Ratkaisuja ja ongelmanratkaisuvinkkejä ympäristökysymyksiin

Olen muutamana viime vuonna kirjoittanut vuodenaikojen elämisen ohjeita pitkästi, mutta huhtikuu tuntui edelleen romahtelevan, tuntui kuin ihmiset eivät jaksaisi lukea mitään sellaista huhtikuussa. Tänä keväänä sävelsin maalis-huhtikuun osioon sävelmänpätkiä ja enää ei tunnu siltä, että huhtikuu romahtelisi. http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html Tuossa on toukokuun alussa kevään laulamisen ohje, joka on ihan hyvä lukea. Siitä syntyy kaunis laulu ja samalla taju sävellystaidosta. En noita sävelmänkappaleitani tuohon tapaan tehnyt, kun huhtikuun meningin romahtelevuus neuvoi painottamaan tunteiden sijasta näköaistin rakennehahmotusta ja tunnelmatajua. Mutta muuhun vuodenaikaan kuin ihan ikävimpään voisi kai tuosta oppia tekemään laulun. Sitten vain äänittäisi sen ja soittaisi soittimella, niin saisi sen sävelkorkeudet ja siis nuoteiksi. Tuossa tuo ohje musiikkiaiheisessa blogissani http://musiikkipaivakirja.blogspot.com/2017/04/tunnelman...

Nyt 11-vuotias japaninpystykorvani Vaapukka tuumi tänä iltana, että isot katastrofit kuten ydinpommin tuoma ydinsäteily voi vaihtaa joksikin toiseksi samantapaiseksi kuten lumisäteily, hyönteisten sirinä, louhoksella kiven murskaamisesta syntyneet henkilennot, jotka kertovat, ettei ole hyvä hajottaa todellisuuden pertusrakenneosasia, maasäteily vai onko se säteily maan alla sijaitsevasta ydinvoimalasta, tms, jos siis osaa vaikuttaa niin, mihin ruoka ja uskonnollisuus auttavat, muttei voi kokonaan poistaa tuota ilmiötyyppiä vaan vain muuntaa sen toiseksi ilmiuöksi. Kirani on parantamisharrastunuyt ja se tuumasi esimerkkinä, että taudin voi usein muuntaa toiseksi taudksi tai vaivaksi (onko se niin kuin lääke, kenties käsilläparantajan taidon mukaan tehty, tai malli osin osaavaisesta, ei ihan kyllin taitavasta) muttei poistaa kokonaan ihan terveeksi tehden, ellei sitten siirrä vaivaa toiselle ihmiselle - mutta minun mielestäni se on yritys matkia tervettä, oarantamistraitoista, missä sove...

En ole tavannut katsoa telkkua, kun sillä on jotenkin huono vaikutus elämääni. Mutta vaalivalvojaisista telkussa tuli mieleeni, kun jossakin kuvassa SDP:n Antti Rinne oli meikatun ja afrikkalaisen näköinen, että telkku usein tuo näyttelijöitä ja tavalliset ihmiset eivät näytä kuvissa niin kovin edustavilta, ja niin kai se, että halutaan kuvata jotakin tiettyä, jo tuo näyttelijöitä mukaan, kenties vie koko touhun näyttelijöiden puuhaksi. Muuta siis jos mietin maalaamisesta oppimaani, niin kuvassa, telkussakin luulisin, tartteee olla hyvöhenkinen hetki, eli siis tavallista puuhaa tonttumaisesti, että tässä puuhaamme, ja se jonkun kuvata kai kuin rantanäkymä, kenties kaunis auringonlasku väreineen, jotenkin eheänä kokonaisuutena, kuvanakin tasapainoisena ja kiinnostavana, ja sitten se,kun katselijoissa on kovin monenlaisia ihmisiä, osa ei ollankaan harrastuneita, osa vihamielisiä ja osa ei ollenkaan osaavaisia tässä aihepiirissä, niin tarttee opettaa aihepiirin perustaitoja tekemisentaval...

Siirrän tähän näitä vuodenaikakirjoitukseeni säveltämiäni kevätaiheisia sävelmänpätkiä http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html , engl. käännös http://finnishskills.blogspot.com/2014/11/living-with-seasons.html . Itse tekstissä niitä one enmmänkin. "2. huhtikuuta 2019  (tekstit 4.4., kuvat ja linkki 2.4.) lättänästä kevättalven maisemasta vaikuttavamman näköinen toukokuumaisen kaunis kostea kevättalven sääulkona vaatimattoman tunnelmallisesti kulkiessa huhtikuun maismea jotenkin elävöityy http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html 4.4.2019   "Kevät ei kai suju kovin hyvin nojaamalla kevääseen vaan olisi oltava muutakin sisältöä elämässä , arvostamaansa kukkeaa, mihin kevät vertautuu erilaisena mutta sointuisana . Näin syntyy ainakin osa kevätklisheiden mukaisesta keväästä. " " Jos keväinen maisema on liian karu, konkreettinen, ruma, palikkajärkisen tasoi...

En tiedä, mistä ja miten, mutta kierrätystä pohtiessa tulee mieleen helposti mallihenkilö, oka kierrättää kireän määräilev'ästi ja luokittelee roskat jätteeksi, johon on vaarallista koskea. Eikö parempi olisi kierrätystä pohtiessa käyttää malleina lasten ajatuksia, että tässäpä hieno purkki tms, ja jätteen tuottajan näkökulmaa, että minkä tähteitä mikin on, että tässä on sen ja sen jäm', vanha se ja se, likainen se ja se, tarkemmin mutainen vaikkapa. Niin voisi oppia koko ajan uutta ja tietäisi paremmin, mitä tekee.