Se, mikä vihreissä useimpia ja etenkin uskonnosta ymmärtäviä häiritsee, on se, että nämä mainitsevat koko ajan negatiivisia kiinnekohtia ja käyttävät tyyliä, joka on ikävä. Se kuulostaa vihreiden korvissa pikkujutulta, jota kommunikaatio ja asioiden kunnolla tekeminen=huomioon ottaminen tarvitsee. Mutta muiden korvissa se on vakava virhe. Ero on kai siinä, että vihreät hahmottavat pienemmän kimpaleen elämänalueita ja ajattelutyyppejä kerrallaan kuin useimmat muut, koulumaisemman pikkujuttumaisemman, teknisemmän. Kun taas vanhus, joka monessa muussa ryhmässä on tärkeässä asemassa viisautensa vuoksi, on tottunut valitsemaan lähestymistapoja, että ne olisivat hedelmälliset, toisivat hyviä lopputuloksia runsaasti, vaikkei aluksi tietäisi, että mistä kaikesta niitä tulee.
Tyypillinen asia, mitä iän myötä huomaa, on että kukin tuotaa omantyyppistään elämänpiiriä ongelmineen ja asianlaitoineen. Hänelle itselleen se on keskeinen hyvä lähestymistapa lähes kaikkeen elämässä ja maailmassa hedelmällinen hänen mielesään, mutta lähes jokainen muu huomaa, että siinä on juuri hänelle itselleen tyypilliset painotukset, atitotaso ja lopputulokset eikä maailmassa parhaita. Parhaana yleensä pidetään usontoa, taidetta arvostetaan ja viisautta etenkin.
Niinpä jos epäonnistumisiin kohdistaa huomionsa, keskeisiksi huomion piirissä ja ilmiöiden selittäjinä nousevat ihmiset, jotka epäonnistuvat sillä tavoin usein ja vähän kaikessa, sillä he tuntevat nuo ilmiöt, nuo sattumat. Sen sijaan ihmiset, joilla ei ole ollenkaan sellaista ongelmaa siinä, ohittavat koko kysymyksen kokonaan tai aivan nopeasti ja aivan eri aiheisiin liittyvin sanoin, aivan eri aihepiirin ja eri sosiaalisten ympyröiden sekä aivan eri ammattilan koulutuksen piiristä. "Se, joka puhuu, ei ole viisas. Viisas ei puhu." tms kiinalaisessa kalssikossa Tao-Te-Ching (Stephen Mitchellin englanninkielinen käännös on erinomainen, suosittelen!) sanotaan ja viitataan kai tähän ilmiöön.
Samoin, jos ongelmanratkaisusta tietää omassa elämässään, niin yleensä ongelmaan koettaa useita eri ratkaisuaihioita ja jotkin toimivat tai näyttävät lupaavilta ja toiset taas eivät toimi. Jos siis poimii ei-toimivia kiinnekohdikseen, niin mieleen tulee lähinnä epäonnistuneita ratkaisuja. Jos sen sijaan lähteen eri teitä, missä vain olisi valonpilkahdus ratkaisuun, vaikka olisvat erityylisäkin, niin löytää hyviä ratkaisuja ja selviää ongelmasta hetkessä.
Tyypillinen asia, mitä iän myötä huomaa, on että kukin tuotaa omantyyppistään elämänpiiriä ongelmineen ja asianlaitoineen. Hänelle itselleen se on keskeinen hyvä lähestymistapa lähes kaikkeen elämässä ja maailmassa hedelmällinen hänen mielesään, mutta lähes jokainen muu huomaa, että siinä on juuri hänelle itselleen tyypilliset painotukset, atitotaso ja lopputulokset eikä maailmassa parhaita. Parhaana yleensä pidetään usontoa, taidetta arvostetaan ja viisautta etenkin.
Niinpä jos epäonnistumisiin kohdistaa huomionsa, keskeisiksi huomion piirissä ja ilmiöiden selittäjinä nousevat ihmiset, jotka epäonnistuvat sillä tavoin usein ja vähän kaikessa, sillä he tuntevat nuo ilmiöt, nuo sattumat. Sen sijaan ihmiset, joilla ei ole ollenkaan sellaista ongelmaa siinä, ohittavat koko kysymyksen kokonaan tai aivan nopeasti ja aivan eri aiheisiin liittyvin sanoin, aivan eri aihepiirin ja eri sosiaalisten ympyröiden sekä aivan eri ammattilan koulutuksen piiristä. "Se, joka puhuu, ei ole viisas. Viisas ei puhu." tms kiinalaisessa kalssikossa Tao-Te-Ching (Stephen Mitchellin englanninkielinen käännös on erinomainen, suosittelen!) sanotaan ja viitataan kai tähän ilmiöön.
Samoin, jos ongelmanratkaisusta tietää omassa elämässään, niin yleensä ongelmaan koettaa useita eri ratkaisuaihioita ja jotkin toimivat tai näyttävät lupaavilta ja toiset taas eivät toimi. Jos siis poimii ei-toimivia kiinnekohdikseen, niin mieleen tulee lähinnä epäonnistuneita ratkaisuja. Jos sen sijaan lähteen eri teitä, missä vain olisi valonpilkahdus ratkaisuun, vaikka olisvat erityylisäkin, niin löytää hyviä ratkaisuja ja selviää ongelmasta hetkessä.
Kommentit
Lähetä kommentti