sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Lehmille paremmat liikkeet

(Olen kaupunkilainen mutta) Kun treenasin koiriani sirkukseen (http://lukevatkoirat.blogspot.fi), opin, että tyyliä on hyvä opettaa kovin vapaamuotoisesti kuin laskisi pikkuötökän tai linnun vaoaasti kämmeneltään ilmaan, kuin ihme, eheästi. Annetaan eläimelle idea, esim. että männyn oksien tunnelma opettaa hyvää perusvirettä mm liikkumiseen ja yleensä taitoihin, ja annetaan eläimen kulkea vapaasti, näkemyksellisesti, vapautuneesti kuin lomalla, seurata ideaa sen matkaa kuin mitä luonnostaan tulee seuranneeksi ja miten nyt kulkeekaan, kuin karannut ilmapallo, ihan omilla teillään sinne tänne, omia aikojaan, luonnollisia reittejään. Voi kehua siinä alkuun tai keskivaiheilla (myöhemminkin, jollei ole komentamista vaan ystävällisyyttä ja yhdessäoloa) ja kenties antaa uuden idean: taitotason voi lehmä itse taidoillaan, näkemyksellään nostaa sellaiseksi kuin mihin saa taidon tunnelman, taitotason mallia niittykukista, varmaankin lehmä osaa niiden perusteella ja ovathan ne kesäisiä, kivoja ja lehmä onkai harrastunut niistä ja osaa siksi paremmin niihin liittyviä juttuja. Perustaitotaso siis männyn oksien vehreistä osista ja lisänä korkeamman taitotason, harmonian, hienovirtteisyyden ja tunteiden tuoman taidonpiirteitä niittykukkientuoman näkemyksen avulla.
Tähän avuksi linkkejä: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
Lainaan ne tähän:
"

Linnut ja tulisuus

Luin kirjaa Suomen myyttiset linnut ja siinä oli paljon Kalevalasta. Kotkasta eli kokosta siinä mm sanottiin että se on tulen lintu ja että kokkoja on poltettu pyhäpäivinä siihen liittyen. Sen sijaan viereinen kuva kotkasta ei ollut tulisen vaan kyllästyneen näköinen. Joskus kun pikkulintu lentää, niin se on tulisen näköinen:: smaan aikaan riehaantunut ja vapaasti tekevä, vähän vain kokeileva, leikittelevä, arkeaan elelevä ja ystävällisen sosiaalinen, maailman kovuuden vuodenaikoineen elinympärsiistökseen k'sittävä. Ihmisen teoissa on sitä samaa, kun joskus kokeeksi tekee jotakin liikunnallista, että hei mä oon tällänenkin ja tätä osaan, sekunnin tai muutaman väläys jossakin, välähdys, jonkinlainen luonteen ja taidon kipinä, syvällisempää viisautta juuri siinä, että tekee hetken, kyllästymättä, kuluttamatta loppuun, tunnemotivaationsa mukaan, isommasta kapasiteetista käsittäen. Leimahtaa liekkiin.
Se, että palaa, on taas toinen juttu. Se kai liittyy siihen, kun kotka istuu männyn käppyräoksalla ja syö kalaa merestä tai järvestä, itse luonnolliseen tapaan pyydystämäänsä, on kalan leiskahdus, männyn oksan puenrrus, sen kaareutuvuuden tuntevuus mallina, kallion lämp kesäisten jalkapohjien alla, liekkien loimu nuotiossa, siinä paistuva itse pyydetty kala, iltaaurinko, järvi ja lintujen äänet, hiljentyvä tyyntyvä maisema, kesän täyteys. Joka kerran kun tekee, pitäisi olla sek luonnollinen tekeminen että loppuun kuluttamatta kaavamaisuudetta luonnostaan hetkessä uutena ideana syntyvä lähestymistapa tekemisentapa tunnevire idea siitä mitä tekee ja miten, tekemisten rytmi soljuva esim. vuolemansa puun oksan värien muotojen, oksankohdan läheisyyden yms myötä, ja oman väsymisen, onko kotona äitilaittanut jotakin ruokaa, mitä muut puuhaavat yms, milloin tekeminen taukoaa, muuttuu soljuen muuksi, ja milloin on tekeminen taas täysi kuin pyydetty kala, tai pönttölinnulle asua, vaatteet pestyinä käyttää.

Mitä usein koemme viisaudeksi, taiteen ja uskonnon, kenties sivistyneet kirjat, niin ei ole tunnetta sinällään, etenkään ihan vain ulkoa luettuna, vaan on elämässä suoja tuntevuudelle, on kuin ohje, jonka kattorakennelman alla on hyvä elää tuntein, sovittaa yhteen maailman vaateet ja omat toiveet, omat arjen toivomukset ja tarpeet. Kattorakennelma on vain tietoa ja kommunikaatiota. Elämä on elämisessä, käytännön tekemisissä, kasvussa, konkretiassa.
"
"

Intiaanihevonen

http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/11/intiaanihevonen.html
lainaus marraskuulta 2015
"

Intiaanihevonen

Tämä on jonkinlainen klishee hevosen ja ratsastajan saumattomasta yhteistyöstä. En malta olla kokeilematta, saisinko sen onnistumaan, opetettua hevosista pitäville. Tässä vain elementtejä, joista sen rakentaa.
Lapsi istuu liian jäykästi satulassa, koska häntä itseään komennellaan liian koulua arvostavaan tapaan. Tarttisi sallia vapaa-aikaa ja omalla tavalla tekemistä sekä tunteiden ja kokemuksellisten asioiden kuuntelua, tilaa niille. Liikunnallisia lahjoja oppii ohjeistani http://liikuntaa.blogspot.fi/2015/06/liikunnan-innon-ja-energisyyden.html ja http://liikuntaa.blogspot.fi/2013/01/liikkumistapaohje.html sekä http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2015/05/meditation.html .
Elämässä tarttisi kiinnittää muun muassa huomiota eri mielialojen ja tekemisentapojen vaikutukseen siihen, miten hyvin tekeminen sujuu. Sekä siihen, millaisten asioiden varaan hyvin sujuvia tekemisentapoja ja hyviö mielialoja rakentaa. Sitten ratsastaessa antaa tilaa sekä hevosen liikkeille liikunnallisuuden kannalta että sen hyville tekemisentavoille ja positiivisille mielialoille, mitä ratsastamiseen liitty, sekä yhteispelissä sosiaalisille tuntemuksille huomiota ja tilaa, ja omassa liikkumisessaan kokemuksellisuudelle ja hyvile tekemisentavoille.
Hevonen kommunikoi pitkälti elekielellään, esim. ajatuksia ilmeillään ja olemuksellaan, mitä ymmärtää tunnelmatajun kautta kuin taideteosta joka vaihtuu hetkestä toiseen. Ylkeensä eläimet kommunikoivat tekemisentavoilla ja elämäntavan pätkillä ja eläimen kanssa juttelevan kuuluisi miettiä, mitä huomaan selvään tällä tekemisentavalla, jota eläin käytti, tällä elämämntavalla eläessäni ja tehdessäni, mitä tulee mieleeni siitä vinkkelistä. Se on eläimen viesti. Sitten tehdessään ja elellessään tulisi sallia tilaa variaatioille tekemisentavoissa ja tyyleissä sekä elämäntavoissa: käyttää niitä silloin, kun ne hyviltä johonkin vaikuttavat tai kun josskin on kiva niitä rakentavasti kokeilla, etenkin, jos ystävällinen eläin on juuri käyttänyt niitä, niin oppii paljon uutta ja kommunikaatio ratsun kanssa nousee uudelle asteelle."
"

* * *

Erillinen yritys parantaa lehmätilojen elämää ja lehmien oloja:

Lehmien valokuvaamisesta http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2015/10/lauantaina-10-lokakuuta-2015.html


Ja valkoisesta väristä tuollainen ohje
http://healthilymoral.blogspot.fi/2017/06/advices-for-white-colour.html


Oiskohan noistakin iloa:
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html


Laulun sanoin, hieman muunnellen, mutta eikö näinole osuvampi, tunnelmallisempi sävelen kanssa yhdessä:
"Lehmä ja lapsi
Lapsella vain voi silmät niin loistaa, lehmiä kun hän katsella saa.
Haaveita vain ne vapauden toistaa: lehmien ois ja lasten maa."
Ainakin luulen, että sopisi tästä ohjeesta tulevaan tyyliin...


 (Parantamisaiheisessa blogissani http://parantamisesta.blogspot.fi on lehmiin liittyen vain kohdat:
B517. Hyönteisten puremat ja armostava hyväntahtoisuus mutta purreeseen yksilöön etäiset välit   10.7.2017
B516. Lehmien utaretulehdus ja piharatamon lehti   10.7.2017
75. Puhalluksissa oleva lehmä ja litran piimätölkki5.7.2015  )

Savonlinnan K-CityMarketissa on maitotuotteiden vinossa kulmahyllyssä bulgarianjugurttia, jonka rakenne ja tyyli näyttää maidontuottajille mietittäväksi, malliksi olevalta. Mutta Savonlinnasta ei kai voi ostaa avonaisissa paketeissa olevia ruokia tms, esim. leipiä.
Liittyisiköhän siihen tuo ruokaohjelinkki yllä ja tämä kohta terveiden elämäntapojen kirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html :
"264. Jos tekee kaavamaisesti yhtä putkea vain, ei ymmärrys kehity yhtä hyväksi kuin monipuolisemmin samaakaan työtä tehden, saati sitten elämäntaidot laajemmin. Siksi olisi hyvä ihan tarkkaan viljellyn perspektiivin sijasta sallia elämänmakuisuutta, jotta näkee, missä mennään, ja jotta taidot kehittyisivät. Siis esim. ruokaa hämmentäessä ei hämmentäisi ihan tasaiseksi asti vaan jättäisi epätasaisemmaksi, työn jälkeä näkyviin, niin että voi sitten esim. huomata, että jos olisin laittanut sakeampaa, niin olisiko maku, näkö ja tuntu ollut parempaa, että on kirjoa ja näkee, missä kohden kirjoa on hyvä, koko ajan oppii jotakin uutta, vaikka muuten ei mitään muuten kuin muistelemalla toisia kertoja ja vertaamalla niihin muististaan, mutta silloin on voinut esim ravinnontarve olla erilainen eri tekemisten, sään ym olosuhteiden myötä."

** *

English translation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/better-movements-for-cows.html

* * *

Vanhemmille lehmätilallisille olisi ehkä iloa tuosta kirjoituksestani: http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/08/liikkuvuuden-ja-kunnon-yllapitamisesta.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti