Vanhoihin villasukkiin tuppaa tulemaan reikiä. Voisikohan suht koht siististi parsimalla välttää uusien kutomisen vaivan? Parsiminen vie vain minuutteja, kun taas uusien kutominen tunteja tai päiviä.
Tässä ainakin yksi tapa parsia sukka aika siistista ja kestävästi, eikä ollut ikävää puuhaa. Mutten sitten tiedä, että jos reikiä tuppaa tulemaan uusia.
"
Parsimisesta
Kutomani sukan kantapää kului jalan alla puhki melkein kokokantapään laajuiselta alueelta. Poimin silmukat ohuelle puikolle siltä puolen, josta olin kantapäätä alunperin aloittanut kutomaan,ja kudoin reiän kokoisen ja levyisen lapun (toinen puolioikeaa ja toinen nurjaa), kokeillen koon kädellä levittämällä, ja varoin tekemästä siitä niin suurta, että se sukan reunan kanssa tekisi kaksinkertaisen kohdan jalan alle. Sitten päättelin sen ja ohuella langalla ompelin sen muiltakin reunoilta kiinni sukkaan, kiinnittäen huomiota, ettei sukka purkautuisi reunoilta myöhemminkään. Mutten tiedä, millainen lanka tähän olis hyvä. Sukkalanka on liian paksu ja ompelulanka hiertää sukkalangan rikki, joten jotakin siltä väliltä kai. Paikkalappu saisi kai olla huomaamattomammmalla värillä kuin alkuperäinen sukka,luulen.
Tuossa tuos sukka, ihan on hyvä jalassa,mutten ollut niin taitava noita reunojaompelemaan.
Jostakin ostamistani lapasista olen aiemmin parsinut pieniä reikiä ompelemalla ohuemmalla villalangalla ristiin rastiin niiden ylitse jotenkin nätisti.
Villapaitaan ilmestyneen reiän silmukat voi niin ikään nostaa puikolle siltä suunnalta kuin paitaa on kudottu, ja kutoa vapaat langat takaisin kudokseen (joka rivi oikeaa, samalta suunnalta), mutta se pitäisi osata päätellä jotenkin niin, ettei se purkaudu uudelleen, sillä lankahan on jostakin katki. Voisikohan lankaan silmia lyhyen langanpätkän pidennykseksi ja kutoa tuon kerroksen samoin kuin muutkin? Ja sitten erillisellälangalla ommella nuo silmukat kiinni reiän toiseen reunaan niin, ettei kumpikaan purkaudu. Voisiko pidennetyllä katkenneen langan päälläpujotella osat yhteen. Mutta miten sen hahmottaisi? Tavallisessa oikean kutomisessa silmukkaan tehdään silmukka, aina samalta puolelta. Myöhemmin kudottuun yhdistöessä alimmaksi jäivät silmukoiden väliset vaakasuorat langat, ne ovat kai kuin toiseen suuntaan tehtyjäsilmukoita, jotka toimivat tavalliseen suuntaan tehtyjen silmukoiden välilankoina, eli pujotetaan tavallisen kuteen silmukkaa tehdessä ensin tavallisenkuteen silmukan toinenpuoli, sitten lävitse toiseen suuntaan tulevankuteen vierekkäisistä "silmukoista" elioikeaan suuntaan kudotun väleistä, jasitten taas oikeaan suuntaan menevän tavallisen kuteen silmukkalanka takaisin silmukan toista reunaa, sitten tavallisen kuteen välilanka ja uusi silmukka vastakkaiseen suuntaan tulevan kuteen silmukoiden nappaamisineen. Luulisin näin,enole kokeillut.
Huomio kantapään kutomisesta
Lankaa ei saisi pitää kireällä kantapäätä kutoessa esim. siksi, että hermostuneena jännittää, että mitenköhän tämän kantapään kanssa nyt käy, millainen tulee, sillä lanka jää pysyvästi möykyiksi, jos se kutoessa silmukoiden muodostuessa on muhkuraisen ritilämäinen, ihan niin kuin muovikassin sangat tupaavat jäämään ryttyyn, kun ne kerran menevät kädessäruttuun. Sen sijaan jos kutoo pitäen langan rennon leppoisesti aika löysänä, niin se pehmeänä lätistyy jalan alla mukavaksi."
Lainaus kutomisaiheisesta tekstistäni http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html
Minusta vaint tuntuu, etteivät kaikki jaksa kutoa yksi tai kaksi villasukkaparia per sukulainen vuodessa, jolloin esim. parsimistalkoot olisivat hyvä idea, ja parsittujen villasukkien kierrätys. Uuden pohjankin kutominen sukkaan olisi paljon vikkelämpää kuin uuden sukan kutominen, muttenole kokeillut.
Parsimistalkoissa ideana tulisi olla, että mahdollisimman moni oppisi parsimaan itse ja jaksaisi ja viitsisi parsia. Se tarkoittaa, ettei sukkia saisi olla vuoren verran muutaman tai parin parsittavana vaan paljon pienempi urakka tavoitteena, esim. paljon parsinut olisi parsinut 10 sukkaa eli 5 paria. Ja parsimisohjeita tarvitsisi olla paperilapuilla, selvät otsikot, että mikä on millainenkin ohje.Parsimisen viitseliäisyyttä estääeniten, jos parsittu sukku ei ole hyvä jalassa vaan parempi parsimattomana. Siksi olisi tärkeää tunnistaa sukan langan tyyppi ja kutoa löyhää villavaa paikkaa,jonka reunat eivät ole koppurat vaan löyhästi kudotut ja paikkapala sopivan okoinen.
Vähän parsivalla olisi urakkana yksi sukka ja lisäksi olisi omana ryhmänää aloittelijat, jottei heitä leimattaisi epäonnistujiksi ja pois tiputettaviksi.
Tarvittaisiin kai hyvällä mielellä onnistuneesti parsittuja sukkia malleiksi aloittelijoille. Aloittelihjoihin kai kuuluvat myös toistaiseksi vielä hitaat.
25.4.2018 Villasukan kantapään kutomisen ohje: helppo ja hyvä kantapää http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2018/03/helppo-ja-hyva-villasukan-kantapaa.html
Tässä ainakin yksi tapa parsia sukka aika siistista ja kestävästi, eikä ollut ikävää puuhaa. Mutten sitten tiedä, että jos reikiä tuppaa tulemaan uusia.
"
Parsimisesta
Kutomani sukan kantapää kului jalan alla puhki melkein kokokantapään laajuiselta alueelta. Poimin silmukat ohuelle puikolle siltä puolen, josta olin kantapäätä alunperin aloittanut kutomaan,ja kudoin reiän kokoisen ja levyisen lapun (toinen puolioikeaa ja toinen nurjaa), kokeillen koon kädellä levittämällä, ja varoin tekemästä siitä niin suurta, että se sukan reunan kanssa tekisi kaksinkertaisen kohdan jalan alle. Sitten päättelin sen ja ohuella langalla ompelin sen muiltakin reunoilta kiinni sukkaan, kiinnittäen huomiota, ettei sukka purkautuisi reunoilta myöhemminkään. Mutten tiedä, millainen lanka tähän olis hyvä. Sukkalanka on liian paksu ja ompelulanka hiertää sukkalangan rikki, joten jotakin siltä väliltä kai. Paikkalappu saisi kai olla huomaamattomammmalla värillä kuin alkuperäinen sukka,luulen.
Tuossa tuos sukka, ihan on hyvä jalassa,mutten ollut niin taitava noita reunojaompelemaan.
Jostakin ostamistani lapasista olen aiemmin parsinut pieniä reikiä ompelemalla ohuemmalla villalangalla ristiin rastiin niiden ylitse jotenkin nätisti.
Villapaitaan ilmestyneen reiän silmukat voi niin ikään nostaa puikolle siltä suunnalta kuin paitaa on kudottu, ja kutoa vapaat langat takaisin kudokseen (joka rivi oikeaa, samalta suunnalta), mutta se pitäisi osata päätellä jotenkin niin, ettei se purkaudu uudelleen, sillä lankahan on jostakin katki. Voisikohan lankaan silmia lyhyen langanpätkän pidennykseksi ja kutoa tuon kerroksen samoin kuin muutkin? Ja sitten erillisellälangalla ommella nuo silmukat kiinni reiän toiseen reunaan niin, ettei kumpikaan purkaudu. Voisiko pidennetyllä katkenneen langan päälläpujotella osat yhteen. Mutta miten sen hahmottaisi? Tavallisessa oikean kutomisessa silmukkaan tehdään silmukka, aina samalta puolelta. Myöhemmin kudottuun yhdistöessä alimmaksi jäivät silmukoiden väliset vaakasuorat langat, ne ovat kai kuin toiseen suuntaan tehtyjäsilmukoita, jotka toimivat tavalliseen suuntaan tehtyjen silmukoiden välilankoina, eli pujotetaan tavallisen kuteen silmukkaa tehdessä ensin tavallisenkuteen silmukan toinenpuoli, sitten lävitse toiseen suuntaan tulevankuteen vierekkäisistä "silmukoista" elioikeaan suuntaan kudotun väleistä, jasitten taas oikeaan suuntaan menevän tavallisen kuteen silmukkalanka takaisin silmukan toista reunaa, sitten tavallisen kuteen välilanka ja uusi silmukka vastakkaiseen suuntaan tulevan kuteen silmukoiden nappaamisineen. Luulisin näin,enole kokeillut.
Huomio kantapään kutomisesta
Lankaa ei saisi pitää kireällä kantapäätä kutoessa esim. siksi, että hermostuneena jännittää, että mitenköhän tämän kantapään kanssa nyt käy, millainen tulee, sillä lanka jää pysyvästi möykyiksi, jos se kutoessa silmukoiden muodostuessa on muhkuraisen ritilämäinen, ihan niin kuin muovikassin sangat tupaavat jäämään ryttyyn, kun ne kerran menevät kädessäruttuun. Sen sijaan jos kutoo pitäen langan rennon leppoisesti aika löysänä, niin se pehmeänä lätistyy jalan alla mukavaksi."
Lainaus kutomisaiheisesta tekstistäni http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html
Minusta vaint tuntuu, etteivät kaikki jaksa kutoa yksi tai kaksi villasukkaparia per sukulainen vuodessa, jolloin esim. parsimistalkoot olisivat hyvä idea, ja parsittujen villasukkien kierrätys. Uuden pohjankin kutominen sukkaan olisi paljon vikkelämpää kuin uuden sukan kutominen, muttenole kokeillut.
Parsimistalkoissa ideana tulisi olla, että mahdollisimman moni oppisi parsimaan itse ja jaksaisi ja viitsisi parsia. Se tarkoittaa, ettei sukkia saisi olla vuoren verran muutaman tai parin parsittavana vaan paljon pienempi urakka tavoitteena, esim. paljon parsinut olisi parsinut 10 sukkaa eli 5 paria. Ja parsimisohjeita tarvitsisi olla paperilapuilla, selvät otsikot, että mikä on millainenkin ohje.Parsimisen viitseliäisyyttä estääeniten, jos parsittu sukku ei ole hyvä jalassa vaan parempi parsimattomana. Siksi olisi tärkeää tunnistaa sukan langan tyyppi ja kutoa löyhää villavaa paikkaa,jonka reunat eivät ole koppurat vaan löyhästi kudotut ja paikkapala sopivan okoinen.
Vähän parsivalla olisi urakkana yksi sukka ja lisäksi olisi omana ryhmänää aloittelijat, jottei heitä leimattaisi epäonnistujiksi ja pois tiputettaviksi.
Tarvittaisiin kai hyvällä mielellä onnistuneesti parsittuja sukkia malleiksi aloittelijoille. Aloittelihjoihin kai kuuluvat myös toistaiseksi vielä hitaat.
25.4.2018 Villasukan kantapään kutomisen ohje: helppo ja hyvä kantapää http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2018/03/helppo-ja-hyva-villasukan-kantapaa.html
Kommentit
Lähetä kommentti