Ratkaisuja ja ongelmanratkaisuvinkkejä ympäristökysymyksiin

Katselin tämänpäiväisen nettiuutisen videokuvaa Porin pigmenttitehtaan suurpalosta http://yle.fi/uutiset/3-9431958 ja jotenkin se toi mieleeni sanan "fuusio". Kuvan kirkas palo näytti olevan ilmassa metallisen ylösalaisin olevan neliskanttisen U-kirjaimen muotoisen metallin takana ja fuusiovoimassa on ongelmana sen suuri kuumuus ja sitä kuulemma pitäisi pitää ilmassa magneettikentän varassa paikoillaan. Fuusiovoiman hyvä puoli on, ettei se tuota radioaktiivista jätettä vaan reaktiotuotteet ovat vaarattomia. Lisäksi se tuottaisi paljon enemmän energiaa kuin nykyiset ydinvoimalat. No, näin muistelen kuulleeni, mutten näistä varma ole. Mutta Yhdysvalloissa on uusi presidentti Trump, joten olisivat voineet kokeilla. Laitan tähän varmuuden vuoksi näitä ajattelukyvyn kohotusohjelinkkejäni: http://pikakoulu.blogspot.fi koko blogi http://www.youtube.com/khtervola   Soittolistat älykkyydestä, taidoista ja tunteiden rationaalisuudesta (mistä tarvitaan ianakin tunnelmatajun käyttö...

Liikunta parantaa mielialaa ja tekee terveet elämäntavat helpommiksi, tuojaksaaisuutta ja elämäniisautta sekä saa elämänmuutokset sujumaan. Vihreäöt usein pitävät hyötyliikunnasta kuten kävely ja pyöräily, joten olisikohan tästä hiihtoretkiohjeestani linkkeineen (Katso linkit!) iloa myös vihreille? Lainaus sivultani http://eraopasaihe.blogspot.fi/2016/12/mokkeilysta-hiihtamisesta-ja.html " "Hiihtämässä Olin tänään pitkästä aikaa hiihtämässä, ihan vähän vain ja kehoani kuunnellen. Jälkikäteen lämpimässä villaviltin alla tuli kamalan hyvä olo ja mietin, että tätäkö savonlinnalaisuus juuri kaipaa: mökkeilyn tapaista liikuntaa? http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa-pitkasta-aikaa.html Mutta itse asustelen kaupungissa."  Tässä tuon linkin teksti: " Hiihtämässä pitkästä aikaa Kävin tänään hiihtämässä pitkästä aikaa. En ollut saanut aikaiseksi ja niin ajattelin, että parempi vähän kuin ei ollenkaan. Ja niin hyävnä hetkenä lastasin sukse...

Ihmiset harjoittelevat tärkeinä pitämiään taitoja koko ikänsä, ja niin vanhus voi olla kamalan paljon taitavampi kuin nuorempana oli. Mutta toisaalta taitotasoerojen ja kokemuksen määrien erojen välillä on kommunikaatiokuilu, kun toinen vasta elää jotakin varhempaa vaihetta, eikä ole samasta aiheesta keskusteleva vaan aloittelija. Yleensä kai kehotetaan kysymään joltakin tutulta vanhukselta, muttei se ole niin yksinkertaista, kun sukulaiset eivät välttämättä halua vaihtaa mummon ja vaarin rooliaan asiakeskusteluun aj nuorten työntekoon eivätkä suoralta kädeltä osaa aiheeseen tutustumatta. Toisaalta muut nuoremman väen tuntemat vanhukset ovat yleensä sellaisia, jotka ovat edelleen nuorten kaltaisia, ovat ikään kuin nuorempien taitotasolla jossakin aiheessa, vaikka ovat jo vanhoja, ja niin he eivät osaa neuvoa vaan toistelevat saman vanhan ympäristön klisheitä ja haluavat pitää kaiken entisillä urillaan, oppimatta mitään olennaista. Jos sitten kysyisi joltakulta vaan , niin moni vanhu...

Iän myötä olen vieraantunut vihreistä jonkin verran. Nuorempana, ehkä 12-vuotiaasta lähtien, otin ympäristöasiat kovin vakavasti ja halusin ammatin globaalista ekologiasta, kun vanhempani väittivät, että ammatin olisi oltava akateeminen tutkijan ammatti. Vihreissä häiritsee se, että mukamas yritetään tosissaan, muttei meininki kuitenkaan mene niin kuin monen tosissaan ja järkevästi tehdessä yleensä olettaisi menevän vaan jumiutuu, romahtelee, ei korjaudu. Syntyy samantapainen tilanne kuin jos vastaanpullikojien kanssa tekisi : asiat eivät etene, virheitä ei korjata, ajattelun taso on alhaisin, mitä osataan saada mukaan, päättämässä eivät ole naiset vaan miesperspektiivi valtaa alaa, jopa homomiesten, asemiin saatetaan valita ihmisiä, joita pidetään pahoina, kytketään koko juttu johonkin niin hitaaseen kuin lasten koulunkäynti ja aina vain uusien ikäluokkien kasvu, käytetään kouluperspektiiviä eikä koko ymmärrystä, saati sitten viisaampia elämänaloja ratkaisujen löytämisessä. Ois...

Tervehenkiseen maailmaan mahtuu monenlaista vipeltäjää. Siksi ympäristöasioistakaan kaikki eivät ole yhtä harrastuneita, mutta toisaalta kunkin elämään mahtuu monenlaista ja yleensä myös jotakin ympäristöstä huolehtivaa. Muiden saamisessa mukaan voisi olla iloa kirjoituksestani Kalevalasta, tai siis oikeastaan Joukahaisen viisaudesta, oman näkemykseni mukaan siis. Kirjoittelin tuollaisen Joukahaisesta http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html Lainaan tuon kirjoitukseni tähän: "Kalevalasta Ostin tässä Kalevalan kirjana itselleni ja luin siitä alusta. Joukahaisen ja Väinämöisen kilpalaulannassa minua ihmetytti, ettei Joukahainen ollutkaan niin taitamaton, vaan Väinämöinen lauloi hänet ties miksi luonnon hehkuksi, suuren taidon merkeiksi luonnossa. "Lakin lauloi miehen päästä pilven pystypää kokaksi; lauloi kintahat käestä umpilammin lumpehiksi, siitä haljakan sinisen hattaroiksi taivahalle, vyöltä ussakan utuisen halki taivahan tähiksi....

En ole ompelussa kovin taitava ja Helsingissä, mistä olen alun perin kotoisin, ei osattu myöskään kovin hyvin käsitöitä, mutta olen ollut vuosikymmeniä harrastunut uusien taitojen ja lahjakkuuksien oppimisesta, opettamisesta ja mm käsitöistä, taiteista ja uskonnosta ja Savonlinnassa, missä olen nyt 7 vuotta sunut, käsitöitä tunnutaan osaavan mainiosti. Joten tässä linkkejä, joista voisi olla iloa kirpparilöytöjen muokkaamisessa ja uuden ompelemisessa niiden mallin mukaan. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html Tämän luulisi olevan tosi hyvä ohje! Pääkaupunkiseudulla monen syy jättää ompelematta oli, että kun ei ole sopivia kaavoja. Tästä oppii, miten käyttää omia haaveitaan kaavojen sijasta ompelun ohjeena. Samaa ohjetta voisi varmaankin soveltaa muihin käsitöihin, esim. puutöihin. Usein vastaan tuleva kysymys on, että miltä kohden ommellaan, leikataan, saadaan näyttävä tai tietyn tyylinen. Siihen yms sentapaisiin ajoitus...