Ratkaisuja ja ongelmanratkaisuvinkkejä ympäristökysymyksiin

Suomalaiset eivät tapaa olla hyviä valitsemaan symboleja. Se kai johtuu siitä, että suomalaiset ovat taitavia, osaavat katsoa asioita monelta kantilta ja niin osaavat tulkita kunkin symbolinmonella erilaisella tavalla, ja niin ei tule suomalaisille selkeää kuvaa siitä, että pitäisi valita juuri tietty symboli ja että se varmasti menisi oikein. Sen sijaan opettaessa, itse laatiessa nuo opetukset ottaa kimpaleen asiaa ja kuvaa sen juuri keskeisiltä osin. Silloin on olennaista, että antaa oikean vaikutelman, tuo toielle oikean lähestymistavan ja oikeat tärpit, juuri hänen tasoisensa ja muillekin ymmärrettävät. Se lienee taitaville sopiva tapa lähestyä symboliikkaakin. (Suomalaisten symboliikan tajua hämärtää se, että yhdistykset ym yhteiskunnan osat nähdään ensisijaisesti saman kansalaisyhteiskunnan osina, jolloin niillä on kaikilla samantapainen perspektiivi käytössä, jolloin niiden hahmo on hyvin samantapainen ja ne toisaalta tulevat hyvin toimeen, mutteivät erotu omanmallisinaan yksi...

Luin alkuaLaura Kolben ja Johannes Forssin kirjasta Unelmien Helsinki, kadut ja korttelit kertovat. Siinä aika alussa oli kuva Helsingin Vanhankaupunginlahdelta Vantaanjoen koskesta. Joki tuli kohdalle kahtena haarana, joista oikeanpuoleinen eli itäinen oli leveä ja ruotsalaisen oloinen, kun taas vasemmanpuoleinen eli läntinen oli kapea, aika niukka ja venäläisen oloinen. Jäin tuota miettimään, että kuinkas noin on käynyt, niin tulin ajatelleeksi vihreitä. Luontoa rakastava usein haluaa jättä luonnon koskematta, ja niin josoikeanpuoleinen haara on isompi, niin annetaan sen olla niin. Mutta ympäristössä, jossa on rakennettu paljon, on paikkoja muokattu jo etukäteen paljon, esim. koskea perattu, ja jos ruotsalainen osaa pitää kaunista ulkokuorea tsekkaamatta, että asiat todsiaan olisivat niin, niin ruotsinkielisten vaikutuksen alaisena koskea perattaessa tms on juttu kääntynyt niin päin, että toiselta puolen kannattaa perata ja toiselta ei voi tai siihen tulee jokin este, vaikkei aiemmin...

Käsityötaidot eivät kenties tarkalleen ole ympäristökysymys, mutta ainakin kaupungissa asuvalla vihreällä voi usein olla liian vähän käsityötaitoja, jotta voisi ymärtää kierrätystä, uusiokäyttöä ja materiaaleja. Jos sen sijaan on harrastanut käsitöitä, niin ymmärtää jonkin verran materiaalien käyttäytymistä, niiden käytettävyyttä, niiden vaikutuksia siihen, millaisen tuotteen voi tehdä ja millä vaivalla, sekä toisaalta sitä, miten tuotteen tyyli muuntuu osin materiaalien pohjalta alkaen, osin käistyötaitojen tuloksena ja osin sen mukaan, kenelle tuotetta ollaan tekemässä. Ja niin käsityötaidot tuovat vankempaa osaamista kierrätyksen pohtimiseen ja järjestämiseen. Esim. jos kierrätykseen tuo hyvän vaatteen tai esineen, niin katoaako sen laatu kierrätyskeskuksen ekassa pesussa, olisiko pitänyt enemmän tarttua hetkeen, yksittäisen tuotteen mahdollisuuksiin? Toisaalta luokitteleva kokonaiskuvaa muodostava ajattelutapa ei ole parhaimpia silloin, kun pitäisi löytää uusia mahdollisuuksia, ...

Lastulinnun vuolemisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2018/05/lastulinnusta.html "Lainasin kirjastosta Joel Nokelaisen kirjan Opi vuolemaan, ja siinä on mm lastulintujen tekemisestä. En ole vielä sinne asti kerennyt, lastulintujen kuvia vain katsellut, mutta pitihän tuota kokeilla. Kirja tuntuu samalla neuvovan poikia armeijataidoissa niin, että yritin olla varovainen ja tehdä oman versioni enkä kopioida ihan tarkkaan. Eli pitihän tuota lastulintua kokeilla. Naiset ovat yleensä kätev'mpiä kuin miehet, joten kirjoitan tähän jotakin lastulintuyritelmästäni. Pää on lastulinnulla ylempänä kuin kroppa ja vuollaan ensin. Jätin kylkeen puupalan lohkaisun jäljet siistimättä kun se oli ihan tyylikäs, puutyömäinen. Linnun kroppa kapenee takana kohti siipiä ja pyrstöä, joten kavennus, josta lastusiivet ja -pyrstö levittää, tehdään linnuntunnelmaiseen kohtaa viistosti. Pyrstössä ja siivissä tulisi olla kuviointi ennen lastijen vuolemista, muttatämä on eka yr...