Ajattelukurssi

Kopioin tämän nyt tähänkin blogiin, kun on kerran niin tärkeä osata. Itse ajattelukurssi on siis tuo osa, jossa on tummennetut numeroidut lyhennelmät otsikkoiuna.

"

Suomalainen ajattelukyky: HELPPO kurssi, vapaa-ajan harrastusten tapaan opeteltava; TÄRKEÄ oppia kaikissa maissa

LUKIJALLE

Olen akateemisen kodin kasvatti ja olen oppinut objektiivisen
ajattelun varhaislapsuudessa, viiden iässä olin jo järkevämpi kuin
kumpikaan vanhemmistani. Siksi olen varsin vankalla pohjalla näistä
asioista kirjoittaessani. Akateemisen objektiivisen ajattelun tunnen
myös oman älyllisesti vaativan koulutukseni kautta.
Mitä enemmän aiheeseen perehdyn, sitä enemmän objektiivinen ajattelu
alkaa muistuttaa muita elämän alueita: etenkin käsitöitä ja luonnossa
liikkumista. Siksi uskon näiden ohjeiden sopivan erityisen hyvin
maanviljelijöille yms.
Onnea matkaan!

Ystävällisin terveisin Hannele Tervola
hannele.tervola@gmail.com



Objektiivisen kokonaiskuvin ajattelun perusteet

(Havainnoinut ja kirjoittanut Hannele Tervola)



AJATTELUVIRHEIDEN KARSIMINEN

Jokaisella on hyvä ajattelukyky luonnostaan. Varsin useilla vain
huonot tottumukset peittävät sen alleen. Kun nuo huonot tottumukset
karsii pois, jää jäljelle arkijärkinen kunnollinen ajattelu.
Tavallisimpia virheitä ovat
• sanallistaminen,
• reunojen laittaminen ajatuksille, kokemuksille, omalle olemukselle
jne. (ihan vain jätät reunat pois, antaen kunkin asian olla omalla
paikallaan maailmassa, omanlaisensa, omalla tavallaan erillinen ja
toisaalta omalla tavallaan muuhun suhteessa),
• rakennetun ympäristön suorakulmaisten muotojen ja viivojen
matkiminen (katsele elävää tervettä puuta sen sijaan ajatellessasi –
mieluiten ei kuitenkaan omenapuuta, koska sen oksat ovat katkotut ja
muotoonsa taivutetut),
• ajatuksennäköisyyden tavoittelu sen sijaan että antaisi ajatusten
olla aivan täsmälleen todellisuuden näköiset (ehkä vähän haaleammat
vain) sekä
• ajattelemisen ja ajattelukykyisyyden teeskenteleminen sen sijaan
että varsinaisesti ajattelisi.
• Älä korvaa omia aina uusia havaintojasi ulkoluvulla ja muodollisuudella.
• Niskan ja kehon jäykistäminen hidastaa ajattelua olennaisesti, jopa
lähes pysäyttää sen siksi aikaa kun keho on jäykästi. Niinpä
urheilijamainen eläväinen reaktiivinen keho on ajattelunkin kannalta
paljon parempi.
• Tavoitteet on valittava parhaalla ymmärryksellään eikä vain huonolla
päällä juonittava, sillä tavoitteesi ja arvosi vaikuttavat eniten
siihen, mihin päädyt.

HAVAINNONTEKO, MUISTIN JÄRJESTÄMINEN JA MUISTIAINEKSEN LÄPI KÄYMINEN
OVAT AJATTELUA OLENNAISIMMILLAAN:

  1. Ajattelu on havaitsemista, hyvin pitkälti aistimisen kaltaista.
Mitä ajattelu on? Ajattelu on paikkansapitävän kuvan muodostamista maailmasta.
Ajattelu perustuu häiritsemättömiin havaintoihin: “Tämä on tällainen
ja tuo on tuollainen!”
Ajattelu ei perustu sanoihin, termeihin tai käsitteisiin vaan
tavallisiin paikkansa pitäviin aistihavaintoihin ja niiden muistoihin.
Elämänkokemuksemme perusteella muodostamme kuvan ympäröivästä
todellisuudesta, elinympäristöstämme ihmissuhteineen. Kaiken ajattelun
lähtökohtana ovat siis käytännön havainnot, muistikuvat
todellisuudesta, jokapäiväisestä elämästämme.

  2. Puutarhatyöntekomoodi: ajattele käytännönläheisesti kuin aistisit
muististasi ja mielikuvituksestasi.
Paras havainnontekotapa ajatteluun on kuin mieluisia puutarhatöitä
tekevällä: kouriintuntuva selvään havaittu lähiympäristö, jossa
kaikkea voi tarkastella monin aistein, vaikkapa käsin kääntelemällä ja
koettelemalla, ja lisäksi tietoisuus koko maisemasta, jossa
puutarhatöitä tekee. Samalla tavoin ajattelussa on kovin hyvä, jos
voit kuvitella muististasi ajateltavan asian kouriintuntuvana kuvana
aivan eteesi, jossa voit sitä parhaiten tarkastella, kenties
koetellakin, samalla, kun tiedostat, havaitset kyseisen asian paikan
maailmassa laajemmalti, olet ikään kuin zoomannut itsesi maisemassa
kyseisen asian ympäristöön. Tällöin voit tehdä mahdollisimman selkeitä
havaintoja: “Tämän asian havaitsen selvästi, mutta tuosta toisesta en
voi tietää, sillä se ei näy kuvassani.”

  3. Kokonaiskuva maailmasta: tässä asun, tuolla on kauppa jne.,
tulevaisuus nousevana jonona ilmaan, elämänkokemus ikään kuin vana
tuolla kartalla: tässä olen kulloinkin.
Järjestä elämänkokemuksesi näköaistin avulla kartaksi koko maailmasta.
Jotkin osat siitä tunnet tarkkaan (ne kuvaa elämänkokemuksesi) ja
joitakin et ollenkaan (ne jäävät tyhjiksi).
“Tässä olen, edessäni pöytä, tunnen kotini huone huoneelta ja esine
esineeltä, ikkunasta näkee ulos, ovi on tuolla, sieltä pääsee pihalle,
naapurit asuvat vähän matkan päässä tuolla ja tuolla, kauppa on siellä
ja siellä, matkan varrella puita niin ja niin,…” Rakenna näin
vähitellen kuva koko maailmasta. Aseta kaikki tuntemasi oikeille
paikoilleen kokonaisuudessa, niin kuin elämänkokemuksestasi tiedät
niiden tällä vaistomaisella kartalla sijoittuvan, ja täydennä
karttaasi oikeilla kartoilla aina maapallokarttaan asti. Näin saat
koko maailman mahtumaan samaan kuvaan. Menneen ajan voit sijoittaa
maan alle sitä alemmas mitä kauemmasta menneisyydestä on kyse, ja
tulevaisuuden ilmaan. Näin voit nähdä oman elämänkokemuksesi vanana,
joka kiemurtelee tuossa maisemassa nousten aina vain ylemmäs, aina
maan pinnan tasolle asti, ja tulevaisuus jää ilmaan.

  4. Voit ajatella mitä tahansa maailmankuvassasi, jos zoomaat siihen ja
sen ympäristöön.
Voit nähdä mitä tahansa omasta maailmankuvastasi, kun zoomaat siihen
kohtaan kartassasi, ja koko maailman kerralla, kun zoomaat ulos ison
kokoluokan maapallokarttaan. Näin sinulla on yksi paikkansa pitävä
kokonaiskuva maailmasta, mittasuhteet oikein, mikä on kovin hyvä
lähtökohta objektiiviselle ajattelulle ja eräs tärkeimmistä
objektiivisen ajattelun tavoitteista: objektiivinen kokonaiskuva
maailmasta.


  5. Jos haluat ajatella tiettyä asiaa kokonaisuudesta, värjää se
väliaikaisesti jotenkin niin, että se nousee esiin ja on helppo
tarkastella, kuitenkaan kadottamatta sen paikkaa maailmassa.
Kun sinun sitten tarvitsee, tai haluat, ajatella jotakin tästä
kaikesta, värjää se väliaikaisesti jollakin huomiotasi kiinnittävällä
värillä, jotta havaitset sen helpommin, ja katsele sitä puutarhatöiden
tapaan, kuten edellä neuvoin. Tällöin näet sekä kyseisen asian, että
sen paikan maailmassa, mikä on ymmärryksellesi kovin hyväksi.

 6. Liukuva katse ja kokonaiskuvan muodostaminen, älä anna katseen hyppelehtiä.
Tähänastisissa ohjeissa on siis ollut ideana käsitellä kaikki
ajatukset kerralla, jotta pääsee helpolla eikä joudu tankkaamaan ja
luo jonkinlaista loputonta mosaiikkia ajatuksistaan esim. siksi, että
sanallistaa ne.
Koulutettu ajattelija liikkuu aiheesta toiseen hitaan varovaisesti,
ikään kuin liu’uttaa katsettaan ajateltavaa asiaa pitkin ja varoo,
ettei tee yhtään hyppäystä – ei edes vaikka keskustelun toinen
osapuoli niin tyypillisesti tekisi. Näin siksi, että jokaisen
hyppäyksen kohdalla katoaa helposti ajatuksen punainen lanka ja niin
ollen ajattelun luotettavuuskin katoaa melkein kokonaan.
Anna siis katseesi tarkan näön alueen liukua ajateltavaa aihetta
pitkin samalla, kun muodostat kokonaiskuvaa ajateltavana olevasta
aiheesta ja sen roolista maailmassa, ikään kuin maisemakuvaa
kyseisestä aihepiiristä. Tämä on kaiken objektiivisen ajattelun
perustaitoja, perussääntöjä. Tuosta näin syntyvästä maisemakuvasta
näet myöhemmin helposti, mikä on mitenkin.

  7. Luontokuva taustalla auttaa monimutkaisten asioiden yksinkertaisessa
hahmottamisessa ajattelua varten.
Joskus asiat tuppaavat käymään liian monimutkaisiksi. Silloin on hyvä
kuvitella ajattelemansa asian taustalle luontomaisema tai edes
yksityiskohtaisesti hahmotettu yksittäinen puu tuomaan vertailukohtaa,
joka on paljon, paljon, paljon monimutkaisempi kuin ajatuskuvasi ja
kuitenkin helposti hahmottuva. Vertaat siis ajatusta luontoon,
luontokuvan monimutkaisuuteen sijoittaen kunkin ajatuksen
yksityiskohdan jonkin luontokuvan yksityiskohdan viereen. Katsot ensin
luontokuvaa ja sitten pokkana alunperin monimutkaiselta vaikuttanutta
ajatustasi ikään kuin se olisi helppo luontokuvan avulla hahmotettuna
– ja se onkin!
 
  8. Kouriintuntuvat asiakeskeiset mielleyhtymät ajattelukeinoina asiasta
toiseen siirryttäessä ja kokonaiskuvaa järjestettäessä.
Saat kokonaiskuvasi järjestettyä mielekkäästi, jos liikut siinä
asiakeskeisten mielleyhtymiesi mukaan: maatilamme -> meidän
traktorimme -> sen korjaustyöt viimeaikoina ja lähitulevaisuudessa ->
rahanmeno korjaustöihin -> rautakauppa -> naapurin isännän
viimekertaiset ostokset -> hänen traktorinsa -> heidän perheensä
kokonaisuudessaan -> mitä meillä on samanlaista ja mitä eroja -> miten
kukin elää tyylillään -> elämän kirjo -> mikä elämässä on tärkeää ->
onni, ja onnettomuuksien karttaminen -> ymmärrys siinä apuna.

  9. Yleistykset ja muistista haku kuin nostaisit silmillä maisemasta
esiin tietynväriset tai –muotoiset läikät: esim. ongelman
ratkaisuehdotuksiksi kaikki asiat, joilla on tietyt piirteet,
muistista,
tai tiettyä asiaa kuvaavat ilmaisut sanavarastosta
tai haluamallesi asialle objektiivinen muotoilu objektiivisesta
koulumaisesta maailmankuvastasi.
Jos haluat yleistää jotakin, esim. kissa -> kaikki kissat, se käy
helpoiten, jos nostat muististasi esiin kaikki samanlaiset, samat
piirteet omaavat oliot aivan kuten silmilläsi kykenet nostamaan esiin
kaikki nähdyn maiseman tietynlaiset läikät, esim. punaiset läikät,
lehmät, leijat ym. esineet puiden oksissa, linnut,… Tee samoin
muististasi ja maailmankuvastasi: nosta esiin kaikki, millä on
haluamasi piirteet.
Voit sitten jälkikäteen rajata alueen, esim. sanoihin nostamalla ko.
joukosta kaikki sanat esiin – näin voit harjoittelun myötä nopeasti
löytää sanat mille tahansa, mitä haluat ilmaista ilman että sinun
tarvitsee sitä varten sanallistaa mitään. Erityisen tehokas tämä keino
on tunnelmatajun avulla käytettynä: tunnista kaikkien havaintojesi
luoman hahmon avulla sopivat ratkaisuehdotukset ongelmiin!

PÄÄTTELY ELI HAVAINNONTEKO KOKEMUSPIIRIN ULKOPUOLISESTA MUISTETUN
ELÄMÄNKOKEMUKSEN AVULLA:

  10. Katso, mikä pätee missäkin.
Jos haluat tietää kokemuksesi pohjalta asioista, joista sinulla ei ole
kokemusta, on sinun yleistettävä ja katsottava samalla, miten laajalti
yleistys pätee ja missä se ei ainakaan enää päde – mikä pätisi
siellä?!
Yleistys käy kiinnittämällä huomio yksinomaa niihin piirteisiin, jotka
haluaa yleistää, esim. kissa on nelijalkainen -> nelijalkaisuus (=
eräs yleistys nelijalkaiselle kissalle). Mikä näyttäisi pätevän
kaikkiin nelijalkaisiin: kissoihin, koiriin, hiiriin, elefantteihin,
kilpikonniin, puumiin, tiikereihin,…? Ainakin seisovat tukevasti
neljällä tassulla ja osaavat yleensä liikkua kolmellakin. Tai: kissan
hyvä hämäränäkö -> hyvä hämäränäkö yleensä, kaikilla, joilla sellainen
sattuu olemaan. No, näkee hyvin hämärässä: huomaa monta asiaa, jotka
huonosti hämärissä näkeviltä jää puuttumaan -> hyöty selviytymisessä
ja metsästyksessä. Mahdollinen silmien valoherkkyys.
Yleistyksiensä oikeaanosuvuutta voi tarkistaa nostamalla muististaan
esiin kaikki ne, joita yleistys koskee, ja katsomalla, onko osunut
oikeaan kussakin tapauksessa. Jos on, niin hyvä: yleistys pätee.
Jollei ole, niin on korjattava virheellinen yleistys. Yleensä silloin
on jäänyt mainitsematta jokin tekijä, josta kyseinen johtopäätös oli
kiinni. Mainitse se ääneen itsellesi (esim. “tervesilmäiset eläimet”),
ja tarkista uudelleen: menikö nyt oikein? Jos meni, niin hyvä,
luultavasti olet aivan oikeassa.  Jollei, niin seuraa edellistä
ohjetta toiseen kertaan ja etsi kenties muita virheitä käymällä asia
uudestaan alusta asti (tai ainakin epävarmoilta kohdiltaan) läpi ollen
tällä kertaa hiukan huolellisempi ajattelussasi.
Näin kuvasi tilanteesta tarkkenee: huomaat useampia tekijöitä, jotka
vaikuttavat siihen, miten asiat ovat. Ne on hyvä luokitella sen
mukaan, miten paljon ne vaikuttavat, ts. paljon vai vähän vai
suorastaan olemattoman vähän, jolloin ne voi jättää huomiotta.
Helpointa on yleistää aivan varmoja arkijärkisiä yksinkertaisia
asioita. Niiden avulla voi maailmaa ymmärtää jo valtavan pitkälti.
Elämän perusasiat, pääpiirteet, ovat olennaisia myös ajattelussa, koko
maailman ymmärtämisessä. Esimerkiksi: Tarvitsen ruokaa. -> Kaikki
tarvitsevat välttämättä ruokaa. Näin ollen, siksi että se on tärkeää
kaikille, ja siksi, että se on muun edellytyksenä oleva perusasia
kaikille, ruuan järjestäminen koko ihmiskunnalle on maailman
tärkeimpiä kysymyksiä.


ONGELMANRATKAISU:

  11. Yleiskuvasta yksityiskohtiin: mitä ratkaisuun tarvitaan, mistä sen
voisi rakentaa, onko niitä palikoita, rakenna!
Moni yrittää ratkaista ongelmia kokeilemalla, mitä saatavilla olevista
palikoista saisi rakennettua. Jollei saa, niin luovuttaa. Helpompi,
tehokkaampi tapa ratkaista ongelmia on tehdä se ratkaisulähtöisesti:
Mieti, mitä ratkaisuun tarvittaisiin, millaisia rakenteita, ja mistä
ne saisi rakennettua. Etsi sitten nuo palikat muististasi ja
maailmankuvastasi edellisessä kohdassa kuvattuun tapaan silmillä
esille nostamalla. Ja rakenna! Näin tiedät, mitä tarvitset ja miten
sen saat, eikä aikasi kulu hukkaan!

  12. Ajattelukykyään ja/tai objektiivisuutta ei voi tavoittaa
koulumaisuutta matkimalla.
Ihminen on luonnonvalinnan myötä sopeutunut elämään yhteydessä
luontoon, joten ajattelukyky saa tukea kouriintuntuvista käytännön
töistä (-> puutarhatyöntekomoodi), aisteista (-> varmat havainnot) ja
luonnollisesta paikkatajusta (-> kartta). Objektiivisuutta ei siis voi
tavoittaa matkimalla koulumaisuutta tai rakennettua ympäristöä vaan
elämällä sovussa oman aistivan ja aistien maailmankuvaa rakentavan
luontonsa kanssa. Koulumaisuus on saanut tunnuspiirteensä
kirjoitetusta kielestä, ei ajattelusta, ja kirjoitettu kieli on vain
muistiin merkitsemisen väline, se ei ole ajattelun keino!

  13. Älä ajattele sanoin vaan kokemusten muistoin ja kokonaiskuvilla!
Sanat ovat viestinnän apukeino. Ne eivät ole ajattelun tapa vaan
kaikki havainnot tehdään joka tapauksessa aistein, tuntein ja
tuntemuksin. Niinpä sanat pirstovat ajatukset loputtomaksi
mosaiikiksi, johon eksyy, näyttää kenties monimutkaiselta mutta sehän
ei ole itsetarkoitus. Sanallisesti ajatteleva on kuin putkinäköinen.
Esimerkki: katsopa huonetta tai mitä hyvänsä maisemaa
talouspaperirullan läpi niin, että näet vain yhden esineen kerrallaan,
muttet esineiden yhteyksiä, paikkoja maailmassa. Saat mosaiikin, johon
eksyt helposti. Maisema muuttuu liian monimutkaiseksi käsitellä. Sen
sijaan jos katsot suoraan omilla silmilläsi, ilman rullaa, näet koko
huoneen helposti, kaiken kerralla, kaikkine esineineen etkä eksy
lainkaan!

  14. Rentoudu!
Joskus on pää kovin sumuinen, ajattelu ei luista. Se liittyy usein
keskivartalon jännityksiin, etenkin niskan ja hartioiden sekä
mahdollisesti selän ja vatsanseudun jännityksiin. Keksi siis jokin
keino rentouttaa kehosi: voimistele, venyttele, käy saunassa (Heti
saunassa käymisen jälkeen keho on keskittynyt kuulostelemaan
ympäristön lämpötilaa ja mielikin niin ollen varattu, mutta sitten kun
keho on taas kokonaan tottunut huoneenlämpöön, on mieli yleensä
kirkas.) tai lenkillä. Yritä muuttaa sosiaaliset suhteesi
ystävällisiksi ja vähemmän muodollisiksi, sillä se rentouttaa ja tekee
onnellisemmaksi ja älykkäämmäksi, suorastaan viisaaksi. Älä yritä
ajatella pakertamalla vaan innostuksen voimin.
Muistaminen on usein kiinni siitä, että eläytyy samaan näkökulmaan,
jota käytti muistiin painaessaan. Sekin käy siis helpommin rennoin
kehoin, sillä rentous helpottaa eläytymistä parantaen siten myös
sosiaalisia taitoja.
Muistiin painaminen käy sitä helpommin mitä kiinnostuneempi aidosti
olet kustakin asiasta.

 15. Muista vastuuntunto!
Kompassi (= tavoitteiden valinta, kulkusuunta, käytännössä noudatetut
elämänarvot, moraali) on tärkeä eikä vain vauhti (=äly)! Käytä parasta
ymmärrystäsi juuri tavoitteiden ja arvojen valinnassa.



* * * * *

* Tunteet kertovat, mitä ilmiöt merkitsevät elämälle
Ajattelu muodostaa maailmankuvan, Tunteet kertovat, mitä sen ilmiöt
merkitsevät elämälle: vahvat negatiiviset tunteet kertovat, mitä
asioita välttää, kun taas vahvat positiiviset tunteet kertovat, mitä
tavoitella. Tunteiden kertoma näkökulma vaatii kokonaiskuvan
toimiakseen.

* Tunnelmat ovat nopeita objektiivisia kokonaiskuvia
Tunnelma on maisema, jossa tunteet kertovat, mitä sen ilmiöt
merkitsevät elämälle, ja motivoivat mielekkääseen käytännön
toimintaan. ”Tuolla näkyy olevan myrskypilvi tulossa. Juostaan
suojaan!” Katso erikseen kutakin tunteiden aihetta nähdäksesi, mitä
nuo ilmiöt merkitsevät elämälle. Kukin tunnelmasävy ikään kuin aukeaa
maisemakuvaksi, joka antaa ilmiöiden objektiivisen rakenteen.
Tunnelmat tarjoavat luonnollisen, nopean ja tarkan tavan ajatella
objektiivisesti. Tunnelmataju yhdessä kuvallisen ajattelun kanssa on
nopein ja tehokkain objektiivisen ajattelun tapa. Kun sen hallitset,
voit luonnehtia itseäsi älykkääksi.

* Extra: kuinka voittaa väittelyssä:
Pane merkille se asia, joka sinua eniten toisen väitteessä
häiritsee/kaihertaa, yleensä se on jokin laiminlyöty huono puoli, joka
ilmenee ainakin ikävänä tunteena, jonka aiheen voi pukea sanoiksi,
mainita kaikessa laajuudessaan objektiiviseksi syyksi hylätä tuo hänen
väitteensä, ja sanoa sitten lyhyesti ja objektiivisesti oma varmasti
kunnollinen mielipiteensä asiasta voittaen niin väittelyn.




AJATTELUKURSSI, LISÄHUOMIOITA

KOULUOPPI
Kouluoppi kohdistaa huomiomme asioihin, jotka on muun muassa tarpeen
huomata, osina kokonaiskuvaa. Kaikki omat havainnot sallittu!
Muistakin aiheista ja aiheen eri puolista!

KEHON ROOLI AJATTELUSSA
Ymmärrys, tunne ja kehollinen reaktio. Vertaa esim. millainen maisema
on, onko oksa vankka vai hento – tuntemus kertoo! Ymmärrys kuvastuu
tilannetajuna, joka heijastuu kehossa, sen valmiustilassa erilaiseen
toimintaan – jollei vaikkapa jäykkyyden tai muodollisuuden vuoksi
heijastu, niin tilannesopeutuma on paljon hankalampi saavuttaa.
Tilanteen eri piirteet ja mielekkäät reaktiot niihin ovat osa
ymmärrystä: tuntemuksin ja niihin liittyvin kehollisin sopeutumin
(=elekielinen ilmaisu tuntemukselle) huomioon otetut. Näin siis keho
tulee mukaan, koska ymmärryksen huomioon ottaminen käytännön
toiminnassa vaatii tilanteeseen sopivaa kehollista reaktiota.
VÄLTÄ URAUTUNEISUUTTA! Ole sen sijaan aistivan mukautumiskykyinen.
VÄLTÄ NISKA- JA HARTIAJÄNNITYKSIÄ! Niska (ja ymmärrys) kytkee
havaintokykymme (=aistit, etenkin näköaisti, ja ajattelu sijaitsevat
päässä) toimintakykyymme (=keho, etenkin kädet ja jalat sekä toiminnan
voima tunnemotivaation liikuttamissa vatsalihaksissa). ELÄVÄINEN
RENTOUS koko kehossa on paras!

PARI SANAA MORAALISTA JA ÄLYSTÄ:
• Missä kokoluokassa liikut, kun olet perusjärkevä!
Jos ennen huolehdit vain suhteistasi lähimpiin ihmisiin, niin nyt on
kokoluokka ainakin kymmenkertainen: on mietittävä ryhmän suhteita
muihin ryhmiin, se ja yhteiskunnan käytäntöjä rakentavasti: olet yksi
niistä, joka luo käytäntöjä, linjauksia.
• Voimasuhteet muuttuvat: pikkuipana voi lyödä täydellä voimalla mutta
täysivaltaisen aikuisen paras taktiikka on vain hymyillä ja olla
ymmärtäväinen, sillä muutoin olisi isompi liian dominantti ja siitä
tyypillisesti seuraa ikävä kosto. Vihkoseni nimeltä 1000fold intell.:
miten itse suhtautuisit, jos jollakulla tutulla olisi tuhatkertainen
äly yht’äkkiä: kuinka hänen tulisi muuttaa elämänstrategiaansa ja
sosiaalista tyyliään, jotta kelpuuttaisit hänet?
• Mieti tavoitteet, arvot ja välineet isoimmalla älylläsi sillä ne
ovat tärkeimmät määräämässä, minne päädyt!
/
X maali /
Î /
I /
O tässä olet - - ---------
I
I
I
V
Eli tavoitteesi määräävät minne päädyt. Vauhti eli äly auttaa vain,
jos saat tavoitteesi ensin oikein!
• Heikkotaitoisen ratkaisut versus taitavan ratkaisut:
- paljon epäonnistumisia
- paljon menetetty
- vain vähän onnistuttu
- ja nekin vähäisiä asioita
- ristiriitaiset järjestelyt, vain osan kannalta pohditut
- paljon vaivaa
- pieni hyöty
”PAHA”n ulkonäkö = tyhmyys
VAI
+ vähän epäonnistumisia
+ nekin pieniä
+ vain vähän menetetty
+ paljon onnistuttu
+ onnistuttu hienoja suuria asioita
+ sopusointuiset, hyvin yhteen pelaavat kokonaisuuden kannalta
mietityt kokonaisuutena toimivat järjestelyt
+ vähällä vaivalla
+ suuri hyöty
”MORAALISUUS” sopusointu = älykkäät ratkaisut
• Kuinka laskea sosiaalinen strategiansa:
Muodosta kuva kustakin linjauksesta: näin käy ja tällainen
kokonaistilanne syntyy, jos noudatetaan tätä linjausta. Muodosta
sitten itsellesi kuva ”palikka palikan viereen” siitä, millainen
yhteiskunta ja koko maailman olisivat, jos tuota linjausta olisi
kaikkialla noudatettu: tällaiset rakenteet, tällainen tunnelma, nämä
hyvät ja huonot puolet. Muodosta muista mahdollisista linjauksista
vastaavat maisemakuvat ja valitse niiden perusteella paras linjaus.
Ero hyvän ja pahan välillä: paha luulee, ettei maailmantilanne muutu
miksikään, vaikka paha valtaisi maailman, ja on siksi kuin loinen.
Hyvä taas teoillaan rakentaa maailmaa, jossa elää.

OPPIMISKYKY JA SOSIAALISET VAIKUTTEET
Keskittyminen eri elämänalueisiin parantaa oppimiskykyä tehtävän
mukaan ja selittää ison osan siitä, miten ihmiset ovat erilaisia ja
miten heidän seuransa nostaa eri asiat huomion keskiöön.

HAVAITSEMINEN EI SAA OLLA TEORIALÄHTÖISTÄ
Älä luokittele havaintojasi: ”Mikäköhän tämä on? Onkohan tämä ovi? Vai
pyörä? Vai mikä ihme?”
Vaan aisti todellisuus sellaisena kuin se on, sanallistamatta, kuvaten
vain: ”Millainen tämä on? Tämä on tällainen vaan.” Ajattelu syntyy
rakenteiden kuvaamisesta, ei luokittelusta.

LUONTO PERUSTANA, EI RAKENNETTU
Ihmisen toiminta- ja ajattelukyky perustuu ihmiselle luonnolliseen
elämään. Siksi ei ole hyvä ajattelukyvyn kannalta miettiä
identiteettinään taitoja rakentamisessa, koneiden käytössä,
teknologian kanssa pärjäämisessä jne., niin kuin poikia ja miehiä
usein tarkoitushakuisesti kehutaan, vaan luontoon, aisteihin,
urheiluun, tunteisiin, tunnelmatajuun (taideharrastus) ja
tervehenkisiin sosiaalisiin suhteisiin sekä koko maailmankuvaan ja
filosofiaan ja elämäntaitoihin liittyviä seikkoja identiteettinsä
perustana, kenties myös itsestä luontevalta tuntuvaa uskonnollisuutta,
sillä se herkistää havaintokykyä, mikä on ajattelulle hyväksi. HUOM
Rakentelu on ok, mutta se on jotakin, mitä ihminen osaa, eikä ole
ihmisen toimintaperiaate.

ONGELMANRATKAISU IDEAALIEN KAUTTA (vrt. ajatuksen kulku rukouksessa)
Ensin ideaali siitä miten täydellisen hyvin asioiden sopisi olla.
Sitten ideaalin mukainen tunnelma.
Sitten tuon tunnelman mukainen maisemakuva tilanteesta, jonka haluat ratkoa.
Sitten käytännön toiminta tuon tunnelmallisen maiseman mukaan.
Ideaali toimii siis ikään kuin rakennuspiirustuksina toimivaan ratkaisuun.


AJATTELUKURSSIN SAATTEEKSI: Objektiivisen älyn kasvun sosiaalisista
vaikutuksista
Tällä kurssilla voit oppia helposti kunnollisen objektiivisen järjen,
jonka oppimiseen muuten menisi vuosien opinnot. Erikoista tälle
ajattelukurssille on, että se neuvoo selkeästi, mitä ajattelussa tulee
tehdä ja mitä virheitä karttaa. Meillä jokaisella on luontomme
puolesta edellytykset kunnolliseen objektiiviseen ajattelukykyyn,
mutta useimmilla ajatteluvirheet sumentavat tuon luonnollisen
kunnollisen järjen pois. Niinpä ajatteluvirheitä karsimalla ja oman
aistivan luontonsa varaan kuvallista ajattelua rakentamalla voi
hleposti päästä pitkälle ajattelun taidossa.
Minkä tällä kurssilla oppii, oppii helposti, huomaamattaan taidoissa
kasvaen. Mutta tietenkin kurssin oppeja on noudatettava, jotta niistä
voisi hyötyä. Tunnollisuus on tässä valttia - ei liian koulumaisesti
opiskellen vaan pikemminkin vapaa-ajan harrastusten omakohtaiseen
tapaan oppien.
Mitä sosiaalinen ympäristösi sitten tuumii, jos yht'äkkiä opit
paljonkin järkevämmäksi kuin ennen ja ajattelu ylipäätään tuntuu
sujuvan helposti? Se on suuri muutos, joka ei itselle tunnu niin
suurelta kuin minä tutut, etenkin läheiset ja kilpakumppanit, sen
ottavat. Mitä itse tuumisit, jos jollakulla tutullasi yht'äkkiä olisi
moninkertainen äly entiseen nähden? Tuumisit, että onpa pollea tuo
yksi kaveri, ottaisit nokkiisi helposti ihan jo hänen entistä
suvereenimmasta ulkonäöstään, odottaisit ensimmäistä stiplua etkä
voisi olla hymyilemättä, jos hän hiukan lipsahtaisi pois uudesta
hienosta tyylistään. Sellaista on sinunkin odotettava voivasi ensi
onnistumisten jälkeen kohdata muilta, etenkin niiltä, jotka sinua
eniten joutuvat katselemaan, kuten puolisoltasi ja niiltä, joiden
kanssa muuten olet eniten tekemisissä. Taitavamman on aina oltava
paljon kiltimpi ja auttavaisempi kuin muut, jos haluaa tulla
hyväksytyksi! Mitä jos ennen pokkuroit kivasti että kiitos tästäkin
avusta ja nyt sitten vain itseriitoisen koppavasti kävelet ohi: ei
sellainen ole yhtä symppistä! Isompi joutuu aina kantamaan vastuuta
muista, olemaan auttavainen eikä saa siitä muuta kiitosta kuin että
toinen ehkä tuumii että huh! Mutta sillä tavoin erilaiset ihmiset
tulevat toimeen keskenään. Kykeneväisemmällä on isompi taakka, isommat
vaatimukset ja usein vähemmän kiitostakin.
Miten paljon kykeneväisemmäksi näin sitten voi oppia? Ajattelun
taitavuutta voi arvioida virheettömästi havaittujen olennaisten
asioiden määrällä ja virheellisten havaintojen puutteella. Tällä
kurssilla voisi näin mitaten kenties oppia satakertaisen älyn.
Olennaisimpia havaintoja ovat, mitä kannattaa tavoitella ja millä
keinoin. Onnistuneet ratkaisut pelaavat hyvin yhteen ja ovat
mielekkäitä käyttää: ne ovat hyviä! Niinpä se, joka on keskivertoa
älykkäämpi, mutta valehtelee itsensä keskiverroksi, vaikuttaa
moraaliselta. Hyväksi on perinteisesti hyväksytty ne ratkaisut, jotka
parhaan arvostelukyvyn mukaan ovat parhaita valintoja.




  Hei
Aina ei pehmeämåi linjaus kommunikoidu oikein muille teknisemmin
ajatteleville, jotak helposti äityvät pahoiksi, kun luulevat
kohdanneensa höttöpuppunössön. Kuitenkin kommunikaatiotaitoja,
erityisesti näkökulman valintaa, parantamalla useimmista pahoistakin
selviää helposti, vaikkei itse olisi tippaakaan ikävä, tylsä ja hiukan
itsekeskeinen vain. Eli:

Miten selvitä helposti teknisesti ajattelevista pahoista, jos itse on
hyvä pehmeitä arvoja arvostavaan tapaan:
Käytä käytännönläheistä näkökulmaa, joka sisältää mekaaniset arviot,
erityisesti terve versus rikkinäinen, osinaan ihan samoin kuin
käsityönäkökulma. Käytä tässä maisemakatsetta, joka huomaa myös
mekaaniset ("Tämä on isompi kuin tuo.") puolet sosiaalisissa suhteissa
ja yhteisön toiminnassa. Näin kun itsekkyys näyttää suuntaa ja omaan
napaan tuijottaminen katkoo liiallisia sidoksia muihin, syntyy
näkökulma, jossa kunkin oman edun tavoittelu näyttää mielekkäältä ja
rakentelumentaliteetin tuloksena yhteisön hyvä toimivuus edulliselta
valinnalta. Ideaali "terve yhteisö, terve maailma ja tervehenkiset
sosiaaliset suhteet" näyttää tästä näkökulmasta mielekkäältä
valinnalta, jota positiiviset tunteet (ja oikein ymmärrettyinä myös
negatiiviset tunteet) vaalivat. Arkijärki tukee omien
tunteidenmukaisuutta, piittaamaton omaan napaan tuijottaminen
suvaitsevuutta muita kohtaan, oma itsekkyys "hei me kaikki tätä kun
tää on kliffaa"-liikettä ja aito objektiivisuus mekaanisine
laskelmineen (jotka objektiivista paremmuuttaan riittävät korvaamaan
tuon toisen teknisen laskelmoinnin) tukee järjestäytynyttä
yhteiskuntaa perinteisen suomalaisen kulttuurin tapaan.
Tämä on siis näkökulma, jota käyttää oman arkijärjen tukemana. Kun se
on olemuksellinen viesti ja tekemisten tyylissä ja asiayhteyksissä,
niin se yleensä kommunikoituu helposti ihan kunnolla jo sekunnissa tai
niille main. Kokeilkaapa!

Yst. terv. Hannele Tervola

Ajattelukyvystä ja älykkyyden oppimisesta lisää blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi !

30.3.2019   Tämän ajattelukurssini saa moraalisesti ok tavalla vapaasti kopioida, myydä, levittää, printata ja/tai julkaista.
Kaisa Hannele Tervola

"

Engl.käännös blogissani http://quickerlearning.blogspot.com
Ja tämä suomenkielinen versaio siis blogistani http://opisuomalaisuus.blogspot.com


17.7.2019   Tämän ajattelukurssini saa siis vapaasti kopioida, julkaista yms, mutta kohdat 1. - 15. olisi oltava kokonaisuudessaan mukana ja jos jostain karsii, niin terve järki ja sivistys mukana.
Ajattelukurssi on vuodelta 2008 tai 2009, jolloin asuin Espoossa ja kirjoitin paratiisiteoriakirjaani http://2013paradise.blogspot.com/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html .

Taitoja ja lahjakkuutta oman harrastuneisuutensa aihepiireistä

http://tienraivaajat.blogspot.com/2017/12/vanhan-ajan-onnesta-toissa.html
Haaveammattiin-blogini alun lahjakkuuden ja taitojen oppimisen ohjeet eri blogiin lainattuina http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
Uusavuttomuudesta eroon pääsemisen ohje   http://nopeaoppisuus.blogspot.com/2016/08/langanpaasta-kiinni-saamisesta.html   ja siihen avuksi lue tuo ajattelukurssini, jollet ole sitä ennen lukenut http://pikakoulu.blogspot.com/2011/11/ajattelukurssi.html
Ruuanlaitosta  http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2017/08/ruuanlaitto-ja-elainten-ruokinta-taito.html

English translations:

http://learntalents.blogspot.com/2017/12/old-times-happiness-in-present-day-world.html http://learntalents.blogspot.com/2017/09/learn-talents-and-skills-in-something.html http://learntalents.blogspot.com/2018/11/how-to-get-rid-of-modern-helplessness.html http://learntalents.blogspot.com/2017/09/thinking-skills.html http://learntalents.blogspot.com/2017/10/about-cooking.html

Ympäristönsuojelun tuomien taloudellisten menetysten pienentämisestä

Yle.fi kirjoitti:
"

Kemijoki Oy:n tilaaman selvityksen mukaan tiukentuvat kalatalousvelvoitteet aiheuttaisivat jokiyhtiölle yli 800 miljoonan euron lisäkustannuksia ja tuotannon menetyksiä 25 vuoden aikana. Selvityksen on tehnyt Compass Lexecon.

Kemijoki Oy:n toimitusjohtaja Tuomas Timonen sanoo lehdessä, ettei yhtiön talous kestä raskaampia kalatalousvelvoitteita.

Lapin ely-keskus vaatii lähes 40 vuotta vanhaa vesivoimaloiden kalatalousvelvoitetta ajan tasalle eli käytännössä palauttamaan lohen ja meritaimenen Kemijokeen. Keinoina on muun muassa kalateiden rakentamista ja kalojen istutuksia.

Kemijoki Oy on ilmoittanut vastustavansa vaatimuksia alusta lähtien.

Kalatalousvelvoitteista päättää Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, jossa asia on vielä kesken. Ely-keskuksen hakemus on ollut virastossa vuodesta 2017 lähtien. Aluehallintoviraston päätöksestä voi valittaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimaan hallinto-oikeuteen asti."

Onkohan niin, että usein iso yritys katsoo jotakin tuollaista raporttia ja sen työntekijät ja kannattajosta osa ärsyyntyy moisesta taloudellisesta vahingosta eikä katso asiaa luonnonsuojelijoiden kjannalta, ja niin on syntynyt hankala määräys sinne missä ennen oli kuva luonnosta ja lajien arvosta, niiden elinympäristöjen tärkeydestä. Hankalaa määräystä ei ole helppo optimoida, se ei ole sillä kielellä kuin mielekkyydet. Sen sijaan käsitys eläinten hienoudesta on arkielämän kokemuspiiriin pohjautuvia arvoja, joille joidenkin ihmisten maailmankuvissa on teoreettinen peruste, ymmärretään, mitä tuo kokemuksen hienous kertoo elämässä ja maailmassa arvokkaista asioista. Sen sijaan luonnonsuojelijan käytännön taidot eivät useinkaan ole kovin hyvät ja niin rahanmenoa tulee paljon, jso matkii häneltä käytännön järjestelyjen tekoa. Sen sijaan tarvittaisiin neuvoa hyvältä kauppiaalta tai näkemykselliseltä kokilta tms: ihmiseltä, joka osaa käytännön järjestelyjä, joissa myös ostaminen tai tavaran ja työpalvelusten hankkiminen on yksi osa, osaa ne tavalla, joka on hyvähenkinen, hyvin toimiva, sukkela toteuttaa ja huokea, kaikkien mielestä hyvä lopputulos, niin erinomainen, ettei sitä oikein usko mahdolliseksikaan, on muka virhehavainto.

Ympäristönormien kriteereistä yms

Luin tämän päivän Itä-Savosta rakennusmessuista, joille jätevesiasetuksen asiantuntija ja tuotteiden tarjoajat olivat jättäneet saapumatta mutta 95% kävijöistä kyseli juuri jätevesiasetuksesta. Kuulosti siltä, että oli tehty kuin Ruotsissa: teoriassa kauniiksi väitetty linjaus oli jätetty laatimatta niin hyväksi, että kansan oma ymmärrys tukisi sitä.
Yleensä kun rakennetaan tai tehdään tuotteita, kenties etsitään aika nuorena itselle sopivaa ammattia, niin vanhalla polvella, jolla oli erinomainen ammattitaito alallla, ei jotenkin ole kykyä tai halua siirtää sitä jälkipolville, kai siksi,etteivät nämä ole etsiytyneet haaveammattiinsa vaan yrittävät joten kuten suoriutua jonkin heppoiseksi olettamansa ammatin vaatimuksista, tajuamatta, että ammatti vaatisi arkijärkistä osaamista ja suurta omistautumista haaveammatin tapaan. Niin silloin, jos laaditaan kriteeri, että tuotteen tai rakennuksen tms tarvitsisi täyttää se ja se normi/kriteeri, niin ei riit pohtia, että se olisi tuossa mielessä hyvä ja sitä tarvitaan, laitetaanpa sitten se kriteeriksi. Vaan olisi ymmärrettävä asiaa monelta kannalta, siten kuin vain omistautuneet ja monen kanssa jutelleet, ei-ruutupäiset tai yli kuusikymppiset ammattilaiset asiaa tuntevat. Eli tiedetään eri ihmisryhmiä: ammatteja, maita, ymmärryksen tasoja ja tyyppejä, harrastuneisuuksia ja elämäntilanteita, joissa eletääne ri tavoin ja arvioidaan asioita eri tavoin, ja kuitenkin käytetään näitäsamoja tuotteita, rakennuksia, tms, eli kukin käytännön kysymys tulisi ratkaista monelta kannalta käytännönläheisesti ja yhteiskunnalliselta kannalta sivistyneen viisaasti, ja sillä tavoin vasta syntyisi käsitys normeista ja kriteereistä.
Kanssa eri seuduilla ollaan erilaisia, ainakin Savossa huomaa, että käytännön alat ja taide huolehditaan kuin ammattilaisiin samaistuen, kun taas pääkaupunkiseudulla olivat akateemiset alat keskipisteinä. Niinpä taidetta tunteva luonnonrakas ihmienn miettisi, onko jätevesisäiliön ympäristön luonto puhtaamman ja tyytyväisemmän oloinen vai onko se kuin jätevesisäiliössä lilluneiden hyönteisten seurassa. Jollei luonto mene hyvään suntaan moisesta kriteeristä, niin onko se luonnonsuojelua ollenkaan vai pilaamista? Vastaavasti, jos on liian taitamaton sentiimetrimitoin antamassa rakennusohjeita, niin onko lopputulos elämälle hyvä- eikö olisi kysytty vanhuksen elämänkokemusta avuksi,e  ttä kuka asuu mitenkin?
Kanssa tuotteiden hinnoittelussa, että jos nuori mies vaikka rakentaa, niin laittaako saman hinnnan kuin muutkin ati jopa korkean, muttei osaa kuin koulujutut työn laadusta? Vaikka oikea ammattitaito on kai sitä, kun lapsesta asti haaveilee jostakin ammatista, näkee sen hienona ja tavallaan maailmansa keskipisteenä, niin mitä kaikkia taitoja sen tueksi haluaa halia, kaikkea upeaa, niin että ammatti on syvällisen viisas ja ammattilainen elämänviisas tervehenkinen, tuon ammatin paikkaan maailmassa sopiva.

8. toukokuuta 2019   Varikset yms syövät kai talvella hätävararavintona koirankakkaa, kenties ihmisenkin, jos on ulkohuussi, tai jollei sitäkään ole, niin pikkulintuja. Onko tämä näkynyt lintujen kannpoissa, jos on siirrytty ulkohuusista vessaan?
Vai onko tässä jokin erehdys, kun koirani, joka tekee isompia kakkoja ja näkyvän värisiä, on parantamistaitoinen: syövätkö sairaat eläimet niitä?Mutta kun tässä toukokuun alussa satoi lunta ja oli lunta pari päivää, niin variksen tai harakan ääni ulkoa oli kuin rasvaista tiaista porukalla syöneen.

Luontoaiheisia lauluja?

Olen muutamana viime vuonna kirjoittanut vuodenaikojen elämisen ohjeita pitkästi, mutta huhtikuu tuntui edelleen romahtelevan, tuntui kuin ihmiset eivät jaksaisi lukea mitään sellaista huhtikuussa. Tänä keväänä sävelsin maalis-huhtikuun osioon sävelmänpätkiä ja enää ei tunnu siltä, että huhtikuu romahtelisi. http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
Tuossa on toukokuun alussa kevään laulamisen ohje, joka on ihan hyvä lukea. Siitä syntyy kaunis laulu ja samalla taju sävellystaidosta. En noita sävelmänkappaleitani tuohon tapaan tehnyt, kun huhtikuun meningin romahtelevuus neuvoi painottamaan tunteiden sijasta näköaistin rakennehahmotusta ja tunnelmatajua. Mutta muuhun vuodenaikaan kuin ihan ikävimpään voisi kai tuosta oppia tekemään laulun. Sitten vain äänittäisi sen ja soittaisi soittimella, niin saisi sen sävelkorkeudet ja siis nuoteiksi.

Tuossa tuo ohje musiikkiaiheisessa blogissani http://musiikkipaivakirja.blogspot.com/2017/04/tunnelman-inspiroima-laulu.html .
Englanniksi käännös samassa.

Jos haluaa itse laulaa muiden tekemiä lauluja, niin tästä ohjeesta ehkä olisi iloa:
"

Harmonical choir with beautiful, touching sound

Sing according to your idea of how the song is music, fine, magnifient, touches feelings, beautifl. And not according to the notes, keep your idea of the music at the place where notes used to be. And listen to how the voices of others together with your voice reach for your music ideal and theirs, in h natural harmony of ideals."


Mutta siis: laulun pitäisi vaikuttaa positiivisesti, eli ympäristöongelmista niitä ei ole järkevää tehdä, mutta jos jollakulla on loistava taito opettaa ongelmien ratkaisemisen taitoa laajasti, niin siitä sopisi tehdä laulu, tai sitten kivasta luontokokemuksesta, vastuuntunnon hyväätekevästä voimasta ja sivistyksen, hyvästä meiningistä, vuodenajoista, yms.

7. elokuuta 2019  
"

Of characteristics beneficial to the skill of composing music

"Hi
I have this spring and a little bit in the summer composed short
pieces mainly about living the weathers. That has classified me
somehow as a composer, but the influence from that has been away from
the skill of composing, from the skill of experiencing life as music.
I wonder if that has to do with the style of notes, which is kind of
round like on hot weather. I guess that in the tropics too the skill
of composing goes with good body temperature which may be some time
late in the morning when eyesight and mood are good? But about the
style of the notes: could one change it so that it would be benefical
for experiencing life as music:
the sense of atmospheres along, sensing the colours, using eyesight
too a lot in living one's life, singing like the sense of healthy
happy joyful ways of living when practising sports for fun, like when
enjoying the beauty of nature, feeling together with one's picture of
the world as a panorama of the phenomena in life and their places in
the world accoridng to ideals and our ages old nature, it's wisdom,
free yet good-willing, more like watching than interfering, more like
living in a landscape.
In my profile there is a link about singing spring. Could it be of any help?
Regards, Kaisa Hannele Tervola, Finland, North-East Europe"

My notes here are from the internet site Noteflight which offers free possibility of writing notes, but has kind of round form of the notes, like on hot weather or when one does not have so good idea of how to create new music of one's own.
"

Maailman ja oman elämän ikävien asioiden ja katastrofien purkamisesta

Nyt 11-vuotias japaninpystykorvani Vaapukka tuumi tänä iltana, että isot katastrofit kuten ydinpommin tuoma ydinsäteily voi vaihtaa joksikin toiseksi samantapaiseksi kuten lumisäteily, hyönteisten sirinä, louhoksella kiven murskaamisesta syntyneet henkilennot, jotka kertovat, ettei ole hyvä hajottaa todellisuuden pertusrakenneosasia, maasäteily vai onko se säteily maan alla sijaitsevasta ydinvoimalasta, tms, jos siis osaa vaikuttaa niin, mihin ruoka ja uskonnollisuus auttavat, muttei voi kokonaan poistaa tuota ilmiötyyppiä vaan vain muuntaa sen toiseksi ilmiuöksi. Kirani on parantamisharrastunuyt ja se tuumasi esimerkkinä, että taudin voi usein muuntaa toiseksi taudksi tai vaivaksi (onko se niin kuin lääke, kenties käsilläparantajan taidon mukaan tehty, tai malli osin osaavaisesta, ei ihan kyllin taitavasta) muttei poistaa kokonaan ihan terveeksi tehden, ellei sitten siirrä vaivaa toiselle ihmiselle - mutta minun mielestäni se on yritys matkia tervettä, oarantamistraitoista, missä sovellus vain on mennyt liian sörkkiväksi, kun pitäsi mennä tervehenkisen ihmisen seuraan kertoan, mitä tauteja itsellä on, ja ottaa mallia hänestä jo ensi sekunneista kun hänet kohtaa, niin voisi oppia siitä, mitä hän tekee, jottei sairastaisi tauteja, joille seuransa altistaa.

Omilla terveisiin elämäntapoihin vertaamalla syntyneillä parannusohjeyritelmilläni ei kyllä tietääkseni ole tuota vikaa, vaan oireet poistuvat heti kuin olisi lakannut rasittamasta kipeää kohtaa tai haava juuri umpeutunut. Katso vaivasi hakemistosta parannusohjeineen tai lue muutaman samantapaisen vaivan ryppäitä parannusohjeineen ja mieti, voisiko jokin keino sillä suunnalla parantaa ja jos, niin minkätyyppiset vaivat voisi saada lievenemään tai jopa paranemaan. http://parantamisesta.blogspot.com

18. toukokuuta 2019   Tässä on siis maailmankäsityksenä, että maailman on olennaisesti henkeä ja vaikuttaa paljon siihen, mitä maailmassa tapahtuu, miten kehityskulut menevät ja millainen on maailma, jossa elät, se,keneen olet kiinnittynyt, keneen nojaat, ketä pidät arvostelukykyisenä ja sosiaalisena seuranasi, siis esim. insinöörit, käytännön ja kaupan alaojen ihmiset vai lemmikkieläimet ja villieläimet, kenties puut. Ydinlaskeuman sattuessa moni nojaa insinöörien tai fyysikoiden ymmärrykseen - ja niin ydinsäteilyn tuomat fyysiset oireet ovat samantapaiset kuin tavallisena aikana insinöörien ja fyysikoiden arvostelukykyyn nojaamisen tuomat oireet, ohkaiseen ymmärrykseen ja ymmärryksen ppuuttumiseen & elämänmakuisuuden puuttumiseen nojaamisen tuomat siis.

Mediasta (video, tms)

En ole tavannut katsoa telkkua, kun sillä on jotenkin huono vaikutus elämääni. Mutta vaalivalvojaisista telkussa tuli mieleeni, kun jossakin kuvassa SDP:n Antti Rinne oli meikatun ja afrikkalaisen näköinen, että telkku usein tuo näyttelijöitä ja tavalliset ihmiset eivät näytä kuvissa niin kovin edustavilta, ja niin kai se, että halutaan kuvata jotakin tiettyä, jo tuo näyttelijöitä mukaan, kenties vie koko touhun näyttelijöiden puuhaksi. Muuta siis jos mietin maalaamisesta oppimaani, niin kuvassa, telkussakin luulisin, tartteee olla hyvöhenkinen hetki, eli siis tavallista puuhaa tonttumaisesti, että tässä puuhaamme, ja se jonkun kuvata kai kuin rantanäkymä, kenties kaunis auringonlasku väreineen, jotenkin eheänä kokonaisuutena, kuvanakin tasapainoisena ja kiinnostavana, ja sitten se,kun katselijoissa on kovin monenlaisia ihmisiä, osa ei ollankaan harrastuneita, osa vihamielisiä ja osa ei ollenkaan osaavaisia tässä aihepiirissä, niin tarttee opettaa aihepiirin perustaitoja tekemisentavalöaan kuin nuoremmallepolvelle kokeeksi kai ja kantaa sellaiset etäiset välit kuin joihinkin erityypin ihmsiin, jotka hetken ovat liian lähellä, ja se kai menee kohteliaisuuden ja ruuan merkeissä. Yksi puuha tuollainen, sitten siirtyy seuraavaan kuin itse kovin harrastunut ihminen ensin paikkoja ja tekemisiä esitellessään.

Vuodenaikakirjoituksessani on nyt sävelmänpätkiä

Siirrän tähän näitä vuodenaikakirjoitukseeni säveltämiäni kevätaiheisia sävelmänpätkiä http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html , engl. käännös http://finnishskills.blogspot.com/2014/11/living-with-seasons.html. Itse tekstissä niitä one enmmänkin.

"2. huhtikuuta 2019  (tekstit 4.4., kuvat ja linkki 2.4.)
lättänästä kevättalven maisemasta vaikuttavamman näköinen

toukokuumaisen kaunis kostea kevättalven sääulkona

vaatimattoman tunnelmallisesti kulkiessa huhtikuun maismea jotenkin elävöityy

http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

4.4.2019   "Kevät ei kai suju kovin hyvin nojaamalla kevääseen vaan olisi oltava muutakin sisältöä elämässä, arvostamaansa kukkeaa, mihin kevät vertautuu erilaisena mutta sointuisana. Näin syntyy ainakin osa kevätklisheiden mukaisesta keväästä.
"
"

Jos keväinen maisema on liian karu, konkreettinen, ruma, palikkajärkisen tasoinen, epäviisaasti elämisen tunnelmainen, niin konkreettisen katselemisen perustason kanssa kannattaa käyttää elämisen arkijärkistä tasoa yhdessä näköaistin aj tunnelmatajun kanssa, niin tunnelmataju yhdessä nähdyn rakennehahmotuksen kanssa kuvaa konkreettisesti monimutkaisemmatkin ilmiöt, jolloin mm kauneus on elämän jonkun puolen tai jonkin osan piirre, jonka ilmiön kuvaa arkiärki.
"

pe 5. huhtikuuta 2019

to 11. huhtikuuta 2019
Nyt tuntuu, ettei blogini huhtikuu enää romahda, mutta toisaalta tänne Savonlinnaan satoi taas lunta niin, ettei ihan varma voi olla.

Tässä pari sävelmänpätkää huhtikuulle:

"

Jäte vai käytetty se ja se

En tiedä, mistä ja miten, mutta kierrätystä pohtiessa tulee mieleen helposti mallihenkilö, oka kierrättää kireän määräilev'ästi ja luokittelee roskat jätteeksi, johon on vaarallista koskea. Eikö parempi olisi kierrätystä pohtiessa käyttää malleina lasten ajatuksia, että tässäpä hieno purkki tms, ja jätteen tuottajan näkökulmaa, että minkä tähteitä mikin on, että tässä on sen ja sen jäm', vanha se ja se, likainen se ja se, tarkemmin mutainen vaikkapa. Niin voisi oppia koko ajan uutta ja tietäisi paremmin, mitä tekee.

Säät ja luonnon viisaus

Tänä talvena helmikuussa oli täällä Savonlinnassa paljon lunta puiden oksilla ja sati vielälisää niin, että puiden oksat uhkasivat katketa monesta puusta. Silloin pikkulinnut tuntuivat tuumivan, ettei moinen käy, ja alkoivat laulaa kevättä ja niin sää lämpeni hetkessä plussan puolelle ja puut menettivät lumikuormansa. Linnut tuntuivat osaavan sen, laulavat kevättä joka vuosi ja auttavat mielestään lunta sulamaan. Mutta minun maailmankuvaani se vaikutti niin, että uskon sään olevan pikemminkin luonnon henkinen asia kuin tarkan luonnontieteellisesti ennustettavissa, etenkin kun Savoon muuttaneena arveluttaa, miten moni ulkomaalainen säätieto ym luonnontieteen tietolähteenä toimiva paikkakunta on yhtään suomalaisen akateemisen järjen kanssa samalla aaltopituudella ja luotettava tietolähteenä. Niin näyttää siltä että oma maailmankuva etääntyy akateemisesta,pitää akateemisuutta pikemminkin ajattelun perustaitojen oppimisen tukena nuoremmalla iällä, ja todellista maailmaa monimutkiasempana, vähemmän homogeenisena, ja luonteeltaan henkesempänä, moni-ilmeisempänä,myös sellaisena,e ttei tärkeässä asiassa kannata satsata enimmäkseen teknologisiin ratkaisuihin, sillä teknologia ei ole hyvä ratkaisemaan maailman ympäristö- ym monimutkaisempien elämänalojen ongelmia, vaan tarttisi satsata viisaisiin elämänalöueisiin niin kuin luonto ja laajempi sivistys oman ajattelukyvyn tukemana eikä herkkäuskoisuutena kaikkea akateemiseksi niemttyä kohtaan.


pe 26.4.2019   Tänä aamuna, kun ruoho oli jo vihreää ja puiden silmuista olivat alkaneet lehdet tulla esiin, koivuntaimi hiirenkorvalla mutta jossain oli vielä vähän lunta, pikkulintu tirskutti, että ostatko jäätelöä, linnut säätävät talven säät, talven pituuden ja lumisuuden sen mukaan, miten paljon kesällä ihmiset ostavat vaniljajäätelöä. Jonain aiempana vuonna ne ovat tuntuneet samoin kysyvän keväällä, haluatko vielä lumisadetta. Muttei lintu tuntunut tuumivan kasvihuoneilmiötä ihan samasta näkökulmasta kuin vihreät ja luonnontiede. Mutta toisaalta lintuhan elää itse säät ulkona, aki silla jotain osaamista niistä täytyy olla, käytännössä koeteltua.

Luonnon tunnusta kaupungissa

Mietin tuota, ettämissä määrin kaupungissa tuntuu olevan luontoa tai sitten ihan riittämättömästi, on osin lähestymistapakysymys ja määrää paljon joidenkin kaupunkielämän laadusta. Täällä on pihalla ja lähistöllä lähinnä mäntyjä ja koivuja ja nurmikkoa kesäaikaan sekä joitakin pienempiä lehtipuita ja syreenejä omakotitaloalueella, ei niin kamalan vehreää mutta mäntykangasta on kumminkin, muttakoetin tuota enemmänkin näyttävän näköistä tai asustelee luontokokemustani etsiä, että jsoko se on puiden kanssa olemisen ja kadulla kulkemisen tavasta kiinni, niin kokeilin säveltää siitä pätkän, tuli venäläisen sävelmän kuuloinen, enkä tiedä, kosti´uuko siitä mitään, idea on että ikään kuin eksyy puiden luomaan maisemaan, elelee siinä.
Mutta loppupuolella, kakkosrivillä aika alussa A ja F kuuluisivat soida yhtä aikaa, muttei sitä löytynyt tuost nettipohjelmasta, jolla voi kirjoittaa nuotteja.

Tää oli oikeastaan teemalla taikalaulu, mutten sitten tiedä, onnistuiko se yhtään, voiko itsensä löytää luonnon keskeltä kaupungissa.

17.3.2019   Tässä on vanha sävelmänpätkäni jonkun vuoden lokakuulta, kun koivuissa oli keltaiset lehdet, jotenkin puistokatumaisesti.

Ja tämänpäiväinen, ei niin onnistunut sävelmänpätkä:

30. maaliskuuta 2019
Luin hiukan Eino Leinon runoja ja sain vaikutelman, että luontokokemus löytyy tekemisen tunnun kohdalta eikä luonnon varassa roikkumisen, josta pikemminkin tulee olo, että rikkumaton luontokokemus olisi hieno muttei sitä itsellä ole, ei ole mahdollisuutta moiseen, onko nykyaikana monellakaan.

Olen tehnyt vuodenaikakirjoitukseeni http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html muutaman sävelmänkappaleen kevätosioon, kun en kevätaiheisia lauluja löytänyt, ainakaan nykymaailman kaupunkieläjille sopivia, jos ei luontoa niin paljon ole ja kaupungissa on työ ja koulu,opinnotkin. Tarkoitus olisi tehdä niitä etenkin huhtikuun osioon, mutten sitten tiedä, onnostuuko se minulta näin ekalla yrittämällä.

Oisko tuo pikemminkin että elämisen tunnun kohdalta niin kuin nuorella aikuisella on isoja asioita elämässä, samaan aikaan tunteiden, oman näkemyksen, luonteenlaadun ja käytännön tekemisten merkeissä.


31. maaliskuuta 2019   Katselin joskus kirjaa Balladi erämaajärvestä, jossa näytti olevan noin selatessa arvioituna useampia tekijöitä sekä kuvilla että tekstillä. Jollakulla isääni muistuttavalla mieskirjoittajalla oli kovin hyvän kuuloinen luonnon kanssa elämisen tuntu, kenties kuin lastenkasvatuksen ohessa syntynyt, jotenkin oman tekemisen tyylinen luontokuvakin puheessaan, josta sai vaikutelman, että ihmisen luontokokemus muotoutuu sentyyliseksi kuin millaista hänen tekemisensä on, luonto ikään kuin kuvittaa tekemisentavan, on samanlainen symboliikaltaan, tunnultaan, hengeltään, vahvempi vain ja elämänviisaampi , hyvähenkisempi. (Isäni oli novosibirskiläisen tyyppinen näin jälkikäteen arvioiden, osataankohan siellä tällaiset?)
En siis tarkoita, että yksi vain kertoisi tarinoita samasta luontokokemuksesta vaan että luontokokemus on ihan erilainen niin kuin esim. että kiirehtiikö opintojen tms lyttyyn laittamana vain kokemuksen ohitse, onko pakkotahtinen meno, vai onko aikaa tuolle asialle, hyvö tekemisen meininki, jokseenkin samanhenkinen kuin seutu, jolla on.
Onkohan niin, että kun eläin tekee hienommalla tyylillä kuin ihminen,niin hieno tarina on jokseenkin lähellä eläimen tavallista tyyliä ja eläin kokee sen sosiaalisuudeksi itsensä ja muiden lähistön eläinten kanssa ja ovat niin paremmin mukana luomassa luontokokemusta.
Ihminenhän voi laulusta oppia monia asioita, etenkin elämänviisautta ja näkökulmia, ja samaan tapaan lintujen laulusta ja eläinten liikkumistavasta sekä niiden elekielestä, ja toki puilta, niiden tunnelmasta, etenkin mäntyjen, niin että kyllä luonnossa elämistä taitavan eläimen sosiaalisuudesta voi luontokokemus olla kiinni, ainakinosin.


15.5.2019   "I was watching a video about trapper's life in northern Russia, maybe about life there generally too, traditional kind of life largely I guess. In it a trapper told that he had been in a forest hut alone with his dog without much food but his dog fed him. I know that animals communicate about animals' views by telling tales. So a dog can tell a tale about how wild animals live and where one could find food. And those are magnifient charming tales. So one really can live that way and well, but somewhat dog kind of life. And so with other animals that one is friendly with and can communicate well via the sense of atmospheres, gesture language and emphatizing theirlives, with animals as wise charming persons and with their lives charming somewhat like art."
http://talesfromforest.blogspot.com

Nuo eläinten tarinat ovat niiden tekemisiä ja kohtaamisia. Ne ovat eläinystäv'si elämän harrastuksia yms, joihin se toivoo sinun ottavan osaa edes lyhyen matkaa. Ne ovat sen tapa elää, vähän niin kuin lennokkiharrastuneella lapsella on lennokkinsa, niin eläimellä on villieläinystävänsä, kaikki tenhoavat henkilöhahmot ja tekemiset, luonnon tarinat. Ne se haluaa jakaa kanssasi samaan tapaan kuin lapset tai vanhukset jakavat eri ikäpolvea olevien ystäviensä kanssa tekemisiään ja näkemyksiään.

Käärmeistä ja eläinten ymmärryksestä

Ylen nettiuutisissa oli jokin aika sitten juttu, että mayojen ikivanhan porraspyramidin lähistöltä, en muista kuinka kaukaa, olikohan kilometri tai kaksi, oli löytynyt mayojen luolasto, jossa matkaa oli satoja metrejä ja osassa pystyivät tutkijat etenemään vain ryömimällä.Luolastoa oli vartioinut suuri käärme, mihin oirani tuumi, että jos käärme oli valtava, niin se oli pystynyt rakentamaan luolaston itse ja oli eläimille tyypilliseen tapaan tehnyt samanhenkisen kuin mayojen porraspyramidi, koirani mielestä iso käärme olisi siihen vanhana ja viisaana sekä vahvana hyvin pystynyt. Mikä sai ajattelemaan, ettö jos mayojen kuvat olivat erikoisen näköisiä, niin olivatko ne oikeasti käärmeiden kuvia, olivatko mayat olleet käärmeitä?
Niin sitä vaan mietin,e ttä jos lyhyesti paljon tuulettamalla voisi säästää paljon lämmitysenergiaa, niin onko vaarana, että ikkunasta tulee iso käärme tai voro, kenties murhamies? Mutta jos kyy on olennaisesti musta metsäaukiokäärme, niin muun väriset voivat olla toisenluonteisia, vaikkeivät olisi Suomen ilmaston,ja voivat olla jollain lailla viisaita. Mutta isot käärmeet kai usein syövät ihmisiä, tosin koirani väittävät, ettäsen määrä riippuu ympäristöodotuksista, että millainen käärme sinne sopisi, rimmaisi asukkaiden meiningin ja arvojen kanssa.

"C729. Vaarallisten eläinten poistaminen
Eläimet tunnustavat jonkinlaista värisymboliikkaa ja tyyliin, luonteenlaatuun ja mieltymyksiin kirjautunutta samankaltaisuutta tiettyjen ihmisten elämäntavan yms kanssa ja niin juuri heidän kaltaisensa eläimet ja lajit hakeutuvat heidän seuraansa. Jostakin siis löytyy lähinnä niitä eläinlajeja ja sentyyppisiä eläinyksilöitä kuin mitä paikalla olevat ihmiset ovat plus kantaan vaikuttaa lähiseudun ihmis- ja eläinasukkaat, heidän tyyppinsä ja mieltymyksensä esim. elämäntavan ja arvojen suhteen. Aina ei saatavilla tietenkään ole kaikkia lajeja, joten tämä samankaltaisuus ei ole tarkalleen tietynlaista vaan tilanteeseen sopeutettua niin että jokaiselle vaikkapa edes yksi hyönteinen tervehtimään mutta vähän tämän omalla tyylillä tai jotenkin tämän tyyliseksi arvioitu. Näin siis jos jossakin on vaarallisia eläimiä, niin kenties naapurustossa asuu joku, joka kovin niitä haluaa, esim. lapsi tai eläin, ja sitten kai muut naapurit ovat sellaisia että kyseisessä paikassa jotenkin sopii sellainen asustamaan, jos rauhallisesti on. Ja jos joku naapuri on ihan erityyppinen, niin yleensä ei liiku sen ympyröissä, jollei sitten ole ihan outoon aikaan ja ennalta varoittamatta paikalla. Eli toisin päin ajatellen, jos jossakin on vääränlaisia eläimiä, niin auttaisi löytää ihmiset, jotka tykkäävät sellaisista, esim. hirveistä, eläimistä, löytäisivät niille paikan luotaan ja se olisi jotenkin osuvaa, osuva kuvaus heille ja eläimen imagoon sopiva, niin kävisivät ja veisivät kotiinsa tms.

Tää on oikeastaan 11-vuotiaan japaninpystykorvani käsitys ja 10-vuotias aprikoosinvärinen keskikokoinen villakoirani tuumii, että vaarallinen eläin voi olla vaarallinen myös omantyyppiselleen, esim. iso musta käärme syödä uuden omistajansa, kun ne molemmat ovat sen tyylisiä, että on jotenkin hienoa ja sopivaa, että käärme syö ihmisiä ja nimenomaan musta, ja että toki muunkinvärinen iso käärme voi syödä jonkun ihmisen vaan ja krokotiili ym, ja että venäläiset tulee toimeen karhujen kanssa mutta muut ei jos karhu on asumuksessa esim. kerrostalossa tai maan alle kaivamassaan onkalossa. Kanssa tuumivat, että eläin voi olla niin onnellinen uudesta omantyyppisestään omistajasta, että suurin piirtein itkee onnesta kohtaamisessa ja saattaa siksi purrakin muttei vihamielisyyttään."
http://parantamisesta.blogspot.fi tai .com

"Mayat, käärmeet ja paratiisiteoriani

Luin Ylen uutisista, olikohan eilen, että jonkun Mayojen vanhan porraspyramidin lähistöltä oli löytynyt luolasto, jota vartioi korallikäärme tms ja osa luolastosta oli niin matalaa, että tutkijoiden täytyi kulkea siellä ryömimällä. Se kyllä viittaa siihen, että luolasto oli käärmeilel tarkoitettu. Koirani tuumivat, että käärme oli itse rakentanut luolaston, olikohan parin kilometrin päässä porraspyramidista, oli siihen kyllin vahva ja fiksu ja eläinten tapaan teki samantyyppisen kuin mikä on seudun henki, sen vetovoimatekijä. Siitä kun sitten mietin porraspyramideja, että kumma miksi rakensivat juuri tuollaisia, niin tuli mieleen, että isoille käärmeille ne olisivat turvalliset. Ja siitä, että mayojen kuninkaiden tms kivceen hakatut kuvat olivat erikoisen näköisiä kasvonpiirteiltää: ovatko ne voineet olla käärmeiden kuvia, mutten niin muista millaisia ne olivat. Jos mayojen sivilisaatio olikin käärmeiden sivilisaatio, niin oli ehkä virhe kytkeä paratiisiteoriaani mayojen ajanlaskun loppumiseen uutena paratiisin aikakautena. Mutta toisaalta paratiisiteoriani ei ole mitenkään riippuvainen siitä, oletko ihminen vai eläin, esim. käärme tai lintu, vaan suurin toimintakyky on kaikille sama noin yleisellä tasolla. Ja tuskin kamalasti haittaa, kun on mainittu sellaisia asioita kuin talour, työ, työteho, vapaa-aika ym.Ja toki eläimetkin ovat sosiaalisia, liikkuvat yms ja ovat yhteisöllisiä. Kun käärme liikkuu matelemalla, niin se on vähän kuin elämänkokemuksen vana muistetussa maailmankuvassa, ja niin olisi kai luontevaa, että käärmeet ymmärtäisivät juuri ajan kulkuun liittyviä asioita, kenties aikakausien kulkuunkin liittyviä kovin hyvin, kuten mayat tapasivat tehdä."

Vihreästä muotoilusta ja kuvituksesta

Vihreisiin usein viitataan tyylissä akateemista muistuttavalla tavalla, joka akateemisille usein tyypillisesti on jokseenkin ruutumallinen. Se on kuitenkin samalla vihreistä karkoittava tekijä, sillä moni ymmäörtää, etteivät ruudut ole kovin hyvälaatuista ajattelua. Parempi olisi viitata vihreisiin ajatussisällöin ilman ruutuja. Niille on tyypillistä, että ne ovat akateemiseen tapaan teoreettisia ja yleisellä tasolla kuten kokemattomien ja toisaalta maailmaa kokonaisuuden kannalta objektiivisesti ajattelevien.
Akateemiset tekevät usein virheitä sosiaalisissa arvioissaan ym elämän hötömmiksi olettamissaan puolissa, mitä ei saisi kopioida vihreille, mutta ikävä kyllä on silloin tällöin kopioitu. Sosiaaliset jutut pitäisi myöskin miettiä ihan objektiivisesti ja se on akateemiselle ihan mahdollista, ainakin näin teoreettisesti katsoen luulisi niin. Epäobjektiivisen heiton tai luulon sijasta tarvitsisi pysyä niin yleisellä tasolla, että osaa olla objektiivinen. Ryhmien, joita ajatellaan, tulisi olla mielekkäitä kokonaisuuksia, arkikokemuksesta varmasti tiedettyjä, kuten lapset, nuoret, nuoret aikuiset, jotka voisi jakaa nuoret miehet ennen armeijaa (se on iso kokemus heille) ja armeijan jälkeen, opiskeluaikoinaan ja työssä käyvät, eri tavoin suuntautuneilla paikakkunnilla, eri ammateissa, tms

Vihreän kuvituksen tulisi olla vihreän tyyppistä, siis esim. vihreitä ajatuksia ymmärtävää ja tarkoitukseensa sopivaa, eikä esim. sanallistavaa tms, mistä ei voi pttaa mallia vihreän ajattelun taidon oppimisessa ja vihreiden arvojen,elämäntapojen ja niihin tarvittavan elämänviisauden omaksumisessa. Tuli vaan mieleeni jostakin vanhasta roskien kierrättämistä koskevasta vihkosesta, kamalan vanhasta, kaatopaikkoihin liittyvästä, jossa oli sanallistavan tyyppisiä eläimiä. Jos esim. jossakin ulkomailla ei osata ajatella, niin ei sanallisuus ole ajattelun suunnalla vaan katseleminen ja nähdyn ymmärtäminen, etenkin (elämää ja puita/luontoa sisältävien) maisemien katselu, maisemakuvan muodostaminen mielessään ja kenties juttelu siitä.

Terveiden elämäntapojen kompastuskivenä ulkomaalaisten sairaudet ja vajaakuntoisuus

Olen kirjoittanut terveiden elämäntapojen ohjeita ei kai niin kovin montaa ja niiden tueksi terveellä tavalla tekemisen ja tervehenkisen lonjauksen ohjeita kovin monta blogiini http://opisuomalaisuus.blogspot.com ja kääntänyt reilut 150 englanniksi blogiini http://finnishskills.blogspot.com .
Minua on tavannut hämmästyttää terveiden elämäntapojen ja liikuannan saama vastustus. Jotkut pitävät niitä liian hälisevinä, häiritsevän toimeliaina, jopa liikaa katselevina ja liikuntaa huonon olon tuovana, vaikka liikuntahan on juuri hyvän olon peurspilari, jos vain liikkuu oikein, hyväätekevin tavoin. Mutta flunssaisen liikunta vaikuttaa jokseenkin sellaiselta kuin ulkomaalaisten liikuntakäsitys: ovatko he flunssaisen verran kipeinä, kun liikkuvat, silloinhan suomalainenkin mielipide on, ettei pitäisi liikkua rasittavasti, ainakaan liikuntaa varsinaisesti harrastaa, vaan odottaa, että tervehtyy ensin. Kanssa tuo hälisevyys ja näköaistivirikkeiden & muiden virikkeiden määrä: nehän ovat sellaista, mihin ihan sairaan, esim. oksennustautisen kapasiteetti ei riitä, eikä kamalan huonokuntoisen pitkää aikaa kerralla, esim. kuukausia sairastaneen. Voiko olla, että lämpimämmissä maissa ihmiset ovat pöpötaudeissa koko ajan, tropiikissa helteellä jopa niin huonosti voivia kuin raskasta taakkaa kantava noustessaan jollekin nyppylälle, milloin katse kenties ei toimi samalla kuin sumeasti vain? Eli nää ei oiskaan ihmistyyppejä jotka muka sopis samaan vaan sairastavuuden määriä ja se seliitäis mm sen, miksi toimeliaampia nuoria tai nuorten tapaan tervehenkisiä ihmisiä osa ei jaksa vaan pitääh hälisevinä. Mutta moni tropiikkilainen tms lämpimämmästä maasta kotoisin oleva kai valitsisi juuri sen maan elämisentavan hyvine ja huonoine puolineen, ja suosittelis muillekin, muttei se tarkoita, että suomalaisen mittapuun mukaan olis terve.

Sairastavuuden määrä voi kai arvioidamm sillä, miten laajan ympäristönsä kanssa olisi luonnostaan hyvillä mielin tekemisissä ja miten kaukana oleva tuntuu hälyltä, jollei erityisesti pakottaudu seuraamaan sitä, ja miten suuren fyysisen ponnistuksen tavallisesti jaksaa isoimman osan ajasta. Flunssa ja oksennustauti ainakin antavat jopnkinlaisen kuvan jaksavaisuuden määrästä, mitä voi joillain olla. Joka viihtyy mieluusti ihan vain kotona, ei menisi minnekään, on sairastavm suuruisella elämänpiirillä. Joka ei oikein liikkuisikaan, istuisipahan vain keittiön pöydän ööressä tai sohvassa, on sairaampi. Jos tuon jaksavaisuuden määrän tuovat vasta lääkkeet esim. kuin että nyt jaksaisit mennä sinne ja sinne, niin on paljon sairaampi. Jos tuppaa pyrkimään ottamaan jonkun hälyn pois, niin se on kai oman jaksavaisuuden piirin ulkopuolellla, joko sairauden vuoksi tai siksi, että pitää esim. erityyppisestä musiikista, mutta vain siinä ympäristössä sairastava kai pyrkisi kieltämään muilta moisen musiikin kuuntelemisen, jos ei sitä jaksa, mutta yleensähän musiikki lisää elämänviisautta ja siis jaksavaisuutta tuo terveyttä. 

Terveet elämäntavat ja tervehenkinen linjaus tuovat terveyttä ja pikaisempaa paranemista, vaikka ne omaksuisi tavoitteikseen vasta sairastaessa. Terveiden elämäntapojen omaksumista kai tekee helpommaksi se, ettälukee noita yo linkkien terveellä tavalla tekemisen taidon sekä tervehenkisen linjauksen ohjeita, jotka tosin ovat vain oma näkemykseni, eivät se perusversio, mitä aina suositellaan ja joka kovin arvokas on, tuo paranevuuden ja terveenä pysymisen ainakin pitkälti.

Pukeutuminen: vaatteiden ompeleminen ilman kaavoja, haaveet oppaina, helppo ohje

Nyt vasta tuli mieleeni, että vihreäthän tarvitsevat tätä ohjetta: on hyvä, jos osaa ilmaista näkemystään elämäntavasta, arvoista yms myös ommellessaan vaatteita:

"

Opi ompelemaan vaatteita ilman kaavoja, ihan vain haaveesi oppainasi, helppo ohje

En ole taitava ompelemaan, mutta tästä olen tuntunut saavan langanpäästä kiinni.
Eli kun olen halunnut ommella vaatteen itselleni, olen ottanut lähtökohdaksi joko jonkin sopivanmallisen vaatteen, joka minulla jo on, tai sitten vanhan osaamiseni hameista tms.
Olen miettinyt, minkätyylisen vaatteen haluan, ja valinnut kankaan(t) sen mukaan. Sitten kun minulla on kangas pestynä, niin olen sen värien, kuvioiden ja tunnun perusteella etsinyt sopivaa vaikutelmaa, sekä kankaita hajamielisesti tuijotellen että peilin edessä lyhyesti oikeaa vaikutelmaa hakien.
Silloin olen saanut selville, millainen uusi vaate olisi vanhan vaatteen malliin nähden, esim. väljempi tai ihonmyötäisempi. Vanhasta vaatteesta olen saanut perusmuodon ja mitat, joihin olen lisännyt väljyyttä tai vartalonmyötäisyyttä sekä muuttanut pituuksia kokemuksellisesti selkeään hahmottuvilla mitoilla: vaaksa, kämmenenleveys, kahden sormen leveys, puolen sormen leveys, tms, enkä senttimetrimitoilla, niin olen paremmin ollut koko ajan kärryillä siitä, mitä teen ja miksi, enkä ole voinut sotkea mittoja muiksi luvuiksi, ja mitat ovat olleet yleishahmon tukena kasvattaen ompelutaitoani sen sijaan, että olisivat olleet senttimetrisekamelska ja aina vain uudelleen mitattavat.
Sitten olen leikannut kappaleet saumanvaroineen ja ommellut peruslinjat. Sitten olen sovittanut peilin edessä ja koettanut kangasta liikuttamalla löytää oikeaa hahmoa yksityiskohdille, ja kun se joskus jonakin hetkenä on ollut kivantunnelmainen, niin fiksannut kankaan asennon siihen ja sormenleveyksin tms tai kiinni pitämällä tai jopa harsimalla jättänyt tyyliseikat paikoilleen niin kuin kiva on, ja ommellut sitten niin.

* * *
(Tuossa nuo kokemukselliset mitat ovat siksi tärkeitä, että ne ovat samalla kielellä kuin haaveet siitä, millaisen vaatteen ompelisi, ja niin mitta ei häiritse mielikuvaa siitä, minkälaisen ja minkähenkisen linjan ompelisi ja miten kangas kivalla tavalla asettuisi. Eli ei tule summittaista suttua jälkeä tyyliin "en mä tiiä", vaan haavemielikuva ompelun ohjeena tehtyjä käytännön ratkaisuja, joissa jo osattu ja vielä mietittäväksi jäänyt erottuvat selvästi, ja uudet ratkaistavat kohdat kai ratkeavat samantapaisella tekemisentavalla kuin vanhat onnistuneet, ja niin oppii joka kerran uutta ja osaa vanhan kunnolla. Tai niin ainakin oli tätä ohjetta laatiessani ideanani. Haaveilu on siis tässä edellytys vaatteen muodon, näön, tunnun, tunnelman ja käytännön piirteiden hahmottumiselle ja ompelun ohje siinä, missä kaava ennen.
Mitan ja hahmon mittasuhteiden löytymistä helpottaa vertaaminen vanhaan vaatteeseen, josta näkee sekä millainen se on päällä ja mitä muutoksia siihen nähden tulisi tehdä (esim. kankaan erilaisuuden vaatiman eri tyylin vuoksi) ja siitä saa kaavat kangaskappaleille, kun ottaa tekemänsä variaatiot huomioon.)

* * *

( Joitakin ohjeita ompelusta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/ompelemisesta.html  )

"


http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html


Kaksi engl. käännöstä (tropiikki ja neljän vuodenajan ilmasto) http://learntalents.blogspot.com/2017/09/sewing-clothes-without-formulae.html

Lehmien AIV-rehun neutraloinnista * luonnollisista hengen mukaisista hahmotustavoista

En ole maalta vaan kaupungista kotoisin, mutta koulussa kerrottiin, että lehmien rehua voidaan säilöä happamassa paremmin, mutta että se silloin tarvitsee ennen käyttöä (kai navetan seinällä määräysten mukaan pidettävän) ohjeen mukaan neutraloida emäksisellä huuhtelulla, joka sitten vaarattomana valuu maahan, mutta että maanviljelijär eivät useinkaan neutraloi rehua ja niin lehmien hampaat menevät huonoiksi ja niiden jätökset ikävikvi, kun muuten - onko näin - olisivat kuin hevosenlantaa ja monikäyttöiset ja mukavat. Mutta voikohan olla, että maanviljelijä on trekemisissä elollisen luonnon kanssa ja niin ajattelee, etttä kunkin asian kanssa sen hengen mukaan, ja niin jos säilöntämenetelmä on kovin insinööri- tai koulumainen, niin samaan taopaan happaman lopputuloksen se tuo kuin nuo elämänalat. Siinä on kenties matkittu vanhaa opettajaa tai koulun tuntua lasten kannalta, mutta onkohan idea etsiä, mikä sen oikeutus on, se syy, miksi sitä käydään, ja se on kai jos vanhemmat lukuvuoden alussa selailevat lasten sen vuoden oppikirjoja, katsovat, millaista asiaa niissä on, ja ehkä vartin kuluttavat yhteensä ja se on heidän sen vuoden luku-urakka, niin tuumivat, ett onhan kivaa asiaa ja tähdellistä opetella - tuo aikamäärä, joka siihen kuluu, on vain lapsilla väärin, kun menee raskaaksi ja ei motivoi yhtä hyvin kuin ihan vain aiheen tuoma motivaatio. Niin auttaisiko se sitten lehmiäkin, yhdessä rehun neutraloinnn kanssa?
Voisiko ajatella, että jos rehun voi myöls kuivata, niin kuivamista pitäsii kai jotenkin arvioida ja heinän korjuuajankohtia yms, mikä vaatisi taitoa ja intuition tapaan oivaltamiusta, että mikä on milloinkin hyvä järjestely, niin auttaisiko siinä, jos heinäpaalit olisivat neliskanttisen tylsän latosmaisen sijasta monimuotoisemman näköiset niin kuin rauhaan jätetty luontokin on monimuotoisenen ja arkijärki on?

* * *

15.2.2019   Jos luonnonimiöitä ja eläiimiä sekä kasveja voidaan ymmärtää niiden hengen myötä, niin onko sama lähestymistapa jollakin lailla tuettuna ulotettavissa rakennettuun ym keinotekoiseen? Rakennetussa henki kai tarkoittaisi, että tämä juttu tuottaa tällaista, jos sitä kopioidaan, kopioidaan samantyylinen rakenne ilman järjen ohjausta, mutta järki valitsee useammasta mahdollisuudesta, jolloin olisi kussakin tilanteessa valittava useasta vaihtoehdosta paras, toimivin, monelta kannalta järjen valossa hyvä. Usein järjen varassa tehdyt jutut ovat kui sivistys mutta vain tiettyä taitotasoa pitkin, usein eri osiltaan eli eri aihepiireissä ertitasoista järkeä tai eri taitojen osalta eritasoista tekijäiden tason, seuran yms mukaan, ja vain siltä osin kuin on sivistynyt ja taas sosiaalisen puolen osalta sellaista kuin miten on sosiaalinen kunkin kanssa ja minkä cverran sivistys tulee siihen kullakin mukaan. Sosiaalisuuden lisäksi vaikuttavat mm tottumukset, mieltymykset, harrastuneisuus, ryhmät joihin kuuluu, yms eikä oelkkä sivistys.
Sosiaalisuudesta voi kai saada kuvan, kun hahmottaa, minkö vcerran minkäkintyyppistä sosiaalisuutta (esim. asiakeskustelu, seuranpito, seksuaalisuus, nojautuminen, elämänviisaus,...) on kenenkin kanssa ja mitä muut elämän puolet vaikuttavat, mm maailmankuva, yksilön tavoitteet, tilanne, mieltymykset ym tuntemukset, tämän oman ymmärryksen taso, yms
Yleensä kai hahmoustapavirheitä tulee, kun pyrkii hahmotamaan, miten paljon mitäkin elementtiä, kuin todellisuuden perusrakenneosasta on, kuin ne olisivat erillisiä ja kilpailisivat, sen sijaan, että kussakin on montaa elementtiä mutta eri määrin, niin kuin konkreettisia peruspiirteiytä, mm koko, lintulajeissa, ja vastaavasti tilanteet varioivat ja samat asiat ajan myötä, esim. vuodenaikojen, iän ja tapahtumien sekä seuran myötä, ja näin pystyy hahmottamaan osien avulla, minkä luonteinen kukin kokonaisuus kulloinkin on ja mihin se sopii tai mikä sopisi parhaiten johonkin tiettyyn.

Ruokapakkausten kierrättämisestä: maatuvat pakkausmateriaalit?

Jos kerran ruokapakkauksesta täytyy huomata, onko sen sisältö kenties jossain välissä vaihdettu, niin ei ruokapakkauksia kovin hyvin voi kierrättää. Sen sijaan kompostipussi ei kai heti mädätä sisältöään, vaan kestää jonkin aikaa, on aika muovisen oloinen mutta kumminkin kuulemma maatuva. Voisiko kompostipussin tapaisista materiaaleista kehittää uudet ruokapakkausten materiaalit, jotka sitten maatuisivat? Mutta siis säilyttäisivät ruuan alunperin hyvin sen aikaa kuin ruokakin säilyy.

Sairaanhoidon mitoituksesta

Tämän päivän Savonlinnan paikallisessa sanomalahdessä Itä-Savossa oli juttua, että vihreiden savonlinnalaista kansanedustajaa Heli Järvistä oli uhkailtu. Kuvissa oli muita seudun kansanedustajia, mutta Heli Järvinen näytti jokseenkin sukupolvea vanhemmalta kuin tavallisesti: oliko hänelle käynyt pahemminkin ja joku muu hänen sijastaan juvassa? Pari päivää aiemmin oli Itä-Savossa kysytty Savonlinnan seudun kansanedustajilta, kaupunginvaltuutetuilta, kansanedustajaehdokkailta tms Sote-uudistuksesta ja Heli Järvisen kanta oli sairaanhoitoa ja hoidettavaksi joutumista paljon lisäävä, jolloin ainakin itse tuumin,e ttei siis voi häntääänestää. Sairastaminen ei ole mukavaa ja usein on kivempi sairastaa kotona omin avuin, ainakin pitkölti, vähän jotain neuvoa jostakin etsien, jos tarvitsee, muttei hoidettavana, jollei ole kamalan sairas. Kukin ammattikunta, jos siltä kysytään sen palkasta ja sen asemasta, niin tuppaa aina vastaamaan, että molempia sopisi korottaa, ja niin sairaanhoitokin pyytää lisää resursseja. Kukin ammattialan toki juttelee kovin paljon juuri niiden ihmisten kanssa, jotka juuri sillä hetkellä kaipaavat sen palveluksia. Mutta ianakin lehdestä kun lukee joskus sairaanhoidon lisäämistä puoltavia, kirjoituksia, niin ovat tyyliltään hoitoalan ammattilaisen kirjoittamia, vaikka olisivat potilaiksi itsensä nimenneitä, tai sitten ovat ihan oikeastikin lääkärin tms allekirjoittamia. Yleensä muihin ammatteihin suuntautuneet ihmiset tuumivat useimmista aloista, että kyllä niitä jonkin verran tarvitaan, itsekin aina joskus, muttei kai niin kovin paljoa, vaan se on näkökulmavirhe, joka syntyy, kun on itse niin kovin lähellä alaa jokapäiväisissä ympyröissään. Ja useinhan kunkin ammattiryhmän jäsenet menebvät naimisiin ko ammatin ihailijoiden kanssa. Sen sijaan vanhempi polvi sairastaa paljon ja se on usein asenteista kiinni: hoitohewnkilökunta on eri ikäistä ja tekee siksi eri tekemisentavoilla ja eri käytännön osaamisen määrällä, eri määrällä näkemsytäkin, ja niin voi tökerö virhekävellä viisaan itse osaavan ylitse. Mutta sitä tapahtuu harvemmin, jos hoitajia on niin vähän, että kukin voi itse päättää, milloin todella kaipaa jotakin apua, kun eivät kaikki hetken toiselta kysymiseen ailahtaneet joudu hoitoon.

27.11.2019   L'hettelin tä'llä viikolla parantamisaiheisen blogini http://parantamisesta.blogspot.com sosiaali- ja terveysministeriöön ja kävin silloin heidän sivuillaan. Heillä on alaisuudessaan mm kaikki sairaalat, ja niissä on tietenkin ihmisillä onnettomuutta ja siksi meininki on tavallaan seis sen raskaan vaikutuksen vuoksi ja sosiaali- ja terveysministeriöllä on siihen jokin viisas teoriaperspektiivi,millä saada  asiat hyvälle tolalle ja homma sujumaan. Mutta vaikka se on viisas perspektiivi ja toimiva, niin se siis on eri asia kuin tavallisen ministeriön teoriaperspektiivi, jolla ei ole tuota tautien ja onnettomuuksien taakkaa mukanaan. Eli ei voi luokittaa käytännössä kaikkia ministeriöitä ihan samaan, vaan tarttee huomata tuo oneettomuusvaara, joka onnettomuuksien kanssa tekemisissä olemisesta tulee.

Tavallisen maailmankuvan ulkopuolelta ajatusleikkiä suurten katastrofien välttämisestä ja purkamisesta

"maanantai 28. tammikuuta 2019

Suurten katastrofien välttämisestä tai purkamisesta

Jos käsitys kuolemasta on se, että kuoleman jälkeen on kuolemanjälkeinen elämä, joka on samantyyppistä kuin kuolemaa edeltävä elämä mutta jokin yleensä lähipiirin suuri tekijä kuten läheisimmät ihmissuhteet, työ tao asuinpaikka on muuttunut, vaikka se oli vuosia ennallaan, eikä muutokseen oikein ollut muuta tietä kuin että itse kuolisi noilta läheisiltä ja he henkilöltä itseltään, tms, mutta että kukin pääsisi jatkamaan elämäänsä ja joillekin kauemmille ihmisille, jotka eivät kunnolla tunne, saattaisivat olla samassa maailmassa, mikä ei kuitenkaan juuri mitään vaikuttaisi, jollei sitten joku heistä vaikka ole saanut tärkeää virkaa tms. Niin silloin kai ihminen (ja eläinkin) voi olla synkronissa tiettyjen henkilöiden ja tietynlaisten hänelle sopivien asiantilojen kanssa maailmassa, elää heidän ja niiden kanssa samaan aikaan ja usein kohdalla. Tai sitten olla olematta, jolloin kenties elävät eri maailmoissa. Jos näin olisi, niin voisiko tuollaista synkronointia säätämä'llä itseltään esim. valita, ettei jotakin suurta katastrofia ollutkaan tai tulisi? Synkronointi liittyy kai osin sosiaaliseen lojaaliuteen ja yhteensopivuuteen sekä elämänvaatimusten yhteensopivuuteen, mitä usein auttaa riittävä sosiaalinen ym etäisyys. Ja osin siihen, mihin asioihin, arvoihin ym on kiinnittynyt ja mikä niin ollen on onnekkuutesi ja epäonneklkuutesi kussakin elämänvalinnassa ja aihepiirissä: minne luonnostaan jatkaisit elämässäsi ja millaiseen elämänpiiriin tutustuisit, kenen seuraan lyöttäytyisit tunnesitein mutta pakottamatta ghäntä."
 
Silleen kiinnostava kumminkin, vaikka vaikea tietää ja siksi haasteellinen osata, että jos tuon saisi toimimaan, niin voisiko sillä teoriassa purkaa ydinpommin tuhon? Katsoisi, kuulostelisi tuntemuksiaan ja olosuhteita, ajan henkeä, että millä tavoin olisi synkronissa tuon tuhoalueen  väestön ja kai el'imisrtön hyvän elämän kanssa niin, että tuntuisi heidän elämänsä vain rauhassa jatkuvanja muutenkin olevan rauhan ilmapiiri, rauha ihan maassa ja maailmassa, ja sitten valitsisi sen, tekisi siitä valintamahdollisuuden muillekin, mahdollisen uoman yhteisölle, ilman, että olisi liian konkreettinen sen suhteen, mitä kuolemanjälkeiseen elämään heidän sinun kannnaltasi siirtyess tapahtui ja miksi taas jatkui samassa maailmassa, eli etäisyys kai olisi hyvä ja jonkinlainen asioiden sumpliminnen hyvälle tolalle ilman että yrittäisi vaatia maailmalta konemaista aina konkreettista dynamiikkaa tuollaisissa hnekimaailman jutuissa.
Mutta pommiin kai on yleensä ollut joku syy, myös yksittäisten henkilöiden joukon kannalta niin, ettei ehkä olisi mahdollista jatkaa koko tuhoutuneen ryhmän kanssa vaan usein sellaisissa tilanteissa osan täytyisi jäädä meidän maailmamme kannalta kuolleiksi ttai muuten ainakin toistaiseksi vajaalle osalle osallistumisessaan ko maailman menoon, esim. paljon etäisemmiksi meidän elämänympyröidemme kannalta.

7. helmikuuta 2019   Mielestäni ydinpommin keksiminen laittoi luun kurkkuun useimpien tai kaikkien maiden sotilaallisille perinteille ja perinteisille nökemyksille aruhan ylläpidosta, kunkin asian roolista, sotilaallisen voiman ja elämässä tarvoittavien taitojen luomisesta, maan turvaamisesta ja lasten kasvatuksesta, myös kansainvälisistä suhteista ja siitä, mihin mikin raja, että kuinka pitkälle jossakin asiassa sopii mennä, pitäisilaittaa. Siinä mielkessä on vuosikymmenet oltu paljoltipallo hukassa ja olisi suuri helpotus, jos ydinuhka ei olisi niin suhteettoman suuri muuhun verrattuna, mikä sitten on yksi motivaatio miettiä tavalliusen maailmankuvan ulkopuolisia keinoja, uuden oppimista, kenties aivan toisenlaisiin aihepiireihin kurkistamista ongelmanratkaisumeneteömänä ydinpommin vaaraan. Mutta tämä menetelmä muistuttaa jonkin verran sitä, miten rukoileminen vaikuttaa: on oma elämäntapa, ideaalit, hyvään poäin yrittäminen, uusi alku, rukoileminen, viisaampiin turvaaminen, uusien tapojen omaksuminen, sivistynyt linjaus, jolla yleensä menee paremmin, usko mahdollisuuteen henkistä kautta muuttaa asioita paremmalle tolalle, yms mitä rukoukseen yleensä liitetään ja mikä niin voi olla niitä seikkoja, jotka auttavat paremmille teille - ja perinteiseen kulttuuriin sopivaa sitten kumminkin loppujen lopuksi, vaikka ehkä enemmänklin siinä muodossa, että rukoillaan ja yritetään parempaan ennen kuin on mitään kamalaa tapahtunut, tai sitten kun huioli vaivaa.

"10. helmikuuta 2019
Tätä jos kokeilisi ydinvoimalaonnettomuuden aikaan, niin jos huolehtisi normaalit varotoimet hyvin, niin voisi kai käsitöiden tapaan kuulostella, että tästä saisi hyvin ton tai sitten tollasen tai tollasen, jolloin lupaavaan vaihtoehtoon, esim. että onnistuisi saamaan polttoainesauvat eri vesialtaisiin tavallisen ydinvoimalan sammuttamisen tapaan, vaikkapa sitten automaation avulla, niin voisi jonkin vaihtoehdon mukaan lähteä vähän samaan tapaan kuin reistailevan koneen kanssa voi kokeilla, että toimisiko tollanen, kun tuosta näytti lähtevän ihan hyvin, niin että osin on kyse siitä hengestä, millä tekee ja tsemppaamisesta ja osin siitä, mitä tekee, ja osin toki rukoilemisesta, halusta vaalia tuhoalueen ihmisiä ja eläimiä & kasveja, osin hyvästä ammattityön laadusta."

"

11.2.2019
Jos tästä saa joskus langanpäästä kiinni ja sitten taas uuvahtaa ja epäonni vaivaa, niin yleensä tällaiset oman osaamisen äärirajoilla olevat asiat eivät hyvin toimi urakalla väsyneenä tai kun touchia ei ole, vaan silloin jos haluaa näitä kokeilla, tarttisi ensin satsata eheyden vaalimiseen: luonto, musiikki, uskonnot, vapaa-ajan viihtyvyys, kenties lämpöisen kylläiseksi hyvällä ruualla, terveiden elämäntapojen eheys, hyväntuulisuus ja hyvä tahto & kauniit linjaukset maailmassa.
"

27.8.2019
"After California earthquake?

In the news some time there was a map of USA but without the Californian peninsula. Had the predicted big earthquake happened and was it caused by a nuclear bomb? I tried to compose a piece about continuing onwards.

"

Ilotulitteiden vähentämisestä

Nukuin uuden vuoden jälkeen kahdesta neljään vuorokauttra putkeen ja vilustuin ja olin seis herättyäni mutta vähitellen virkistyvä. Muillakin näyttänyt olevan uuden vuoden alku kankea, kuin olisivat ollet liian vähän tuuletetussa huoneessa, esim. kuin illalla väsyneenä puuhatessaan ja unohtaessaan tuulettaa, esim. ollut Suomessa alkuvuonna kolme lentokoneiden vaaratilannetta/onnettomuutta ja yksi junan. Eli käyttivätköhän uuden vuoden ilotulitteet hapen liian loppuun monin paikoin? Käyttivätköhän raketit,padat ym tavallista enemmän happea, kun ainakaan täällä pauketta ei ollut tavallista enempää ja raketteja vain vähän, mutta jollakulla ehkä oli joku pata, jossa vikaa. Eli tarttiskohan ilotulitteiden käyttöä roimasti vähentää?
Kirjoitin parantamisaiheiseen blogiini hapenpuutteesta toipumisen ohjeen, kun suuren hapenkulutuksen tavallisesti omaavana minulla on aiempaa koekmusta hapenpuutteesta palautumisesta:
"C704, Hapenpuute ja rukoillen & elävöittävän kauniita virsiä ajatellen avaamaan tuuletusikkuna
Jos hapenpuutteeseen kuukertuu tai melkein, mutta havahtuu edes osittain, niin voi rukoillen ja elävöittävän kauniita virsiä ajatellen kuin unissakävelijä ihmeenä mennä avaamaan tuuletusikkunan.
Myöhemmin auttaa kunnollinen tuulettaminen, kai veden juominen ja vitamiinit, kunnon ruoka, ulkoilu, valoisa ja luonnon ihaileminen, luultavasti myös linnunlaulu ja musiikki sekä nykytottumuksilla edes vähäinen tietokoneen ja kännykän käyttö ym tavallinen elämänsisältö.

22.1.2019   Vähällä hapella selviämistä auttaa unelias elämäntapa, lähinnä peruselämä tavanomaisissa positiivisissa merkeissä.

29.1.2019   Lisähapen tunnetta antaa luonnon ihaileminen, etenkin siihen tapaan kuin oksien läpi siivilöityvä valo. "

 Mutta voihan kanssa olla, että kun olen yrittänyt kääntää Kalevalaa englanniksi ilmastosta riippumattomalla tavalla http://kalevalainenglish.blogspot.com ja jonkiunlaisen käännöksen jo saanut valmiiksi, niin että siitä voisi oppia viisaammaksi ulkomaalainen, vaikkei oppisi Suomen ilmastoa, niin nukuttikohan  se urakan loppu/taukoaminen?

1.2.2019  Parantamisaiheisesta blogistani jumiutunmiaseen:
 "
29.1.2019    Jos oma ja kenties muiden älyllinen taitotaso on jäänyt liian alastavanomaiseen verrattuna, on hyvä tsekata, onko samaistumisryhmä tai seura muuttunut tyhmemmäksi, esim. laajemmaksi. Tasoa voi yrittää nostaa mm musiikin, luonnon ihailemisen ja vanhojen jo osaamiensa taitotasojen kirjallisuuden tms materiallin ajattelutyyppien ja lähestymistapojen kertaamisen avulla sekä kiinnittämällä huomiota yleissivistyksensä laajentamiseen erityisesti hyvää laatua painottaen ja kaunista moraalia."

Autoilusta

Mietin tässä, ettei vaikuta kovin viisaalta. jos sivistyneistö voi matkustaa vain bussilla ja junalla. Tavallinen hyvä elämä ja vapaus vaativat sitä, että voi mennä ongelmattomasti monenlaiseen paikkaan, moniin tapahtumiin, harrastuksiin, työpaikkoihin, kauppoihin, metsäretkille, mökkeilemään ja jopa matkouille. Siksi vaikuttaa kovin tarpeelliselta, ettäyksityisautoilu olisi mahdollista, mikä taas merkitsee, että sen energiankulutus täytyisi saada alas. Mutta painaako henkilöauto puolitoista tonnia tms? Eikö ilmanvastuksen voittamiseen riittäisi jo sata kiloa plus matkustaja, tms? Luulisi energiankulutuksen olevan suoraan verrannollinen ajoneuvon painoon. Vai eikö koria ja moottoria saa kevyemmiksi? Ilmanvastuksen kannalta auton etuosan tarttis kai olla kolme kertaa polkupyörää leveämpänä sitä kolme kertaa painavampi matkustajien ja lastin kanssa, jos ajavat yhtä lujaa, mutta voihan ilmanvastus riippua ajoneuvon muodosta. Ja sivusuuntaan voiko olla, että tarttis tuulella ottaa lisälastia tai jättä ajamatta?

9. huhtikuuta 2019   Mielestäni on hyvä, että ympäristöystävällisiä autoja kehitetään, mutta jos ne ocvat uusia ja osin elektronisia, niin niiden toimivuus on epävarmaa ja korjaaminen vaikeaa tavalliselle autoilijalle. Niinpä, jos pyritään siirtymään kokonaan niihin, etenkäänliian pian, niin siirrytään siis epä'varmempiin kulkupeleihin, mikä on sotilaallisesti kovin epäviisasta, jso muilla kerran on vanhat hyvin toiumiviksi todetut autot käytössään,ja tiestöä pitkinhän pääsee kauaksikin. Jos siis on mahdollista aiheuttaa, että suomalaiset olisivat autoton kansa, niin kyllä se on sotilaallisesti niin iso puute, että siihen voi koko kansa kuolla, tulla tapetuksi, nopeastikin. Silloin olisi siis ympäristöystävällinen kansa tullut tapetuksi eikä moinen edistä edes ympäristöasioita. Jos asioista päätää eduskunta yhdessä, niin silloin vihreidenkin on otettava käytännön sotilaalliset näkökohdat huomioon eikä oletettava,e ttä jos joku muu miettii niitä, että ne sillä jo olisivat tulleet päätöksenteossa täydestio huomioonotetuiksi. Ratkaisuna olis siirtyä ympäristöystävällisiin autoihin osittain, ei kuitenkaan liian suurelta osin.

Mistä kertakäyttökulttuuri johtuu

Luin Vihreän puolueen sivuilta kirjoituksen, jossa valitettiin tuotteiden kertakäyttöisyyttä, muttei ymmärretty sen syitä. Tuotteiden kertakäyttöisyys tai lyhytikäisyys johtuu tietääkseni kyseisen kaupan suuntautumisesta toisenlaisiin tuotteisiin. Sen asiakkaat eivät halua niinkään tuota tuotetta ja niinpä he myyvät asiakkaiden maun mukaan ihan vain jonkinlaisen tuotteen siihen, lähinnä sellaisen, että asiakas voi sanoa, etteivät ne tuotteet ole kunnollisia, ja ostaa rahoillaan muuta. Sen sijaan, jos kauppa on tietyillä täyillä varustetun paikkakunnan ja nimeltään samansuuntainen, niin sen tuotteet sillä suunnalla ovat juuri noiden täkyjen ja nimen tapaan hyvät. Kauppa tarjoaa tietynlaista elämäntapaa. Jos haluaa elää toisella asenteella, niin usein kannattaa valita eri ketjun kauppa.
Toinen tuotteiden käyttöikään vaikuttava tekijä on, että asiakkaan olisi itse osattava arvioida tuote tai sitten ostettava tarjouksesta, mikä on eri asia kuin ale. Tuotteesta tulisi arvioida ainakin käyttötarkoitus, materiaali ja työn jälki sekä tuotemerkin nimiassosiaatiot ja elämäntapa, johon tuote on sovitettu sen tyylin perusteella ja tuotekuvauksen. Usein ei kannata ostaa ihan halvinta mutta muutaman halvimman joukosta voi valita, jos itse tavallisesti ostaa siitä hintaryhmästä varpjensa vuoksi, niin ne tarjoavat joitakin hyviä puolia vähävaraisen elämään.

21.11.2019   Jos ongelmana on, että kulutetaan liikaa tuotteita, niin yksi, mikä siihen ainakin jotakin auttaa, on ymmärtää markkinataloutta paremmin:
* Jokainen epäonnistunut ostos lisää kulutusta yhden tuotteen verran plus ehkä jotakin paikkaamiseen ja ikävän mielen lohdutukseksi.
* Kauppias olettaa, ettei jokainen asiakas halua kaikkia tavallisia tuotteita, mitä myydään, vaan haluaa tietynlaista ja haluaa eroon sosiaalisesta paineesta ostaa jonkintyyppistä, mitä ei halua.Niinpä jotkin, usein kai halvat huonosta materiaalista tehdyt, tuotteet ovat kauppiaan valitsemia niin, että niistä voisi valittaa ja käyttää sitä tekosyynä tehdä persoonallisia, itsellen paremmin sopivia valintoja, jopa vaihtaa kauppaketjua omantyyppisten ihmistensä maun mukaiseksi.
* Liikaa kulutusta ja turhia ostoksia tulee, kun seudun kulttuuri tai oma ammattiala hiertää pahoin. Siksi olisi tärkeää tehdä omien haaviden mukaisa valintoja mmatin ja asuinseudun ym elämän isojen tekojöiden suhteen, niin miltei kaikki kävisi hyvin ja ostetuista tavaroista mieluusti huolehtisi hyvin,olisi samalla aaltopituudella niille tarkoitetun käyttötavan kanssa.

23.11.2019   Osa liikakulutuksesta johtuu tuotteiden valmistuksesta: jos valmistaja ei ole kyllin osaavaien, että hei tästähän saa tätä,niin tarvikkeet ja niiden määrät voivat mennä jonkin verran taui joillakin pahasrtikin pieleen,´, samoin kai se, minkä tyyppisiä tuotteita valmistetaan tai tilataan ja paljonko. Blgoissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com on jotakin tällaisten taitojen oppimisesta.

Käytännön järjestelyjen tekemisen taidosta

Aloitin tämän kirjoituksen esimerkillä:
Kutominen kyllä tyhmentää paljon,kun siinä on yksinkertainen toistuva tehtävä, josta jälki ei jää näkyviiun, mutta kun kumminkin olen villasukat itselleni parina viimew vuonna kutonut, niin lankoja ostaessani olen huomannut että yksi lanka sopii yhdenlaiseen ja toinen toisenlaiseen ja että kun langan käyttää suoraan vyyhdeltä, niin se on nätimpi ja siitä saa ideoita kutomistaitoon. Ei siis voi mennä kauppaan ostamaan lankaa tarkalleen tiettyyn tarkoitukseen, vaan lankoja on siellä, mitä on, ja toisenlaisia ei satu olemaan, ja niin on saatava ideoita siitä, millaisia lankoja siellä on, kauppias on ne yrittänyt valita vuodenaikaan ja kudottavaan vaatteeseen sopiviksi erilaisille ihmisryhmille. Vastaavasti kai jos ympäristökysymyksissä tarttisi osata tehdä jokin käytännön järjestely, niin sen kuuluisi ikään kuin nousta mieleen siitä, mitä on saatavilla ja mikä on budjetti (kauppiaskin toivoo sinun jättävän huonot vaihtoehdot pois, ne ovat epäonnistuneisuuttaan kalliita. - Tästä on hyvä oppia, että alennusmyynti on ei-kaupaksi-käyvän myymistä pois halvemmalla, esim. koska se on viallinen tai sitä ei voi käyttöä ennen kuin vuoden päöstä. Tarjous taas on kovin hyvän tuotteen myymistä suurille joukoille ja siksi halvalla.), vähän niin kuin tämän ympäristöaiheisen blogini kirjoituksessa siitä, mitä puita jötetään hakattaessa puita. Ei siis voi etukäteen koulupäällä suunnitella tarkkaan, vaan sillä muodostetaan kuva siitä, mitä tarvitaan, ja käytännön vaihtoehdot yleensä tuovat joitain mahdollisuuksia hyvin ja toisia ei, jolloin ne eivät oikein sovi siihen - tai sitten on jätettävä etäisemmäksi haaveeksi ne ja kerättävä niihin ideoita, alkuja, mm lähestymistapoja, joilla huomaa paljon kaikkea kivaa.