että rahapuu, siis pyöreät paksut lehdet omaava puumaisen tönkkövatinen viherkasvi, niin ikään tyylinsä kuvastamalla elämäntavalla opettaa, miten saada rahaa: joko työ, sijoittaminen tai myynti. On aika lailla ruokakeskeisen rauhallinen elämäntapa, jonka hyvänä puolena on, että se ottaa kaavan, joka työ tms osin on, tavoitellakseen ja tekee sen hyvällä laadulla niin, että omat toiveet hyvästä laadusta, idearikkaudesta, vapaudesta jne tuovat kaavan sisälle, sen noudattamiseen vehreyttä, elävyyttä, viihtyvyyttä, laatua ja joustavuutta, vapaa-ajanomaisuutta työpäivään. Tai jotain sellaista. Mutta tuosta sitten tuumin, etten ole noin kaavaan mahtuva, että mikä minulle sitten työksi, niin luulen, e...
Kommentit
Lähetä kommentti