Vihreät pitvät luonnosta ja mökkeily, omakotitaloasuminen yms sekä luontoretket ovat monen haave-elämäntapaa. Olen huomannut, että kun katselee luontoa, kuuntelee musiikkia, on uskonnollinen tms, niin pystyy vähän aikaa jatkamaan eheämmällä viisaammalla lähestymistavalla, ja jos sen onnistuu kirjaamaan ylös, niin on saanut lähestymistapansa viisaammaksi pysyvästi. Mutten ole varma, miten tätä neuvoa.
Yksi kohta on typeryyteen urautumisesta irti päästäminen ja viisaamman perspektiivin löytäminen. Kun viisaamman perspektiivin kuvaa arkijärkisesti, elämän uomia ukaan ottaen, niin sillä uomalla on helppo pysyä, eikä se unohdu kuten intuitiivisempi mielikuva arjessa joskus painuu taka-alalle.
Ehjä terve luonnollinen tunteidenmukainen on samantyyppinen kuin viisas, eheä, sivistynyt, ideaali, tunteidenmukainen hyvin toimiva. Luontoon vertaamalla voi löytää, missä oli vain osittaisperspektiivi käytössä ja millainen ehjyys olisi siihen verrattuna, mitä ehjyys tuo, millainen se on arkeen verrattuna, miksi hyvä ja millä tavoin parempi, valitsemisen arvoinen, mitä arjessa pitäisi parantaa ja miten jotta saavuttaisi vastaavan eheyden hyvine puolineen.
Tyynenä hyväätekevänä hetkenä esim. luonnon helmassa elämän rytmit ovat hyväätekeviä, tasapainoisia ja niitä pitkin voi elää viisaammin kuin tavallisesti. Siksi niitä pitkin löytää luontevia ratkaisuja arjen kysymyksiin, mm yhteiskunnan ja ihmissuhteiden arkeen. Toisina epäviisaampina hetkinä ei vain jotenkin yllä niin ylös, jollei ole jotenkin kirjannut ylös, mitäne ratkaisut ovat, mitkä arvot niillä on perusteluinaan ja mitkä ovat noiden arvojen perustelut, minkä varassa viisaammat ratkaisut käytännössä toimivat ja miten löytää nuo piirteet itsestään.
Jos lukisi runoja ja miettisi, ettämitä viisautta voidaan oppia runoista, niin olisiko siitä hyötyä tässä teehtävässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti