Iäisen lemmen ääni - maailmanymmärryksestä * An ages old love that lasts forever - About one's understanding of the world
(English translation under the Finnish text.)
Lainaus blogistani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi
"
Lainasin kirjastosta Aleksis Kiven runoja ja niitä oli mm laulu Onnelliset, jossa lopussa säkeet:
"ja laakson hyminä soi
kuin ijäisen lemmen ääni",
mikä tuo mieleeni luonnon linnunlaulun joskus tuoman vaikutelman onnentäyteisestä harmoniasta, josta ne laulavat. Se on ihmisen ja eläimen, elollisen luonnon ääni, ikiaikaisen oikean elämäntavan tunteitakoskettavuus ja onnellisuus, elämäntavan joka varioi eläimeltä ja ihmiseltä toiselle, mutta jossa on samoja tekijöitä ja samoja teemoja, kulkuja,eri mittasuhteissa vain, kenties eri aihepiireissä, tunteita koskettavia elämäntapahtumia ja elämänviisauden oppimista toisilta, samalla maisemassa eläen, oman paikkansa löytäneenä elollisen kokonaisuudessa, harmoniassa muiden eläinten ym kanssa.
Mutta oikeastaan viimeinen säkeistö kuuluu:
"Täss seison impeni kanssa,
ja kiharan tuulessa liehuu
ja laaksojen hyminä soi
kuin ijäisen lemmen ääni,
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee."
missä ei oikeastaan ole kerrottu ollenkaan, miten tuo ihmisluontoa koskettava harmonia saavutetaan, vaan mainittu kuin koululaisten osaamattomuus, kränä yms tuo yö ja parannuksena vain aamu, vai onko sivistys, mutta ongelmana on, että sama vika tulee seuraavana yönä uudelleen. Ja samalla linnut laulavat viisaammin.
Mutta tuosta iäisen lemmen äänen selittämisestä, että mitä ja miten, oppisi varmaankin paratiisiteoriakirjastani, kai sen paratiisiosuudesta etenkin, mutta alun kai tarvitsisi perustietoina: http://www.angelfire.com/planet/paradisewins/2013paradise.rtf
"
* * *
I translate:
"
Ages old love that lasts forever - about one's understanding of the world
I borrowed from the library poems of Aleksis Kivi (of whom we heard a lot in school and who is very much like teachers) and among those was the song Onnelliset (The happy ones),in the end of whoích were the phraces:
"and the humming of the valley sings
like the voice of an ages old love that lasts forever"
which brings to my mind the impression birdsong in the nature sometimes brings of harmony full of happiness that they sing about. That is the voice of humans and animals, of the living nature, of the agers old right way to live, it's way to touch feelings and it's happiness, of the way of living that varies from one human and one animal to another, but which has the same factors and same themes, ways it varies and wanders, but in different sizes, maybe in different subjects, happenings in life that touch feelings and learning wisdom of life from others, living at the same time in a landscape, having found one's own place in the big whole of the living kind, in harmony with other animals etc.
But in fact the last verses are:
"Here I stand with my lady
and the curly hair waves in the wind
and the humming of the valley sings
like the voice of an ages old love that lasts forever
since the night has gone
and glimmers the summery morning
and the birds just sing."
in which one hasn't in fact told at all, how that harmony which touches the human nature is reached, but only mentioned the lack of skills of school pupils, arguments etc, that night and as a cure only the morning, or is it learning civilized wisdom, but the problem is that the same problem comes the next night again. And at the same time the birds sing wiser.
But about explaing the voice of the ages old love that lasts forever, I mean what and how, one would propably learn from my paradise theory book, I guess that from it's paradise part especially, but propably the parts before that would also be needed as groundwork: http://www.angelfire.com/planet/paradisewins/2013paradise.rtf
"
* * *
Lainaus blogistani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi
"
Lainasin kirjastosta Aleksis Kiven runoja ja niitä oli mm laulu Onnelliset, jossa lopussa säkeet:
"ja laakson hyminä soi
kuin ijäisen lemmen ääni",
mikä tuo mieleeni luonnon linnunlaulun joskus tuoman vaikutelman onnentäyteisestä harmoniasta, josta ne laulavat. Se on ihmisen ja eläimen, elollisen luonnon ääni, ikiaikaisen oikean elämäntavan tunteitakoskettavuus ja onnellisuus, elämäntavan joka varioi eläimeltä ja ihmiseltä toiselle, mutta jossa on samoja tekijöitä ja samoja teemoja, kulkuja,eri mittasuhteissa vain, kenties eri aihepiireissä, tunteita koskettavia elämäntapahtumia ja elämänviisauden oppimista toisilta, samalla maisemassa eläen, oman paikkansa löytäneenä elollisen kokonaisuudessa, harmoniassa muiden eläinten ym kanssa.
Mutta oikeastaan viimeinen säkeistö kuuluu:
"Täss seison impeni kanssa,
ja kiharan tuulessa liehuu
ja laaksojen hyminä soi
kuin ijäisen lemmen ääni,
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee."
missä ei oikeastaan ole kerrottu ollenkaan, miten tuo ihmisluontoa koskettava harmonia saavutetaan, vaan mainittu kuin koululaisten osaamattomuus, kränä yms tuo yö ja parannuksena vain aamu, vai onko sivistys, mutta ongelmana on, että sama vika tulee seuraavana yönä uudelleen. Ja samalla linnut laulavat viisaammin.
Mutta tuosta iäisen lemmen äänen selittämisestä, että mitä ja miten, oppisi varmaankin paratiisiteoriakirjastani, kai sen paratiisiosuudesta etenkin, mutta alun kai tarvitsisi perustietoina: http://www.angelfire.com/planet/paradisewins/2013paradise.rtf
"
* * *
I translate:
"
Ages old love that lasts forever - about one's understanding of the world
I borrowed from the library poems of Aleksis Kivi (of whom we heard a lot in school and who is very much like teachers) and among those was the song Onnelliset (The happy ones),in the end of whoích were the phraces:
"and the humming of the valley sings
like the voice of an ages old love that lasts forever"
which brings to my mind the impression birdsong in the nature sometimes brings of harmony full of happiness that they sing about. That is the voice of humans and animals, of the living nature, of the agers old right way to live, it's way to touch feelings and it's happiness, of the way of living that varies from one human and one animal to another, but which has the same factors and same themes, ways it varies and wanders, but in different sizes, maybe in different subjects, happenings in life that touch feelings and learning wisdom of life from others, living at the same time in a landscape, having found one's own place in the big whole of the living kind, in harmony with other animals etc.
But in fact the last verses are:
"Here I stand with my lady
and the curly hair waves in the wind
and the humming of the valley sings
like the voice of an ages old love that lasts forever
since the night has gone
and glimmers the summery morning
and the birds just sing."
in which one hasn't in fact told at all, how that harmony which touches the human nature is reached, but only mentioned the lack of skills of school pupils, arguments etc, that night and as a cure only the morning, or is it learning civilized wisdom, but the problem is that the same problem comes the next night again. And at the same time the birds sing wiser.
But about explaing the voice of the ages old love that lasts forever, I mean what and how, one would propably learn from my paradise theory book, I guess that from it's paradise part especially, but propably the parts before that would also be needed as groundwork: http://www.angelfire.com/planet/paradisewins/2013paradise.rtf
"
* * *
Kommentit
Lähetä kommentti