Mietin tuota, ettämissä määrin kaupungissa tuntuu olevan luontoa tai sitten ihan riittämättömästi, on osin lähestymistapakysymys ja määrää paljon joidenkin kaupunkielämän laadusta. Täällä on pihalla ja lähistöllä lähinnä mäntyjä ja koivuja ja nurmikkoa kesäaikaan sekä joitakin pienempiä lehtipuita ja syreenejä omakotitaloalueella, ei niin kamalan vehreää mutta mäntykangasta on kumminkin, muttakoetin tuota enemmänkin näyttävän näköistä tai asustelee luontokokemustani etsiä, että jsoko se on puiden kanssa olemisen ja kadulla kulkemisen tavasta kiinni, niin kokeilin säveltää siitä pätkän, tuli venäläisen sävelmän kuuloinen, enkä tiedä, kosti´uuko siitä mitään, idea on että ikään kuin eksyy puiden luomaan maisemaan, elelee siinä.
Mutta loppupuolella, kakkosrivillä aika alussa A ja F kuuluisivat soida yhtä aikaa, muttei sitä löytynyt tuost nettipohjelmasta, jolla voi kirjoittaa nuotteja.
Tää oli oikeastaan teemalla taikalaulu, mutten sitten tiedä, onnistuiko se yhtään, voiko itsensä löytää luonnon keskeltä kaupungissa.
17.3.2019 Tässä on vanha sävelmänpätkäni jonkun vuoden lokakuulta, kun koivuissa oli keltaiset lehdet, jotenkin puistokatumaisesti.
Ja tämänpäiväinen, ei niin onnistunut sävelmänpätkä:
30. maaliskuuta 2019
Luin hiukan Eino Leinon runoja ja sain vaikutelman, että luontokokemus löytyy tekemisen tunnun kohdalta eikä luonnon varassa roikkumisen, josta pikemminkin tulee olo, että rikkumaton luontokokemus olisi hieno muttei sitä itsellä ole, ei ole mahdollisuutta moiseen, onko nykyaikana monellakaan.
Olen tehnyt vuodenaikakirjoitukseeni http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html muutaman sävelmänkappaleen kevätosioon, kun en kevätaiheisia lauluja löytänyt, ainakaan nykymaailman kaupunkieläjille sopivia, jos ei luontoa niin paljon ole ja kaupungissa on työ ja koulu,opinnotkin. Tarkoitus olisi tehdä niitä etenkin huhtikuun osioon, mutten sitten tiedä, onnostuuko se minulta näin ekalla yrittämällä.
Oisko tuo pikemminkin että elämisen tunnun kohdalta niin kuin nuorella aikuisella on isoja asioita elämässä, samaan aikaan tunteiden, oman näkemyksen, luonteenlaadun ja käytännön tekemisten merkeissä.
31. maaliskuuta 2019 Katselin joskus kirjaa Balladi erämaajärvestä, jossa näytti olevan noin selatessa arvioituna useampia tekijöitä sekä kuvilla että tekstillä. Jollakulla isääni muistuttavalla mieskirjoittajalla oli kovin hyvän kuuloinen luonnon kanssa elämisen tuntu, kenties kuin lastenkasvatuksen ohessa syntynyt, jotenkin oman tekemisen tyylinen luontokuvakin puheessaan, josta sai vaikutelman, että ihmisen luontokokemus muotoutuu sentyyliseksi kuin millaista hänen tekemisensä on, luonto ikään kuin kuvittaa tekemisentavan, on samanlainen symboliikaltaan, tunnultaan, hengeltään, vahvempi vain ja elämänviisaampi , hyvähenkisempi. (Isäni oli novosibirskiläisen tyyppinen näin jälkikäteen arvioiden, osataankohan siellä tällaiset?)
En siis tarkoita, että yksi vain kertoisi tarinoita samasta luontokokemuksesta vaan että luontokokemus on ihan erilainen niin kuin esim. että kiirehtiikö opintojen tms lyttyyn laittamana vain kokemuksen ohitse, onko pakkotahtinen meno, vai onko aikaa tuolle asialle, hyvö tekemisen meininki, jokseenkin samanhenkinen kuin seutu, jolla on.
Onkohan niin, että kun eläin tekee hienommalla tyylillä kuin ihminen,niin hieno tarina on jokseenkin lähellä eläimen tavallista tyyliä ja eläin kokee sen sosiaalisuudeksi itsensä ja muiden lähistön eläinten kanssa ja ovat niin paremmin mukana luomassa luontokokemusta.
Ihminenhän voi laulusta oppia monia asioita, etenkin elämänviisautta ja näkökulmia, ja samaan tapaan lintujen laulusta ja eläinten liikkumistavasta sekä niiden elekielestä, ja toki puilta, niiden tunnelmasta, etenkin mäntyjen, niin että kyllä luonnossa elämistä taitavan eläimen sosiaalisuudesta voi luontokokemus olla kiinni, ainakinosin.
15.5.2019 "I was watching a video about trapper's life in northern Russia, maybe about life there generally too, traditional kind of life largely I guess. In it a trapper told that he had been in a forest hut alone with his dog without much food but his dog fed him. I know that animals communicate about animals' views by telling tales. So a dog can tell a tale about how wild animals live and where one could find food. And those are magnifient charming tales. So one really can live that way and well, but somewhat dog kind of life. And so with other animals that one is friendly with and can communicate well via the sense of atmospheres, gesture language and emphatizing theirlives, with animals as wise charming persons and with their lives charming somewhat like art."
http://talesfromforest.blogspot.com
Nuo eläinten tarinat ovat niiden tekemisiä ja kohtaamisia. Ne ovat eläinystäv'si elämän harrastuksia yms, joihin se toivoo sinun ottavan osaa edes lyhyen matkaa. Ne ovat sen tapa elää, vähän niin kuin lennokkiharrastuneella lapsella on lennokkinsa, niin eläimellä on villieläinystävänsä, kaikki tenhoavat henkilöhahmot ja tekemiset, luonnon tarinat. Ne se haluaa jakaa kanssasi samaan tapaan kuin lapset tai vanhukset jakavat eri ikäpolvea olevien ystäviensä kanssa tekemisiään ja näkemyksiään.
Mutta loppupuolella, kakkosrivillä aika alussa A ja F kuuluisivat soida yhtä aikaa, muttei sitä löytynyt tuost nettipohjelmasta, jolla voi kirjoittaa nuotteja.
17.3.2019 Tässä on vanha sävelmänpätkäni jonkun vuoden lokakuulta, kun koivuissa oli keltaiset lehdet, jotenkin puistokatumaisesti.
Ja tämänpäiväinen, ei niin onnistunut sävelmänpätkä:
30. maaliskuuta 2019
Luin hiukan Eino Leinon runoja ja sain vaikutelman, että luontokokemus löytyy tekemisen tunnun kohdalta eikä luonnon varassa roikkumisen, josta pikemminkin tulee olo, että rikkumaton luontokokemus olisi hieno muttei sitä itsellä ole, ei ole mahdollisuutta moiseen, onko nykyaikana monellakaan.
Olen tehnyt vuodenaikakirjoitukseeni http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html muutaman sävelmänkappaleen kevätosioon, kun en kevätaiheisia lauluja löytänyt, ainakaan nykymaailman kaupunkieläjille sopivia, jos ei luontoa niin paljon ole ja kaupungissa on työ ja koulu,opinnotkin. Tarkoitus olisi tehdä niitä etenkin huhtikuun osioon, mutten sitten tiedä, onnostuuko se minulta näin ekalla yrittämällä.
Oisko tuo pikemminkin että elämisen tunnun kohdalta niin kuin nuorella aikuisella on isoja asioita elämässä, samaan aikaan tunteiden, oman näkemyksen, luonteenlaadun ja käytännön tekemisten merkeissä.
31. maaliskuuta 2019 Katselin joskus kirjaa Balladi erämaajärvestä, jossa näytti olevan noin selatessa arvioituna useampia tekijöitä sekä kuvilla että tekstillä. Jollakulla isääni muistuttavalla mieskirjoittajalla oli kovin hyvän kuuloinen luonnon kanssa elämisen tuntu, kenties kuin lastenkasvatuksen ohessa syntynyt, jotenkin oman tekemisen tyylinen luontokuvakin puheessaan, josta sai vaikutelman, että ihmisen luontokokemus muotoutuu sentyyliseksi kuin millaista hänen tekemisensä on, luonto ikään kuin kuvittaa tekemisentavan, on samanlainen symboliikaltaan, tunnultaan, hengeltään, vahvempi vain ja elämänviisaampi , hyvähenkisempi. (Isäni oli novosibirskiläisen tyyppinen näin jälkikäteen arvioiden, osataankohan siellä tällaiset?)
En siis tarkoita, että yksi vain kertoisi tarinoita samasta luontokokemuksesta vaan että luontokokemus on ihan erilainen niin kuin esim. että kiirehtiikö opintojen tms lyttyyn laittamana vain kokemuksen ohitse, onko pakkotahtinen meno, vai onko aikaa tuolle asialle, hyvö tekemisen meininki, jokseenkin samanhenkinen kuin seutu, jolla on.
Onkohan niin, että kun eläin tekee hienommalla tyylillä kuin ihminen,niin hieno tarina on jokseenkin lähellä eläimen tavallista tyyliä ja eläin kokee sen sosiaalisuudeksi itsensä ja muiden lähistön eläinten kanssa ja ovat niin paremmin mukana luomassa luontokokemusta.
Ihminenhän voi laulusta oppia monia asioita, etenkin elämänviisautta ja näkökulmia, ja samaan tapaan lintujen laulusta ja eläinten liikkumistavasta sekä niiden elekielestä, ja toki puilta, niiden tunnelmasta, etenkin mäntyjen, niin että kyllä luonnossa elämistä taitavan eläimen sosiaalisuudesta voi luontokokemus olla kiinni, ainakinosin.
15.5.2019 "I was watching a video about trapper's life in northern Russia, maybe about life there generally too, traditional kind of life largely I guess. In it a trapper told that he had been in a forest hut alone with his dog without much food but his dog fed him. I know that animals communicate about animals' views by telling tales. So a dog can tell a tale about how wild animals live and where one could find food. And those are magnifient charming tales. So one really can live that way and well, but somewhat dog kind of life. And so with other animals that one is friendly with and can communicate well via the sense of atmospheres, gesture language and emphatizing theirlives, with animals as wise charming persons and with their lives charming somewhat like art."
http://talesfromforest.blogspot.com
Nuo eläinten tarinat ovat niiden tekemisiä ja kohtaamisia. Ne ovat eläinystäv'si elämän harrastuksia yms, joihin se toivoo sinun ottavan osaa edes lyhyen matkaa. Ne ovat sen tapa elää, vähän niin kuin lennokkiharrastuneella lapsella on lennokkinsa, niin eläimellä on villieläinystävänsä, kaikki tenhoavat henkilöhahmot ja tekemiset, luonnon tarinat. Ne se haluaa jakaa kanssasi samaan tapaan kuin lapset tai vanhukset jakavat eri ikäpolvea olevien ystäviensä kanssa tekemisiään ja näkemyksiään.
Kommentit
Lähetä kommentti