Tämä on jo niin eri maailmankuvan juttu kuin nuorempana, että mietin, pitäisikö jättää kertomatta, mutta toisaalta koska asia näyttää olevan näin, niin kai se olisi yhtenä todellisuusvaihtoehtona vihreidenkin hyvä ottaa huomioon. Eli miten asianlaidat syntyvät, missä todellisuudessa elämme, mikä on tulevaisuutemme, onko ympäristöongelmia vai ei.
Maalaamista kun olen harrastanut, niin olen kiinnittänyt huomiota tunnelmiin, etenkin puiden yksittäisten oksien osien tunnelmiin tieetynä hetkenä ja huomannut niin kuib aiemminkin, että niiden tyylistä voi oppia elämänviisautta, mutta samalla olen huomannut, että tyyli vaihtelee ajankohdan mukaan ja oman lähestymistapani mukaan, mikä on vielä selitettävissä: niin kuin eri runoilijakin kirjoittaisi erilaisen runon samassa paikassa, koska kiinnittää huomionsa eri asioihin ja elää eri rytmillä ja eri painotuksin, eri viisauden varassa. Mutta sitten toisaalta, kun olen yrittänyt setviä oman elämäni hankaluuksia, niin ne ovat olleet tavallaan sosiaalista sorttia, milloin lähestymistapa on määrännyt paljon, että mikä jää keskustelussa pinnalle, vallitsevaksi ja mikä taas sivuutetaan. Ja tuossa on yhtymäkohta ympäristöongelmiin: vihreä tuntuu inttäen sanovan, että ei, et ole vielä huomannut tätä ongelmaa, et ole kiinnittänyt siihen tarpeeksi huomiota, kun taas uskonnollisen ihmisen vastaus siihent untuisi olevan, että kun löydämme vastauksia, niin voimme niiden varaan rajentaa, mutta joskus perspektiivit ovat vääriä, tuhoisia, eikä niihin silloin pidä juuttua tai menee todellisuus huonolle tolalle. Ja niin uskonnollisen ihmisen näkökulmasta on paitse tekemisentapamme tökerö, ongelmia aiheuttava, mutta niin myös taipumuksemme inttää kuin toinen ei olisi huomannut viimeisintä taia iempaa kommenttiamme, niin myös inttämine jumittaa maailman tietyn perspektiivin mukaiseksi kuin kaikki olisi henkeä vähän siihen tapaan kuin maalaamisessa jonkin asian tyyli ja painotus kertoo, millainen se on maailman dynamiikan kannalta: vahva, herkkä, dominantti, viisas, hetkellinen arvio vai mikä, esim. pienialainen vai laaja, hetkellinen vai pysyvä, ja vihreiden keskustelutapa yhteiskunnallisissa kysymyksissä siis jumittaa päälle näitä ongelmia eikä ratkaisuja.
Maalaamista kun olen harrastanut, niin olen kiinnittänyt huomiota tunnelmiin, etenkin puiden yksittäisten oksien osien tunnelmiin tieetynä hetkenä ja huomannut niin kuib aiemminkin, että niiden tyylistä voi oppia elämänviisautta, mutta samalla olen huomannut, että tyyli vaihtelee ajankohdan mukaan ja oman lähestymistapani mukaan, mikä on vielä selitettävissä: niin kuin eri runoilijakin kirjoittaisi erilaisen runon samassa paikassa, koska kiinnittää huomionsa eri asioihin ja elää eri rytmillä ja eri painotuksin, eri viisauden varassa. Mutta sitten toisaalta, kun olen yrittänyt setviä oman elämäni hankaluuksia, niin ne ovat olleet tavallaan sosiaalista sorttia, milloin lähestymistapa on määrännyt paljon, että mikä jää keskustelussa pinnalle, vallitsevaksi ja mikä taas sivuutetaan. Ja tuossa on yhtymäkohta ympäristöongelmiin: vihreä tuntuu inttäen sanovan, että ei, et ole vielä huomannut tätä ongelmaa, et ole kiinnittänyt siihen tarpeeksi huomiota, kun taas uskonnollisen ihmisen vastaus siihent untuisi olevan, että kun löydämme vastauksia, niin voimme niiden varaan rajentaa, mutta joskus perspektiivit ovat vääriä, tuhoisia, eikä niihin silloin pidä juuttua tai menee todellisuus huonolle tolalle. Ja niin uskonnollisen ihmisen näkökulmasta on paitse tekemisentapamme tökerö, ongelmia aiheuttava, mutta niin myös taipumuksemme inttää kuin toinen ei olisi huomannut viimeisintä taia iempaa kommenttiamme, niin myös inttämine jumittaa maailman tietyn perspektiivin mukaiseksi kuin kaikki olisi henkeä vähän siihen tapaan kuin maalaamisessa jonkin asian tyyli ja painotus kertoo, millainen se on maailman dynamiikan kannalta: vahva, herkkä, dominantti, viisas, hetkellinen arvio vai mikä, esim. pienialainen vai laaja, hetkellinen vai pysyvä, ja vihreiden keskustelutapa yhteiskunnallisissa kysymyksissä siis jumittaa päälle näitä ongelmia eikä ratkaisuja.
Kommentit
Lähetä kommentti