Asioissa on monta puolta mutta muistitko korjata perustason ja idioottitason

Kun reilu parikymppisenä aioin maatalouteen töihin, tosin kaupunkilaistaustalta, mutta olisin pitänyt sellaisesta työs tä kovin, niin tuntui että käytännön asioissa oli paljon opittavaa:paljon elämänviisautta, eri puolia, käytännön taitoja, asianhaaroja elämänalueineen, eri tilanteita yms, niin, ettei ollut ollenkaan niin koulumaisen yksioikoista, mikä oli hyvä ratkaisu missäkinja tuntui, että alalla oli haasteita ja kiehtovaa kehittymisen mahdollisuutta niin käytännön taidoissa kuin elämänviisaudessakin. Mutta kun myöhemmin olen ollut kirjoittaja ja oppinut luisää ongelmanratkaisusta, niin tuntuu, että kamalan iso osa ongelmista on siinä, ettei idioottitason virheitä karsita pois, esim. lapsia kouluun pakota joku aikuinen, joka ei ole ollenkaan järkevä vaan vain sysii oman osaamattomuutensa muka lasten kuvaukseksi, jolloin nämä joutuvat kouluun, yms. Tai että kirkkoa vaivaa se, ettei ulkomaalaisten lähtötaso ole helteen lisäksi muuta osaava, saati sitten kouluja käynyt yms. Ja niin tavalliset vaihtoehdot jäävät pois käytöstä, vaikkei olisi niitä varten tarvinnut osata hienouksia. Kai useimpien lastenkasvatusorientoituneisuus voisi tähän olla hyvä apu, siis aikuistensuhteen, mutten tuota tiedä varmaan.