Nyt kun olen parikymmentä vuotta kirjoitellut, useimmiten yhdestä muutamaan pätkää päivässä ja yleensä aina sellaisesta mitä koen tähdelliseksi kertoa, taitoja opettaa, usein suurempia kuin mihinkuvittelin nuorempana koskaan pystyväni, koska kurssimaisesti opiskellen en oppinut yhtä hyvin kuin omin päin. Niin nyt rinnastuu elämäni kuusi-seitsenkymppisiin ja näyttää kuin he moni tekisivät yhtä lailla työnään, kirjailijan tapaan, jotakin kovin suurta panosta jonkin asian eteen, ja ajan myötä noita parannuksia, ihmeitä tai mitä ovatkaan kokemuksen ja vuosien koulutuksen tuomia taitoja, niin noita työpanoksia tulee kamalan monta per ihminen. Mutta missä ne ovat? Minä olen laatinut jop tuhansia pätkiä nettiin tällä blofisaitille. Vanhuksista nykyisin jo moni varmaankin kirjoittaa myös nettiin, jollin noita panoksia olisi vähintään miljoonia, kenties jopa miljardi suomalaisilta, vaikka se kuulostaakin isolta luvulta, mutta toisaalta voi ajatella, että kokenut voi tuoda ison panoksen jo pelkän tavallisen sähköpostin kirjoittamisen nuoremmalta vaatimalla vaivalla, vaikka toiset urakart toki ovat suurempia, mutta joka tapauksessa se näkyy olevan vanhusten työ. Niin minne ne menevät? Kuka ne lukee? Lukeeko kukaan? Onko meininki sillä tasolla? Vai käyttääkö joku virkavaltuuksiaan, esim. hoitoalat, ottaakseen kamalan määrän mukamas puppua tai vaarallista pois netistä tai pois hakukoneiden ulottuvilta tai pois niiden listauksien kä'rkipäästä? Tarvittaisiinko nettiin ikäluokitus: haluan nelikymppiselle sovitetun hakukoneen? Kokeneen kirjoitus käy läpi perusasiat hyvällä laadulla muttei aina samalla lähtötaso-oletuksella kuin nuorempien kirjoitukset. Se ei siis ole puppua, mutta osa bvoi olla vieraiden kulttuurien parissa eletyn elämän tuotosta. Hoitoalat taas keskittyvät kuulostelemaan yhden henkilön oloa, lähinnä että jaksaako, onko ok miellyttävä olo esim. ruuan voimin, toimivatko eri elimet hyvin, yms, eikä etsi asdioiden paikaka maailmassa, moraalista tapaa elää yhteiskunnassa, ymmärrystä maailmankuvaansa, vaan vain noita että kukertava olo, no ehkä tästä selvitään, tai kipuja ja hankala olo, jotenkin tukkoon laittavat ihmiset ja ovat tukossa itsekin, kenties peruskoulua käymättömiä tai erilaisen päänsisällön myötä sen hylänneitä. Ei heidän kuulu ottaa osaavien tekstejä pois, ei myöskään nuorempienkaavamaisuutta kannattavien työntekijöiden jotaka eivät yll'ä silosofian ymmärtämisen tasolle.
En ole ompelussa kovin taitava ja Helsingissä, mistä olen alun perin kotoisin, ei osattu myöskään kovin hyvin käsitöitä, mutta olen ollut vuosikymmeniä harrastunut uusien taitojen ja lahjakkuuksien oppimisesta, opettamisesta ja mm käsitöistä, taiteista ja uskonnosta ja Savonlinnassa, missä olen nyt 7 vuotta sunut, käsitöitä tunnutaan osaavan mainiosti. Joten tässä linkkejä, joista voisi olla iloa kirpparilöytöjen muokkaamisessa ja uuden ompelemisessa niiden mallin mukaan. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html Tämän luulisi olevan tosi hyvä ohje! Pääkaupunkiseudulla monen syy jättää ompelematta oli, että kun ei ole sopivia kaavoja. Tästä oppii, miten käyttää omia haaveitaan kaavojen sijasta ompelun ohjeena. Samaa ohjetta voisi varmaankin soveltaa muihin käsitöihin, esim. puutöihin. Usein vastaan tuleva kysymys on, että miltä kohden ommellaan, leikataan, saadaan näyttävä tai tietyn tyylinen. Siihen yms sentapaisiin ajoitus...
Kommentit
Lähetä kommentti