Ratkaisuja ja ongelmanratkaisuvinkkejä ympäristökysymyksiin

Tänä talvena helmikuussa oli täällä Savonlinnassa paljon lunta puiden oksilla ja sati vielälisää niin, että puiden oksat uhkasivat katketa monesta puusta. Silloin pikkulinnut tuntuivat tuumivan, ettei moinen käy, ja alkoivat laulaa kevättä ja niin sää lämpeni hetkessä plussan puolelle ja puut menettivät lumikuormansa. Linnut tuntuivat osaavan sen, laulavat kevättä joka vuosi ja auttavat mielestään lunta sulamaan. Mutta minun maailmankuvaani se vaikutti niin, että uskon sään olevan pikemminkin luonnon henkinen asia kuin tarkan luonnontieteellisesti ennustettavissa, etenkin kun Savoon muuttaneena arveluttaa, miten moni ulkomaalainen säätieto ym luonnontieteen tietolähteenä toimiva paikkakunta on yhtään suomalaisen akateemisen järjen kanssa samalla aaltopituudella ja luotettava tietolähteenä. Niin näyttää siltä että oma maailmankuva etääntyy akateemisesta,pitää akateemisuutta pikemminkin ajattelun perustaitojen oppimisen tukena nuoremmalla iällä, ja todellista maailmaa monimutkiasempana, ...

Mietin tuota, ettämissä määrin kaupungissa tuntuu olevan luontoa tai sitten ihan riittämättömästi, on osin lähestymistapakysymys ja määrää paljon joidenkin kaupunkielämän laadusta. Täällä on pihalla ja lähistöllä lähinnä mäntyjä ja koivuja ja nurmikkoa kesäaikaan sekä joitakin pienempiä lehtipuita ja syreenejä omakotitaloalueella, ei niin kamalan vehreää mutta mäntykangasta on kumminkin, muttakoetin tuota enemmänkin näyttävän näköistä tai asustelee luontokokemustani etsiä, että jsoko se on puiden kanssa olemisen ja kadulla kulkemisen tavasta kiinni, niin kokeilin säveltää siitä pätkän, tuli venäläisen sävelmän kuuloinen, enkä tiedä, kosti´uuko siitä mitään, idea on että ikään kuin eksyy puiden luomaan maisemaan, elelee siinä. Mutta loppupuolella, kakkosrivillä aika alussa A ja F kuuluisivat soida yhtä aikaa, muttei sitä löytynyt tuost nettipohjelmasta, jolla voi kirjoittaa nuotteja. Tää oli oikeastaan teemalla taikalaulu, mutten sitten tiedä, onnistuiko se yhtään, voiko itsensä löy...

Ylen nettiuutisissa oli jokin aika sitten juttu, että mayojen ikivanhan porraspyramidin lähistöltä, en muista kuinka kaukaa, olikohan kilometri tai kaksi, oli löytynyt mayojen luolasto, jossa matkaa oli satoja metrejä ja osassa pystyivät tutkijat etenemään vain ryömimällä.Luolastoa oli vartioinut suuri käärme, mihin oirani tuumi, että jos käärme oli valtava, niin se oli pystynyt rakentamaan luolaston itse ja oli eläimille tyypilliseen tapaan tehnyt samanhenkisen kuin mayojen porraspyramidi, koirani mielestä iso käärme olisi siihen vanhana ja viisaana sekä vahvana hyvin pystynyt. Mikä sai ajattelemaan, ettö jos mayojen kuvat olivat erikoisen näköisiä, niin olivatko ne oikeasti käärmeiden kuvia, olivatko mayat olleet käärmeitä? Niin sitä vaan mietin,e ttä jos lyhyesti paljon tuulettamalla voisi säästää paljon lämmitysenergiaa, niin onko vaarana, että ikkunasta tulee iso käärme tai voro, kenties murhamies? Mutta jos kyy on olennaisesti musta metsäaukiokäärme, niin muun väriset voivat oll...

Vihreisiin usein viitataan tyylissä akateemista muistuttavalla tavalla, joka akateemisille usein tyypillisesti on jokseenkin ruutumallinen. Se on kuitenkin samalla vihreistä karkoittava tekijä, sillä moni ymmäörtää, etteivät ruudut ole kovin hyvälaatuista ajattelua. Parempi olisi viitata vihreisiin ajatussisällöin ilman ruutuja. Niille on tyypillistä, että ne ovat akateemiseen tapaan teoreettisia ja yleisellä tasolla kuten kokemattomien ja toisaalta maailmaa kokonaisuuden kannalta objektiivisesti ajattelevien. Akateemiset tekevät usein virheitä sosiaalisissa arvioissaan ym elämän hötömmiksi olettamissaan puolissa, mitä ei saisi kopioida vihreille, mutta ikävä kyllä on silloin tällöin kopioitu. Sosiaaliset jutut pitäisi myöskin miettiä ihan objektiivisesti ja se on akateemiselle ihan mahdollista, ainakin näin teoreettisesti katsoen luulisi niin. Epäobjektiivisen heiton tai luulon sijasta tarvitsisi pysyä niin yleisellä tasolla, että osaa olla objektiivinen. Ryhmien, joita ajatellaan, t...