Kaltaten vai kukoistaen, metsänhakkuista, rakentamisesta yms
Luen Gary Snyderin runokirjaa Kilpikonnasaari ja siinä on myös runo aiheesta Kulotus: intiaaneilla oli kuulemma tapana polttaa pensaikko joka vuosi mutta latvoihin ei tuli yltänyt. Kulotuksissa kuolee hyönteisiä, kai linnunpesiä ja kenties pikkujyrsijöitä, ainakin menettävät kotinsa ja aluskasvillisuutta kai kuolee paljon. Onko tuon puolustaminen vähän kuin akateemisten teot usein: oma osaamattomuus jättä jonkin olennaisen suuren osan suojatta, tai montakin isoa aluetta, ja toisaalta joitakin yksittäisiä asioita ja mielekkyyksiä tulee vaalittua. Siinä on jotakin avohakkuun mentaliteettia: yksittäinen teoriaperspektiivi on jyrännyt alleen hienon mesikön. Valinnoissa tarvittaisiin enemmän taitoa ja enemmän tasapainoilutaitoa, ja enemmän ymmärrystä oman lähestymistavan vaikutuksista, mm väsymyksen vaikutuksista.
Onnistunut tulos on jotakin sellaista kuin ettö nyt vaalin tätä, minkä tiedän olevan ikiaikainen hyvä asia, vaalin jotakin elinvoimaista, eheää, sinällään voimakasta, kantavaa, uudistumiskykyistä, versovaa.
Se ei tule siitä, että tulen ruutupäällä, että aha tähän piti tehdä se ja se, no tehdäöänpä. Vaan tarvitsee tiedostaa omaa lähestymistapaansa. Metsikkö ja metsikön reunamat, yksittäiset siemenpuut ja vehreät kaunistukset muodstavat polveilevan kokoanisuuden, jonka eri osia katsellessa tulee mieleen eri asioita. Jos tähän jättää tuon ryppään puita ja taimia, niin tuleeko eheä, hyväätekevä ilmapiiri alueelle. Jos jätän reunaan tuon nuoren puun, niin ehdottaako se, että sitten jätän reunaan polbveillen myös muutaman muun samanlajisen tai muuten kivasti yhteensopivan puun tai taimen. Kun kuljen tästä nyt, hyvänä päivänäni, eheänä, niin nouseeko mieleeni kuva kauniista maisemasta: muutama suuri puu, muutama pensasmainen pihlaja tai koivuntaimikko, polveilevat maastonmuodot viehätyksineen, millainen olisi kiva maisema, hyvä kulkea, ymmärryksellä laadittu, hyvä elämän kannalta ja eläimille, entä tuleville puille yms?
(Tässä tuo runo, ei niin kamalan viisas:
'
"Kulotus
Intiaanit
näillä seuduilla
tapasivat
polttaa pensaikon joka vuosi.
metsissä, solissa,
jotta tammikot ja männiköt säilyisivät
korkeina ja väljinä
ruohoa
ja kitkitdizzeä juurellaan,
ei koskaan tarpeeksi polttoainetta
tulen nousta latvuksiin.
Nyt manzanita
(itsessään hieno pensas)
tungeksii uusien puiden alla
hakkutähteiden seassa
ja tuli voi hävittää kaiken.
Tuli on vanha juttu.
minä haluaisin,
hyödyllisen järjestyksen ystävänä,
kunnioituksesta luonnon
lakeja kohtaan,
auttaa maatani
kulolla.kuumalla, puhtaalla
kulolla.
(manzanitan siemenet avautuvat vasta
kun tuli pyyhkäisee ohi
tai kuljettuaan karhun läpi)
Ja sen jälkeen
maa olisi enemmän
niin kuin
silloin kun intiaanit hoitivat sitä
ennen.
"
Gary Snyder: Kilpikonnasaari (Basam books 2014, alkuteos Turtle island 1969?))
* * *
http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi/2016/ Puiden hyödyllisyydestä, puita kaataa aikoessa mietittävää
* * *
English tanslation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/which-trees-bushes-and-plants-to-leave.html
Luen Gary Snyderin runokirjaa Kilpikonnasaari ja siinä on myös runo aiheesta Kulotus: intiaaneilla oli kuulemma tapana polttaa pensaikko joka vuosi mutta latvoihin ei tuli yltänyt. Kulotuksissa kuolee hyönteisiä, kai linnunpesiä ja kenties pikkujyrsijöitä, ainakin menettävät kotinsa ja aluskasvillisuutta kai kuolee paljon. Onko tuon puolustaminen vähän kuin akateemisten teot usein: oma osaamattomuus jättä jonkin olennaisen suuren osan suojatta, tai montakin isoa aluetta, ja toisaalta joitakin yksittäisiä asioita ja mielekkyyksiä tulee vaalittua. Siinä on jotakin avohakkuun mentaliteettia: yksittäinen teoriaperspektiivi on jyrännyt alleen hienon mesikön. Valinnoissa tarvittaisiin enemmän taitoa ja enemmän tasapainoilutaitoa, ja enemmän ymmärrystä oman lähestymistavan vaikutuksista, mm väsymyksen vaikutuksista.
Onnistunut tulos on jotakin sellaista kuin ettö nyt vaalin tätä, minkä tiedän olevan ikiaikainen hyvä asia, vaalin jotakin elinvoimaista, eheää, sinällään voimakasta, kantavaa, uudistumiskykyistä, versovaa.
Se ei tule siitä, että tulen ruutupäällä, että aha tähän piti tehdä se ja se, no tehdäöänpä. Vaan tarvitsee tiedostaa omaa lähestymistapaansa. Metsikkö ja metsikön reunamat, yksittäiset siemenpuut ja vehreät kaunistukset muodstavat polveilevan kokoanisuuden, jonka eri osia katsellessa tulee mieleen eri asioita. Jos tähän jättää tuon ryppään puita ja taimia, niin tuleeko eheä, hyväätekevä ilmapiiri alueelle. Jos jätän reunaan tuon nuoren puun, niin ehdottaako se, että sitten jätän reunaan polbveillen myös muutaman muun samanlajisen tai muuten kivasti yhteensopivan puun tai taimen. Kun kuljen tästä nyt, hyvänä päivänäni, eheänä, niin nouseeko mieleeni kuva kauniista maisemasta: muutama suuri puu, muutama pensasmainen pihlaja tai koivuntaimikko, polveilevat maastonmuodot viehätyksineen, millainen olisi kiva maisema, hyvä kulkea, ymmärryksellä laadittu, hyvä elämän kannalta ja eläimille, entä tuleville puille yms?
(Tässä tuo runo, ei niin kamalan viisas:
'
"Kulotus
Intiaanit
näillä seuduilla
tapasivat
polttaa pensaikon joka vuosi.
metsissä, solissa,
jotta tammikot ja männiköt säilyisivät
korkeina ja väljinä
ruohoa
ja kitkitdizzeä juurellaan,
ei koskaan tarpeeksi polttoainetta
tulen nousta latvuksiin.
Nyt manzanita
(itsessään hieno pensas)
tungeksii uusien puiden alla
hakkutähteiden seassa
ja tuli voi hävittää kaiken.
Tuli on vanha juttu.
minä haluaisin,
hyödyllisen järjestyksen ystävänä,
kunnioituksesta luonnon
lakeja kohtaan,
auttaa maatani
kulolla.kuumalla, puhtaalla
kulolla.
(manzanitan siemenet avautuvat vasta
kun tuli pyyhkäisee ohi
tai kuljettuaan karhun läpi)
Ja sen jälkeen
maa olisi enemmän
niin kuin
silloin kun intiaanit hoitivat sitä
ennen.
"
Gary Snyder: Kilpikonnasaari (Basam books 2014, alkuteos Turtle island 1969?))
* * *
http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi/2016/ Puiden hyödyllisyydestä, puita kaataa aikoessa mietittävää
* * *
English tanslation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/which-trees-bushes-and-plants-to-leave.html
Kommentit
Lähetä kommentti