Vanhassa arvostetussa suomalaisessa taiteessa, niin hienoa kuin se onkin, on se vika, että siitä puuttuu jokin suojaus. Katsojan pitäisi, jos seuraa taiteen mallia, kopioi siitä kuin lapsi tai ihastunut tai jos lähipiirinsä kopioi, kun on puhunut siitäö arvostavasti, niin sen pitäisi viedä elämää hyvään päin eikä altistaa vaaroille. Ei saisi tulla taiteessa mainittua tai taiteilijan elämäntavassa aika isosti mukana ollutta elementtiä, joka on vaarallinen tai tuhoisa yleisön jäsenten elämälle, vaan noihin elementteihin kuuluisi olla kullekin yleisöryhmälle hyvä linjaus tarjopttuna, esim. että sivistyneesti käyttäytyen näiden asioiden kanssa ja muidenkin elämänmahdollisuuksia vaalien. Entisaikaan noita kaikkia ei kai osattu. Nykyisin niihin vastrauksen tarjoaa "Elä ja anna toisten elää" eli elämänmyönteisen itsekäs saa olla, muttei puuttua toisten elämään muuten kuin reilusti. Täällä Savonlinnassa onlinnateema Olavinlinnan myötä, ja niin savonlinnalainen taide tarjoaa jonkin suojauksen, joka tarvitsisi olla, mutta toisaalta savolaisvihamieliset (esim. musiikkisuuntautuneita tais iskojaan vihaavat, kilteille vihamieliset yms) ja suomalaisvihamieliset keittävät sopan, joka tuhoaa tavalliset turvan tuojat ja tavallisen pääkaupunkiseudulta tutun elämänlaadun.
Lainaus Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi "* 505. Marketissa oli viherkasveja myynnissä, enimmäkseen paksulehtisiä tummia ja aika pieniä, toivat tyyliltään mieleen kapakan tai ravintolan tai sentapaisen elämäntavan, mikä sai minut jälkikäteen tajuamaan, että rahapuu, siis pyöreät paksut lehdet omaava puumaisen tönkkövatinen viherkasvi, niin ikään tyylinsä kuvastamalla elämäntavalla opettaa, miten saada rahaa: joko työ, sijoittaminen tai myynti. On aika lailla ruokakeskeisen rauhallinen elämäntapa, jonka hyvänä puolena on, että se ottaa kaavan, joka työ tms osin on, tavoitellakseen ja tekee sen hyvällä laadulla niin, että omat toiveet hyvästä laadusta, idearikkaudesta, vapaudesta jne tuovat kaavan sisälle, sen noudattamiseen vehreyttä, elävyyttä, viihtyvyyttä, laatua ja joustavuutta, vapaa-ajanomaisuutta työpäivään. Tai jotain sellaista. Mutta tuosta sitten tuumin, etten ole noin kaavaan mahtuva, että mikä minulle sitten työksi, niin luulen, e...
Kommentit
Lähetä kommentti