Ratkaisuja ja ongelmanratkaisuvinkkejä ympäristökysymyksiin

Haluavatko esim. Japanin miljoonakaupunkien asukkaat, etenkin kai pilvenpiirtäjiä vilisevissä keskustoissa, niiden, joilla on vielä luontoa ja puita, miettivän avaruusmatkailua, jotta keksisivät jotakin, mikä auttaisi suurkaupungeissa asuvia? Silloin ensimmäisenä tulevat mieleen viherkasvit ikkunalla,huonepalmut huoneessa, verhot, sisustuksen viihtyisyys ja toimivuus sekä musiikki mm radiosta ja liikuntaharrastukset, joista ainakin Helsingissä harrastaessani japanilaiset taistelulajit olivat sellaisia, että monet niistä pitivät ja olivat vain hauskaa harrastamista ja hyvää kuntoa tuovia, eivät riitaisia eivätkä kaavamaisia, eivätkä pakkopullaa. Kanssa tarvitsi edes jossakin olla puistoja tai viheralueita, joissa voisi käydä vaikka viikoittain ja päivittäin kulkea ohitse jostakin, missä on puita katujen reunoilla. Opiskeluaikoinani kävin kerran viikossa puolen tunnin retkellä Nuuksion kansallispuistossa ja se teki jaksavaisuudelleni kovin hyvää. Joillekin sopivat lemmikkie...

Kun tänä vuonna olikohan heinäkuubn alussa tuli uutinen muutaman kuutin kuolemasta kalaverkkoihin, niin juttelin aiheesta kymmenvuotiaan keskikokoisen villakoirani kanssa, ja se tuumi, että kun kuuteilta puuttui kokemus verkoista siltä ajalta, kun ne opettelivat uimista ja elämää & elinympäristönsä asioita ja uivat hitaasti, niin sitten kun verkkoja ilmaantui, niin ne eivöt osanneetkaan niitä ja uivat joliian lujaa. Se tuumi myös, että jos verkkokalastuskielto tulee koko vuodeksi, niin käy niin, että koko nuorempi norppakanta on verkkojen välttämisen taitoja vailla, ja niin mistä tahansa yksittäisestäkin kalaverkosta tulee niille surmanloukku, jos niitä käytetään. Se kanssa tuntui miettivän yhdessä lintujen kanssa, miten kuutin voi opettaa välttämään verkkoa ja uimaan taaksepäin eturäpylät etuviistossa,jos sen kuono on tärmännyt verkkoon. Kokovuotinen verkkokalastuskielto tappaisi mökkeilyn ja sitä kautta suomalaisten luontosuhteen, mikä olisi valtava vahinko. Kun olikohan 10-15 v...

Katselen Ylen liki kolmen tunnin videota http://yle.fi/uutiset/3-10887287 ensimmäisestä kuumatkasta heinäkuussa 1969 siis 50 vuotta sitten. Aluksi oli kuvia kuun pinnasta avaruudesta käsin, kun kai valitsivat laskeutumispaikkaa. Jotkut paikat olivat kostean näköisiä ja pinnalla oli kuin möykkyjä, kuin etana- tai kotilomaisia kuun asukkaita, joten valitsivat rutikuivan laskeutumispaikan. Ensimmäiset askeleet laskeutumisaluksen ulkopuolelta menivät hyvin kuumaisella tavalla, kuin noista kuun olennoista mallia ottaen. Mutta niitä ei sitten kuvassa ollut, ei kai ollut niin kuivalla oikein niitä. Mutta oli kai ikoni ja vaikutelma, että kuun olennot olivat kovin uskonnollisia, mikä on tietääkseni suuren eheyden merkki, eheyden piirre, olivat saaneet häiritsemättä itsekseen siellä kauan elellä. Mutta ihmisille matka taas oli liian kauas ja liiaksdi ilman kunnon syytä ja untui siksi vaikuttavan todellisuuden perusrakennetta rikkovalla tavalla, vai tekeekö suuri tv-yleisö sellaista. Mutta rake...

Halusin parikymppisenä maanvilejykseen töihin, vaikka olin kaupunkilainen. Sittemmin olen lähes yjsinomaa kirjoitellut, mutta tuota aikaa kun vertaan muuhun ja maanviljelijöihin sekä keskustapuolueeseen, niin tuntuu kuin konkreettinen työ ulkona luonnon kanssa altistaisi jonkin sortin konkreettisuudelle ja onnettomuusalttiudelle silloin, kun iho on päässyt esim. sateen vihmoessa pitkään viilentymään liikaa, mihi kai auttaisi syödä välipalaa tai ateria, esim. leipäpala. Tuntuu kuin onnettomuusalttius liittyisi muyihin ihmisiin ja laajempaan yhteiskuntaan, laajermpaan maailmaan. Niin kuin viilentynyt iho ei kantaisi jotakin elekieleen ja liikunnallisuuteen sekä tervehenkiseen hyväntuulisuuteen tavallisesti liittyvää elämänviisautta noiden muiden osalta, vaan kenties jokin osa kommunikaatiosta jäisi pois tai jokin arvostelukykyiseksi arvioiduksi tuleminen, mikä tavallisesti kantoi ihan hyvin. Ja vihreillä tuntuisi olevan jotakin saman laista epäonnea. Ovatko nuo muut eteläisemmistyä maist...

Tässä jokin aika sitten oli Savonlinnan seudun paikallisessa sanomalehdessä Itä-Savossa juttu joistakuista, jotka kai insinööritaustalta ovat ryhtyneet tekemään olutta, ja saaneet kai ohjeen mukaan tehdessään kantavuutta kaupan juuresta tms mutta muuten lähinnä elintarvikkeeksi kelpaamattoman tyylistä, mikä tarkoittaa, että ruuanlaittajat ovat usein paremmalla havaintokyvyllä kuin insinööri, joka perustaa tehtaan tai on siinätöissä. Niin kai moni luonnollista havaintokykyään käyttävä olisi paljon taitavampi kehittä'mään biopolttoaineita kuin insinöörikoulutuksen pohjalta tulevat tms. Monimutkaisten kokonaisuuksien, nyanssien ja reaktioiden taju on kai parempi, sillä joka mielikseen laittaa ruokaa itse syödäkseen tai tekee jotakin muuta vastaavaan tapaan harrastuneena, ei siis koulutuksen ulkoluvun pohjalta vaan elämänymmärryksen pohjalta. Samalla kai syntyy parempi kuva siitä, mitä kaikkea mikin vaikuttaa, niin ettei tule niin helposti terveydelle vaarallista tuotetta.

Minua on ihmetyttänyt, että miksi roskakatoksen kompostiroskis onkamalan korkea ja kapea kja kansi usein kostea, niin, että on hankalaa laittaa sinne kompostia. Liian korkealla nostaa possi samalla kun pitää kantta auki, ja niin tarttis kansi avata vasta pussi kdessä,mutta pussi ei vaikuta niin kestövältä vaan repeytyväiseltä' ja joskus e on tosi täynnä, väliin useastikin, mihin auttaisi, jos roskis olisi matalampi. Kompostipussi tulee useinkumottua ulkokatoksen lootaan suoraan sangosta, jolloin se putoaa kamalan korkealta ylösalaisin kompostipussien ymspäälle ja väliin sisältö hajoaa ympäriinsä ja usein pussi menee huonosti olevan kompostisäkin ulkopuolelle, vaikka yrittää, ettei menisi. Halutaako näin tappaa kompostissa olevat hyönteiset ja tuottaa ikävä kokemust tai kuolema siellä kenties oleville hiirille tai rotille? Sen ymmärrän, että kärpäset levittävät tauteja, mutta miten nuo muut hyönteiset, eivätkö ne monet popsi lähinnä kasviksia tms ruuantähteitä, eivät mene asuntoihi...

16.9.2019   Tuo onn sävelletty lyhyestä ohi vilahtavasta näkökulmasta jutellessa mutta aiheena on kyllä vastuuntunto, muttei vihreisiin liittyen. Vaikutelma on ollut pysyvöästä vastuuntunnosta mutta käytännössä taas ei niin oel ollut. Niin etten sitten tiedä, toimiiko ollenkaan. Mutta jos vihreitä lauluja kaivataan, niin ehkä tämä sävelmänpätkä olisis siltä suunnalta.

Se, missä maailmankuvani on kai eniten muuttunut verrattuna siihen, mitä se oli nuorena aikuisena, on kai se, että ne asiat elämässä, joita en osannut, ja ne asiat maailmassa, joita suomalaiset ja akateemiset eivät näytä osaavan ollenkaan, selittyvät kai sillä, että jos maailma sittenkin on henkeä mutta ihmiset käyttäytyvät kuin se olisi jokin objektiivinen keskustelu tms. Jos esim. joku yrittää saada voimaan objektiivisen ajattelun perusasiat pitäen sitä perspektiivinä mielessään, niin vastauksena usein on jonkin ruutumallisen ei-ollenkaan-fiksun eikä sivistyneen ylivalta - kuin vastauksena kysymykseen kenen henki on tuon näköinen. Eli kohta kohdalta ei voisi pyytää ympäristöasioitakaan hyvälle tolalle, vaan olisi satsattava ideaaleihin: niistä haluamme vaikutetta, niiden ylivallan haluamme. Omalla kohdallani teki hyvää, kun objektiivisuudesta ja elämänviisaudesta tippaakaan tinkimättä luin parikymppisenö kirjoja zenbuddhalaisuudesta, länsimaiselle lukijakunnalle tarkoitettuja: niisä ...

Eri ihmiset pitävät eri määrästä luontoa eikä tuo määrä aina käy yksiin heidänpuheidensa tms muun luokituksensa kanssa. Niinpä joidenkin seura voi viedä etäämmäs luonnosta siksi, että he haluavat itse vaikuttaa elämäänsä ja joko luontoa on heillä jo kylliksi tai he eivät koe sopivansa yhteen sen kanssa, mikä on sinun tapasi, tyylisi ja sosiaalinen etäisyytesi, jollapidät luonnosta ja luonnossa liikkumisesta. Lisäksi ihmiset tarvitsevat muutakin,esim. työn, jolla kustantaa automatkat kaupunkiin, ja kaupungin ruoka- ym kauppoja, ihmiskontakteja, sitä, että muutkin huolehtisivat osan elinympäristön tehtävistä, yms, esim. muita kiinnostuksenkohteita, joita löytää kaupungista. Siksi etäisyys luontoon on eri juttu eri ihmisille, sopiva etäisyys eri kohden, esim. erihenkisen elämän merkeissä, eri määrin usein, eri määrin ainoa lähde luonnon tapaiselle annille: esim. onko oma puutarha ja lemmikkieläimiä, lintuja pihan puussa, ei paljoakaan autojen ääniä pihalla, vai kerrostalo vailla luontoa...